Lue keskustelun säännöt.
Huonokin isä on lapselle parempi kuin ei isää ollenkaan?
VaikeastiMasentunutÄiti
30.04.2020 |
Mitä mieltä olette asiasta? Jos isä ei vapaaehtoisesti pidä lapseen yhteyttä, ei maksa elareita ja väittää ettei ole rahaa maksaa, mutta samaan aikaan käy ulkomaanmatkoilla uuden naisen kanssa, ei vastaa viesteihin ja puheluihin mitä äiti laittaa, että saataisiin edes jotenkin asiat sovittua, ei saavu lastenvalvojalle sopimaan asioita ja lopulta vielä selviää, että lapsen isä puheli lämpöisiä äidille ja lapselle tulevaisuudesta, vaikka oikeasti pyöri kuvioissa vain helpon seksin takia. Millaisia kokemuksia teillä on?
Itse olen yrittänyt laittaa omat pettymyksen tuntwet sivuun ja ajatella lapsen parasta ja edistää lapsen ja isän tapaamisia, mutta sitten on selvinnyt lisää asioita mistä lapsen isä valehdellut ja syytää minua siitä, etten ajattele lapsen parasta, mutta olen vaan niin väsynyt enää yrittämään, kun mikään ei ikinä riitä. Mies viihdekäyttäjä eikä ole maksanut elareita 8kk, mutta huumeisiin löytyy rahaa, 8kk aika kerran itse kysynyt mitä lapselle kuuluu ja tavannut lapsen 3-5x. Ei soita, mutta odottaa, että minä pidän hänet ajan tasalla, mutta ei reagoi kuviin tai viesteihin, saatta mennä päiviä ennen kuin katsoo.
Lähtenyt lapsen (ja minun) elämästä useimman kuin kerran, aina sama tilanne ja nyt en vain enää jaksa, mutta koko ajan saan pelätä, että joku syyttää erkaannuttajaksi ja menetän lapsen, koska en jaksa enää yrittää. Oikeasti toivon, että mies itse sanoisi, että ei nyt vain enää kykene/halua olla isä. Se olisi helpotus.
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että olisi parempi, ettei isä olisi kuvioissa ollenkaan kuin, että lapsi saa kerta toisensa jälkeen pettyä. On vielä niin nuori (3v), että olisi mahdollista ns. unohtaa isä ja elää onnellinen elämä silti.
Kuinka paljon ja kauan pitäisi jaksaa?
Kommentit (50)
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Ei lasta isättömyys traumatisoi, vaan pettymyksiä aiheuttava isä.
On parempi olla kokonaan ilman isää kuin kärsiä typerän isän teoista (ja tekemättä jättämisistä).
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
En saanut lapsia rentun kanssa. Ex oli 25 v, kun esikoinen syntyi. Koskaan ei ollut käyttänyt alkoa, kävi töissä, harrasti, oli paljon kotona. Erosimme 20 vuoden yhdessä olon jälkeen ja hups keikkaa. Isä näkee lapsia päiväseltään muutama tunnin ajan lomilla eli neljä kertaa vuodessa, maksaa todella pientä elatusmaksua eikä kysele minulta tai lapsilta tarviiko jotain. Mitenkään ei ole avustanut 19 - vuotiasta esikoista ajokortin ja auton hankinnassa tai omaan kotiin muuttamisessa. Ei avusta lukiolaista. Semmoinen isä eikä pitäisi olla renttu. On vain niin itsekäs ja tyhmä enkä sitä rakastuneena silloin tajunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
En saanut lapsia rentun kanssa. Ex oli 25 v, kun esikoinen syntyi. Koskaan ei ollut käyttänyt alkoa, kävi töissä, harrasti, oli paljon kotona. Erosimme 20 vuoden yhdessä olon jälkeen ja hups keikkaa. Isä näkee lapsia päiväseltään muutama tunnin ajan lomilla eli neljä kertaa vuodessa, maksaa todella pientä elatusmaksua eikä kysele minulta tai lapsilta tarviiko jotain. Mitenkään ei ole avustanut 19 - vuotiasta esikoista ajokortin ja auton hankinnassa tai omaan kotiin muuttamisessa. Ei avusta lukiolaista. Semmoinen isä eikä pitäisi olla renttu. On vain niin itsekäs ja tyhmä enkä sitä rakastuneena silloin tajunnut.
Minä luulin että puhutaan lapsista, eikä jo aikuisista ja lähes aikuisista nuorista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olet tehnyt voitavasi. Isä on itse vastuussa siitä, minkälaisen suhteen hän omaan lapseensa rakentaa. Laita hänelle pyydettäessä kuva. Hae elarit käräjäoikeuden kautta, jos ei muuten tipu. Muuten voit odottaa isän omaa aktiivisuutta asioissa. Vieraannuttaminen on sitä, että estää tahallaan tapaamisia, ei sitä, ettei yritä pakottaa halutonta isää tapaamaan. Omapahan on häpeänsä.
T: Sossu
Kun olin pieni poika, niin isäni lähti lätkimään. Löysi toisen naisen. Lupaili ja lupaili kaikenlaista kivaa ja odotin reppu selässä häntä monta kertaa tien vieressä. Olin siis oikeasti tunteja siinä istumassa ja katsoin jokaisen kääntyvän auton, että nyt se tulee. Ikinä ei tullut, mutta aina lupaili ja selitteli miksi ei tullut. Olin silloin 5v. Uskoin tietenkin häntä, koska oli isäni. Kun täytin 7v, niin tajusin että juttelen puhelimessa vain hänen kanssa eikä hän todellisuudessa ole ede ikinä tulossa. Äitini oli rikki tietenkin, koska hän näki miten se kaikki vaikutti minuun. Halusin vaan olla isäni kanssa en mitään muuta.
Täytin 9v, niin sanoin äidilleni etten enää jaksa enkä halua nähdä isääni enää koskaan. Hän ymmärsi ja oli surullinen, mutta tiesi mitä tulen joskus sanomaan ääneen. Niin se isä unohtui pikkuhiljaa. 10v kun olin, niin äiti löysi uuden miehen ja otti varovaisesti kaiken, koska tiesi mitä olen kokenut ja ovat varmasti alussa jutelleet siitä. Tämä uusi mies antoi kaiken sen mitä kaipasin ja teimme kaikkea. Hän vei joka paikkaan ja tehtiin isä poika juttuja. Kysyin häneltä 12vanhana saanko kutsua sinua isäksi, koska minulla ei ole isää. Hän sanoi, että se olisi kunnia jos sanoisit isäksi, koska hänellä ei ole lapsia ja on aina halunnut olla isä. (myöhemmin ,kun olin aikuinen niin kertoi ettei voi saada lapsia).
Kun täytin 18v, niin äitini antoi kirjeen missä biologinen isä kirjoittaa äidilleni ettei ole kiinnostunut minusta ja soittelee väkisin. Äitini säästi tämän kirjeen sen takia jos biologinen joskus ikinä tulee vastaan jossain ja alkaa esim syyttelee ettei äitin antanut tavata häntä jne jne. Äitini sanoi, että se on raskasta luettavaa, mutta sinun täytyy tietää.. Luin, olin ok kiitos..
Olen nyt 43v mies ja oma perhe. Biologinen isäni tuli vastaan joulukuun 14 päivä 2019 baarissa, kun olin kaljalla. En aluksi tunnistanut häntä. Hän sanoin olen isäsi. Olin joo ok. Sitten pyysi anteeksi kaikkea ja sanoi, että taisteli minusta mutta äitisi ei antanut tavata sinua. Sanoin hänelle, että äiti oli säästänyt sun kirjees minkä kirjotit tätä päivää varten jos ikinä tulet vastaan ja alat syyttelee. Meni äijä vaikeeksi. SAnoin hänelle, että minulla on jo isä, joka välittää minusta ja tehdään edelleen asioita ja kutsun häntä isäksi ja toivotan hyvää isänpäivää hänelle. Sinä laitoit minut maailmaan, mutta isää se ei sinusta tee. Isäksi kasvetaan ja isä on paljon muutakin kuin kerta rykäsy. Sanoin etten halua ikinä nähdä enää ja jos näet minut, niin käänny ympäri.
Nyt kun katson omia lapsiani, niin en ikinä voisi kuvitella että he odottavat minua tunti tolkulla reput selässä enkä koskaan tulisi. Jos olisin eronnut mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tyttöni isä ei ole myöskään tavannut lasta aikoihin tai kysellyt, elareitakaan ei maksa. Olen ehdottanut että voi tavata lasta oman isoäitinsä luona jos ei minun kanssani halua olla tekemisissä mutta ensin meidän pitää yhdessä sopia miten se toteutetaan, mutta mies ei ole siihen vastannut mitään että miten sovitaan. Olen myös sanonut miehen mummolle järjestelystä ja että sovitaan asiat sitten tarkemmin kun saadaan miehen kanssa puheyhteys kuntoon ja sovittua tarkemmin ajat sovittua; säännöllisyys ja rytmi.
Selvisi että aina kun lapsi miehen mummolla hoidossa niin mummo soittaa miestä paikalle lasta tapaamaan mutta minulle eivät sano mitään. Välillä mies mennyt välillä ei, mutta itseä suututti jollainen käytös ja totesin mummolle että hänellä ei ole oikeutta tehdä lastani koskevia päätöksiä ilman minua ja sanoi vain että itse olin sanonut että mies voi lasta tavata siellä. Ja olin vielä mummolle monesti sanonut, että kunhan me, lapsen vanhemmat, saamme asiat ja aikataulut sovittua, niin aletaan hoitaa tapaamiset sitä kautta. Mummo suuttui ja sanoi että en saa kieltää isää tapaamasta lasta, vaikka en edes kieltänyt, sanoin vain että on lapsen parhaaksi olla rytmi ja säännöllisyys. Lapselle pitää luoda turvallinen ympäristö eikä e voi mennä niin ttä mummo ja isä säätää keskenänsä asioita.
No mummo suuttui ja isä myös, haukkuivat erkaannuttajaksi ja väittivät että en ajattele lapsen parasta.. Nyt ollut siitä p-ska olo kuukausia sillä olen aina tullut mummon kanssa toimeen ja aina pitänyt itse yhteyttä miehen sukuun kun miestä kiinnosti rilluttelu ja muut naiset eikä nähnyt lasta. Ja tässä kiitos.. Nyt vaan mietin että olenko väärässä ja ihan hirveä ihminen. Isän lapselleni haluaisin, mutta en paskaa, joka ei jaksa pohtia paljon teoillaan lasta satuttaa :(
Mun tyttöni isä ei ole myöskään tavannut lasta aikoihin tai kysellyt, elareitakaan ei maksa. Olen ehdottanut että voi tavata lasta oman isoäitinsä luona jos ei minun kanssani halua olla tekemisissä mutta ensin meidän pitää yhdessä sopia miten se toteutetaan, mutta mies ei ole siihen vastannut mitään että miten sovitaan. Olen myös sanonut miehen mummolle järjestelystä ja että sovitaan asiat sitten tarkemmin kun saadaan miehen kanssa puheyhteys kuntoon ja sovittua tarkemmin ajat sovittua; säännöllisyys ja rytmi.
Selvisi että aina kun lapsi miehen mummolla hoidossa niin mummo soittaa miestä paikalle lasta tapaamaan mutta minulle eivät sano mitään. Välillä mies mennyt välillä ei, mutta itseä suututti jollainen käytös ja totesin mummolle että hänellä ei ole oikeutta tehdä lastani koskevia päätöksiä ilman minua ja sanoi vain että itse olin sanonut että mies voi lasta tavata siellä. Ja olin vielä mummolle monesti sanonut, että kunhan me, lapsen vanhemmat, saamme asiat ja aikataulut sovittua, niin aletaan hoitaa tapaamiset sitä kautta. Mummo suuttui ja sanoi että en saa kieltää isää tapaamasta lasta, vaikka en edes kieltänyt, sanoin vain että on lapsen parhaaksi olla rytmi ja säännöllisyys. Lapselle pitää luoda turvallinen ympäristö eikä e voi mennä niin ttä mummo ja isä säätää keskenänsä asioita.
No mummo suuttui ja isä myös, haukkuivat erkaannuttajaksi ja väittivät että en ajattele lapsen parasta.. Nyt ollut siitä p-ska olo kuukausia sillä olen aina tullut mummon kanssa toimeen ja aina pitänyt itse yhteyttä miehen sukuun kun miestä kiinnosti rilluttelu ja muut naiset eikä nähnyt lasta. Ja tässä kiitos.. Nyt vaan mietin että olenko väärässä ja ihan hirveä ihminen. Isän lapselleni haluaisin, mutta en paskaa, joka ei jaksa pohtia paljon teoillaan lasta satuttaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta olet tehnyt voitavasi. Isä on itse vastuussa siitä, minkälaisen suhteen hän omaan lapseensa rakentaa. Laita hänelle pyydettäessä kuva. Hae elarit käräjäoikeuden kautta, jos ei muuten tipu. Muuten voit odottaa isän omaa aktiivisuutta asioissa. Vieraannuttaminen on sitä, että estää tahallaan tapaamisia, ei sitä, ettei yritä pakottaa halutonta isää tapaamaan. Omapahan on häpeänsä.
T: Sossu
Kiitos! Luin kommenttisi ja kyyneleet vaan valuivat virtana. Lapsen isä syyllistää minua usein, että en ajattele lapsen parasta, mutta aina, kun yritän saadaa yhteyttä ja sovittua asioita mies ei vaan vastaa viesteihin tai puheluihin, pahimmillaan blokkaa ja sulkee puhelimen. Olen nyt 3 vuotta yrittänyt kaikkeni ja olen niin puhki.
Kun sanoit, että olen tehnyt voittavani, niin tuntui kuin täällä olisi tippunut harteilta. Kiitos todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin pieni poika, niin isäni lähti lätkimään. Löysi toisen naisen. Lupaili ja lupaili kaikenlaista kivaa ja odotin reppu selässä häntä monta kertaa tien vieressä. Olin siis oikeasti tunteja siinä istumassa ja katsoin jokaisen kääntyvän auton, että nyt se tulee. Ikinä ei tullut, mutta aina lupaili ja selitteli miksi ei tullut. Olin silloin 5v. Uskoin tietenkin häntä, koska oli isäni. Kun täytin 7v, niin tajusin että juttelen puhelimessa vain hänen kanssa eikä hän todellisuudessa ole ede ikinä tulossa. Äitini oli rikki tietenkin, koska hän näki miten se kaikki vaikutti minuun. Halusin vaan olla isäni kanssa en mitään muuta.
Täytin 9v, niin sanoin äidilleni etten enää jaksa enkä halua nähdä isääni enää koskaan. Hän ymmärsi ja oli surullinen, mutta tiesi mitä tulen joskus sanomaan ääneen. Niin se isä unohtui pikkuhiljaa. 10v kun olin, niin äiti löysi uuden miehen ja otti varovaisesti kaiken, koska tiesi mitä olen kokenut ja ovat varmasti alussa jutelleet siitä. Tämä uusi mies antoi kaiken sen mitä kaipasin ja teimme kaikkea. Hän vei joka paikkaan ja tehtiin isä poika juttuja. Kysyin häneltä 12vanhana saanko kutsua sinua isäksi, koska minulla ei ole isää. Hän sanoi, että se olisi kunnia jos sanoisit isäksi, koska hänellä ei ole lapsia ja on aina halunnut olla isä. (myöhemmin ,kun olin aikuinen niin kertoi ettei voi saada lapsia).
Kun täytin 18v, niin äitini antoi kirjeen missä biologinen isä kirjoittaa äidilleni ettei ole kiinnostunut minusta ja soittelee väkisin. Äitini säästi tämän kirjeen sen takia jos biologinen joskus ikinä tulee vastaan jossain ja alkaa esim syyttelee ettei äitin antanut tavata häntä jne jne. Äitini sanoi, että se on raskasta luettavaa, mutta sinun täytyy tietää.. Luin, olin ok kiitos..
Olen nyt 43v mies ja oma perhe. Biologinen isäni tuli vastaan joulukuun 14 päivä 2019 baarissa, kun olin kaljalla. En aluksi tunnistanut häntä. Hän sanoin olen isäsi. Olin joo ok. Sitten pyysi anteeksi kaikkea ja sanoi, että taisteli minusta mutta äitisi ei antanut tavata sinua. Sanoin hänelle, että äiti oli säästänyt sun kirjees minkä kirjotit tätä päivää varten jos ikinä tulet vastaan ja alat syyttelee. Meni äijä vaikeeksi. SAnoin hänelle, että minulla on jo isä, joka välittää minusta ja tehdään edelleen asioita ja kutsun häntä isäksi ja toivotan hyvää isänpäivää hänelle. Sinä laitoit minut maailmaan, mutta isää se ei sinusta tee. Isäksi kasvetaan ja isä on paljon muutakin kuin kerta rykäsy. Sanoin etten halua ikinä nähdä enää ja jos näet minut, niin käänny ympäri.
Nyt kun katson omia lapsiani, niin en ikinä voisi kuvitella että he odottavat minua tunti tolkulla reput selässä enkä koskaan tulisi. Jos olisin eronnut mies.
Tarinasi on todella koskettava. Olen onnellinen, että lopulta löysit sen oikean isäsi, vaikka yhteistä biologiaa teillä ei olekaan.
Itse toivon, että oman poikani isä tajuaisi kadota kokonaa sen sijaan, että tapaa muutamia kertoja vuodessa ja silloinkin luuri kourassa ja valittaa väsymystään. Tai tekee ohareita. Niiltäkään ei ole poika säästynyt. Ihaninta olisi, että ottaisi vastuun, ryhtyisi kunnolla isäksi ja näkisi lasta säännöllisesti, mutta se ei ole minusta kiinni ja tuskin mies, joka esittelee lasta vieraille ihmisille vahinko edes haluaa olla isä. Potee varmaan vaan huono omaatuntoa, kun oma isänsäkin lähti kävelemään, eikä haluaisi tehdä itse samaa, miettii mitä ihmiset ajattelisivat, mutta siltikään ei lapsen asioita sovi tai lasta tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko täällä miehiä, joilta saisi mielipidettä? Varsinkin, kun nyt tullut nämä isät lasten asialla -isät. Ymmärrän, että on naisia, jotka etäännyttää ja ovat kieroja ja ikäviä ja monesti taustalla siinä oma paha olo ja pettymys ehkä itseensä ja suhteen loppumiseen yms. Se ei tietenkään oikeuta sitä.
Mitä te hyvät isät olette mieltä tällaisista miehistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä häippäsi, kun olin pieni. Se traumatisoi,mutta ehkä isoiten se, ettei asiaa voinut käsitellä lainkaan äidin kanssa vaan siitä muodostui tabu, josta ei puhuttu koskaan miltään kantilta.
Isäksi ei tulla syöksemällä spermaa vaginaan. Isäksi tullaan ottamalla vastuuta lapsen henkisestä ja fyysisestä kasvusta, lapsen elatuksesta, olemalla läsnä ja saatavilla lapsen elämässä. Olen 100 prosenttinen yksinhuoltaja, olen onnellinen kahdestaan lapseni kanssa. Lapsen isä oli ongelmainen monine ongelmineen. Olen selittänyt lapselleni realistisesti miksi hänen isänsä ei ole hänen elämässään mukana. Tämä niinkutsuttu isä ei ole kysynyt lapsensa perään kahdeksaan vuoteen, joten tuskin on omasta lapsestaan kiinnostunut. Nainen pärjää kun on vahvatahtoinen ja voimakas, ei parane heittäytyä heikoksi, niin se vain menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
En saanut lapsia rentun kanssa. Ex oli 25 v, kun esikoinen syntyi. Koskaan ei ollut käyttänyt alkoa, kävi töissä, harrasti, oli paljon kotona. Erosimme 20 vuoden yhdessä olon jälkeen ja hups keikkaa. Isä näkee lapsia päiväseltään muutama tunnin ajan lomilla eli neljä kertaa vuodessa, maksaa todella pientä elatusmaksua eikä kysele minulta tai lapsilta tarviiko jotain. Mitenkään ei ole avustanut 19 - vuotiasta esikoista ajokortin ja auton hankinnassa tai omaan kotiin muuttamisessa. Ei avusta lukiolaista. Semmoinen isä eikä pitäisi olla renttu. On vain niin itsekäs ja tyhmä enkä sitä rakastuneena silloin tajunnut.
Minä luulin että puhutaan lapsista, eikä jo aikuisista ja lähes aikuisista nuorista.
Oli kyseessä pikkulapsi tai jo teini niin kyllä lapsi tarvitse isää ja huolenpitoa. Jotku vain pystyvät jättämään lapset taakse ja jatkavat elämää.
-ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olet tehnyt voitavasi. Isä on itse vastuussa siitä, minkälaisen suhteen hän omaan lapseensa rakentaa. Laita hänelle pyydettäessä kuva. Hae elarit käräjäoikeuden kautta, jos ei muuten tipu. Muuten voit odottaa isän omaa aktiivisuutta asioissa. Vieraannuttaminen on sitä, että estää tahallaan tapaamisia, ei sitä, ettei yritä pakottaa halutonta isää tapaamaan. Omapahan on häpeänsä.
T: SossuKiitos! Luin kommenttisi ja kyyneleet vaan valuivat virtana. Lapsen isä syyllistää minua usein, että en ajattele lapsen parasta, mutta aina, kun yritän saadaa yhteyttä ja sovittua asioita mies ei vaan vastaa viesteihin tai puheluihin, pahimmillaan blokkaa ja sulkee puhelimen. Olen nyt 3 vuotta yrittänyt kaikkeni ja olen niin puhki.
Kun sanoit, että olen tehnyt voittavani, niin tuntui kuin täällä olisi tippunut harteilta. Kiitos todella paljon.
Ei mitään, kiva että siitä oli apua
Olla kokonaan ilman isää. Se on helpointa sinulle, sekä lapselle. Tapaat uuden miehen ja te muodostatte silloin perheen.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin pieni poika, niin isäni lähti lätkimään. Löysi toisen naisen. Lupaili ja lupaili kaikenlaista kivaa ja odotin reppu selässä häntä monta kertaa tien vieressä. Olin siis oikeasti tunteja siinä istumassa ja katsoin jokaisen kääntyvän auton, että nyt se tulee. Ikinä ei tullut, mutta aina lupaili ja selitteli miksi ei tullut. Olin silloin 5v. Uskoin tietenkin häntä, koska oli isäni. Kun täytin 7v, niin tajusin että juttelen puhelimessa vain hänen kanssa eikä hän todellisuudessa ole ede ikinä tulossa. Äitini oli rikki tietenkin, koska hän näki miten se kaikki vaikutti minuun. Halusin vaan olla isäni kanssa en mitään muuta.
Täytin 9v, niin sanoin äidilleni etten enää jaksa enkä halua nähdä isääni enää koskaan. Hän ymmärsi ja oli surullinen, mutta tiesi mitä tulen joskus sanomaan ääneen. Niin se isä unohtui pikkuhiljaa. 10v kun olin, niin äiti löysi uuden miehen ja otti varovaisesti kaiken, koska tiesi mitä olen kokenut ja ovat varmasti alussa jutelleet siitä. Tämä uusi mies antoi kaiken sen mitä kaipasin ja teimme kaikkea. Hän vei joka paikkaan ja tehtiin isä poika juttuja. Kysyin häneltä 12vanhana saanko kutsua sinua isäksi, koska minulla ei ole isää. Hän sanoi, että se olisi kunnia jos sanoisit isäksi, koska hänellä ei ole lapsia ja on aina halunnut olla isä. (myöhemmin ,kun olin aikuinen niin kertoi ettei voi saada lapsia).
Kun täytin 18v, niin äitini antoi kirjeen missä biologinen isä kirjoittaa äidilleni ettei ole kiinnostunut minusta ja soittelee väkisin. Äitini säästi tämän kirjeen sen takia jos biologinen joskus ikinä tulee vastaan jossain ja alkaa esim syyttelee ettei äitin antanut tavata häntä jne jne. Äitini sanoi, että se on raskasta luettavaa, mutta sinun täytyy tietää.. Luin, olin ok kiitos..
Olen nyt 43v mies ja oma perhe. Biologinen isäni tuli vastaan joulukuun 14 päivä 2019 baarissa, kun olin kaljalla. En aluksi tunnistanut häntä. Hän sanoin olen isäsi. Olin joo ok. Sitten pyysi anteeksi kaikkea ja sanoi, että taisteli minusta mutta äitisi ei antanut tavata sinua. Sanoin hänelle, että äiti oli säästänyt sun kirjees minkä kirjotit tätä päivää varten jos ikinä tulet vastaan ja alat syyttelee. Meni äijä vaikeeksi. SAnoin hänelle, että minulla on jo isä, joka välittää minusta ja tehdään edelleen asioita ja kutsun häntä isäksi ja toivotan hyvää isänpäivää hänelle. Sinä laitoit minut maailmaan, mutta isää se ei sinusta tee. Isäksi kasvetaan ja isä on paljon muutakin kuin kerta rykäsy. Sanoin etten halua ikinä nähdä enää ja jos näet minut, niin käänny ympäri.
Nyt kun katson omia lapsiani, niin en ikinä voisi kuvitella että he odottavat minua tunti tolkulla reput selässä enkä koskaan tulisi. Jos olisin eronnut mies.
Mahtavaa, että lopulta sinulle löytyi se oikea isä, jonka ei tosiaan tarvitse aina olla biologinen isä. Olen todella iloinen puolestasi, samoin sinun isäsi puolesta että sai lopulta lapsen jota oli pitkää toivonut. :)
Minä lapsena toivoin, ettei mulla olisi isää ollenkaan koska isä oli aggressiivinen ja väkivaltainen meitä lapsia ja äitiä kohtaan. Toissijainen toiveeni oli, että isäni olisi "vain" alkoholisti eikä väkivaltainen. Isäni ei siis ollut alkoholisti vaan hakkasi ihan selvinpäin. Siihen nähden ajattelin, että alkoholisti isä olisi ihan jees. Normaalia tai hyvää isää en edes osannut toivoa. Nyt minulla on hyvä miesystävä ja ihmettelen, että voiko tällaisia miehiä edes olla ja vieläpä minun elämässäni. Mutta joskus aikuisuus korjaa lapsuuden traumoja.
Perusteluja?