Lue keskustelun säännöt.
Huonokin isä on lapselle parempi kuin ei isää ollenkaan?
VaikeastiMasentunutÄiti
30.04.2020 |
Mitä mieltä olette asiasta? Jos isä ei vapaaehtoisesti pidä lapseen yhteyttä, ei maksa elareita ja väittää ettei ole rahaa maksaa, mutta samaan aikaan käy ulkomaanmatkoilla uuden naisen kanssa, ei vastaa viesteihin ja puheluihin mitä äiti laittaa, että saataisiin edes jotenkin asiat sovittua, ei saavu lastenvalvojalle sopimaan asioita ja lopulta vielä selviää, että lapsen isä puheli lämpöisiä äidille ja lapselle tulevaisuudesta, vaikka oikeasti pyöri kuvioissa vain helpon seksin takia. Millaisia kokemuksia teillä on?
Itse olen yrittänyt laittaa omat pettymyksen tuntwet sivuun ja ajatella lapsen parasta ja edistää lapsen ja isän tapaamisia, mutta sitten on selvinnyt lisää asioita mistä lapsen isä valehdellut ja syytää minua siitä, etten ajattele lapsen parasta, mutta olen vaan niin väsynyt enää yrittämään, kun mikään ei ikinä riitä. Mies viihdekäyttäjä eikä ole maksanut elareita 8kk, mutta huumeisiin löytyy rahaa, 8kk aika kerran itse kysynyt mitä lapselle kuuluu ja tavannut lapsen 3-5x. Ei soita, mutta odottaa, että minä pidän hänet ajan tasalla, mutta ei reagoi kuviin tai viesteihin, saatta mennä päiviä ennen kuin katsoo.
Lähtenyt lapsen (ja minun) elämästä useimman kuin kerran, aina sama tilanne ja nyt en vain enää jaksa, mutta koko ajan saan pelätä, että joku syyttää erkaannuttajaksi ja menetän lapsen, koska en jaksa enää yrittää. Oikeasti toivon, että mies itse sanoisi, että ei nyt vain enää kykene/halua olla isä. Se olisi helpotus.
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että olisi parempi, ettei isä olisi kuvioissa ollenkaan kuin, että lapsi saa kerta toisensa jälkeen pettyä. On vielä niin nuori (3v), että olisi mahdollista ns. unohtaa isä ja elää onnellinen elämä silti.
Kuinka paljon ja kauan pitäisi jaksaa?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
En saanut lapsia rentun kanssa. Ex oli 25 v, kun esikoinen syntyi. Koskaan ei ollut käyttänyt alkoa, kävi töissä, harrasti, oli paljon kotona. Erosimme 20 vuoden yhdessä olon jälkeen ja hups keikkaa. Isä näkee lapsia päiväseltään muutama tunnin ajan lomilla eli neljä kertaa vuodessa, maksaa todella pientä elatusmaksua eikä kysele minulta tai lapsilta tarviiko jotain. Mitenkään ei ole avustanut 19 - vuotiasta esikoista ajokortin ja auton hankinnassa tai omaan kotiin muuttamisessa. Ei avusta lukiolaista. Semmoinen isä eikä pitäisi olla renttu. On vain niin itsekäs ja tyhmä enkä sitä rakastuneena silloin tajunnut.
Miksi erositte?
Jos pitäisi veikata, niin toinen nainen kuvioissa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai katkerat mammat sitä mieltä, että isät vaan pois kuvioista
Kumpa minunkin isä olisi häipynyt. 50 vuotta on kestänyt vanhempien avioliitto vaikka rakkaus on molemmille tuntematon käsite. Oli yhtä helvettiä kun isä sattui olemaan vapaalla tai lomalla eri aikaan kun äiti. Täysi kus.ipää oli koko lapsuuden ajan ja on edelleen, joidenkin ei vain pitäisi koskaan tehdä lapsia. Äidissäkään ei juuri kehumista ole mutta siedettävämpi kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kumpa minunkin isä olisi häipynyt. 50 vuotta on kestänyt vanhempien avioliitto vaikka rakkaus on molemmille tuntematon käsite. Oli yhtä helvettiä kun isä sattui olemaan vapaalla tai lomalla eri aikaan kun äiti. Täysi kus.ipää oli koko lapsuuden ajan ja on edelleen, joidenkin ei vain pitäisi koskaan tehdä lapsia. Äidissäkään ei juuri kehumista ole mutta siedettävämpi kuitenkin.
Oletko nykyään isäsi kanssa tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpa minunkin isä olisi häipynyt. 50 vuotta on kestänyt vanhempien avioliitto vaikka rakkaus on molemmille tuntematon käsite. Oli yhtä helvettiä kun isä sattui olemaan vapaalla tai lomalla eri aikaan kun äiti. Täysi kus.ipää oli koko lapsuuden ajan ja on edelleen, joidenkin ei vain pitäisi koskaan tehdä lapsia. Äidissäkään ei juuri kehumista ole mutta siedettävämpi kuitenkin.
Oletko nykyään isäsi kanssa tekemisissä?
En. Jonkun vuoden takainen perseily oli liikaa. Välirikko on vaikuttanut elämääni vain helpottavasti, harmittaa ettei tullut tehtyä aikaisemmin.
Minusta sinun ei ap tarvitse tehdä tuota valintaa. Tuohan vaikuttaa loppuvan ihan itsestään. Älä kerro lapselle monta päivää etukäteen että isä tulee, jos ei sitten tulekaan. Lopetat sen heidän suhteensa elvyttämisen, pysyy jos pysyy. Ja laita elarit perintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai katkerat mammat sitä mieltä, että isät vaan pois kuvioista
Isät voi itse hoitaa suhdettaan lapsiin eikä olettaa että lapsen äiti kertoo lohduttavia tarinoita ja tekohengittää isä-lapsi-suhdetta kun miehellä ei ole kiinnostusta tavata lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olet tehnyt voitavasi. Isä on itse vastuussa siitä, minkälaisen suhteen hän omaan lapseensa rakentaa. Laita hänelle pyydettäessä kuva. Hae elarit käräjäoikeuden kautta, jos ei muuten tipu. Muuten voit odottaa isän omaa aktiivisuutta asioissa. Vieraannuttaminen on sitä, että estää tahallaan tapaamisia, ei sitä, ettei yritä pakottaa halutonta isää tapaamaan. Omapahan on häpeänsä.
T: Sossu
Juuri näin. Naiset monesti suostuu naurettavan alhaisiin elareihin. Kyllä ne oikeuden kautta kannattaa hakea oikealle tasolle. Kyseisessä toimenpiteessä nainen ei ole edes osapuolena oikeudessa vaan lapsi hakee elatusta isältään ja yleensä varattomana saa ilmaisen oikeusavun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai katkerat mammat sitä mieltä, että isät vaan pois kuvioista
Tässäkin tapauksessa miestä ei oma jälkikasvu kiinnosta. Mielestäni lapselle täytyy olla rehellinen ja antaa nähdä mikä pska se isä on.
Mä jättäisin tapaamiset jos ei kiinnosta. Oisi itselle helpompaa. Kun lapsi on isompi kysyisin mitä hän asiasta ajattelee ja mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, mielummin ei isää ollenkaan kuin narsistinen psykopaatti
Ei pidä paikkaansa. Mieluummin ilman isää kuin huonon isän kanssa. Itse pelkään biologista isääni sen arvaamattomuuden takia. Ei todellakaan tiedä mitä sen päässä liikkuu ja on vaarallinen itselleen ja muille. Hänen ei ole tarvinnut tehdä mitään meidän lastemme eteen ja silti valittaa kuinka rankkaa oli meitä kasvattaa. On luvannut ummet ja lammet, muttei koskaan pidä lupauksia. Itse en halua edes tavata koko tyyppiä ja siitä hän on ollut monesti näreissään kun en halua nähdä, mutta hän haluaa. Hän haluaa tehdä oman päänsä mukaan eikä välitä muista. Jos hän jotakin päättää niin sitten päättää eikä helpolla kuuntele jos on erimieltä. Onneksi ei tarvitse olla hänen kanssaan tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta rakastava huono isä on parempi kuin ei isää ollenkaan. Esimerkiksi alkoholisti voi ongelmistaan huolimatta rakastaa lasta. Mutta jos ei välitä niin sitten ei välitä, eikä lapsi sellaisesta suhteesta mitään saa. Ja ihan kaikissa tapauksissa isä-lapsi-suhteen ylläpitäminen ei ole äidin asia. Äiti hoitaa oman tonttinsa ja isä omansa.
Ei todellakaan, sanoohan sen järkikin.
M35
Vierailija kirjoitti:
Minusta rakastava huono isä on parempi kuin ei isää ollenkaan. Esimerkiksi alkoholisti voi ongelmistaan huolimatta rakastaa lasta. Mutta jos ei välitä niin sitten ei välitä, eikä lapsi sellaisesta suhteesta mitään saa. Ja ihan kaikissa tapauksissa isä-lapsi-suhteen ylläpitäminen ei ole äidin asia. Äiti hoitaa oman tonttinsa ja isä omansa.
Eihän rakastava isä ole koskaan huono isä! Voi vaikka olla vaikka narkki, mutta jos lastaan rakastaa, niin pystyy tekemään valinnat ollakseen selvin päin lapsen läsnäollessa.
Rakastava isävoi olla vaikka mikä luuseri, mutta jos hän tahtoo lapselle parasta, ei hän ole aloituksen huono isä.
Ilman isää parempi. Mulla isä alkoholisoitui pikkuhiljaa, vanhemmat eros kun olin jotain 9. Isä oli näppärä käsistään ja olin enemmän isän kuin äidintyttö. Jotenkin aina ajattelin että isän raitistuminen on mun vastuulla ja että koko juttu oli mun vika. Isän luona vierrailessa kiikutin ostoskorista kaljat takaisin hyllyyn ja huolehdin että nuoremmat sisarukset sai ees jotain syödäkseen. Jotenkin tuntuu että lapsuus meni ihan ohi kun otin äidin roolin isän luona. Ajokortin saatuani kiikutin isää katkolle mutta muuten isä ei ottanut yhteyttä, paitsi kännissä saattoi jotain öristä tai jos kinusi rahaa. Nimipäivinä ja synttäreillä tuli tekstari mutta vain minulle, ei muille sisaruksille. Isä aina lupaili asioita mutta ei koskaan niitä pitänyt. Isä loukkasi itsensä useamman kerran humalapäissään, useita päävammoja joista viimesin halvaannutti ja laittoi pyörätuolissa hoitolaitokseen. Lähiomaisena oli ihan tuskaa saada niitä puheluita että isä ei nyt hengitä ja on saanut aivoverenvuodon jne. Nyt hän rullailee levottomasti hoitokodissa ja on menossa johonkin kokoajan, sitä on tuskaa katsella. Muisti mennyt ja luulee että olen taapero jota etsii ympäriinsä mutta kuitenkin tunnistaa minut näin aikuisena. Jotenkin koko aikuiselämän toivoin että jokupäivä mulla vielä on isä jonka kanssa tehdä asioita, aina ajattelin että sit kun mulla on oma talo isä muuttaa sinne rakentamaan jotta saa ajan kulumaan ettei tarvi ryypätä. Eihän se niin olis mennyt. Nyt mulla on se oma talo mutta liian myöhästä, en minä mun isää pysty pelastamaan ja jotenkin nyt itsekkäästi toivon että hän ei olisi viimesestä loukkaantumisesta enää herännyt. Ehkä tää jatkuva huoli hänestä olis viimein lakannut. Aina välillä miettii mitenkä erilaista oma elämä olis jos ois ollut kunnon isä.
Et sinä ole vastuussa toisen ihmisen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Et sinä voi hallita maailmaa, etkä edes lapsesi isää. Kai sinä ymmärrät, että lapselle ei riitä se että SINÄ teet parhaasi, jos isä ei tee yhtään mitään. Parempi kun on edes hyvä äiti lapselle kuin että olisi epätoivoisesti isässä roikkuva äiti, joka yrittää väkisin vääntää lasta ja isää yhteen.
Hae elarit ulosottoon. Jos lapsen isä ei pysty niitä maksamaan, saat ainakin Kelalta jotain. Lapsen etua sinun on ajateltava, ei isää.
Ja onko parempi olla ilman isää kuin huono isä? Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että on parempi olla ilman. Käsityksekseni perustuu sen velipuoleni kokemukseen, joka oli itse sitä mieltä, että ei hänellä ole koskaan ollut isää, vaikka äitinsä ja isänsä olivat olleet avioliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinun ei ap tarvitse tehdä tuota valintaa. Tuohan vaikuttaa loppuvan ihan itsestään. Älä kerro lapselle monta päivää etukäteen että isä tulee, jos ei sitten tulekaan. Lopetat sen heidän suhteensa elvyttämisen, pysyy jos pysyy. Ja laita elarit perintään.
Tuo oli hyvin sanottu: ap (ja monet muut äidit) elvyttävät, yrittävät antaa tekohengitystä isän ja lapsen suhteelle, vaikka kyse ei ole edes äidin suhteesta. Lapsensa takia haluaisi tehdä kaikkensa, mutta olet oikeassa, kenenkään puolesta ei voi loputtomasti hengittää.
Miksi erositte?