Miksi vieras ihminen on lapsiperheiden mielestä täti/setä ??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä kun olin 14-vuotias, ohjasin liikuntakerhoa, ja vanhemmat kutsuivat minua tädiksi. Siis vanhemmat. Lapset ovat aina kutsuneet minua nimeltä, tai nykyään opeksi.

Voi liittyä siihenkin, että aikuiset eivät tiedä sun nimeä. Mä en ainakaan muistanut mun lasten liikuntakerhon ohjaajien nimiä. Kyllä ne jollain monisteella tulivat, mutta unohtuivat sitten.

Tällöin toimii "anteeksi, en muista nimeäsi?" tai "ohjaaja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä kun olin 14-vuotias, ohjasin liikuntakerhoa, ja vanhemmat kutsuivat minua tädiksi. Siis vanhemmat. Lapset ovat aina kutsuneet minua nimeltä, tai nykyään opeksi.

Voi liittyä siihenkin, että aikuiset eivät tiedä sun nimeä. Mä en ainakaan muistanut mun lasten liikuntakerhon ohjaajien nimiä. Kyllä ne jollain monisteella tulivat, mutta unohtuivat sitten.

Miksei silloin sano ohjaaja? Tuntuisi paremmalta minusta.

Vierailija kirjoitti:

Jos täytyy väistää pyörällä kulkevaa, sanon aina että väistätkö kun pyörä tulee. En tullutkaan ajatelleeksi kuinka loukkaan ihmispoloa joka jää ihan vaille huomiota eikä hän ole edes sedän tai tädin arvoinen. Ja eihän kävelijöistäkään sanota, että no nyt sillä puolen on tulossa pari adidaksia, että tuus vähän tänne reunaan.

Adidakset eivät ole ajoneuvo. Toisin kuin polkupyörä, mopo tai auto. Siinä on se ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä kun olin 14-vuotias, ohjasin liikuntakerhoa, ja vanhemmat kutsuivat minua tädiksi. Siis vanhemmat. Lapset ovat aina kutsuneet minua nimeltä, tai nykyään opeksi.

Voi liittyä siihenkin, että aikuiset eivät tiedä sun nimeä. Mä en ainakaan muistanut mun lasten liikuntakerhon ohjaajien nimiä. Kyllä ne jollain monisteella tulivat, mutta unohtuivat sitten.

Tällöin toimii "anteeksi, en muista nimeäsi?" tai "ohjaaja".

Ja täti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhutteko aikuisille tädeistä ja sedistä? Jos ette, niin miksi ette voi puhua lapsille niillä sanoilla, joilla puhutte aikuisille?

Jos oikeasti aikuisten kesken vain huorittelette, niin teillä ei pitäisi olla lapsia ollenkaan.

Aikuisille ja lapsille puhutaan eri asioita. Ei esim. mun tarvitse kiinnittää seurassani olevan aikuisen huomiota siihen, että hänen täytyy väistää jotakuta. 

Nämä täti- ja setä-nimitykset liittyvät sellaiseen vanhaan kohteliaaseen puheeseen, jolloin lapset teitittelivät aikuisia tai puhuttelivat kolmannessa persoonassa. Nykyään sinutellaan, mutta tapa viitata lapsille kolmannessa persoonassa vieraisiin aikuisiin tätinä ja setänä on jäänyt kieleen, jolla lapsille puhutaan. Ja kyllä pienille lapsille tosiaan puhutaan eri tavalla kuin aikuisille.

Siis miten se sedittely liittyy väistämiseen? Lisää rautalankaa kiitos, kun en ollenkaan ymmärrä yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä kun olin 14-vuotias, ohjasin liikuntakerhoa, ja vanhemmat kutsuivat minua tädiksi. Siis vanhemmat. Lapset ovat aina kutsuneet minua nimeltä, tai nykyään opeksi.

Voi liittyä siihenkin, että aikuiset eivät tiedä sun nimeä. Mä en ainakaan muistanut mun lasten liikuntakerhon ohjaajien nimiä. Kyllä ne jollain monisteella tulivat, mutta unohtuivat sitten.

Miksei silloin sano ohjaaja? Tuntuisi paremmalta minusta.

Mikä siinä tädissä sitten tuntuu pahalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä kun olin 14-vuotias, ohjasin liikuntakerhoa, ja vanhemmat kutsuivat minua tädiksi. Siis vanhemmat. Lapset ovat aina kutsuneet minua nimeltä, tai nykyään opeksi.

Voi liittyä siihenkin, että aikuiset eivät tiedä sun nimeä. Mä en ainakaan muistanut mun lasten liikuntakerhon ohjaajien nimiä. Kyllä ne jollain monisteella tulivat, mutta unohtuivat sitten.

Jos et muista jonkun nimeä, niin puhutko toisille aikuisille hänestä tätinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhutteko aikuisille tädeistä ja sedistä? Jos ette, niin miksi ette voi puhua lapsille niillä sanoilla, joilla puhutte aikuisille?

Jos oikeasti aikuisten kesken vain huorittelette, niin teillä ei pitäisi olla lapsia ollenkaan.

Aikuisille ja lapsille puhutaan eri asioita. Ei esim. mun tarvitse kiinnittää seurassani olevan aikuisen huomiota siihen, että hänen täytyy väistää jotakuta. 

Nämä täti- ja setä-nimitykset liittyvät sellaiseen vanhaan kohteliaaseen puheeseen, jolloin lapset teitittelivät aikuisia tai puhuttelivat kolmannessa persoonassa. Nykyään sinutellaan, mutta tapa viitata lapsille kolmannessa persoonassa vieraisiin aikuisiin tätinä ja setänä on jäänyt kieleen, jolla lapsille puhutaan. Ja kyllä pienille lapsille tosiaan puhutaan eri tavalla kuin aikuisille.

Siis miten se sedittely liittyy väistämiseen? Lisää rautalankaa kiitos, kun en ollenkaan ymmärrä yhteyttä.

Otin väistämisen esimerkiksi. Ehkä sinulla ei ole lapsia tai et ole esim. ulkoillut jonkun hoitamasi lapsen kanssa, mutta kun on lasten kanssa, lapsia pitää ohjeistaa ottamaan huomioon ympäristössä olevia asioita (toisin kuin aikuisia; he osaavat sen jo itse). Sedittely ja tädittely taas on vanha puhetapa viitata aikuisiin lapsille puhuessa. Lapsille kun pitää juuri tuon ohjeistamisen takia puhua ihmisistä kolmannessa persoonassa, ja se on yksi vaihtoehto viitata vieraisiin ihmisiin. Suomessa kun ei esim. herra tai rouva ole kovin tavallinen tapa ihmisiin viittaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä kun olin 14-vuotias, ohjasin liikuntakerhoa, ja vanhemmat kutsuivat minua tädiksi. Siis vanhemmat. Lapset ovat aina kutsuneet minua nimeltä, tai nykyään opeksi.

Voi liittyä siihenkin, että aikuiset eivät tiedä sun nimeä. Mä en ainakaan muistanut mun lasten liikuntakerhon ohjaajien nimiä. Kyllä ne jollain monisteella tulivat, mutta unohtuivat sitten.

Jos et muista jonkun nimeä, niin puhutko toisille aikuisille hänestä tätinä?

Jos sulla olisi lapsia tai olisit lasten kanssa tekemisissä, tietäisit, että lapsille ja aikuisille puhutaan erilaisia asioita. Aikuisten toimintaa tarvitsee harvemmin ohjata (koska aikuiset vastaavat siitä itse), lasten toimintaa pitää ohjata koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä kun olin 14-vuotias, ohjasin liikuntakerhoa, ja vanhemmat kutsuivat minua tädiksi. Siis vanhemmat. Lapset ovat aina kutsuneet minua nimeltä, tai nykyään opeksi.

Voi liittyä siihenkin, että aikuiset eivät tiedä sun nimeä. Mä en ainakaan muistanut mun lasten liikuntakerhon ohjaajien nimiä. Kyllä ne jollain monisteella tulivat, mutta unohtuivat sitten.

Miksei silloin sano ohjaaja? Tuntuisi paremmalta minusta.

Mikä siinä tädissä sitten tuntuu pahalta?

No esimerkiksi jos opettajaa sanotaan tädiksi, sellainen diskurssi luo mielikuvaa, ettei opettaja ole ammattilainen. Kenenkään ei tarvitse tehdä mitään tullakseen tädiksi. Opettajan täytyy kouluttautua yliopistossa 5 vuotta tullakseen opettajaksi. Ja kuten sanottu, vain vanhemmat käyttävät sitä täti nimitystä, joten mielestäni siitä voi hyvin luopua vanhanaikaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä kun olin 14-vuotias, ohjasin liikuntakerhoa, ja vanhemmat kutsuivat minua tädiksi. Siis vanhemmat. Lapset ovat aina kutsuneet minua nimeltä, tai nykyään opeksi.

Voi liittyä siihenkin, että aikuiset eivät tiedä sun nimeä. Mä en ainakaan muistanut mun lasten liikuntakerhon ohjaajien nimiä. Kyllä ne jollain monisteella tulivat, mutta unohtuivat sitten.

Miksei silloin sano ohjaaja? Tuntuisi paremmalta minusta.

Mikä siinä tädissä sitten tuntuu pahalta?

No esimerkiksi jos opettajaa sanotaan tädiksi, sellainen diskurssi luo mielikuvaa, ettei opettaja ole ammattilainen. Kenenkään ei tarvitse tehdä mitään tullakseen tädiksi. Opettajan täytyy kouluttautua yliopistossa 5 vuotta tullakseen opettajaksi. Ja kuten sanottu, vain vanhemmat käyttävät sitä täti nimitystä, joten mielestäni siitä voi hyvin luopua vanhanaikaisena.

Mun mielestä tuo esimerkki on aika kaukaa haettu, koska opettajaa ei sanota tädiksi, vaan opettajaan viitataan hänen roolinsa mukaan opettajana. Vai oletko sinä monesti törmännyt tilanteeseen, jossa opettajaan viitataan tätinä tai setänä? Mä ainakin puhun lapselleni opettajasta opena tai (Nimi)-opena.

Lapsi oppii helpommin ”helppoa kieltä”, siksi ”lässyttäminen” auttaa lasta oppimaan nopeammin puhumaan.

Sama kuin aikuinen muuttaisi vaikka Japaniin ilman kielen tuntemista. Helpommin kieltä oppii, kun aluksi käy kielitunneilla, jossa puhutaan simppeliä kieltä. Kyllä ummikkokin oppii sen japanin kiele, mutta hommaa nopeuttaa, jos on joku jonka kanssa harjoitella eka yksinkertaisia sanoja ja lauseita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä kun olin 14-vuotias, ohjasin liikuntakerhoa, ja vanhemmat kutsuivat minua tädiksi. Siis vanhemmat. Lapset ovat aina kutsuneet minua nimeltä, tai nykyään opeksi.

Voi liittyä siihenkin, että aikuiset eivät tiedä sun nimeä. Mä en ainakaan muistanut mun lasten liikuntakerhon ohjaajien nimiä. Kyllä ne jollain monisteella tulivat, mutta unohtuivat sitten.

Miksei silloin sano ohjaaja? Tuntuisi paremmalta minusta.

Mikä siinä tädissä sitten tuntuu pahalta?

No esimerkiksi jos opettajaa sanotaan tädiksi, sellainen diskurssi luo mielikuvaa, ettei opettaja ole ammattilainen. Kenenkään ei tarvitse tehdä mitään tullakseen tädiksi. Opettajan täytyy kouluttautua yliopistossa 5 vuotta tullakseen opettajaksi. Ja kuten sanottu, vain vanhemmat käyttävät sitä täti nimitystä, joten mielestäni siitä voi hyvin luopua vanhanaikaisena.

Mun mielestä tuo esimerkki on aika kaukaa haettu, koska opettajaa ei sanota tädiksi, vaan opettajaan viitataan hänen roolinsa mukaan opettajana. Vai oletko sinä monesti törmännyt tilanteeseen, jossa opettajaan viitataan tätinä tai setänä? Mä ainakin puhun lapselleni opettajasta opena tai (Nimi)-opena.

Kyllä, varhaiskasvatuksen opettajana toimiessani olen. En luokanopettajana.

Edelliseen jatkoa: on tutkittu siis ihan vauvojen aivokäyriä, jotka osoittavat että he seuraavat paremmin kun heitä lähestyy yksinkertaisilla sanoilla: ”pallo, punainen pallo”. Jos lähestyminen on taas ”Otapa Nico kiinni tämä kauniisti koristeltu pallo kun äiti heittää sen sulle täältä vähän kauempaa”, lapsi menettää mielenkiintonsa puheeseen.

Kun puhe on pitkää puuroa lapsi ei kuuntele sitä vaan se menee taustameluna ja siitä jää vain vähän muistijälkiä. Sama kuin aikuisen kuunnellessa vierestä keskustelua tuntemattomalle kielellä. Hyvin vähän sanoja jää mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä kun olin 14-vuotias, ohjasin liikuntakerhoa, ja vanhemmat kutsuivat minua tädiksi. Siis vanhemmat. Lapset ovat aina kutsuneet minua nimeltä, tai nykyään opeksi.

Voi liittyä siihenkin, että aikuiset eivät tiedä sun nimeä. Mä en ainakaan muistanut mun lasten liikuntakerhon ohjaajien nimiä. Kyllä ne jollain monisteella tulivat, mutta unohtuivat sitten.

Miksei silloin sano ohjaaja? Tuntuisi paremmalta minusta.

Mikä siinä tädissä sitten tuntuu pahalta?

No esimerkiksi jos opettajaa sanotaan tädiksi, sellainen diskurssi luo mielikuvaa, ettei opettaja ole ammattilainen. Kenenkään ei tarvitse tehdä mitään tullakseen tädiksi. Opettajan täytyy kouluttautua yliopistossa 5 vuotta tullakseen opettajaksi. Ja kuten sanottu, vain vanhemmat käyttävät sitä täti nimitystä, joten mielestäni siitä voi hyvin luopua vanhanaikaisena.

Mun mielestä tuo esimerkki on aika kaukaa haettu, koska opettajaa ei sanota tädiksi, vaan opettajaan viitataan hänen roolinsa mukaan opettajana. Vai oletko sinä monesti törmännyt tilanteeseen, jossa opettajaan viitataan tätinä tai setänä? Mä ainakin puhun lapselleni opettajasta opena tai (Nimi)-opena.

Kyllä, varhaiskasvatuksen opettajana toimiessani olen. En luokanopettajana.

Jostain syystä lastenhoitajille on ihan ok tulla kutsutuiksi tädeiksi. Eli ovat aivan sinut itsensä ja ammattinsa kanssa ilman, että tarvitsee hakea "vahviketta" mistään titteleistä.

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen jatkoa: on tutkittu siis ihan vauvojen aivokäyriä, jotka osoittavat että he seuraavat paremmin kun heitä lähestyy yksinkertaisilla sanoilla: ”pallo, punainen pallo”. Jos lähestyminen on taas ”Otapa Nico kiinni tämä kauniisti koristeltu pallo kun äiti heittää sen sulle täältä vähän kauempaa”, lapsi menettää mielenkiintonsa puheeseen.

Kun puhe on pitkää puuroa lapsi ei kuuntele sitä vaan se menee taustameluna ja siitä jää vain vähän muistijälkiä. Sama kuin aikuisen kuunnellessa vierestä keskustelua tuntemattomalle kielellä. Hyvin vähän sanoja jää mieleen.

Millä tavalla "nainen" ja "mies" ovat monimutkaisempia kuin "setä" ja "täti"?

Se "titteli" kertoo arvostuksesta. En itse kutsu vaikkapa kirjastonhoitajia tädeiksi myöskään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä kun olin 14-vuotias, ohjasin liikuntakerhoa, ja vanhemmat kutsuivat minua tädiksi. Siis vanhemmat. Lapset ovat aina kutsuneet minua nimeltä, tai nykyään opeksi.

Voi liittyä siihenkin, että aikuiset eivät tiedä sun nimeä. Mä en ainakaan muistanut mun lasten liikuntakerhon ohjaajien nimiä. Kyllä ne jollain monisteella tulivat, mutta unohtuivat sitten.

Miksei silloin sano ohjaaja? Tuntuisi paremmalta minusta.

Mikä siinä tädissä sitten tuntuu pahalta?

No esimerkiksi jos opettajaa sanotaan tädiksi, sellainen diskurssi luo mielikuvaa, ettei opettaja ole ammattilainen. Kenenkään ei tarvitse tehdä mitään tullakseen tädiksi. Opettajan täytyy kouluttautua yliopistossa 5 vuotta tullakseen opettajaksi. Ja kuten sanottu, vain vanhemmat käyttävät sitä täti nimitystä, joten mielestäni siitä voi hyvin luopua vanhanaikaisena.

Mun mielestä tuo esimerkki on aika kaukaa haettu, koska opettajaa ei sanota tädiksi, vaan opettajaan viitataan hänen roolinsa mukaan opettajana. Vai oletko sinä monesti törmännyt tilanteeseen, jossa opettajaan viitataan tätinä tai setänä? Mä ainakin puhun lapselleni opettajasta opena tai (Nimi)-opena.

Kyllä, varhaiskasvatuksen opettajana toimiessani olen. En luokanopettajana.

Jostain syystä lastenhoitajille on ihan ok tulla kutsutuiksi tädeiksi. Eli ovat aivan sinut itsensä ja ammattinsa kanssa ilman, että tarvitsee hakea "vahviketta" mistään titteleistä.

Ero on siinä, että lastenhoitaja on jo koulua käydessään tiennyt päätyvänsä perustason duunariksi kurahousuja huuhtomaan ja vaippoja vaihtamaan. Lastentarhanopettajaksi kouluttautuville "varhaiskasvatustieteen maistereille" sen sijaan yliopistossa uskotellaan, että he työelämässä ovat asiantuntijaroolissa. Se lastentarhan todellisuus osuu sitten maisteria päin naamaa kuin ylivuotanut vaippa, ja ainoa tapa itsekunnioituksen säilyttämiseen on alkaa brassailla opettaja-nimityksillä.

Vierailija kirjoitti:

"Täti" ja "setä" tekee vieraasta ihmisestä mukavamman tuntuisen kuin "nainen" tai "mies". Minusta "täti" on ihan ok, paljon parempi kuin "nainen", "neiti" tai mun tapauksessa "rouva". Mutta mikähän olisi sukupuolineutraali nimitys vieraalle aikuiselle josta halutaan kuitenkin puhua lähestyttävällä, kivalla tavalla?

Ystävähenkilö/ vanhempi sisarhenkilö

Minusta se tädittely ja sedittely on herttaista ja varmaan jokin koko kylä kasvattaa-tyyppinen jäänne jossa vieras aikuinen tai lähellä aikuisikää oleva ihminen oletetaan ns. kylänmieheksi tai -naiseksi joka myös kasvattaa niitä omia lapsia ja tämä mieltäminen on alitajuista. Lisäksi sedittely ja tädittely lisää tuttuutta lapselle ja tuo enemmän turvaa kuin jokin neutraali "henkilö" tai "nainen/mies" tai "tuo tuossa". Ongelma on ennemmin siinä, että sedillä ja tädeillä on huono konnotaatio ikään kuin nimitys olisi halventava.