Lue keskustelun säännöt.
Mika siina on ettei jotkut ikina tapaa ketaan? Tai ole koskaan kenenkaan tyyppia?
29.04.2020 |
Tata olen miettinyt. Itse olen ikisinkku 29v nainen, asun yhdessa Euroopan isossa paakaupungissa ja olen vuosikausia kaynyt erilaisissa taidetapahtumissa, isoilla ja pienilla keikoilla, festareilla, kokeilen jatkuvasti uusia harrastuksia (siis koska olen sen tyylinen ihminen, en sen takia etta tapaisin miehia)
Kuitenkaan kukaan ei koskaan "kolahda", yhteytta ei loydy, kukaan ei erityisemmin kiinnostu minustakaan koskaan. Olen ihan ok-nakoinen hoikka blondi. Miinuksena ehka etta minulla ei ole helppo luonne ja olen boheemi. Kuitenkin tietyt kaverini ovat aina parisuhteissa lukuunottamatta joitain lyhyita jaksoja.
Kaipaan lahinna keskusteluja ja mielipiteita. En saalia enka vinkkeja miten tavata ihmisia.
Kommentit (221)
Tasoteoriaako kirjoitti:
Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.
En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.
Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.
Mutta entäs he joista ei kiinnostu nolla eikä kymppi? Jos on itse vaikka aamulla kutonen ja laitettuna seiska. Ja jos elää koko elämän ilman minkäänlaista kiinnostusta keneltäkään? Eikö kutosen naista haluaisi vähintään 1-5 tason mies, joka havittelisi siis itselleen liian hyvää, mutta havittelisi kuitenkin? Miksi joistakuista ei kiinnostu yhtään kukaan koskaan ikinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset eivät vain ole sen tyyppisiä. Minä uskon, että tuleviin ihmissuhteisiin saadaan eväät jo lapsuudessa. Hyvät, huonot tai sitten eväspussi unohtuu kokonaan matkasta. Perusluonne, kasvatus.
Mä olen kasvanut dynamiikaltaan häiriöisessä perheessä ainoana lapsena keskellä metsää ja olen nyt alkanut ymmärtää, että ehkä sillä on vaikutuksensa. En ole oppinut olemaan ihmisten kanssa lapsena ja nuorena, niin kuinkas minä olisin sosiaalisesti normaali ihminen nykyäänkään. En usko, että minusta on suhteeseen.
Tää on niin totta. Itsellä samanlainen tausta, on se vaikea tuolta taustalta maaseudulta olla tässä urbaanissa sosiaalisessa ympäristössä. Mutta en mä sinne korpeenkaan haluaisi, halusin sieltä aina pois ja muutin suurkaupunkiin heti kun pystyin. Mutta on ollut opettelemista, tosi paljon.
Kavereita mulla ei ole enää juurikaan. Mutta miehen löysin, ja olen onnellinen. Olimme eka kavereita ja siitä se syveni. Uskalsin olla oma outo itseni ja hän piti siitä. Tarvii vaan olla se sopiva tyyppi, joillakin niitä on harvassa ja on tosi vaikeaa, mutta ei toivotonta.
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriaako kirjoitti:
Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.
En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.
Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.
Mutta entäs he joista ei kiinnostu nolla eikä kymppi? Jos on itse vaikka aamulla kutonen ja laitettuna seiska. Ja jos elää koko elämän ilman minkäänlaista kiinnostusta keneltäkään? Eikö kutosen naista haluaisi vähintään 1-5 tason mies, joka havittelisi siis itselleen liian hyvää, mutta havittelisi kuitenkin? Miksi joistakuista ei kiinnostu yhtään kukaan koskaan ikinä?
Skaalan alapäässä ihmisissä ei oikein ole muita ihmisiä säväyttäviä ominaisuuksia, kuten ulkonäköä, sosiaalista lahjakkuutta, hauskuutta, älyä tai mitään muuta vastaavaa. Siksi edes samankaltaisten on vaikea innostua toisista samassa jamassa kamppailevien kanssa. Ja onhan se nyt jokaisen myönnettevä, että vaikea olisi ihastua äärimmäiseen epämielyttävään tai aivan mitään sanomattomaan, harmaaseen tuppisuuhun, josta ei saa oikein mitään irti. Eikö?
Vastaavasti skaalan toisessa päässä on kaikkea mitä toivoa saattaa, joten kiinnostuneita on jonoksi asti. Ei tämä tämän vaikeampaa ole.
En minäkään ole löytänyt ketään jonka kanssa kiinnostus olisi molemminpuolista. Ihmettelen kyllä, jos naisesta ei kukaan mies ole kiinnostunut, ellei kyseessä ole harvinaisen epäviehättävä nainen. Yleensä lähes kaikille naisille olisi ottajia. Olisiko ap:n kohdalla niin, että miehet kyllä ovat kiinnostuneita, mutta eivät uskalla osoittaa kiinnostustaan jostain syystä?
Luulen että se on oma innostuksen puutteesi. Ns. mukiinmenevänä naisena huomaan, että kyllä sitä kemiaa on jos itse kiinnostuu tai sattuu vaikuttamaan siltä. Mutta minussa ei ole mitään niin kiinnostavaa, että joku mies rupeaisi riskeeraamaan pakkeja, jos ei vastakaikua ole. Nykymiehet ehkä muutenkin ovat passiivisempia ja toivovat naiselta aloitteellisuutta. Itselläkin on aika rajallinen määrä ihmisiä joista innostun, eivätkä edes useimmat miehet keiden perässä on paljon naisia kuulu heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasoteoriaako kirjoitti:
Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.
En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.
Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.
Tämän kanssa samaa mieltä. Lisäksi naisten ajatuksia varmasti sotkee se että he saavat irtoseksiin yllättävän tasokkaita miehiä. Miehet panee alaspäin, mutta pariutuu jotenkuten samantasoisten naisten kanssa.
Työn ihme kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriaako kirjoitti:
Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.
En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.
Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.
Mutta entäs he joista ei kiinnostu nolla eikä kymppi? Jos on itse vaikka aamulla kutonen ja laitettuna seiska. Ja jos elää koko elämän ilman minkäänlaista kiinnostusta keneltäkään? Eikö kutosen naista haluaisi vähintään 1-5 tason mies, joka havittelisi siis itselleen liian hyvää, mutta havittelisi kuitenkin? Miksi joistakuista ei kiinnostu yhtään kukaan koskaan ikinä?
Skaalan alapäässä ihmisissä ei oikein ole muita ihmisiä säväyttäviä ominaisuuksia, kuten ulkonäköä, sosiaalista lahjakkuutta, hauskuutta, älyä tai mitään muuta vastaavaa. Siksi edes samankaltaisten on vaikea innostua toisista samassa jamassa kamppailevien kanssa. Ja onhan se nyt jokaisen myönnettevä, että vaikea olisi ihastua äärimmäiseen epämielyttävään tai aivan mitään sanomattomaan, harmaaseen tuppisuuhun, josta ei saa oikein mitään irti. Eikö?
Vastaavasti skaalan toisessa päässä on kaikkea mitä toivoa saattaa, joten kiinnostuneita on jonoksi asti. Ei tämä tämän vaikeampaa ole.
Siis hetkinen, kutosen nainen on mielestäsi skaalan alapäässä oleva sanaton ja epämiellyttävä harmaavarpunen?? :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriaako kirjoitti:
Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.
En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.
Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.
Tämän kanssa samaa mieltä. Lisäksi naisten ajatuksia varmasti sotkee se että he saavat irtoseksiin yllättävän tasokkaita miehiä. Miehet panee alaspäin, mutta pariutuu jotenkuten samantasoisten naisten kanssa.
MISTÄ niitä tasokkaita komistuksia saa irtoseksiin? Ihan oikeasti nyt? Yksikään tavallinen kaverini, tai minä itse, perusnätti tavisnainen, emme saa mitään oikeasti komeilta miehiltä. Kertokaa nyt hyvät ihmiset missä näitä kuumia uroksia olisi tarjolla meillekin???
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia on se, että ihmiset hakee sitä jotain tiettyä asiaa, ja jos sinä et ole se, niin vastapuolelle ei tule mieleenkään että voisit olla romanttinen kumppani.
Esimerkiksi en itse ole kenekään unelmakumppani. Olen tavallaan elänyt itseni nurkkaan josta on melko mahdotonta pariutua: jos teeskentelen olevani vaikkapa feminiininen nainen, seuraa vain kauhea pettymys myöhemmin kun selviää että olenkin jotain ihan muuta.
Tämä sinänsä ei ole ongelma, sitä voi myös yrittää pelata pitkää peliä, eli siis tehdä itseään tutuksi omana itsenään ja samalla pyrkiä pois siltä kaverivyöhykkeeltä - kuitenkin toisten rajoja kunnioittaen.
Paha vaan että esimerkiksi eronneena vanhempana ei kerta kaikkiaan pääse menoihin sillä taajuudella että pitkä peli toimisi.
Mutta eipä se toimi kyllä kenelläkään muullakaan tällä hetkellä, että niin.
Mikä siinä muuten on, että feminiinisyys on suomalaisille naisille niin vaikeaa? Senhän pitäisi tulla ihan luonnostaan, yrittämättä. Jotenkin tuntuu että kyse on asenteista, täällä on vähän sellainen ilmapiiri että jos joku nainen uskaltaa olla täysillä naisellinen, niin hän saa heti kimppuunsa koko joukon tuhahtelevia ämmiä arvostelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriaako kirjoitti:
Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.
En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.
Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.
Tämän kanssa samaa mieltä. Lisäksi naisten ajatuksia varmasti sotkee se että he saavat irtoseksiin yllättävän tasokkaita miehiä. Miehet panee alaspäin, mutta pariutuu jotenkuten samantasoisten naisten kanssa.
Sehän siinä, että naiset nimenomaan saavat irtoseksiä tasokkailtakin miehiltä, jonka johdosta kuvittelevat olevansa tasokkaampia, mitä ovatkaan. Parisuhteeseen alfojen patjat ei jostain syystä kelpaakaan. Siinä kohtaa loppuu naisten ymmärrys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samanlainen. 37v nainen, asun eurooppalaisessa miljoonakaupungissa, tapaan melko usein uusia ihmisiä... ja saan heistä kivoja kavereita. Koskaan, kukaan, missään ei pidä minua seksikkäänä, viehättävänä, romanttisesti kiinnostavana. En vain pääse jyvälle siitä, mikä minulta puuttuu. Jos kaverini menee juttelemaan ja tarjoamaan drinkin miehelle, hän saa tyyliin kolmen vuoden parisuhteen. Jos minä teen samoin, saan kaverin tai tylyn torjunnan. Ihan joka kerta.
Itse en koe olevani vaikea luonne. Päinvastoin, vähään tyytyväinen ja tunne-elämältäni tasainen. Tykkään myös monista asioista, joista luulisi miestenkin innostuvan, esimerkiksi urheilun katsomisesta. Joopa joo, katselen miesten kanssa jääkiekkoa tai jalkapalloa, ja he heittävät sitten minulle ylävitoset ja menevät iskemään baaritiskillä tylsistyneen näköisesti seisoskelevia naisia jotka huokailevat että kauanko tämä peli vielä kestää... Näin ihan random esimerkkinä. En siis ole mitenkään miesmäinen muuten :D.
Ja tähän tullaan viidessä sekunnissa lätisemään että lähestys vääriä miehiä... Paskat sanon minä. Miehiä on ollut aivan laidasta laitaan. Myös niitä hiljaisempia, ujompia nörttejä. Myös niitä suositumpia ekstroverttejä. Ja aivan kaikkea siltä väliltä. En ole koskaan olettanutkaan että kaikista suosituimmat miehet minusta tykkäisvät. Mutta kun ei kukaan koskaan? Miksi lähes kaikki muut löytävät edes joskus jonkun?
Eli en osaa vastata otsikon kysymykseen. Mutta et AP tosiaan ole yksin.
Sinulla ei ilmeisesti ole ulkoinen paketti sitten kummoinen. En oikein muuta selitystä keksi.
Kiitos paljon rohkaisevasta kommentista :P. Ulkonäköni on täysin normaali - olen ihan naisen näköinen ja muotoinen. Pukeudun aina itselleni parhaalla mahdollisella tavalla, enkä ole koskaan ihmisten ilmoilla huolittelematta. Käytän hameita ja mekkoja, tykkään vähän retrohenkisistä yksityiskohdista, hiuksetkin pitkät ja yleensä kiharran niitä. Millään ulkoisella ei ole ollut mitään merkitystä miesten kiinnostukseen.
Juu, ei ole takoitus olla ilkeä, ihan vaan pohtia realistisesti ja kaunistelematta. Jos ei ota kaikki asioita rehellisesti huomioon, niin mysteeriksi voi jäädä loppuiäksi itse kullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuttu sun ikäinen ikisinkku mies. Sillä on poikkeuksellisen epärealistinen käsitys itsestään. Ja se aiheuttaa hänen ympärilleen sellaista ristiriitaa, jossa kukaan ei viihdy.
Hän itse sanoo, että hänellä on huono tuuri naisten suhteen. Mutta ei ristiriitainen ihminen ole kenenkään tyyppiä, sillä tuo ominaisuus hajottaa.
On ainakin aiemmin käynyt terapiassa, toivottavasti käy yhä. Ja toivottavasti siitä on apua.
Eihän tuo ole millään tavalla sen miehen vika. Kyse on siitä että muiden odotukset ovat vinksallaan. Ne muuthan siinä sen terapian tarpeessa olisivat. Ei muut voi määritellä mikä on jonkun epärealistinen käsitys itsestään.
Näitä on omassakin tuttavapiirissä. Itse kyseinen tapaus on ylipainoinen, nyt jo 50v mies, joka tykkää pitkätukkaisista blondeista, ikää saisi olla max 30v. Niin kauan kun olen tän ihmisen tuntenut, hän on ollut sinkku. Ja yhtä pitkään on viehättynyt pelkästään niistä parhaimman näköisistä naisista, joista ei ole hänelle kuin ystäviksi. Tämä mies on mukava, mutta ei löydä kumppania koska käsitys omasta markkina-arvosta on niin pielessä.
En varsinaisesti ole minkään tasoteorian kannattaja, mutta lähtökohta kuitenkin on se että jokainen haluaisi parisuhteeseen yhtä hyvän tai paremman kuin mitä itse on. Miksi kukaan haluaisi parisuhteeseen, johon itse antaa jatkuvasti enemmän kuin se toinen?
Olen varmaan ikävä, mutta sanoisin että pitäisi olla muutama miljoona ylimääräistä, niin sitten voisi olla ehkä saumaa niihin blondeihin. Jos sittenkään. 10v nuorempi eli nelikymppinen on tälle miehelle liian vanha. Ennustan että tulee olemaan yksin ja pitkään.
Hauskoja nämä "en kannata tasoteoriaa, MUTTA.." :D
Itsestä se on kiinni. Ei muusta. Huono luonne, tympeä käytös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että se on oma innostuksen puutteesi. Ns. mukiinmenevänä naisena huomaan, että kyllä sitä kemiaa on jos itse kiinnostuu tai sattuu vaikuttamaan siltä. Mutta minussa ei ole mitään niin kiinnostavaa, että joku mies rupeaisi riskeeraamaan pakkeja, jos ei vastakaikua ole. Nykymiehet ehkä muutenkin ovat passiivisempia ja toivovat naiselta aloitteellisuutta. Itselläkin on aika rajallinen määrä ihmisiä joista innostun, eivätkä edes useimmat miehet keiden perässä on paljon naisia kuulu heihin.
Minulla taas päinvastoin. Miehet ovat aina kaikonneet heti jos näyttää vähänkin kiinnostusta. Taas nyt keväällä on käynyt näin. Työkaveri oli selvästi kiinnostunut minusta, ja minäkin olin tosi ihastunut jo. Aloin siis vastailla viesteihin "innokkaammin" (ei mitään ylitseampuvaa tietenkään) ja ehdotin tapaamista vapaa-ajallakin. Siihen loppui hänen flirttailunsa. Joo joo, häntä ei sitten oikeasti kiinnostanut. Mutta miksi aina käy näin.
En oikeasti ymmärrä tätä peliä. Ei saa olla tyrkyllä, mutta samaan aikaan miehet valittaa ettei naisilta saa mitään signaalia. Pitäisi olla oma itsensä, mutta ei saa vastata viestiin liian nopeasti/hauskasti/innokkaasti. Pitää esittää että on muutakin kiirettä kauheasti mutta samalla osua juuri siihen tapaamisikkunaan että miehen mielenkiinto ei jo mene muualle. En jaksa, en ymmärrä. Miksei vaan voi tavata jotakuta niin että molemmat tykkää toisistaan, haluaa nähdä ja viettää aikaa yhdessä? Ja että tämän saisi sanoa vielä ääneenkin? Ei nyt mistään kosinnasta ole kyse kuitenkaan.
En tunnista ongelmaa kun itse löydän hyvin helposti läjäpäin hyvää seuraa. Ikinä en ole mitään tasoja ja kemioita miettinyt, mä vain tutustun ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että se on oma innostuksen puutteesi. Ns. mukiinmenevänä naisena huomaan, että kyllä sitä kemiaa on jos itse kiinnostuu tai sattuu vaikuttamaan siltä. Mutta minussa ei ole mitään niin kiinnostavaa, että joku mies rupeaisi riskeeraamaan pakkeja, jos ei vastakaikua ole. Nykymiehet ehkä muutenkin ovat passiivisempia ja toivovat naiselta aloitteellisuutta. Itselläkin on aika rajallinen määrä ihmisiä joista innostun, eivätkä edes useimmat miehet keiden perässä on paljon naisia kuulu heihin.
Minulla taas päinvastoin. Miehet ovat aina kaikonneet heti jos näyttää vähänkin kiinnostusta. Taas nyt keväällä on käynyt näin. Työkaveri oli selvästi kiinnostunut minusta, ja minäkin olin tosi ihastunut jo. Aloin siis vastailla viesteihin "innokkaammin" (ei mitään ylitseampuvaa tietenkään) ja ehdotin tapaamista vapaa-ajallakin. Siihen loppui hänen flirttailunsa. Joo joo, häntä ei sitten oikeasti kiinnostanut. Mutta miksi aina käy näin.
En oikeasti ymmärrä tätä peliä. Ei saa olla tyrkyllä, mutta samaan aikaan miehet valittaa ettei naisilta saa mitään signaalia. Pitäisi olla oma itsensä, mutta ei saa vastata viestiin liian nopeasti/hauskasti/innokkaasti. Pitää esittää että on muutakin kiirettä kauheasti mutta samalla osua juuri siihen tapaamisikkunaan että miehen mielenkiinto ei jo mene muualle. En jaksa, en ymmärrä. Miksei vaan voi tavata jotakuta niin että molemmat tykkää toisistaan, haluaa nähdä ja viettää aikaa yhdessä? Ja että tämän saisi sanoa vielä ääneenkin? Ei nyt mistään kosinnasta ole kyse kuitenkaan.
Vain persoonallisuushäiriöiset pelaa pelejä. Vältä niitä.
Mä olen sitä mieltä että luonteella on kuitenkin aika paljon merkitystä. Pitäisi olla jollain tavalla vähän erikoinen ettei kiinnostus lopahda heti. Vaikka joku harvinaisempi harrastus, jotain josta ns. jää mieleen. Muutenhan miehet tietenkin tykkää naisista jotka ovat söpöjä , hymyileviä, vähän naiiveja. Jos heti ensitapaamisella näytät olevasi todella fiksu ja omillaan toimeentuleva/ rikas nainen niin miehet tuntee heti alemmuutta ja lähtee karkuun.
Kerran yksi finskin lentokapteeni nainen kertoi että miesten kiinnostus lopahti kummasti kun kertoi mitä tekee työkseen. Ehkä ne ajattelee että ei ole paljoa annettavaa tän tasoiselle naiselle. Paitsi tietty lentokapteenimies.
vapun munkki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavannut ja tapaillut monenlaisia miehiä. Hoikkuus ja hyvä ulkonäkö takasi sen, että hankalasta luonteestani huolimatta seuraa riitti. Nyt kun ikää ja kiloja on kertynyt, niin miesten kiinnostus on lopahtanut. Edes se, että olen nykyään huomattavasti fiksumpi ja mukavampi ihminen kuin nuorempana, ei muuta asiaa. Sinällään hauska havainnoida tätä kehitystä. Nuorempana oikeasti luulin olevani fiksu ja kiinnostava :D
Eiköhän jokaisella naisella ole sama homma nuorempana. Jos ei silloin pariudu, niin todellisuus lyö päin pläsiä ihan kunnolla vanhemmiten, vaikkei olisi erityisemmin levahtanut. Miehet taas vanhemmiten innostuvat vähemmän luonnon ja nähdyn paskon takia, joten eipä vanhemmiten enää kukaan ole enää entisensä.
Aloittaja taas vaikuttaa jotenkin ylimieliseltä, kun miljoona kaupungissa pitäisi oletusarvoisesti ilmeisesti olla puolisen miljoonaa kiinnostunutta miestä pyörimässä ympärillä, vain koska olet nainen. Pieni aktivoituminen voisi edesauttaa tilannetta, mitä et kokenut kovinkaan ongelmalliseksi, mutta kuitenkin täällä asiaa ihmettelet.
Mitahan ylimielista tekstissani mahdollisesti oli? Nimenomaan halusin heratella tassa keskustelua ja mainita etta tosiaan asun suuressa kaupungissa ja olen aktiivinen ihminen erilaisissa tapahtumissa. Sita kun kuitenkin joku kysyisi myohemmin. Niin en asu pienella paikkakunnalla, ja kayn aktiivisesti erilaisissa tapahtumissa jossa tapaan kummin kaiman tuttuja, ja valilla tuntemattomienkin kanssa tulee juteltua. Enka silti ole tavannut ketaan joka olisi johtanut pitempaan vakavaan suhteeseen.
Valilla suomalaiset ottaa tosi henkilokohtaisesti jos joku mainitsee asuvansa ulkomailla. Ei, en kuvittele olevani parempi kuin muut sen takia. Mainitsin asiasta, koska kyseisen kaupungin asukasluku on kaksi kertaa koko Suomen veroinen, enka siltikaan ole tavannut ketaan. Kiito
Kiitos muuten, poissaolessani tanne oli tullu paljon viesteja ja jarkevaa keskustelua! Mukavaa lukea.
Minun kohdalla siksi, kun en halua ketään. Onneksi olen ruma ja läski, niin ei mene kauneus hukkaan, eikä ketään kiinnostu turhaan.