Lue keskustelun säännöt.
Huonokin isä on lapselle parempi kuin ei isää ollenkaan?
VaikeastiMasentunutÄiti
30.04.2020 |
Mitä mieltä olette asiasta? Jos isä ei vapaaehtoisesti pidä lapseen yhteyttä, ei maksa elareita ja väittää ettei ole rahaa maksaa, mutta samaan aikaan käy ulkomaanmatkoilla uuden naisen kanssa, ei vastaa viesteihin ja puheluihin mitä äiti laittaa, että saataisiin edes jotenkin asiat sovittua, ei saavu lastenvalvojalle sopimaan asioita ja lopulta vielä selviää, että lapsen isä puheli lämpöisiä äidille ja lapselle tulevaisuudesta, vaikka oikeasti pyöri kuvioissa vain helpon seksin takia. Millaisia kokemuksia teillä on?
Itse olen yrittänyt laittaa omat pettymyksen tuntwet sivuun ja ajatella lapsen parasta ja edistää lapsen ja isän tapaamisia, mutta sitten on selvinnyt lisää asioita mistä lapsen isä valehdellut ja syytää minua siitä, etten ajattele lapsen parasta, mutta olen vaan niin väsynyt enää yrittämään, kun mikään ei ikinä riitä. Mies viihdekäyttäjä eikä ole maksanut elareita 8kk, mutta huumeisiin löytyy rahaa, 8kk aika kerran itse kysynyt mitä lapselle kuuluu ja tavannut lapsen 3-5x. Ei soita, mutta odottaa, että minä pidän hänet ajan tasalla, mutta ei reagoi kuviin tai viesteihin, saatta mennä päiviä ennen kuin katsoo.
Lähtenyt lapsen (ja minun) elämästä useimman kuin kerran, aina sama tilanne ja nyt en vain enää jaksa, mutta koko ajan saan pelätä, että joku syyttää erkaannuttajaksi ja menetän lapsen, koska en jaksa enää yrittää. Oikeasti toivon, että mies itse sanoisi, että ei nyt vain enää kykene/halua olla isä. Se olisi helpotus.
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että olisi parempi, ettei isä olisi kuvioissa ollenkaan kuin, että lapsi saa kerta toisensa jälkeen pettyä. On vielä niin nuori (3v), että olisi mahdollista ns. unohtaa isä ja elää onnellinen elämä silti.
Kuinka paljon ja kauan pitäisi jaksaa?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Tottakai katkerat mammat sitä mieltä, että isät vaan pois kuvioista
Mikäs sinua estää pitämästä tiivistä yhteyttä iskään? Soita vaikka tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi on isompi, niin voisiko soitella tai viestitellä muuten ihan omatoimisesti (jos isä ei ole ihan mahdoton)? Jospa isä vastaa lapselle vähän paremmin kuin äidille, eikä ainakaan tule väärää kuvaa tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi on isompi, niin voisiko soitella tai viestitellä muuten ihan omatoimisesti (jos isä ei ole ihan mahdoton)? Jospa isä vastaa lapselle vähän paremmin kuin äidille, eikä ainakaan tule väärää kuvaa tilanteesta.
Miksi ei voisi, mutta ei pitäisi olla lapsen vastuulla pitää suhdetta yllä isäänsä vaan toisinpäin. Minusta vanhempien pitäisi pystyä yhdessä toimimaan vanhempina, vaikka yhteiset välit olisivat kuinka riitaisat tahansa. Kummankin pitää ITSE pitää suhdetta yllä omaan lapseensa oli toinen vanhempi kuinka vaikea tahansa.
Ja mitä tulee väärään kuvaan, niin minusta juuri tuollainen on väärän kuvan antamista, että isä/äiti ei pysty tulemaan toimeen toisen vanhemmat kanssa edes sen vertaa, että saataisiin yhteisen lapsen asiat sovittua ja opetetaan vaan, että ei edes tarvitse yrittää käyttäytyä kuin aikuinen. Vihaa sitä toista kuinka paljon tahdot, mutta jos aiheutat sillä vihalla harmia lapselle, niin se on omilla harteillasi. Kyllä se lapsi siitäkin voi ottaa paineita, kun tietää, ettei vanhemmat tule toimeen ja pitää itse olla siinä välissä.
Jos toinen ei osaa tehdä yhteistyötä niin pysykööt poissa tai oikeuden kautta asiat kuntoon
Vierailija kirjoitti:
Tottakai katkerat mammat sitä mieltä, että isät vaan pois kuvioista
Jos olisit lukenut tämän ketjun ja ymmärtänyt lukemasi, olisit huomannut tässä olevan kyse perheensä hylänneistä isistä. Se on isän oma valinta, kun poistuu kuvioista toisen naisen tai päihteitten vuoksi.
Tähän ketjuun on kirjoittanut moni lapsi omasta kokemuksestaan. Yleisvaikutelma on se, että parempi olla ilman isää kuin huono isä. Minun biologinen isäni oli kelvoton, isäpuoleni sitä samaa ainakin minulle, mutta pappa oli hyvä isähahmo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä ole vastuussa toisen ihmisen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Et sinä voi hallita maailmaa, etkä edes lapsesi isää. Kai sinä ymmärrät, että lapselle ei riitä se että SINÄ teet parhaasi, jos isä ei tee yhtään mitään. Parempi kun on edes hyvä äiti lapselle kuin että olisi epätoivoisesti isässä roikkuva äiti, joka yrittää väkisin vääntää lasta ja isää yhteen.
Hae elarit ulosottoon. Jos lapsen isä ei pysty niitä maksamaan, saat ainakin Kelalta jotain. Lapsen etua sinun on ajateltava, ei isää.
Ja onko parempi olla ilman isää kuin huono isä? Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että on parempi olla ilman. Käsityksekseni perustuu sen velipuoleni kokemukseen, joka oli itse sitä mieltä, että ei hänellä ole koskaan ollut isää, vaikka äitinsä ja isänsä olivat olleet avioliitossa.
Eikö lapselle nimenomaan riitä, että äiti tekee parhaansa, vaikka isä ei olisi kuvioissa? Ymmärrän, että epätoivoisesti lapsen ja isän suhteen takia töitä yksin tekevä äiti ei ole kenenkään kannalta hyvä vaihtoehto, mutta eikö nimenomaan riitä, että äiti tekee itsensä ja lapsensa takia parhaansa? Eikö se nimenomaan riitä lapselle ihan tarpeeksi hyvin?
Riittää, mutta ei se ole aina lapselle paras, että äiti roikkuu epätoivoisesti lapsensa isässä niin kuin aloittaja. Paljon parempi vaihtoehto on se, että äiti elää omaa elämäänsä ja tekee ITSE parhaansa eikä turhaan vaadi sitä isältä.
Minä olen tuon lainauksen kirjoittaja. Minun äitini "teki parhaansa" sisarpuolteni isän kanssa, eli sieti alkoholistia loppuun saakka. Ei tullut siitä miehestä minulle uutta isää niin kuin eräälle toiselle kirjoittajalle äidin uudesta miehestä. Itse asiassa menetin äidinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä ole vastuussa toisen ihmisen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Et sinä voi hallita maailmaa, etkä edes lapsesi isää. Kai sinä ymmärrät, että lapselle ei riitä se että SINÄ teet parhaasi, jos isä ei tee yhtään mitään. Parempi kun on edes hyvä äiti lapselle kuin että olisi epätoivoisesti isässä roikkuva äiti, joka yrittää väkisin vääntää lasta ja isää yhteen.
Hae elarit ulosottoon. Jos lapsen isä ei pysty niitä maksamaan, saat ainakin Kelalta jotain. Lapsen etua sinun on ajateltava, ei isää.
Ja onko parempi olla ilman isää kuin huono isä? Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että on parempi olla ilman. Käsityksekseni perustuu sen velipuoleni kokemukseen, joka oli itse sitä mieltä, että ei hänellä ole koskaan ollut isää, vaikka äitinsä ja isänsä olivat olleet avioliitossa.
Eikö lapselle nimenomaan riitä, että äiti tekee parhaansa, vaikka isä ei olisi kuvioissa? Ymmärrän, että epätoivoisesti lapsen ja isän suhteen takia töitä yksin tekevä äiti ei ole kenenkään kannalta hyvä vaihtoehto, mutta eikö nimenomaan riitä, että äiti tekee itsensä ja lapsensa takia parhaansa? Eikö se nimenomaan riitä lapselle ihan tarpeeksi hyvin?
Riittää, mutta ei se ole aina lapselle paras, että äiti roikkuu epätoivoisesti lapsensa isässä niin kuin aloittaja. Paljon parempi vaihtoehto on se, että äiti elää omaa elämäänsä ja tekee ITSE parhaansa eikä turhaan vaadi sitä isältä.
Minä olen tuon lainauksen kirjoittaja. Minun äitini "teki parhaansa" sisarpuolteni isän kanssa, eli sieti alkoholistia loppuun saakka. Ei tullut siitä miehestä minulle uutta isää niin kuin eräälle toiselle kirjoittajalle äidin uudesta miehestä. Itse asiassa menetin äidinkin.
Sairastuin henkisesti suhteestani lapseni isään. Mies sai minut niin pahasti nalkkiin, että aina annoin periksi, kun puhui kuinka rakastaa lasta. En minä hänessä enää epätoivoisesti roiku, kysyin vain mielipidettä. Olen tehnyt omasta mielestäni kaikkeni edistääkseni lapsen ja isän suhdetta, jota muuten lähivanhemmalta odotetaan, mutta enää en jaksa, vaikka mies syyttää, että en ajattele lapsen parasta.
Minä en halua sietää miestä minun tai lapsen elämässä, mutta en voi häntä käskeä poiskaan; olisin etäännyttäjä. Nyt lähinnä hain vain vertaiskokemuksia sille, että annan vain olla hyvällä omallatunnolla. Jos mies ei suhdetta lapseen hoida, niin minunkaan ei tarvitse, eikä kukaan voi tulla sanomaan, ettenkö tukenut heidän suhdettaan.
Minusta isä saisi pysyä poissa, mutta lähivanhemman tehtävä on tukea etävanhemman ja lapsen suhdetta. Eli jos mies soittaa ja sanoo, että haluaa tavata, niin minun on sitä tuettava ja jos mies päättääkin taas häipyä, niin kyllä minä silloin ensin yritän vielä isää tukea, jos löytäisimme hänelle paremman tavan olla lapselle isä. En hänessä epätoivoisesti roiku, en vain halua, että tulee ja menee ja hämmentää ja satuttaa lasta kerta toisensa jälkeen. Haluaisin, että on isä, kun niin sanoo haluavansa olla tai sitten tajuaa pysyä poissa kokonaan ja säästää lapsen toistuvilta pettymyksiltä.
Ja siksi kysyin onko parempi ilman isää, halusin kokemuksia. Isän perhe toitottaa minulle koko ajan isän tärkeydestä lapselle ja käsken heitä sanomaan sen miehelle, mutta eipä asiat muutu ja minulle vain näytetään synkkää naamaa, kun otan esiin mahdollisuuden siitä, että isä pysyisi Poissa kokonaan. En miehen perheeltä ole lasta viemässä, mutta jos isä ei halua/kykene olemaan isä, niin miksi ei voi sanoa suoraan ja mennä tiehensä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olisin ollut huomattavasti onnellisempi ja selvinnyt vähemmillä traumoilla, jos olisin saanut kasvaa ilman isää. Piti kasvaa tyttönä misogynisen narsistin (oikeasti narsisti) kanssa, joka oli henkisesti väkivaltainen ja täysin arvaamaton. 20 vuotta tätä.
Haaveilin aina, että olen vahingossa joutunut väärään perheeseen ja oikea perhe tulee hakemaan minut. Fantasioissa minulla oli isä, fyysisessä todellisuudessa vain äkäinen sinua vihaava mies, jonka nimi on iskä.
Ymmärrykseni miehistä ja se, mikä on normaalia, on niin pahasti vääristynyt, että hoksaan välillä edelleenkin jotain ajatusmalleja tai tapoja, jotka eivät ole normaaleja. Tämä palsta on auttanut paljon, kun olen saanut lukea miten huonoissa parisuhteissa eletään ja kohdellaan toisia, ja kuinka hyvissä, normaaleissa parisuhteissa eletään ja kohdellaan toisia.
Olen nyt 40 ja kunhan isä kupsahtaa, poksautan skumppapullon sen kunniaksi.
Eikö lapselle nimenomaan riitä, että äiti tekee parhaansa, vaikka isä ei olisi kuvioissa? Ymmärrän, että epätoivoisesti lapsen ja isän suhteen takia töitä yksin tekevä äiti ei ole kenenkään kannalta hyvä vaihtoehto, mutta eikö nimenomaan riitä, että äiti tekee itsensä ja lapsensa takia parhaansa? Eikö se nimenomaan riitä lapselle ihan tarpeeksi hyvin?