Miksi erityisesti huono-osaisilla on erityislapsia?

Vierailija kirjoitti:

Yksi iso selittävä tekijä voi olla se, että esim. ADHD aiheuttaa ongelmia elämänhallinnassa ja tätä kautta ihminen ajautuu huono-osaiseksi. Ja jos ADHD on perinnöllinen, tällä huono-osaisella on suurempi todennäköisyys saada lapsi, jolla on myös ADHD. Ei se välttämättä tuon mystisempää selitystä vaadi.

Toisaalta on kyllä myös niin, että hyväosaiset osaavat hakea apua (ja diagnooseja) lapsilleen. Esim. meillä toisella lapsella on Aspergerin syndrooma, joka aikanaan hankaloitti mm. koulunkäyntiä ja kotielämää. Ei koulun puolesta olisi varmaan ikinä vinkattu mistään tutkimuksiin hakeutumisesta, se oli täysin meistä vanhemmista kiinni. Joillain on ilmeisesti luulo, että jossain päiväkodeissa ja kouluissa on joku outo seula, jossa "poikkeavat" jäävät kiinni. Ei todellakaan ole. On ihan sattumankauppaa, puuttuuko esim. opettaja asiaan ja ehdottaa vanhemmille lapsen viemistä tutkimuksiin tai muuten avun piiriin. Niin ja kyllä, minä ja mieheni olemme molemmat akateemisia.

Näin meilläkin. Tutkimuksiin hakeuduttiin meidän vanhempien toiveesta alle kouluiässä. Tosin haasteita oli päiväkodissakin, mutta siellä lähinnä mietittiin erilaisia tukitoimenpiteitä päiväkotiin.

T. aspergerin ope-äiti

Huom! Erityislapsi on muutakin kuin ADHD ja käytöshäiriöt.

Emme ole huono-osaisia.

En ole huomannut otsikon mukaista yhtälöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kuntouttavassa työtoiminnassa tämä on tullut esille, olin työharjoittelujaksolla työpajalla ja kun juttelin siellä naisten kanssa, lähes puolella siellä olijalla oli erityislapsi. Ne kenellä oli useampi lapsi, heistä jokainen oli erityislapsi. Viittaa vahvasti siihen että monien kohdalla ne ongelmat löytyvät juurikin kotoa eikä ole geeneistä kiinni.

Tietyt geenit myös edistävät sitä, että henkilön on helpompi suoriutua koulusta ja löytää itselleen työtä ilman työpajatoimintaakin. Osin myös toki sosiaaliset verkostot ja "sosiaalinen pääoma" auttavat toki saamaan niitä työpaikkoja muutenkin.

Geeneillä on varmasti vaikuuksensa. - Mutta geenit ovat tai  paremmin ne saattavat olla myös teko syy, jolla uskottelee tai jolla uskotellaan, että jokin asia ei onnistu, vaan vaatii esimerkiksi enemmän ponnisteluja ja kannustamista onnistumiseen, eikä ainakaan niillä (geeneillä) lyömistä.

Siis tarkoitan geeneillä lyömistä sitä, kuinka vanhempi mahd. täysin tahattomasti sanoo lapselle useamman kerran, että hän kyllä ymmärtää lasta kun hänellä on matikan läksyt on vaikeita kun on perinyt äitinsä huonon matikka pään.

Tai käsittää sen, kuinka lapsella on vaikeuksia muistaa historian läkysjä, koska ei hänen geeneissään ole ketään sukulaistakaan joka olisi erityisen menestynyt hisorian aikana.

- Kumpainenkin väite saattaa olla totta tai sitten vain tuiskaisuja joilla ei ole yhtään mitään totuuspohjaa muttta jotka muodostuvat lapselle tosiasioiksi, joista lapsi omaksuu itselleen käsityksen, että ei sitten varmaan hänesäkään ole matikan osaajaksi tai  voi olla merkittävä nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan kun ei ole ennenkään ollut; miksi siis jatkaa yrittämistä.           

Tämähän alkaa mennä hupaisaksi. Ihanko tosissaan uskot, että jokaisesta on mahdollisuus tulla matemaatikko, kunhan vain tyhjä taulu maalaillaan oikeilla kaavoilla? Itse vähän epäilen, kun jo lapsena monille kengännauhat on turhan vaikea konsepti hahmotettavaksi.

Eikä kenenkään itsetuntoa pidä tietenkään murskata liian raa'alla totuudella, mutta turhien toivojen elättely voi olla ihan yhtä vaarallista, kun se seinä tulee jokaisella vastaan kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.

Olen samaa mieltä siitä että kaikista ei ole kaikkeen, mutta eri mieltä siitä kuinka nähtävissä tuo on lapsesta.

Lapselle ei saa sanoa, että sinulla ei ole matikkapäätä, turha yrittää tms. Jos matematiikassa on vaikeuksia, niin sitten aletaan etsimään niitä omia metodeja oppia opittava asia. Aika näyttää sitten, suuntautuuko lapsi matemaattiselle alalle vai ei.

Ja ihan kyllä väitän, että edes normaali luokanopettaja ei vielä näe lapsen potentiaaleja realistisesti eikä välttämättä ymmärrä, mikä lapsella on haasteena kun ei opi jotain asiaa. Haaste voi olla tehtävänannon ymmärtämisessä kielellisesti, hahmottamisessa (mikä ei vielä kerro älykkyydestä jne.) Siksi kannattaa mieluummin pitää suu supussa kuin kertoa lapselle, mihin hän tulevaisuudessa pystyy ja mihin ei. Keskittyä tukeen ja apuun sen sijaan että kertoisi lapselle että tämä nyt vaan ei ole sinun juttusi. Monta elämää on pilattu tällaisten ihmisten toimesta, jotka kuvittelevat että pienestä lapsesta jo näkee hänen tulevan kapasiteettinsa. Lapsi on aina kehittymätön ja "vaillinainen". Hänellä on vielä paljon opittavaa.

Onneksi Einstein löysi kutsumuksensa kaikkitietävistä opettajista huolimatta!

T. Lukion matematiikan opettaja, jolla kesti hyvin kauan oppia kengännauhojen sidonta.

Oli niin hyvän mielen viesti, että suotta kai tässä turhia ankeuttamaan. Mutta ehkä ihmiset näkevät maailman niin eri tavoin sitten. Itse vain havaitsin jo ikäisteni joukossa, että se joka puhuu liitukausista muiden tunkiessa liitua nokkaan, päätyy todennäköisemmin kehittämään tekoälyä kuin muut. Moni taas olisi suuresti yllättänyt, jos olisi saanut aikaan jotakin olemattomilla lahjoilla. Mutta elämässä pääsee monesti pitkälle, kunhan vain on tahtoa ja mielellään myös häikäilemättömyyttä. Itse olen toistaiseksi jäävännyt itseni ihmiselämästä ja vain ihmettelen tätä soppaa.

Oma veikkaukseni on, että vähäosaiset erityislapset vanhempineen ovat enemmän esillä. Jatkuvasti saa lukea jos minkäkinlaista juttua elämänhallintaongelmaisista perheistä, joissa on vähintään yksi erityislapsi. Harvemmin on juttua niistä erityislapsiperheistä, joissa asiat on hyvin. Tämä antaa valheelliisenkuvan siitä, että erityislapsia on vain moniongelmaisissa perheissä.

Ehkä koko sana erityislapsi on vähän huono. Erityinen voi olla myös kaikkien elämää helpottavalla tavalla.

Luulen, että osa tästä "huono-osaisilla on erityislapsia"-käsityksestä johtuu myös siitä, että huono-osaisemmat vanhemmat herkemmin selittelevät oman elämänsä haasteita erityislapsilla. Nämä lehtijututkin, missä perheen rahat on loppu, vanhemmat on työttöminä ja vähintään yksi erityislapsi. Se ikään kuin ylittää uutiskynnyksen. Samaan aikaan toisaalla on perhe, jossa kyllä on erityislapsi, mutta koska vanhemmilla on töitä yms, eivät päädy näihin uutisiin.

Toki varmasti osa ongelmasta liittyy geeneihin ja osa kasvatukseen. Mut varmasti on uutisoinnillakin merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kyse on siitä etteivät nämä lapset saa apua niin paljon kuin rikkaiden lapset? Jos vanhemmilla on resursseja auttaa lapsiaan niin tilanne ei eskaloidu eikä erityisyys näy ulospäin niin vahvasti.

Tämä saa pohtimaan, että miten oikeastaan määritellään se kuka tai ketkä lapsista ovat niin sanotusti erityislapsia? - Kun tuntuu,, että nykyään on hyvin harvinaisa, että joku olisi "ihan tavallinen" lapsi, mitä ikinä sitten tämä "tavallisuus" sitten tarkoittaakaan...   

Niin, tuo on ihan kiinnostava seikka. Nykyään voi koululuokasta olla puolet oppilaita, joilla on kilometrin mittaiset tukipaperit jo ekaluokalta asti. Ei näitä ennen diagnostisoitu, ja olivat apukoulussa, tarkkiksella, mikä missäkin. Mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän löydetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kyse on siitä etteivät nämä lapset saa apua niin paljon kuin rikkaiden lapset? Jos vanhemmilla on resursseja auttaa lapsiaan niin tilanne ei eskaloidu eikä erityisyys näy ulospäin niin vahvasti.

Tämä saa pohtimaan, että miten oikeastaan määritellään se kuka tai ketkä lapsista ovat niin sanotusti erityislapsia? - Kun tuntuu,, että nykyään on hyvin harvinaisa, että joku olisi "ihan tavallinen" lapsi, mitä ikinä sitten tämä "tavallisuus" sitten tarkoittaakaan...   

Niin, tuo on ihan kiinnostava seikka. Nykyään voi koululuokasta olla puolet oppilaita, joilla on kilometrin mittaiset tukipaperit jo ekaluokalta asti. Ei näitä ennen diagnostisoitu, ja olivat apukoulussa, tarkkiksella, mikä missäkin. Mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän löydetään.

Voihan tämä olla myös ihan puuttuvan luonnonvalinnan lopputulema, vaikka asia noin ilmaistuna suhteettoman rajulta kuulostaakin. Mutta jos mennään luola-aikoihin asti, missä ihminen siis on muovautunut nykyisenkaltaiseksi, niin ei joku heikkolahjainen ölisijä ainakaan uroksista olisi päässyt lisääntymään. Tuollainen aikapommi olisi jo omien taholta kolkattu, kun sotkee tarkat metsästystoimet tai vaihtoehtoisesti aiheuttaa vaan riskiä ja hämminkiä kotipesälläkin.

Nyt kun kaikki lisääntyy, niin tietenkin tuollaiset piilevät ominaisuudet pääsevät lisääntymään populaatiossa. Joku päivä voidaan kaikki olla aika hemmetin spesiaaleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kyse on siitä etteivät nämä lapset saa apua niin paljon kuin rikkaiden lapset? Jos vanhemmilla on resursseja auttaa lapsiaan niin tilanne ei eskaloidu eikä erityisyys näy ulospäin niin vahvasti.

Tämä saa pohtimaan, että miten oikeastaan määritellään se kuka tai ketkä lapsista ovat niin sanotusti erityislapsia? - Kun tuntuu,, että nykyään on hyvin harvinaisa, että joku olisi "ihan tavallinen" lapsi, mitä ikinä sitten tämä "tavallisuus" sitten tarkoittaakaan...   

Se määritellään erikoislääkärin ja muiden ammattilaisten muodostamassa työryhmässä monipäiväisissä testeissä.

Kenen laskuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkai niitä erityislapsia muillakin mutta vähäosaisissa perheissä saattaa olla enemmän tekijöitä jotka laukaisevat erityislapsella käytösongelmia ja näin ne huomataan helpommin. Käyttäkää nyt oikeesti niitä aivojanne.

Käytösongelmia on käytännössä melkein kaikilla sossuperheiden vesoilla.

Mutta kyllä huomattava yliedustus on ihan kunnon ke ha reil la kin ja autismin kirjolaisilla noissa sosiaalitapauksissa.

Se koulussa töissä oleva

Puhut sellaista kieltä, että minun on vaikea uskoa sinun olevan koulussa töissä. 

Tottakai köyhyys aiheuttaa kaikenlaista, mutta onko näillä kaikilla sinun havaitsemillasi käytöshäiriöllisilla jokin neurologinen poikkeama. Epäilen.

Ehkä hän ei ole opettaja tai sitten hän on töissä "huonomman" alueen koulussa ja huonot kokemukset ovat siksi korostuneita.

Meidän lapsella on Aspergerin syndrooma ilman käytöshäiriöitä ja tunnen/tiedän hänen luokkakavereidensa vanhemmat jo pitkältä ajalta, koska tekivät aikoinaan eskariryhmästä ekaluokan. Tuossa luokassa on kolme muuta erityislasta, joiden vanhemmat ovat fiksun oloisia ja työssä käyviä ihmisiä (kahdet heistä tunnen ihan henk. koht.). Yhden erkkalapsen äiti on opettajana yläasteella. Kahden ADHD-lapsen kohtalo surettaa, heillä näyttäisi olevan huono itsetunto ja myös sellaista häiriökäyttäytymistä, joka ei enää selity pelkällä ylivilkkaudella. Minusta vaikuttaa siltä, että harva (lastentarhan)opettaja, lastenhoitaja ja iltapäiväkerhon pitäjä jaksaa/osaa olla heidän kanssaan ja nuo lapset joutuvat syntipukeiksi myös sellaisista asioista, joita eivät ole tehneet. Tosi monelle ADHD-lapselle tulee varmaan huono itsetunto ja jäävät alisuoriutujiksi.

Erityisyyden periytymisestä; On tunnettu tosiasia, että neuropsykiatriset häiriöt ovat vahvasti periytyviä. Suomi on niin sisäsiittoinen maa, että ei ole ihme, että nepsyys lisääntyy täällä koko ajan. Moni noista oireyhtymistä tulee esille vasta vähän myöhemmällä iällä (tyypillisesti n. 3-4-vuotiaana), kun tajutaan, ettei lapsen kohellus tai jotkut muut erikoisuudet olekaan selitettävissä lapsen iällä, joten niitä sisaruksista saattaa siinä vaiheessa olla jo yksi syntynyt ja seuraava mahassa kasvamassa.

Onhan se selvää, että p*skat geenit hankaloittaa elämässä selviämistä = huono-osaisuus, ja että nämä ilmenevät jo nuorella iällä = erityislapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäviä tekijöitä ovat mm. perinnöllisyys, kasvuympäristö, raskauden aikainen alkoholin käyttö, tupakointi, lääkkeet ja huumeet.

Loput on sattumasta ja huonosta tuurista kiinni.

Höpö höpö. Kyllä vanhempien käytöksellä on hyvin suuri merkitys ja myös ympäristöllä. Jos lapsi kasvaa liassa ja romussa, surkeuden keskellä, hän oppii hyvin nopeasti olevansa vähän huonompaa sakkia. Kunnon ruuan tilalla halpoja eineksiä ja nopeita sokeripiikkejä. Lelujen ja leikkien tilalla tv ja pelit. Urheiluun ei kannusteta ja lapsesta tulee kömpelö pullukka. Lapsi siis muuttuu erityiseksi.

Nuo lapsethan ovat usein niitä hiljaisia hissukoita, tapetinvärisiä, näkymättömiä lapsia. Eivät he ainakaan ole ehdollistuneet olemaan erityisiä, päinvastoin. Hyvä kun suunsa saavat auki.

Sitä en tiedä miten paljon noita on nykyään kun lapset on vissiin reippaampia, mutta kyllä tuo oli menneessä Suomessa hyvin tavallinen lapsityyppi. Lasten kuului olla hiljaa ja poissa tieltä.Nyt voidaan kyllä olla jo liikaakin toisessa laidassa, mikä vääristää lapsen käsitystä paikastaan. Pomohan sen lapsen ei kuuluisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä koko sana erityislapsi on vähän huono. Erityinen voi olla myös kaikkien elämää helpottavalla tavalla.

Tuo vaatisi jo avaamista. Ei kai lapsen tarkoitus ole olla mahdollisimman harmiton, sopeutuva ja vaivaton? Joskus käy myös niin että nuo ns helpot lapset muuttuvat luonteeltaan paljonkin teininä.

Vahvat ihmiset saavat erityislapsia.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se selvää, että p*skat geenit hankaloittaa elämässä selviämistä = huono-osaisuus, ja että nämä ilmenevät jo nuorella iällä = erityislapset.

Mahdatko sinä ymmärtää, mitä "erityisyys" tarkoittaa? Ne "paskat geenit" voivat kyllä hankaloittaa arkielämää, mutta voivat myös tehdä kantajastaan hyvin menestyvän taiteilijan tai tiedemiehen, joka ei missään tapauksessa haluaisi luopua geeneistään. Toki tuollaisen lapsen kehitystä on hyötyä vanhemmista, jotka osaavat tukea lastaan ja hakea hänelle tarvittaessa apua.

Vierailija kirjoitti:

Vahvat ihmiset saavat erityislapsia.

Höpsistä. Kaikenlaiset vanhemmat saavat erityislapsia. Siitä on kyllä paljon hyötyä, jos vanhemmat ovat psyykkisesti vahvoja ja sinnikkäitä lasta ja lapsen asioita hoitaessa. Tiesitkö, että myös erityislapsia otetaan huostaan, kun vanhemmat eivät jaksa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se selvää, että p*skat geenit hankaloittaa elämässä selviämistä = huono-osaisuus, ja että nämä ilmenevät jo nuorella iällä = erityislapset.

Mahdatko sinä ymmärtää, mitä "erityisyys" tarkoittaa? Ne "paskat geenit" voivat kyllä hankaloittaa arkielämää, mutta voivat myös tehdä kantajastaan hyvin menestyvän taiteilijan tai tiedemiehen, joka ei missään tapauksessa haluaisi luopua geeneistään. Toki tuollaisen lapsen kehitystä on hyötyä vanhemmista, jotka osaavat tukea lastaan ja hakea hänelle tarvittaessa apua.

*Toki tuollaisen lapsen kehitykselle...

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin ja tupakan käyttö raskauden aikana. Ei anneta lapsille mitään älyllisiä virikkeitä. Ruokavalio koostuu pika- ja valmisruoista. Yleisesti piittaamattomuus asioista. Valitettavasti tämä sykli toistuu sukupolvesta toiseen.

Voi hyvinkin toistua, mutta tuollainen ei tee kenestäkään erityislasta (ellei sitten äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö ole niin suurta, että se on aiheuttanut tuhoja lapsen aivoissa). Minusta tuntuu, että monikaan ei täällä ymmärrä, mitä erityislapsella tarkoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näin kerran ystäväni silmistä että tulee erityislapsi niissä oli poimu jonka tiesin down aiheiseksi.

Hopoä.

Downin syndrooma voi olla myös periytyvä siten, että vanhemmalla on balanssissa oleva siihen johtava tekijä. Voisi siis kai olla mahdollista, että siitä olisi jotain ulkonaisia merkkejä? En oikeasti tiedä voiko, mutta kaikkea tulee mieleen.