Tämän yhden uunon elatusapu asia menee hovioikeuteen. Siis jossa tämä oletettu isä on yhtä paljon lapsen isä kuin Vatikaanin paavi

Ei minustakaan palvele millään tavalla lapsen oikeuksia pakottaa vieras mies maksamaan hänen elämisensä. Jos äiti ei halua yhteyttä biologiseen isään, niin sitten maksaa itse lapsensa kulut eikä lypsä niitä asianosattomilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuu maksamaan jos on isyyden tunnustanut. Vähän kuin adoptiossa jossa ei ole biologinen isä.

Avioliitossa ollessa lapset ovat automaattisesti puolison.

Kunnes toisin todistetaan. Minusta tuon miehen ei pidä maksaa mitään lapsesta, joka ei ole hänen.

Huoltajuudesta voidaan myös luopua, esim. adoptiossa virallinen huoltaja vapautetaan kaikesta vastuusta ja oikeudesta lapseen.

Ottakaa huomioon, että tässä on kyse myös mieheltä jäävästä perinnöstä.

Eiköhän se perintö mene kurkusta alas ennenkuin aika jättää. Ja asunto jäi kuitenkin exälle.

Mitenköhän se nainen suhtautuisi jos hänen isällään olisi ollut vastaavanlainen elätettävä, ja isän kuollessa hänen pitäisi jakaa Eiran kämppä jonkun tuiki tuntemattoman kanssa? Mutta eipä näitä asioita osaa nähdä kun se pää on niin syvällä omassa per*eessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sympatiaa isää kohtaan laskee se että isällä oli kuukausia aikaa toimia, kuukausia kun jo tiesi ettei lapsi ole hänen ja että isyyden takaisinvetämisellä on aikaraja, mutta ei sitä tehnyt. Olisi voinut mutta päätti olla tekemättä.

Kuvittele että saat yhtäkkiä tietää, ettei lapsesi ole sinun. Olet ollut synnytyksessä, nähnyt hänen kasvavan, vaihtanut vaippoja, keksinyt nimen, kuvitellut mitä hänestä tulee, mitä teette yhdessä. Ja äkkiä puff, kaikki poissa, kaikki oli valetta. Kaikki se rakkaus jota tunsit lasta kohtaan ei tuosta vain katoa, mutta sinun on pakko jäädyttää itsesi koska puolisosi petollisuus on anteeksiantamatonta. Muutat pois, olet yksin, kaikki on tyhjää. Tekisikö mielesi tuossa tilanteessa alkaa välittömästi askartelemaan oikeusprosessin kanssa, hakea ”eroa” lapsesta jota joskus rakastit?

Jatkan tähän täältä sivusta, kun seuraavaksi alkaa kuitenkin se haukkuminen että kamala mies, hylkää lapsen jonka isänä on ollut.

Vaikka mies tälläisessä tilanteessa eron jälkeen rakastaisikin yhä tuota lasta, voi tilanne olla se, että lapsi on elävä muistutus tapahtuneesta ja mahdollisesti koko elämän suurimmasta shokista ja kriisistä. Lapsen näkeminen tilanteen ollessa akuutti voi siis aiheuttaa vain ahdistusta, ei iloa ja onnea. Lisäksi nainen luo usein lapseen läheisen suhteen jo raskausaikana ja miehen suhde on lapsen kanssa hieman eri pohjalle perustuva, hoivassa ja huolenpidossa muodostuva. Tuossa on varmasti erotilanne ollut niin vaikea ja riitaisa että mies ei ole lastaan nähnyt pitkiin aikoihin. Kun laitetaan yhteen tieto siitä, että koko miehen perhe-elämä on ollut valhetta, lapsi on toisen miehen, erotilanteessa pieni lapsi jää äidilleen... niin olisi kyllä pitänyt olla helv etinmoinen supermies että tuossa tilanteessa olisi pysynyt aktiivisesti vielä isän roolissa toimimaan eikä lapsen "hylkäämistä" olisi tapahtunut.

Ja tuo "hylkääminenkin" voidaan lapselle tulevaisuudessa selittää niin, ettei "hylkääminen" aiheuta hänelle traumoja. Toki jos lapsi on pienestä pitäen nyt opetettu siihen kuinka kamalaa on kuin pas ka mies ei halunnutkaan toimia hänen isänään kun totuus selvisi ja kehtaa vielä viedä elaritkin oikeuteen, niin varmasti traumoja tulee ja lapsi kokee tilanteen hylkäämisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sympatiaa isää kohtaan laskee se että isällä oli kuukausia aikaa toimia, kuukausia kun jo tiesi ettei lapsi ole hänen ja että isyyden takaisinvetämisellä on aikaraja, mutta ei sitä tehnyt. Olisi voinut mutta päätti olla tekemättä.

Kuvittele että saat yhtäkkiä tietää, ettei lapsesi ole sinun. Olet ollut synnytyksessä, nähnyt hänen kasvavan, vaihtanut vaippoja, keksinyt nimen, kuvitellut mitä hänestä tulee, mitä teette yhdessä. Ja äkkiä puff, kaikki poissa, kaikki oli valetta. Kaikki se rakkaus jota tunsit lasta kohtaan ei tuosta vain katoa, mutta sinun on pakko jäädyttää itsesi koska puolisosi petollisuus on anteeksiantamatonta. Muutat pois, olet yksin, kaikki on tyhjää. Tekisikö mielesi tuossa tilanteessa alkaa välittömästi askartelemaan oikeusprosessin kanssa, hakea ”eroa” lapsesta jota joskus rakastit?

Miksi lapselle pitää kostaa, jos puoliso on petollinen. En minä ainakaan lapselle asiaa kostaisi. Tuolla historialla pitäisin lasta omanani ihan samalla tavalla kuin pitäisin, jos olisin adoptoinut lapsen itselleni. Ei adoptiolapsiakaan heitetä nurkkaan eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Äityli nyt vaan menee hakemaan elarit siltä, jonka on sisälleen päästänyt. Elarit olisi varmaan toinen juttu, jos mies olisi edes saanut olla lapsen elämässä, mutta nainen kielsi senkin.

Miksi valehtelet? Mies itse ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä. Huoltajana hänellä olisi siihen ollut täysi oikeus, siihen ei äidin kiellot vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sympatiaa isää kohtaan laskee se että isällä oli kuukausia aikaa toimia, kuukausia kun jo tiesi ettei lapsi ole hänen ja että isyyden takaisinvetämisellä on aikaraja, mutta ei sitä tehnyt. Olisi voinut mutta päätti olla tekemättä.

Kuvittele että saat yhtäkkiä tietää, ettei lapsesi ole sinun. Olet ollut synnytyksessä, nähnyt hänen kasvavan, vaihtanut vaippoja, keksinyt nimen, kuvitellut mitä hänestä tulee, mitä teette yhdessä. Ja äkkiä puff, kaikki poissa, kaikki oli valetta. Kaikki se rakkaus jota tunsit lasta kohtaan ei tuosta vain katoa, mutta sinun on pakko jäädyttää itsesi koska puolisosi petollisuus on anteeksiantamatonta. Muutat pois, olet yksin, kaikki on tyhjää. Tekisikö mielesi tuossa tilanteessa alkaa välittömästi askartelemaan oikeusprosessin kanssa, hakea ”eroa” lapsesta jota joskus rakastit?

Tekisikö mieli? Älä ole lapsellinen, tärkeät päätökset tehdään järjen mukaan ei hetkellisten mielitekojen. Miehellä oli reippaasti aikaa harkita asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuu maksamaan jos on isyyden tunnustanut. Vähän kuin adoptiossa jossa ei ole biologinen isä.

Avioliitossa ollessa lapset ovat automaattisesti puolison.

Kunnes toisin todistetaan. Minusta tuon miehen ei pidä maksaa mitään lapsesta, joka ei ole hänen.

Huoltajuudesta voidaan myös luopua, esim. adoptiossa virallinen huoltaja vapautetaan kaikesta vastuusta ja oikeudesta lapseen.

Ottakaa huomioon, että tässä on kyse myös mieheltä jäävästä perinnöstä.

Eiköhän se perintö mene kurkusta alas ennenkuin aika jättää. Ja asunto jäi kuitenkin exälle.

Mies saattaa myöhemmin perustaa perheen naisen kanssa, joka ei avaa rakoaan vieraille vaan synnyttää niitä miehen oikeasti omia lapsia. Niille se perintö kuuluu eikä millekään petollisen akan lehtolapselle.

Vierailija kirjoitti:

Lakia pitäisi muuttaa siten, että jos on dna:lla todistettu eittei ole lapsen isä niin ei tarvitse maksaa elätysmaksuja ja jo mahdollisesti maksetut peritään takaisin äidiltä takaisin.

Miksi? Tällaisista kommenteista hyvin näkee kuinka tietämättömiä ja mielikuvituksettomia tästä tapauksesta öyhöttävät ovat.

Oikeesti vanha juttu tästä väännetty jo ketjukaupalla.

Äiti on kavalluksesta tuomittu kokkarepoliitikko, samoin biologinen isä joka ei halua ottaa lapsesta vastuuta. Biologisella faijalla vaimo ja kaksi lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äityli nyt vaan menee hakemaan elarit siltä, jonka on sisälleen päästänyt. Elarit olisi varmaan toinen juttu, jos mies olisi edes saanut olla lapsen elämässä, mutta nainen kielsi senkin.

Miksi valehtelet? Mies itse ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä. Huoltajana hänellä olisi siihen ollut täysi oikeus, siihen ei äidin kiellot vaikuta.

Olisi halunnut alkuun olla siitäkin tiedosta huolimatta ettei lapsi ole hänen. Äiti teki sen vaikeaksi. Tätä juttua setvitty jo kauan täällä.

Isän facesta voi lukea tarkemmin.

Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan. Näin lukee tuomarin ohjeissa.

Uskon että oikeus toteutuu lopulta. Sen tasoinen oikeusmurha tuon miehen osalta ettei sitä loputtomiin voida oikeuttaa millään. Kammottava haaska tuo nainen. Positiivista on sentään se että nimi on hyvin monella tiedossa, eiköhän maine ole omalla pikkupaikkakunnalla jo mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa se artikkeli. Mies tiesi kuukausien ajan että ei ole lapsen isä. Hän olisi voinut tehdä muutaman kuukauden ajan valituksen asiasta, mutta mies päätti vetkutella ja aika tehdä valitus meni umpeen. That's it.

Tekninen sivuseikka, joka pitäisi äkkiä saada kumottua. Jos et ole sitä lasta siittänyt, niin sen pitäisi olla ihan sama että minä päivänä sanoudut asiasta irti. Ihan järjetön systeemi, jossa oikeat vastuulliset pääsevät kuin koirat veräjästä, jos joku onneton piruparka ei ymmärrä pyristellä lainsäädännön kuvioista irti ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Lakia pitäisi muuttaa siten, että jos on dna:lla todistettu eittei ole lapsen isä niin ei tarvitse maksaa elätysmaksuja ja jo mahdollisesti maksetut peritään takaisin äidiltä takaisin.

Ja isyystesti pakolliseksi. Aina.

Pillu = rahareikä

Aina.

Vierailija kirjoitti:

Lakia pitäisi muuttaa siten, että jos on dna:lla todistettu eittei ole lapsen isä niin ei tarvitse maksaa elätysmaksuja ja jo mahdollisesti maksetut peritään takaisin äidiltä takaisin.

Ei pysty tekeen tällaista, koska se on lapsen etujen vastaista. On myös paljon tilanteita joissa mies tietää ettei ole tulevan lapsen isä jo etukäteen, mutta haluaa tämän silti tunnustaa omakseen. Tuohan tarkoittaisi sitä että missä tilanteessa tahnasa, jos isyyden tunnustanutta vähän joku harmittaisi, hän voisi tehd ilmoituksen ettei ole lapsen isä, ja täten kiristää äitiä, että äiti joutuukin maksamaan rahoja takaisin ajalta x, ja sehän vaikuttaisi suoraan lapseenkin. Monesti nimittäin on ettei lapselle koskaan kerrota kuka tämän isä oikeasti on. Ja mm. mies menee ihan tietoisen naimisiin raskaanaolevan naisen kanssa jottei isyyttää tarvitsisi "nolosti" tunnustaa, tai tulisi puheita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa se artikkeli. Mies tiesi kuukausien ajan että ei ole lapsen isä. Hän olisi voinut tehdä muutaman kuukauden ajan valituksen asiasta, mutta mies päätti vetkutella ja aika tehdä valitus meni umpeen. That's it.

Joo, olisi voinut tehdä, mutta ei tehnyt kun koko elämä sortui ympäriltä. Ei varmaan siinä kriisissä kukaan kykene tekemään järkeviä päätöksiä tuosta noin vaan.

Tuo aikaraja pitäisi poistaa. Sitä perustellaan lapsen oikeudella, mutta miten ihmeessä lapsen oikeus muka toteutuu siinä että pakotetaan huijattu mies maksamaan elareita. Elarit tässä tapauksessa ehdottomasti biologiselle isälle, ja tapauksissa jossa biologista isää ei löydy, yhteiskunta maksaa ne elarit niinkuin normaalistikin.

Ei sitä voida poistaa, koska aikarajan poistaminen tarkoitta sitä että "isä" pystyy uhkaliemaan asialla äitiä ja lasta vaikka 15 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa se artikkeli. Mies tiesi kuukausien ajan että ei ole lapsen isä. Hän olisi voinut tehdä muutaman kuukauden ajan valituksen asiasta, mutta mies päätti vetkutella ja aika tehdä valitus meni umpeen. That's it.

Tekninen sivuseikka, joka pitäisi äkkiä saada kumottua. Jos et ole sitä lasta siittänyt, niin sen pitäisi olla ihan sama että minä päivänä sanoudut asiasta irti. Ihan järjetön systeemi, jossa oikeat vastuulliset pääsevät kuin koirat veräjästä, jos joku onneton piruparka ei ymmärrä pyristellä lainsäädännön kuvioista irti ajoissa.

Ei se nyt ihan sama ole. Suomen laki lähtee siitä, että aikuinen ihminen osaa hoitaa asiansa ja tehdä itselleen järkeviä ratkaisuja. Jos tietää, ettei ole lapsen isä eikä halua maksaa tämän elatusta, hoitaa paperityöt saman tien pois alta. Kyllä perunkirjoituksellakin on määräaikansa eikä voi vedota siihen, että olin niin järkyttynyt, etten saanut lomaketta ajoissa postiin. Elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa täytyy toimia määräajan puitteissa, vaikka olisi miten rikki. Oikeuslaitoksen ei tarvitse tutkia ikivanhoja asioita. Jos niihin ei ajoissa vedota, oletetaan, että ne ovat olleet henkilölle ok.

Jos määräaikaa ei olisi, voisi joku ukonkäppänä esim. lapsen rippijuhlissa ilmoittaa, että mä en sitten ole sun isäs etkä saa enää pennin kristusta minulta. Sitten alettaisiin saivarrella, että paljonko olet jo tosta mukulasta maksanut ja miksi vasta nyt heräsit todellisuuteen? Voiko noin epävakaata henkilöä pitää edes oikeustoimikelpoisena?

Jos minä olisin tuo mies, haluaisin olla kuitenkin mahdollisimman paljon lapsen kanssa tekemisissä, koska hänen elatuksestaan maksan. Lapsi todennäköisesti kuitenkin vihaa aikuisena biologista isäänsä, joka hänet hylkäsi, luultavasti äitiäänkin, joka isästä huijasi. Tämä mies voi olla lapselle hyvin tärkeä, vaikkei sukua olekaan.

Mies voi tehdä vielä biologisiakin lapsia ja pitää tuota elättilasta heille isosiskona- tai veljenä. Tai luovuttaa siittiöitä. Tai jos hän on hedelmätön, olisi iloinen, että on saanut lapsen joka tapauksessa, kun kerran sellaista entisen vaimonsa kanssa yritti.

Miksi miehen pitäisi maksaa lapsesta joka on jonkun muun, siis tietämättään. Nyt menee sekaisin adoptio jota usein joutuu hoitaan vuosi tolkulla ja petos.

Jos nainen tulee raskaaksi muulle kuin miehelleen ja väittää lapsen olevan miehen, eikö se ole petos.

Mielestäni asiaa tulisi käsitellä päätöksenä, miehen ja naisen välillä.

Tämähän ei ole lapsen syy tai asia missään vaiheessa.