Kateus on yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Mistä Sinä olet kateellinen?

Olen kateellinen siroille ja tyylikkäille naisille, jotka asuvat Ullanlinnassa tai Eirassa ja shoppailevat Korkeavuorenkadun ja Fredan boutigueissa, ajelevat katumaastureilla ja joiden lapset menee heittämällä oikikseen ja lääkikseen.

Niillä on kaikki niinkuin minä haluaisin :(

Kaikki Jeesukselle tuomaton synti on kahdenkertaiseksi eli lopulliseksi kuolemaksi, sillä se erottaa ihmisen Jumalasta lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Lauluäänestä ja -taidosta. Itsellä ei ole kumpaakaan.

Jotain 5% ihmisistä on kykenemättömiä oppimaan laulamaan. Et ole jaksanut harjoitella laulamista, joten olet muille itse asiassa kateellinen ahkeruudesta ja sinnikkyydestä.

Kunnollisista aviomiehistä, hyvästä koulutuksesta, omakotitalosta ja pihasta stadissa, perheestä ja suvusta.

T. Yksinäinen tyhmä orpo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla kateellinen, mitä sillä saavuttaa? Ainoastaan katkeroituu ja myrkyttää itsensä, sitäpaitsi asioiden eteen täytyy tehdä yleensä töitä, jos haluaa savuttaa jotain. Se mitä ei ole mahdollista, saavuttaa ei ole edes saavuttamisen arvoista.

Aivan. Kateelliset yleensä ensin tuomitsee ja sitten luovuttaa. He eivät siis itse kehity, koska keskittyvät kadehtimiseen ja näin heistä tulee vielä kateellisempia ja usein myös vihaisia, ilkeitä jne.

No miten minä voisin saada itselleni nämä asiat joista olen muille kateellinen: onnellinen lapsuus, pitkät raajat, 15 vuotta vähemmän ikää?

Ei kukaan tule onnellisemmaksi saadessaan aina enemmän ja parempaa. Ei minullakaan ole paljon, mutta olen onnellinen siitä mitä on. Olen löytänyt omat tavoitteeni ja arvoni joilla on merkitystä. En kaipaa muilta mitään.

Olen kateellinen niille joiden lapset ovat terveitä, reippaita ja iloisia. Lapsia jotka eivät kilju päättömänä kurkku suorana joka asiaa. Ja joiden puolison pinna kestää paremmin kuin minun puolisoni. Olen kateellinen niille jotka saavat tukea puolisoltaan, ja voivat luottaa ettei kaiken kotirauhan ja hyvän ilmapiirin ylläpitäminen ole yksin heidän harteillaan. Olen kateellinen kaikille joilla on mahdollisuus relata kotonaan. Joiden lapset ja puoliso on kivoja ja iloisia, ystävällisiä ja huomioonottavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lauluäänestä ja -taidosta. Itsellä ei ole kumpaakaan.

Jotain 5% ihmisistä on kykenemättömiä oppimaan laulamaan. Et ole jaksanut harjoitella laulamista, joten olet muille itse asiassa kateellinen ahkeruudesta ja sinnikkyydestä.

Olen sitä 5%:a, polyyppileikkaus vioitti äänihuulia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla kateellinen, mitä sillä saavuttaa? Ainoastaan katkeroituu ja myrkyttää itsensä, sitäpaitsi asioiden eteen täytyy tehdä yleensä töitä, jos haluaa savuttaa jotain. Se mitä ei ole mahdollista, saavuttaa ei ole edes saavuttamisen arvoista.

Aivan. Kateelliset yleensä ensin tuomitsee ja sitten luovuttaa. He eivät siis itse kehity, koska keskittyvät kadehtimiseen ja näin heistä tulee vielä kateellisempia ja usein myös vihaisia, ilkeitä jne.

No miten minä voisin saada itselleni nämä asiat joista olen muille kateellinen: onnellinen lapsuus, pitkät raajat, 15 vuotta vähemmän ikää?

Ei kukaan tule onnellisemmaksi saadessaan aina enemmän ja parempaa. Ei minullakaan ole paljon, mutta olen onnellinen siitä mitä on. Olen löytänyt omat tavoitteeni ja arvoni joilla on merkitystä. En kaipaa muilta mitään.

Viittaankin siihen kun väitettiin, että kateellinen ei vain viitsi tehdä työtä kadehtimiensa asioiden eteen. Niin kysyin että missä työssä saisin onnellisen lapsuuden, pitkät raajat ja 15 v vähemmän ikää. En missään, ei voida väittää että en vain vaivaudu hankkimaan em asioita itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen siroille ja tyylikkäille naisille, jotka asuvat Ullanlinnassa tai Eirassa ja shoppailevat Korkeavuorenkadun ja Fredan boutigueissa, ajelevat katumaastureilla ja joiden lapset menee heittämällä oikikseen ja lääkikseen.

Niillä on kaikki niinkuin minä haluaisin :(

Missä lämpö ja syvyys? Kuulostaa tyhjältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lauluäänestä ja -taidosta. Itsellä ei ole kumpaakaan.

Jotain 5% ihmisistä on kykenemättömiä oppimaan laulamaan. Et ole jaksanut harjoitella laulamista, joten olet muille itse asiassa kateellinen ahkeruudesta ja sinnikkyydestä.

Olen sitä 5%:a, polyyppileikkaus vioitti äänihuulia.

No siinä tapauksessa. Ikävä kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen niille joiden lapset ovat terveitä, reippaita ja iloisia. Lapsia jotka eivät kilju päättömänä kurkku suorana joka asiaa. Ja joiden puolison pinna kestää paremmin kuin minun puolisoni. Olen kateellinen niille jotka saavat tukea puolisoltaan, ja voivat luottaa ettei kaiken kotirauhan ja hyvän ilmapiirin ylläpitäminen ole yksin heidän harteillaan. Olen kateellinen kaikille joilla on mahdollisuus relata kotonaan. Joiden lapset ja puoliso on kivoja ja iloisia, ystävällisiä ja huomioonottavia.

Nämä on kaikki asioita joita voi kehittää.

Mutta kasehtimalla se ei tapahdu.

Lapsi oppii esimerkin kautta.

En ole kateellinen. En juurikaan kiinnitä huomiota muihin ihmisiin, omassa elämässä on tarpeeksi. Mun kuolemansyntini on mässäily, ja ehkä myös laiskuus. Himo sentään alkaa hellittää.

Olen kateellinen ystävälleni hänen vaimostaan jota himoitsen aivan järjettömästi. olen vain liian ylpeä myöntääkseni sitä, että jos en olisi ollut niin rahan perään nuorempana, olisin huomannut hänen kiinnostuksensa minuun. Vihaan itseäni sen vuoksi, mutta en vain jaksa tehdä mitään asian eteen.

Välillä syön itseni sairaaksi ajatellen tätä naista ja mitä hänelle tekisin.

Olen kateellinen työttömille jotka loisii. Rikkaat on sentään ansainneet olemisensa.

En oikeastaan ole kateellinen mutta huomaan, että mua ärsyttää ihmiset jotka ovat perineet rahaa ja joilla ei ole koskaan ollut pulaa rahasta, saaneet kaiken ilmaiseksi. Jos eivät ole päässeet lääkikseen, oikikseen ym. niin pappa betalar avulla ovat ostaneet itselleen paikan jostain yliopistosta ulkomailla. Tällaiset tyypit ovat usein ylimielisiä ja eivät oikeasti tajua kuinka Suomessa joku voi olla köyhä.

Toisaalta mulla ei ole aineellista hätää, on työpaikka, olen terve, ihana puoliso ja lapset, kauniiksi kehuttu ja kaikki asiat hyvin. Mutta noi em. Tyypit ärsyttää, ehkä se on kateuttakin kun on itse joutunut tekemään kovasti töitä, enkä ole saanut mitään ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen niille joiden lapset ovat terveitä, reippaita ja iloisia. Lapsia jotka eivät kilju päättömänä kurkku suorana joka asiaa. Ja joiden puolison pinna kestää paremmin kuin minun puolisoni. Olen kateellinen niille jotka saavat tukea puolisoltaan, ja voivat luottaa ettei kaiken kotirauhan ja hyvän ilmapiirin ylläpitäminen ole yksin heidän harteillaan. Olen kateellinen kaikille joilla on mahdollisuus relata kotonaan. Joiden lapset ja puoliso on kivoja ja iloisia, ystävällisiä ja huomioonottavia.

Nämä on kaikki asioita joita voi kehittää.

Mutta kasehtimalla se ei tapahdu.

Lapsi oppii esimerkin kautta.

Totta, kiitos. Tarvitsisin varmasti jotain apua, tässä on sekä minun että puolison taustalla niin pitkä sukupolvien ketju, joka pitäis setviä ja katkaista nyt. Tahtoisin onnistua paremmin mutta tuntuu että ensin tarvitsisin loman tästä elämästäni, lapsistani, edes tunniksi.

Sama ap. Jotain outoa minussa vissiin on, koska en ikinä ole kokenut mistään kateutta. 

Kunnianhimokin puuttuu lähes täysin. Voisin olla korkeasti koulutettuna vaikka edelleen kassalla töissä, tai siivoojana. Vakavaa masennusta tullut sairastettua pari kertaa. Sen voisin vaihtaa vaikkapa tuohon kateuden tunteeseen... mutta kaikilla meillä on omat ristimme annettavana. Minulla tämä ajoittainen todella voimakas halu kuolla.

Olen kateellinen kaikille, jotka on joskus jossain jollekin ykkösiä, tärkeimpiä, valittuja. Minä en ole ollut ikinä tärkein kenellekään, enkä edes yhtä tärkeä. En ollut toivottu lapsi, vaan vahinko. Isosisarukseni oli toivottu. Hän sai kaiken uutena, minä aina hänen vanhat vaatteensa ja tavaransa. Minulle ei hankittu uutta.

Myöhemmin sitten parisuhteessa olen jäänyt hopealle, joku toinen oli tärkeämpi. Minä olin pitkään tietämättäni toinen nainen, varalla. Toinen esiteltiin vanhemmille ja omille lapsille ja työkavereille samaan aikaan kun luulin seurustelevani.

Työpaikankin olen saanut toiselta varasijalta, kun valittu ja ensin varalla ollut perui. Kukaan ei ole ikinä valinnut minua.

Olen kateellinen tasapainoisesta ydinperhe-elämästä. Tiedän ettei kateus helpota, päinvastoin on tuhoisaa, mutta tuo on asia, jota en tule koskaan saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen siroille ja tyylikkäille naisille, jotka asuvat Ullanlinnassa tai Eirassa ja shoppailevat Korkeavuorenkadun ja Fredan boutigueissa, ajelevat katumaastureilla ja joiden lapset menee heittämällä oikikseen ja lääkikseen.

Niillä on kaikki niinkuin minä haluaisin :(

Missä lämpö ja syvyys? Kuulostaa tyhjältä.

No kysymys oli mistä MINÄ olen kateellinen. Se sinun “lämpö ja syvyys” on kanssa rikkaiden ja hyvin pärjäävien etuoikeus. Kyllä siellä Etelä-Helsingin raha- ja kulttuuripiireissä niitäkin löytyy moninkertaisesti verrattuna tähän Vuosaaren vuokrakasarmihelvettiin.

Minusta on niin helvatin valheellista syyttää rikkaita, kauniita ja menestyneitä kylmiksi ja pinnallisiksi, kun itse olisi valmis tekemään ihan mitä vaan (no melkeen) saadaksen heidän elämän. Mun äiti oli lapsenlikkana lääkäriperheessä Katajannokalla ja se perhe oli lämpimämpi ja syvällisempi kuin ketään minun lapsuuden tuttavaperheistä Kontulassa ja Vuosaaressa.

Et älä viitsi olla noin h3lv3tin tekopyhä!!!