Lue keskustelun säännöt.
Mitä jonkun toisen ihmisen ruuanlaittotapaa olet mielessäsi ihmetyellyt?
Minun kaveri ei laita keittoon (esim nakki tms) kokonaisia pippureita eikä ainoatakaan sipulia, ei kokonaisena tai pilkottuna. Kyllähän keittoliemeen kuuluu kokonaiset mauste- tai/ja mustapippurit makua antamaan. sekä sipuli.
Kommentit (2975)
Paljon se sitä suolaa meinaa laittaa :O kirjoitti:
En tiedä onko tää nyt mikään omituinen tapa, mutta suolan käyttö. Oon huomannu, että moni ystäväni/tuttuni kokatessaan käyttää hillittömän määrän suolaa. :D Kyllähän sitä itsekkin käytän joo ja olen suolan suuri ystävä, mutta muutaman kerran meinannut silmät tippua päästä kokkausta seuratessa. :D
Tästä tuli mieleeni eräs työkaverini, sellainen kuusikymppinen ukko, joka ruokatauolla lisäsuolasi jotain einesruokaansa niin, että sen suolan huomasi siitä pinnalta. Itsekin pidän suolaisesta, mutta ei nyt sentään noin paljoa suolaa laiteta yhteen annokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satokauden mukaisia raaka-aineita tuoreena, pakastettu ruoka on ala-arvoista sontaa. Itse olen pienituloinen, mutten mitään pakasta koskaan, hyi olkoon
Olipa aikanaan työkaveri, jolla oli eräänlainen stigma tai heikko paikka itsetunnossa; hiukan samaa maata kuin omasi on. Tämä tuntemani Hra Diplomi-Insinööri kun julisti, ettei hän edes kehtaisi mennä ruokakauppa-Alepaan (Hesassa). Hän kun hakee ruokaostoksensa vain ja ainoastaa Stockmannilta. Hänen mukaansa kun olisi noloa ja nöyryyttävää, jos joku näkisi hänet halpahallissa...
Tuli tämä vanha tapaus oitis mieleen, kun näin hiukan lapsekkaan retostelusi pakasteiden osalta.
Kaveri vihaa ja pelkää suolaa. Sitä ei saa laittaa mihinkään jos ei ole aivan pakko ja silloinkin ihan vähän, eikä hän lisäksi muutenkaan oikein osaa tai välitä maustaa ruokia. Onhan se jotenkin ankeaa kun mutustelee tupareilla pastasalaattia joka maistuu vedeltä.
Kaverini lupasi kokata meille bravuurinsa, makaronilaatikon. Homman kulku:
Ensin pilkottiin sipuli säntillisiin kuutioihin, tarkastetiin määrä vaa'alla ja kuullotettiin. Kuullotettu sipuli laitettiin pikku astiaan ja pestiin paistinpannu, lasta, veitsi ja leikkuulauta. Sitten samalla paistinpannulla ruskistettiin jauheliha, huom. eri lastalla, ja maustaminen tehtiin kaikki mausteet tarkasti mitaten. Valmis jauheliha meni omaan astiaansa odottamaan. Pestiin paistinpannu ja lasta.
Makaronit: vesi kiehumaan, makaronit kiehuvaan veteen ja sekunttikello päälle. Valmiit makaronit valutettiin, laitettiin omaan kulhoonsa ja sitten pestiin kattila, kauha ja siivilä.
Tässä kohtaa aloin miettiä pizzan tilaamista.
No, vuoka esille ja sen voitelu ja sitten yllätys, yllätys pestiin se voiteluun käytetty suti ja veitsi, jolla voita leikattiin. Jauhelihan ja sipulien sekoittaminen ja niiden sekä makaroonien asettelu vuokaan, voi luoja, siihen meni varmaan puoli tuntia... ja sitten vaihteeksi pestiin kaikki kulhot ja astiat.
Tässä vaiheessa ajattelin näpyttää viestin äidilleni ja käskeä hänet soittamaan minulle, että pääsen karkuun loukkaamatta kaveriani.
Munamaito seuraavaksi, munat rikki ja kevyt vatkaus, vatkatut munat mittakannuun, johon on itse merkattu viiva kuinka paljon ainesta munista pitää tulla ja toinen viiva maidon pintaa varten. Pestiin munien rikkomis kulho ja vatkain.
Nyt... laitettiin uuni päälle. Uuni lämpimäksi, vuoka uuniin ja ajastin päälle. Varmistus ettei mitään ole jäänyt pesemättä ja kaikkien pintojen pyyhintä.
Ihastelin jo kaverille, että päästään syömään kun makaronilaatikko on valmis ja hän kertoi siinä vaiheessa että sen pitää tekeytyä vielä 40 minuuttia paistamisen jälkeen folion alla ennen syömistä.
Olin kai aika epätoivoisen näköinen ja oikeasti karmean nälkäinen kun pääsimme syömään puoli tuntia uunista ottamisen jälkeen.. Ja, se maistui ihan tavalliselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ystäväni paistaa lettuja, ripottelee se jokaisen letun päälle sokeria, kun on heittänyt sen siihen lettupinoon.
En ole kenenkään muun nähnyt noin tekevän.Miksi tätä ^kommenttiani alapeutykutettiin urakalla^ ????? Onko toi sokerin laittaminen lettupinkan väleihin siis ihan normaaliakin?
En tarkottanut että laittaa sitä sillon kun alkaa syömään, vaan siinä paistamisen aikana kun viskoo letun siihen lautaselle jossa ne ovat pinossa.
No mitä tuo haittaa?
Jos kaikki syövät lätyt sokerin kanssa niin ei kai se haittaa. Mutta jotkut tykkäävät laittaa lättyjen päälle hilloa tai kermavaahtoa, jäätelöä. Silloin ei tarvita sokeria.
Tuo varmaan estäisi niiden lettujen tarttumisen toisiinsa sitten kun ovat jäähtyneet. Täytyykin kokeilla seuraavan kerran, kun lettuja paistan.
Ei ne tartu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhea salaatin huuhteluhimo kaikilla… Minäpä en huuhtele salaattia lainkaan =)
No, jos viitsin, huuhtaisen ja linkoan salaattilingossa.
Huuhtaisusta ei sinällään ole mitään hyötyä, jos salaatissa ei silminnähden ole roskaa, toukkia tai multaa.
Mitään bakteereja ei kylmällä vedellä huuhtaisu vie mennessään.
Minusta outoa on se, että salaatteja ei pestä. Ostan aina kaupasta/torilta salaattikerät, ja ne on pestävä hyvin, ja salaattilingolla kuivaan.
Mä itse tein nuorempana makaronilaatikkoa, enkä uskaltanut laittaa siihen silloin tarpeeksi suolaa. Noh äitini päätti "pelastaa" ruuan laittamalla siihen aivan älytön voita päälle ja laittamalla hetkeksi takaisin uuniin jotta voi sulaa. Siis en ole tuonkaan jälkeen maistanut mitään niin kamalaa, kuin täysin voin makuinen löllö makaronilaatikko. Äitini vielä suuttui, kun sanoin että tämä on ihan hirveää ja meni makuuhuoneeseen mököttämään.
Näin vanhemmalla iällä olen miettinyt, miksei hän ehdottanut että paistetaan sitä pannulla ja sirotellaan mukaan hiukan lisää suolaa. Ehkä ei vaan hänkään osannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhea salaatin huuhteluhimo kaikilla… Minäpä en huuhtele salaattia lainkaan =)
No, jos viitsin, huuhtaisen ja linkoan salaattilingossa.
Huuhtaisusta ei sinällään ole mitään hyötyä, jos salaatissa ei silminnähden ole roskaa, toukkia tai multaa.
Mitään bakteereja ei kylmällä vedellä huuhtaisu vie mennessään.Minusta outoa on se, että salaatteja ei pestä. Ostan aina kaupasta/torilta salaattikerät, ja ne on pestävä hyvin, ja salaattilingolla kuivaan.
Ei se huutelu mitään hyvin pesemistä ole
Pesen/huuhtelen salaatin siten, että lasken hanasta kylmää vettä isoon astiaan ja "huljuttelen" salaattikerää/salaattikeriä siinä. Vaihdan veden, irrottelen salaatinlehdet kerästä, ja kevyesti huljuttelen lehtiä vedessä. Jos astian pohjalla näkyy roskia tms. vaihdan veden vielä kertaalleen. Sitten nostelen lehdet pyyhkeen päälle, ja salaattilongolla linkoa ylimääräiset vedet pois. Säilytän salaatinlehdet, joko kannellisessa astiassa, jossa talouspaperia pohjalla, tai isossa uudellensuljettavassa muovipussissa, jossa myös talouspaperia imemässä kosteutta. Salaatti säilyy hyvin jääkaapin lämpimämmissä osissa päiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisikymppinen siskoni oli kuullut, että kinkun liemestä ja kermasta on helppoa tehdä kastike. Hän kaatoi jäähtyneeseen liemeen purkillisen kermaa, ei edes sekoittanut ja ihmetteli vain tällaistako siitä tulee.
Juustokakku taas... No, maku on pääasia. Oli vain huvittavaa kun sisko toi oikein ylpeänä pöytään kakun, joka näytti kertaalleen syödyltä pannukakulta.
Se, että ihminen kamppailee ylipainon kanssa, mutta harrastaa leipomista. Näitä on, että ihmettelevät ja voivottelevat mikseivät laihdu - ja ykkösharrastus on leipominen ja herkuttelu.
Tai yksi todella pullea tuttava, joka oikein somessa jakaa kuvia kahvitauoista ja leipomuksista lapsen kanssa. Se sokerin määrä, jonka ekaluokkalainen on sirotellut jokaisen esim paahtoleipänsä päälle. Ekaluokkalaisella on suurehkot RINNAT ylipainonsa vuoksi. Ei kuulu olla 7-vuotiaalla murrosikä, mutta liika sokeri aikaistaa sitä.
Se on eri asia, että ihminen tuhoaa oman terveytensä (kyllä, ylipaino on nimenomaan terveysriski, ulkonäkö on toissijainen asia. Ulkonäkö ei kuulu muille, mutta sokeri ja rasca tunnetusti ja tutkitusti aiheuttaa monenlaista terveysongelmaa, siis hyvin vakavia sellaisia ja kähtännössä huonontaa kaikkea toipumista yhtään mistään, minkö nyt koronakin todisti. Elimistölle ylipaino on suuri vaaratekijä, siinä ei kehopositiivisuus auta yhtään. Siis ollenkaan.) Niin siis, tuhotkoon aikuinen oman terveytensä, mutta että tuhoaa lapsensakin terveyden. Kuitenkin on onneksi näitäkin vanhempia, että itsellä epäterveellinen ruokavalio, mutta lapselle syötetään normaalia, jörkevää ruokaa eikä tuhota toisen kehoa.
En ole itse mikään laiheliini, perus normaalipainoinen. En ihannoi mitään mallien ulkonäköä tai varsinkaan jotain laihuutta. Mutta ehdoin tahdoin hankittu ylipaino on surullinen asia, erityisesti lapselle vanhempien hankkima ylipaino. On sitten niitäkin, joilla ylipaino oikeasti tulee sairaudesta ja pakollisista läökkeistä, mutta suurella osalla ihan omasta ruokavaliosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks tuttu pilkkoo vihannekset, salaatin, KANAN, lihat yms samalla veitsellä, pesemättä sitä välissä.
Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Se, että ihminen kamppailee ylipainon kanssa, mutta harrastaa leipomista. Näitä on, että ihmettelevät ja voivottelevat mikseivät laihdu - ja ykkösharrastus on leipominen ja herkuttelu.
Tai yksi todella pullea tuttava, joka oikein somessa jakaa kuvia kahvitauoista ja leipomuksista lapsen kanssa. Se sokerin määrä, jonka ekaluokkalainen on sirotellut jokaisen esim paahtoleipänsä päälle. Ekaluokkalaisella on suurehkot RINNAT ylipainonsa vuoksi. Ei kuulu olla 7-vuotiaalla murrosikä, mutta liika sokeri aikaistaa sitä.
Se on eri asia, että ihminen tuhoaa oman terveytensä (kyllä, ylipaino on nimenomaan terveysriski, ulkonäkö on toissijainen asia. Ulkonäkö ei kuulu muille, mutta sokeri ja rasca tunnetusti ja tutkitusti aiheuttaa monenlaista terveysongelmaa, siis hyvin vakavia sellaisia ja kähtännössä huonontaa kaikkea toipumista yhtään mistään, minkö nyt koronakin todisti. Elimistölle ylipaino on suuri vaaratekijä, siinä ei kehopositiivisuus auta yhtään. Siis ollenkaan.) Niin siis, tuhotkoon aikuinen oman terveytensä, mutta että tuhoaa lapsensakin terveyden. Kuitenkin on onneksi näitäkin vanhempia, että itsellä epäterveellinen ruokavalio, mutta lapselle syötetään normaalia, jörkevää ruokaa eikä tuhota toisen kehoa.
En ole itse mikään laiheliini, perus normaalipainoinen. En ihannoi mitään mallien ulkonäköä tai varsinkaan jotain laihuutta. Mutta ehdoin tahdoin hankittu ylipaino on surullinen asia, erityisesti lapselle vanhempien hankkima ylipaino. On sitten niitäkin, joilla ylipaino oikeasti tulee sairaudesta ja pakollisista läökkeistä, mutta suurella osalla ihan omasta ruokavaliosta.
Minulla on jonkin verran ylipainoa, mutta en kamppaile sen kanssa, vaan syön normaalisti ja nautin monipuolisesta ruoasta. Leivon paljon, etupäässä erilaisia leipiä ja perinteistä pullaa ja kakkuja ym. Se ei kuitenkaan tarkoita, että niitä leivonnaisia syödään koko ajan. Itse syön esim. peruspullan tai pienen korvapuustin päivässä, ja joskus menee päiväkausia etten syö mitään kahvileipää. Miksi aina ajatellaan, että ylipainoinen joutuu koko ajan kamppailemaan tai taistelemaan ruokaa ja syömisiä vastaan. Itse en tykkää limsoista, karkeista, sipseistä, suklaasta, mutta pullasta tykkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että ihminen kamppailee ylipainon kanssa, mutta harrastaa leipomista. Näitä on, että ihmettelevät ja voivottelevat mikseivät laihdu - ja ykkösharrastus on leipominen ja herkuttelu.
Tai yksi todella pullea tuttava, joka oikein somessa jakaa kuvia kahvitauoista ja leipomuksista lapsen kanssa. Se sokerin määrä, jonka ekaluokkalainen on sirotellut jokaisen esim paahtoleipänsä päälle. Ekaluokkalaisella on suurehkot RINNAT ylipainonsa vuoksi. Ei kuulu olla 7-vuotiaalla murrosikä, mutta liika sokeri aikaistaa sitä.
Se on eri asia, että ihminen tuhoaa oman terveytensä (kyllä, ylipaino on nimenomaan terveysriski, ulkonäkö on toissijainen asia. Ulkonäkö ei kuulu muille, mutta sokeri ja rasca tunnetusti ja tutkitusti aiheuttaa monenlaista terveysongelmaa, siis hyvin vakavia sellaisia ja kähtännössä huonontaa kaikkea toipumista yhtään mistään, minkö nyt koronakin todisti. Elimistölle ylipaino on suuri vaaratekijä, siinä ei kehopositiivisuus auta yhtään. Siis ollenkaan.) Niin siis, tuhotkoon aikuinen oman terveytensä, mutta että tuhoaa lapsensakin terveyden. Kuitenkin on onneksi näitäkin vanhempia, että itsellä epäterveellinen ruokavalio, mutta lapselle syötetään normaalia, jörkevää ruokaa eikä tuhota toisen kehoa.
En ole itse mikään laiheliini, perus normaalipainoinen. En ihannoi mitään mallien ulkonäköä tai varsinkaan jotain laihuutta. Mutta ehdoin tahdoin hankittu ylipaino on surullinen asia, erityisesti lapselle vanhempien hankkima ylipaino. On sitten niitäkin, joilla ylipaino oikeasti tulee sairaudesta ja pakollisista läökkeistä, mutta suurella osalla ihan omasta ruokavaliosta.
Minulla on jonkin verran ylipainoa, mutta en kamppaile sen kanssa, vaan syön normaalisti ja nautin monipuolisesta ruoasta. Leivon paljon, etupäässä erilaisia leipiä ja perinteistä pullaa ja kakkuja ym. Se ei kuitenkaan tarkoita, että niitä leivonnaisia syödään koko ajan. Itse syön esim. peruspullan tai pienen korvapuustin päivässä, ja joskus menee päiväkausia etten syö mitään kahvileipää. Miksi aina ajatellaan, että ylipainoinen joutuu koko ajan kamppailemaan tai taistelemaan ruokaa ja syömisiä vastaan. Itse en tykkää limsoista, karkeista, sipseistä, suklaasta, mutta pullasta tykkään.
P.S. en ole koskaan ollut millään laihdutuskuurilla, enkä tule olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini lupasi kokata meille bravuurinsa, makaronilaatikon. Homman kulku:
Ensin pilkottiin sipuli säntillisiin kuutioihin, tarkastetiin määrä vaa'alla ja kuullotettiin. Kuullotettu sipuli laitettiin pikku astiaan ja pestiin paistinpannu, lasta, veitsi ja leikkuulauta. Sitten samalla paistinpannulla ruskistettiin jauheliha, huom. eri lastalla, ja maustaminen tehtiin kaikki mausteet tarkasti mitaten. Valmis jauheliha meni omaan astiaansa odottamaan. Pestiin paistinpannu ja lasta.
Makaronit: vesi kiehumaan, makaronit kiehuvaan veteen ja sekunttikello päälle. Valmiit makaronit valutettiin, laitettiin omaan kulhoonsa ja sitten pestiin kattila, kauha ja siivilä.
Tässä kohtaa aloin miettiä pizzan tilaamista.
No, vuoka esille ja sen voitelu ja sitten yllätys, yllätys pestiin se voiteluun käytetty suti ja veitsi, jolla voita leikattiin. Jauhelihan ja sipulien sekoittaminen ja niiden sekä makaroonien asettelu vuokaan, voi luoja, siihen meni varmaan puoli tuntia... ja sitten vaihteeksi pestiin kaikki kulhot ja astiat.
Tässä vaiheessa ajattelin näpyttää viestin äidilleni ja käskeä hänet soittamaan minulle, että pääsen karkuun loukkaamatta kaveriani.
Munamaito seuraavaksi, munat rikki ja kevyt vatkaus, vatkatut munat mittakannuun, johon on itse merkattu viiva kuinka paljon ainesta munista pitää tulla ja toinen viiva maidon pintaa varten. Pestiin munien rikkomis kulho ja vatkain.
Nyt... laitettiin uuni päälle. Uuni lämpimäksi, vuoka uuniin ja ajastin päälle. Varmistus ettei mitään ole jäänyt pesemättä ja kaikkien pintojen pyyhintä.
Ihastelin jo kaverille, että päästään syömään kun makaronilaatikko on valmis ja hän kertoi siinä vaiheessa että sen pitää tekeytyä vielä 40 minuuttia paistamisen jälkeen folion alla ennen syömistä.
Olin kai aika epätoivoisen näköinen ja oikeasti karmean nälkäinen kun pääsimme syömään puoli tuntia uunista ottamisen jälkeen.. Ja, se maistui ihan tavalliselle.
Karmeeta!
Mun yläasteen köksän ope vei varmaan monilta ruoanlaiton ilon ja kokeilunhalun hiton tehokkaasti.
Ihan sairasta nipottaa millintarkasti mausteiden, paistoaikojen ym. kanssa.
Ja niin hän teki, nipotti. Ohjeita piti noudattaa millintarkasti!
Itse olin onneksi omaksunut jo siinä vaiheessa sukuvikana tulleen ruoanlaittotaidon isäni puolelta.
Jo lapsena ihailin sitä että isäni äiti ja sisarukset kokkailivat milloin mitäkin, jokainen tahoillaan, mitään ei mittailtu, mistään ei nipotettu, kaikkea vaan ”heitettiin sekaan” ja hitsi vieköön aina ihan älyttömän hyvää ruokaa.
Ei äitinikään suoranaisesti pahaa ruokaa tehnyt, mutta kaavamaisesti ja ohjeita orjallisesti noudattaen.
Itse lähinnä jopa ahdistun ohjeista. Voin ottaa vinkkejä esim. jostain mitä näen netissä, mutta usein ideoita vaan tulvii ja tietysti vakiona on useita lemppareita.
Käyttäjää sitä luovuutta rohkeasti ruoanlaitossa!
En muuten käytä kananmunia ollenkaan makaronilaatikossa, hyi minua :)
Söin jo lapsena ihan tarpeeksi äitini tekemää ”makaronikakkua”.
Tuo suolan käyttö,mistä jo mainuttukin, jos ruoka mautonta,lisää suolaa.
Nyt on jo 2022 , aasia kauppoja joka kylässä viimeset 25 vuotta, mausteita normikaupassakin hyvin, mutta ei haluta maistaa koska jos se onkin pahaa...
Mummo "paistoi" aina kalaa niin että laittoi pannulle rasvan lisäksi vettä. Varmaan joku jäänne pula-ajalta.
Tv-ohjelmissa kuoritaan perunat juoksevan veden alla, tomaatista heitetään sisukset roskiin, vihreät pavut laitetaan ruokaan ryöppäämättä, joka paikkaan tungetaan currya ja mangoa.
SIsarellani on kummallinen tapa kypsentää ihan kaikki ruoka ylikypsäksi. Harmittaa, kun hyvistä raaka-aineista tehdään aina mössöä, toisinaan vetistä ja toisinaan kuivaa. Hän osaa käyttää hyvin mausteita ja esim. hänen tekemänsä täytetyt paprikat olisivat varmaan parhaita koskaan syömiäni, ellei niitä olisi paistettu uunissa aivan lössöksi. Viimeksi syötiin heillä lasagnea, joka oli niin kuivaa, että joka suupala juuttui kitalakeen. Punkkua kului jokseenkin paljon sillä aterialla.
Tuo johtuu siitä, että tarpeeksi paistamalla ruokaan muodostuu makua ja se ei sovellu "suomalaiseen makuun".