Lue keskustelun säännöt.
Minut hylätään aina kun olen jotain muuta kuin pirteä, iloinen ja ratkaisukeskeinen
02.05.2020 |
Hieno pohja kestävien ihmissuhteiden rakentamiseen.
Kommentit (39)
Ohhoh, mihin tarvitset noin kovat defenssit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
opettele sinäkin tunnistamaan tällaiset ihmiset, ja tutustu mukaviin, tavallisiin ihmisiin.
En ole löytänyt ainoatakaan tällaista ihmistä koko elämäni aikana. En usko, että heitä on oikeasti olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh, mihin tarvitset noin kovat defenssit?
Mitä tarkoitat tällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh, mihin tarvitset noin kovat defenssit?
Mitä tarkoitat tällä?
Miksi luulet että kyse on defenssistä? Tällaista elämäni on tähän mennessä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tunnen yhden sellaisen ihmisen, joka oli tekopirteä, mutta heti huomasi, että on pohjimmiltaan aika raskasmielinen ja ripustautuva. Tavallaan ne kevyetkään jutut ei olleet sen takia hänen kanssaan kivoja ja sitten kun muuttui raskaammaksi, oli jo todella raskasta seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh, mihin tarvitset noin kovat defenssit?
Mitä tarkoitat tällä?
Miksi luulet että kyse on defenssistä? Tällaista elämäni on tähän mennessä ollut.
En ole kommentoimasi henkilö, mutta täällä palstalla on aktiivisena joku hyvin ilkeä ja katkeroitunut henkilö, joka epäilee ihmisistä helposti pahaa. Mun mielestäni kuulostat kivalta, ap, tosin en osaa sanoa ratkaisua kysymykseesi.
Ehkäpä olet niin mukava, että kaiken kaikkiaan houkutat ihmisiä ympärilleai helposti. Siksipä niitä karsiutuukin helposti, jos näytät synkempää puolta. Synkän ihmisen taas on vaikeaa kohdata ketään ja jos joku tarttuu matkaan, niin se on jo valmiiksi nähnyt sen ankeimman puolen -> ei häviä, kun tilanne ei sen pahemmaksi mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvosta itseäsi enemmän, parempi elää yksin, kuin kus..ipäiden ympäröimänä.
Mitä se käytännössä tarkoittaa, että lakkaat olemasta pirteä, iloinen ja ratkaisukeskeinen?
Oma kokemus on siis ihan päinvastainen. Kun romahdin, ihan yllättävän monet ihmiset tarjosivat tukeaan. Sellaisetkin, joita olin pitänyt ihan vaan tuttavina, ei minään läheisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap alapeukuttaa kaikkia saamia kommentteja! :D
Jaa, olet vihdoin tutustunut todelliseen elämään. Toivottavasti sait pitää illuusiosi kivasta maailmasta ja kivoista kanssaihmisistä mahdollisimman pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se käytännössä tarkoittaa, että lakkaat olemasta pirteä, iloinen ja ratkaisukeskeinen?
Oma kokemus on siis ihan päinvastainen. Kun romahdin, ihan yllättävän monet ihmiset tarjosivat tukeaan. Sellaisetkin, joita olin pitänyt ihan vaan tuttavina, ei minään läheisinä.
Itkin puolison itsemurhan takia. Isäni häipyi silloin paikalta.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, olet vihdoin tutustunut todelliseen elämään. Toivottavasti sait pitää illuusiosi kivasta maailmasta ja kivoista kanssaihmisistä mahdollisimman pitkään.
Hylätään aina... Miksi kuvittelet että minulla olisi mitään muuta kuvaa maailmasta koskaan ollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se käytännössä tarkoittaa, että lakkaat olemasta pirteä, iloinen ja ratkaisukeskeinen?
Oma kokemus on siis ihan päinvastainen. Kun romahdin, ihan yllättävän monet ihmiset tarjosivat tukeaan. Sellaisetkin, joita olin pitänyt ihan vaan tuttavina, ei minään läheisinä.
Itkin puolison itsemurhan takia. Isäni häipyi silloin paikalta.
No huh. Mutta lapsuudenperheeltä tuollaista voi odottaa. Myöhemmin hankituilta ihmissuhteilta ehkä ei niinkään?
Mulle tuli tuosta ratkaisukeskeisyydestä mieleen työelämä. Mutta ilmeisesti, ap, kärsit tästä myös yksityiselämän puolella.
Isäsi ei osannut lohduttaa sinua, kun olisit sitä tarvinnut. Olen pahoillani puolestasi.
Yksityiselämässä on jossain määrin mahdollista luopua myrkyllisistä ja ikävistä ihmisistä, joiden seura vetää alaspäin. Jos myrkyllinen ihminen kuuluu välittömään lähipiiriin (lähisukulainen tms.) tai on työkaveri, irrottautuminen voi olla vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se käytännössä tarkoittaa, että lakkaat olemasta pirteä, iloinen ja ratkaisukeskeinen?
Oma kokemus on siis ihan päinvastainen. Kun romahdin, ihan yllättävän monet ihmiset tarjosivat tukeaan. Sellaisetkin, joita olin pitänyt ihan vaan tuttavina, ei minään läheisinä.
Itkin puolison itsemurhan takia. Isäni häipyi silloin paikalta.
No huh. Mutta lapsuudenperheeltä tuollaista voi odottaa. Myöhemmin hankituilta ihmissuhteilta ehkä ei niinkään?
En ole löytänyt sellaisia ihmisiä, joihin voisin tukeutua. Ehkä minussa on sitten jotain vikana.
Mäkin olen ratkaisukeskeinen. Puoliso koki sen henkiseksi kylmyydeksi ja lähti litomaan. Mä en yhäkään tajua, miksi pitää koko ajan valittaa, ellei halua korjata niitä valituksenaiheita.
Jos haluaa hellyyttä, miksei voi vain sanoa, että on murhe ja haluaa halin? Mikä on niin vaikeaa suorassa puheessa, että alituinen marina muka on helpompaa? Mikä vi♧un meedio pitää olla?
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli tuosta ratkaisukeskeisyydestä mieleen työelämä. Mutta ilmeisesti, ap, kärsit tästä myös yksityiselämän puolella.
Isäsi ei osannut lohduttaa sinua, kun olisit sitä tarvinnut. Olen pahoillani puolestasi.
Yksityiselämässä on jossain määrin mahdollista luopua myrkyllisistä ja ikävistä ihmisistä, joiden seura vetää alaspäin. Jos myrkyllinen ihminen kuuluu välittömään lähipiiriin (lähisukulainen tms.) tai on työkaveri, irrottautuminen voi olla vaikeampaa.
Olen toiminut näin, mutta en ole löytänyt tilalle paremmin toimivia ihmissuhteita.
Ketkä kaikki sinut ovat siis hylänneet? Oletko sinä hylännyt ihmisiä joskus? Tai oletko sinä kohdellut heitä ikävästi, ylimielisesti tai väheksyen? Aivan varmasti olet, muutenhan sinulla ei olisi tuollaista tilannetta. Katsopa siis peilistä syypää itkuusi.
opettele sinäkin tunnistamaan tällaiset ihmiset, ja tutustu mukaviin, tavallisiin ihmisiin.