Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jonkun toisen ihmisen ruuanlaittotapaa olet mielessäsi ihmetyellyt?
Minun kaveri ei laita keittoon (esim nakki tms) kokonaisia pippureita eikä ainoatakaan sipulia, ei kokonaisena tai pilkottuna. Kyllähän keittoliemeen kuuluu kokonaiset mauste- tai/ja mustapippurit makua antamaan. sekä sipuli.
Kommentit (2975)
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei liity varsinaisesti ruoan valmistamiseen, mutta kaverini säilyttää valmiin ruoan huoneenlämmössä. Se on vähän outoa. Laittaa vain kannen päälle ja siinä ne sitten muhii seuraavaan päivään ja sitten sitä syödään edelleen. Juu, en syö siellä ikinä, aina oon "just lähtiessä syönyt".
Tuolla menolla voi saada vakavan ruokamyrkytyksen. Vastaavissa Bacillus cereus vienyt ihmisiä sairaalaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
´ Miten kukaan pastankeittäjä ei vielä ole kommentoinut parasta tapaa estää paakkuuntuminen: lorautan valmiiseen pastaan oliiviöljyä, laitan kannen kiinni ja ravistan. Ei ole paakkuuntunutta. Ja on kuumaa. Sitten joko sekoitetaan kastikkeeseen tai tarjoillaan erikseen riippuen muusta tarjonnasta.
Ehkä siksi, että se on aivan tarpeetonta. Pastaa sekoitetaan, kun se laitetaan kiehumaan. Kun se on kypsää, se sekoitetaan kastikkeeseen, eikä se ehdi mitenkään paakkuuntua. Ihmettelen, miten ihmiset onnistuvat tekemään paakkuista pastaa, itse en ole 30 vuoden aikana koskaan onnistunut.
Ja kuka ihme tarjoaa pastaa ilman kastiketta?
Monikin, ketsuppikin välillä riittää.
Tosin en tota öljyä lisäile minäkään, ei se mitään paakkunnu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi sukulainen saostaa riisipuuron ihan kuin kastikkeen ilman kantta, vaikka puuro pitää hauduttaa pienellä lämmöllä kannen alla.
Minäkin keitän riisipuuron ilman kantta. Sitähän pitää vahtia ja sekoittaa koko ajan, palaa niin helposti pohjaan. Vasta lopussa laitan kannen päälle ja annan hautua. Hyvää tulee.
Ei tarvitse kokoajan sekoitella, kun antaa sen hitaasti kuumeta ja hautua. Välillä vaan sekoittaa. Ei ole tarkoitus haihduttaa sitä nestettä pois vaan ihmeytyä ryyneihin, jolloin siitä tulee puuroa.
Minä haudutan riisipuuron tavallisessa teräskattilassa, eikä sitä puuroa tarvitse koko ajan sekoittaa. Ei ole koskaan puuro palanut pohjaan, eikä riisit menneet mössöksi, vaan tulee ihana puuro. Riisipuuroa ei keitetä, vaan se haudutetaan, ja onnistuu tavallisessa teräskattilassa ilman kommervenkkejä.
Niin, ja tietenkin kansi päällä kattilassa.
Pohjaan se palaa tollalailla.
Uunissa itse teen, ainoa keino ettei kattilan pohja mustene.
Ei ole ikinä palanut pohjaan, ja olen monenlaisella liedellä sitä hauduttanut. Sähkö- ja kaasuliedellä, sekä induktiolla. Riisit eivät missään nimessä saa mennä mössöksi, joten siksi riisipuuroa ei keitetä, vaan se haudutetaan.
Leipäkoneella riisupuuro tulee kaikista helpoiten.
(jos sellaisen sattuu omistamaan)
http://mombakesbread.blogspot.com/2019/02/puuroa-poytaan-ja-nalka-pois…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt kun 3-kymppiset aikuiset joilla on lapsikin eivät saa ruokaa tehtyä vaan mummo vie arkisin ruuat. Lisäksi joulut, juhannus, pääsiäinen ym. vietetään niin että mummo ja ukki tuovat ruuat tullessaan kun ei itse osata tehdä tai viitsitä.
Perhettä se mummokin on, etkä ole varmaan ajatellutkaan että se voi olla mummolle se mikä pitää elämässä kiinni että saa ruokaa laittaa ja on joku tarkoitus olla olemassa.
Hyvin ymmärrettävää, mutta onhan se harmi, jos mummo pysyy elämänsyrjässä kiinni vain toisille ruokaa laittamalla, ja se olisi hänen ainoa syy olla olemassa. Yleensä nämä ruoanlaittoasiat ovat velvollisuuksia, ja hyvin harvalle se on kutsumus. Itse tykkään laittaa ruokaa ja leipoa, mutta hyvin innokkaasti menisin aina valmiiseen pöytään, jos se olisi mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Se pakollinen salaatti pääruoan kanssa ihmetyttää. Varsinkin jos leivällekin on oma lautanen, mutta se iänikuinen tomaatti-kurkku-salaatinlehtisekoitus pitää syödä samalta lautaselta liemessä viruneen lihan, perunan ja kastikkeen kanssa. Näin siis anoppilassa, oma äiti on onneksi viimein luopumassa tästä hassusta (olisiko 80- tai 90-luvun peruja?) tavasta ja tarjoaa jo yleensä salaatin erikseen. Eikä siinä ole enää ollut jok'ikinen kerta kurkkua, tomaattia ja salaattia.
Ei kummankaan ruuassa maun puolesta mitään vikaa ole, ihmettelen vaan miksi ihan hyvä ruoka pitää pilata lautasella sotkemalla kaikki siihen lihan mukana tulevaan liemeen ja kastikkeeseen.
Minä taas en voi ymmärtää että salaatti syödään ennen ruokaa erikseen, näin minunkin äitini ja miehensä nykyään tekevät, minä laitan heilläkin salaatin samalle lautaselle muun ruuan kanssa. Minusta ruoka ilman jotain vihreää on tunkkaisempaa kuin sen kanssa. Paljasta salaattia taas on yleensä puuduttava syödä. Että parasta on kun varsinainen ruoka ja salaatti ovat ihan samalla lautasella, niin voi molempia syödä samalla kertaa, molemmat parantavat toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt kun 3-kymppiset aikuiset joilla on lapsikin eivät saa ruokaa tehtyä vaan mummo vie arkisin ruuat. Lisäksi joulut, juhannus, pääsiäinen ym. vietetään niin että mummo ja ukki tuovat ruuat tullessaan kun ei itse osata tehdä tai viitsitä.
Perhettä se mummokin on, etkä ole varmaan ajatellutkaan että se voi olla mummolle se mikä pitää elämässä kiinni että saa ruokaa laittaa ja on joku tarkoitus olla olemassa.
Hyvin ymmärrettävää, mutta onhan se harmi, jos mummo pysyy elämänsyrjässä kiinni vain toisille ruokaa laittamalla, ja se olisi hänen ainoa syy olla olemassa. Yleensä nämä ruoanlaittoasiat ovat velvollisuuksia, ja hyvin harvalle se on kutsumus. Itse tykkään laittaa ruokaa ja leipoa, mutta hyvin innokkaasti menisin aina valmiiseen pöytään, jos se olisi mahdollista.
Ei se mikään harmi sille mummolle ole, vaan elämää. Virkeät vanhukset kaipaavat tekemistä.
Esim minun äitini hoitaa nyt minun ja teinini pyykit, koska meillä ei ole pesukonetta. Olen huomannut että äiti piristyy kun on aina joku projekti ja hommia mitä pitää tehdä. Nyt pesee, silittää ja viikkaa meidän pyykkejä ja kuljettelee kasseja edestakasin, tästä tuntuu saavan virtaa.
Mieluummin tietysti pesisin pyykkini itse, mutta ostan uuden koneen vasta kun muutamme jonnekin missä on isompi vessa.
Noloa se on minulle kun äiti pesee meidän alkkareita, mutta minkä teet, ja perhettähän tässä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Tatuoiduilla käsillä keittiöön tuleminen, kuten julkkiskokit tekee...
Ööh... mihin ne tatuoidut kädet voi laittaa ruoanlaiton ajaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se pakollinen salaatti pääruoan kanssa ihmetyttää. Varsinkin jos leivällekin on oma lautanen, mutta se iänikuinen tomaatti-kurkku-salaatinlehtisekoitus pitää syödä samalta lautaselta liemessä viruneen lihan, perunan ja kastikkeen kanssa. Näin siis anoppilassa, oma äiti on onneksi viimein luopumassa tästä hassusta (olisiko 80- tai 90-luvun peruja?) tavasta ja tarjoaa jo yleensä salaatin erikseen. Eikä siinä ole enää ollut jok'ikinen kerta kurkkua, tomaattia ja salaattia.
Ei kummankaan ruuassa maun puolesta mitään vikaa ole, ihmettelen vaan miksi ihan hyvä ruoka pitää pilata lautasella sotkemalla kaikki siihen lihan mukana tulevaan liemeen ja kastikkeeseen.Minä taas en voi ymmärtää että salaatti syödään ennen ruokaa erikseen, näin minunkin äitini ja miehensä nykyään tekevät, minä laitan heilläkin salaatin samalle lautaselle muun ruuan kanssa. Minusta ruoka ilman jotain vihreää on tunkkaisempaa kuin sen kanssa. Paljasta salaattia taas on yleensä puuduttava syödä. Että parasta on kun varsinainen ruoka ja salaatti ovat ihan samalla lautasella, niin voi molempia syödä samalla kertaa, molemmat parantavat toisiaan.
Ei ikinä salaattia samalle lautaselle lämpimän ruoan kanssa! Salaatti tarjotaan aina viileänä ja raikkaana erilliseltä lautaselta.
Vierailija kirjoitti:
Tuttava tekee satoja lihapullia loka-marraskuussa pakkaseen jouluaatoksi.
Ei kuitenkaan järjestä mitään sukujoulua, vaan niitä syö n.kolme henkeä.
Siis he syövät vain lihapullia koko joulun ajan?
Kuulostaa erikoiselta mutta mikäs siinä, jos lihapullat ovat heidän suurherkkuaan. Kaikille ei joulu tule lanttulaatikon tai graavilohen mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marokkolainen solukämppis marinoi broilerin koipireisiä tiskialtaassa.
En ymmärrä tätä, että tiskialtaassa käsitellään ruokia. Itse pidän altaat putipuhtaana, mutta silti en ikinä niissä ruokia käsittelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se pakollinen salaatti pääruoan kanssa ihmetyttää. Varsinkin jos leivällekin on oma lautanen, mutta se iänikuinen tomaatti-kurkku-salaatinlehtisekoitus pitää syödä samalta lautaselta liemessä viruneen lihan, perunan ja kastikkeen kanssa. Näin siis anoppilassa, oma äiti on onneksi viimein luopumassa tästä hassusta (olisiko 80- tai 90-luvun peruja?) tavasta ja tarjoaa jo yleensä salaatin erikseen. Eikä siinä ole enää ollut jok'ikinen kerta kurkkua, tomaattia ja salaattia.
Ei kummankaan ruuassa maun puolesta mitään vikaa ole, ihmettelen vaan miksi ihan hyvä ruoka pitää pilata lautasella sotkemalla kaikki siihen lihan mukana tulevaan liemeen ja kastikkeeseen.Minä taas en voi ymmärtää että salaatti syödään ennen ruokaa erikseen, näin minunkin äitini ja miehensä nykyään tekevät, minä laitan heilläkin salaatin samalle lautaselle muun ruuan kanssa. Minusta ruoka ilman jotain vihreää on tunkkaisempaa kuin sen kanssa. Paljasta salaattia taas on yleensä puuduttava syödä. Että parasta on kun varsinainen ruoka ja salaatti ovat ihan samalla lautasella, niin voi molempia syödä samalla kertaa, molemmat parantavat toisiaan.
Voihan ruokaa ja salaattia syödä samanaikaisesti vaikka olisivat eri lautasella. Salaatti aina eri lautaselle, ja mielellään syödään ennen varsinaista ateriaa. Ravintoloissa salaatti tuodaan aina ennen varsinaista ateriaa, mutta voi pyytää tuotavaksi aterian kanssa samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksä ei osannut keittää perunoita kypsiksi ja vastaavasti makaroni/spagetti oli aina aivan liian ylikypsää..
yöks!
Ihmettelen aina näitä kommentteja että pasta voisi olla "ylikypsää". Hyväähän se nimenomaan pehmeä pasta on, itse en tykkää "al dentestä".
Miksi pitää tässäkin asiassa hienostella ja tehdä ruokaa mahdollisimman kamalaksi, onko se huonosti maistuva ruoka joidenkin mielestä sitten hienoa, mitä jotkut tv-kokit tekevät. Kaikki jätetään raa'aksi lihaa myöten, syödään kaikenmaailman öttiäisiä ja sisäelimiä ja muka hyvää on... Jep jep.
Miksei hienostelijat vedä lihat raakana suoraan paketista esim, miksi se raaka liha pitää pannun kautta laittaa lautaselle.
Ja juuri tämä että pastassa pitää olla "suutuntumaa", että on oikein tehty, hevonkukkua, pastan jokainen normaali ihminen keittää pehmeäksi, niin se kuuluu syödä, se on taikinaa, sen kuuluu olla pehmeää eikä koppuraista.
Tuosta pastan kypsyydenstä sen verran, että suomalaiset ovat ymmärtäneet asian hieman väärin. Italiassa pasta jätetään al denteksi siksi, että siellä se sen jälkeen vielä sekoitetaan pannulla pastakastikkeeseen jolloin pasta kypsyy vielä lisää.
Suomalainen tapa useimmiten on, että pastaa ei sekoitetan pannulla kastikkeeseen vaan läntätään lautaselle ja siihen soosi päälle. tällöin pasta todellakin jää liian raa'aksi. Mutta kun ne ulkomaalaiset hokee sitä al denteä... onhan sen pakko olla niin, että pasta syödään raakana!
Tämä ei pidä paikkaansa. Pasta huuhdellaan keittämisen jälkeen, jolloin kypsyminen pysähtyy. Pasta voidaan tässä vaiheessa laittaa toiseen astiaan ja sekoittaa kastike siihen sekä lämmittää. Pasta tulisi jättää hyvinkin al denteksi, ettei se kypsy enempää tässä vaiheessa.
Al dente tarkoittaa suomeksi purutuntumaa.
Niinno, samasta asiasta puhumme. Täällähän on yhdestä suusta huudettu, että pastaa ei huuhdella :D
Siis aivan kuten sanoin, italialaiset vielä kypsentävät pastaa soosin kanssa, vai menaatko, että kun se kerran on huuhdeltu kylmällä vedellä, se ei enää kypsyisi? Kyllä kypsyy. Italiassakin on eri tapoja keittää pasta joka kokilla. Useimmiten pastaan ja soosiin vielä lorautetaan tarlteen otettua kuumaa pastan keitinvettä. Kypsyy, kysyy, vaikka se olisi al dentenä otettu sivuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se pakollinen salaatti pääruoan kanssa ihmetyttää. Varsinkin jos leivällekin on oma lautanen, mutta se iänikuinen tomaatti-kurkku-salaatinlehtisekoitus pitää syödä samalta lautaselta liemessä viruneen lihan, perunan ja kastikkeen kanssa. Näin siis anoppilassa, oma äiti on onneksi viimein luopumassa tästä hassusta (olisiko 80- tai 90-luvun peruja?) tavasta ja tarjoaa jo yleensä salaatin erikseen. Eikä siinä ole enää ollut jok'ikinen kerta kurkkua, tomaattia ja salaattia.
Ei kummankaan ruuassa maun puolesta mitään vikaa ole, ihmettelen vaan miksi ihan hyvä ruoka pitää pilata lautasella sotkemalla kaikki siihen lihan mukana tulevaan liemeen ja kastikkeeseen.Minä taas en voi ymmärtää että salaatti syödään ennen ruokaa erikseen, näin minunkin äitini ja miehensä nykyään tekevät, minä laitan heilläkin salaatin samalle lautaselle muun ruuan kanssa. Minusta ruoka ilman jotain vihreää on tunkkaisempaa kuin sen kanssa. Paljasta salaattia taas on yleensä puuduttava syödä. Että parasta on kun varsinainen ruoka ja salaatti ovat ihan samalla lautasella, niin voi molempia syödä samalla kertaa, molemmat parantavat toisiaan.
Olen tässä kyllä samaa mieltä. Syömisnautinnon lisäksi on helpompi hallita lautasmallia kun salaattikin on lautasella pääruoan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksä ei osannut keittää perunoita kypsiksi ja vastaavasti makaroni/spagetti oli aina aivan liian ylikypsää..
yöks!
Ihmettelen aina näitä kommentteja että pasta voisi olla "ylikypsää". Hyväähän se nimenomaan pehmeä pasta on, itse en tykkää "al dentestä".
Miksi pitää tässäkin asiassa hienostella ja tehdä ruokaa mahdollisimman kamalaksi, onko se huonosti maistuva ruoka joidenkin mielestä sitten hienoa, mitä jotkut tv-kokit tekevät. Kaikki jätetään raa'aksi lihaa myöten, syödään kaikenmaailman öttiäisiä ja sisäelimiä ja muka hyvää on... Jep jep.
Miksei hienostelijat vedä lihat raakana suoraan paketista esim, miksi se raaka liha pitää pannun kautta laittaa lautaselle.
Ja juuri tämä että pastassa pitää olla "suutuntumaa", että on oikein tehty, hevonkukkua, pastan jokainen normaali ihminen keittää pehmeäksi, niin se kuuluu syödä, se on taikinaa, sen kuuluu olla pehmeää eikä koppuraista.
Niin, kuka mistäkin pitää. Itse olen joutunut pois heittämään mössöksi keitetyn pastan.
Tuskin jouduit, haluat vain edustaa tätä 'al dente'-kulttia, koska et uskalla ajatella itse ja luottaa omaan makuusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se pakollinen salaatti pääruoan kanssa ihmetyttää. Varsinkin jos leivällekin on oma lautanen, mutta se iänikuinen tomaatti-kurkku-salaatinlehtisekoitus pitää syödä samalta lautaselta liemessä viruneen lihan, perunan ja kastikkeen kanssa. Näin siis anoppilassa, oma äiti on onneksi viimein luopumassa tästä hassusta (olisiko 80- tai 90-luvun peruja?) tavasta ja tarjoaa jo yleensä salaatin erikseen. Eikä siinä ole enää ollut jok'ikinen kerta kurkkua, tomaattia ja salaattia.
Ei kummankaan ruuassa maun puolesta mitään vikaa ole, ihmettelen vaan miksi ihan hyvä ruoka pitää pilata lautasella sotkemalla kaikki siihen lihan mukana tulevaan liemeen ja kastikkeeseen.Minä taas en voi ymmärtää että salaatti syödään ennen ruokaa erikseen, näin minunkin äitini ja miehensä nykyään tekevät, minä laitan heilläkin salaatin samalle lautaselle muun ruuan kanssa. Minusta ruoka ilman jotain vihreää on tunkkaisempaa kuin sen kanssa. Paljasta salaattia taas on yleensä puuduttava syödä. Että parasta on kun varsinainen ruoka ja salaatti ovat ihan samalla lautasella, niin voi molempia syödä samalla kertaa, molemmat parantavat toisiaan.
Olen tässä kyllä samaa mieltä. Syömisnautinnon lisäksi on helpompi hallita lautasmallia kun salaattikin on lautasella pääruoan kanssa.
Mitä, onko hankala havainnoida lautasmallia vain siten, että kaikki ruoka on survottu samalle lautaselle?
Salaatti eri lautasella vie vain paljon pöytätilaa. Oman teini-ikäni sanonnalla, ko. käytäntö olisi" h*m*a". Aivan turhaa itsensä korostamista ja esilletuomista. Hienostelua, yritetään näyttää paremmalta väeltä kuin ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat ruuat säilyvät kyllä, vaikka jäisivätkin pöydälle päiväksi tai vaikka yöksikin.
Aijai, mikäs on aamulla mutustellessa yön yli pöydällä odotellutta pizzan palaa tai grillimakkaraa.
Ja kyllä, ruokia voi lämmittääkin useampia kertoja.
Esim Karjalanpaistista tahtoo jäädä sitä lientä, siitä on seuraavana päivänä näppärä valmistaa vaikka
makkarakeitto tai jauhelihasoppa ( ei jauhenliha-). Eikä vielä 50 vuoden aikana ole tullut vatsanväänteitä.
Ja keitetyt kananmunat säilyvät päiväkausia, jopa viikkoja syötävinä.
Juuri näin. Itse ainakin tykkään siitä jos vaikka krapulassa herään, niin lähellä on jotain yöltä jäänyttä pizzaa tai muuta heti suuhunpantavaa suolasta. Vaikka ihan sängyn vieressä.
Ja jotkut taitavat luulle että se mikrouunisääntö, että jo kerran mikrolla lämmitettyä ei enää voi lämmittää, että se koskis ihan normi uunia ja paistamistakin.. Mikä on siis täysin väärä luulo. Kitotkin vain paranevat sitä mukaa mitä useammin niitä lämmittää hellalla.
Mikrossa ei mitään lämmitetä kahteen kertaan. Mutta se onkin ihan eri asia, jotenkin irvokas tapa lämmittää. Vähän yliluonnollista.
Alue: Aihe vapaa
Tämä ei pidä paikkaansa. Pasta huuhdellaan keittämisen jälkeen, jolloin kypsyminen pysähtyy. Pasta voidaan tässä vaiheessa laittaa toiseen astiaan ja sekoittaa kastike siihen sekä lämmittää. Pasta tulisi jättää hyvinkin al denteksi, ettei se kypsy enempää tässä vaiheessa.
Al dente tarkoittaa suomeksi purutuntumaa.