Lue keskustelun säännöt.
Miksi erityisesti huono-osaisilla on erityislapsia?
27.04.2020 |
Oiskohan erityisyys pitkälti kuitenki vanhempien syytä.
Yhden adhd lapsen tiedän jonka vanhemmat molemmat lääkäreitä. Isällä myös adhd. Tälläiset siis selvästi geneettisiä, enkä epäile yhtään etteikö kuka vaan voisi sairastua. Silti tuntuu että 95% erityisistä on vähävaraisten ja huono-osaisten lapsia.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkai niitä erityislapsia muillakin mutta vähäosaisissa perheissä saattaa olla enemmän tekijöitä jotka laukaisevat erityislapsella käytösongelmia ja näin ne huomataan helpommin. Käyttäkää nyt oikeesti niitä aivojanne.
Käytösongelmia on käytännössä melkein kaikilla sossuperheiden vesoilla.
Mutta kyllä huomattava yliedustus on ihan kunnon ke ha reil la kin ja autismin kirjolaisilla noissa sosiaalitapauksissa.Se koulussa töissä oleva
Puhut sellaista kieltä, että minun on vaikea uskoa sinun olevan koulussa töissä.
Tottakai köyhyys aiheuttaa kaikenlaista, mutta onko näillä kaikilla sinun havaitsemillasi käytöshäiriöllisilla jokin neurologinen poikkeama. Epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kuntouttavassa työtoiminnassa tämä on tullut esille, olin työharjoittelujaksolla työpajalla ja kun juttelin siellä naisten kanssa, lähes puolella siellä olijalla oli erityislapsi. Ne kenellä oli useampi lapsi, heistä jokainen oli erityislapsi. Viittaa vahvasti siihen että monien kohdalla ne ongelmat löytyvät juurikin kotoa eikä ole geeneistä kiinni.
Tietyt geenit myös edistävät sitä, että henkilön on helpompi suoriutua koulusta ja löytää itselleen työtä ilman työpajatoimintaakin. Osin myös toki sosiaaliset verkostot ja "sosiaalinen pääoma" auttavat toki saamaan niitä työpaikkoja muutenkin.
Geeneillä on varmasti vaikuuksensa. - Mutta geenit ovat tai paremmin ne saattavat olla myös teko syy, jolla uskottelee tai jolla uskotellaan, että jokin asia ei onnistu, vaan vaatii esimerkiksi enemmän ponnisteluja ja kannustamista onnistumiseen, eikä ainakaan niillä (geeneillä) lyömistä.
Siis tarkoitan geeneillä lyömistä sitä, kuinka vanhempi mahd. täysin tahattomasti sanoo lapselle useamman kerran, että hän kyllä ymmärtää lasta kun hänellä on matikan läksyt on vaikeita kun on perinyt äitinsä huonon matikka pään.
Tai käsittää sen, kuinka lapsella on vaikeuksia muistaa historian läkysjä, koska ei hänen geeneissään ole ketään sukulaistakaan joka olisi erityisen menestynyt hisorian aikana.
- Kumpainenkin väite saattaa olla totta tai sitten vain tuiskaisuja joilla ei ole yhtään mitään totuuspohjaa muttta jotka muodostuvat lapselle tosiasioiksi, joista lapsi omaksuu itselleen käsityksen, että ei sitten varmaan hänesäkään ole matikan osaajaksi tai voi olla merkittävä nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan kun ei ole ennenkään ollut; miksi siis jatkaa yrittämistä.
Erityislapsi? En osaa loukkaantua, mutta onhan tuon vanhan sanan käyttäminen aika surkuhupaisaa. Oma lapseni on luokan paras liikunnassa, matematiikassa ja kuulemma kuviksessakin. Englanti ja äidikieli menee myös hyvin. Hän on hyväntuulinen ja saa kavereita, hyvä keskittymään. Erityislapsi? Onhan hänellä toki diagnoosi, mutta ei koko lapsi ole sitä diagnoosiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkai niitä erityislapsia muillakin mutta vähäosaisissa perheissä saattaa olla enemmän tekijöitä jotka laukaisevat erityislapsella käytösongelmia ja näin ne huomataan helpommin. Käyttäkää nyt oikeesti niitä aivojanne.
Käytösongelmia on käytännössä melkein kaikilla sossuperheiden vesoilla.
Mutta kyllä huomattava yliedustus on ihan kunnon ke ha reil la kin ja autismin kirjolaisilla noissa sosiaalitapauksissa.Se koulussa töissä oleva
Puhut sellaista kieltä, että minun on vaikea uskoa sinun olevan koulussa töissä.
Tottakai köyhyys aiheuttaa kaikenlaista, mutta onko näillä kaikilla sinun havaitsemillasi käytöshäiriöllisilla jokin neurologinen poikkeama. Epäilen.
Meinaat, että koulujen henkilökunta puhuu keskenään samaa lässynläätä, mitä julkisesti oppilaistaan?
Nimenomaan ei kaikilla niiden sossuhuushollien huonosti käyttäytyvillä mukuloilla ole neurologisia ongelmia. Olematon kasvatus.
Se on ihan käsittämättömän suuri määrä, mitä sossuperheistä tulevien lasten vanhemmilla on mielenterveyteen liittyviä työkyvyttömyyseläkkeitä. Todellisia moniongelmapesäkkeitä, joihin uppoaa järjetön määrä veroeuroja ihan hukkaan. Mikään ei koskaan muutu parempaan, vaikka mitä palveluita ja paapomisia niihin perheisiin kohdennetaan. Ei vanhemmissa, eikä lapsissa. Pohjaton kaivo tai hölmölän mökki jonne kannetaan säkillä valoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kuntouttavassa työtoiminnassa tämä on tullut esille, olin työharjoittelujaksolla työpajalla ja kun juttelin siellä naisten kanssa, lähes puolella siellä olijalla oli erityislapsi. Ne kenellä oli useampi lapsi, heistä jokainen oli erityislapsi. Viittaa vahvasti siihen että monien kohdalla ne ongelmat löytyvät juurikin kotoa eikä ole geeneistä kiinni.
Tietyt geenit myös edistävät sitä, että henkilön on helpompi suoriutua koulusta ja löytää itselleen työtä ilman työpajatoimintaakin. Osin myös toki sosiaaliset verkostot ja "sosiaalinen pääoma" auttavat toki saamaan niitä työpaikkoja muutenkin.
Geeneillä on varmasti vaikuuksensa. - Mutta geenit ovat tai paremmin ne saattavat olla myös teko syy, jolla uskottelee tai jolla uskotellaan, että jokin asia ei onnistu, vaan vaatii esimerkiksi enemmän ponnisteluja ja kannustamista onnistumiseen, eikä ainakaan niillä (geeneillä) lyömistä.
Siis tarkoitan geeneillä lyömistä sitä, kuinka vanhempi mahd. täysin tahattomasti sanoo lapselle useamman kerran, että hän kyllä ymmärtää lasta kun hänellä on matikan läksyt on vaikeita kun on perinyt äitinsä huonon matikka pään.
Tai käsittää sen, kuinka lapsella on vaikeuksia muistaa historian läkysjä, koska ei hänen geeneissään ole ketään sukulaistakaan joka olisi erityisen menestynyt hisorian aikana.
- Kumpainenkin väite saattaa olla totta tai sitten vain tuiskaisuja joilla ei ole yhtään mitään totuuspohjaa muttta jotka muodostuvat lapselle tosiasioiksi, joista lapsi omaksuu itselleen käsityksen, että ei sitten varmaan hänesäkään ole matikan osaajaksi tai voi olla merkittävä nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan kun ei ole ennenkään ollut; miksi siis jatkaa yrittämistä.
Tämähän alkaa mennä hupaisaksi. Ihanko tosissaan uskot, että jokaisesta on mahdollisuus tulla matemaatikko, kunhan vain tyhjä taulu maalaillaan oikeilla kaavoilla? Itse vähän epäilen, kun jo lapsena monille kengännauhat on turhan vaikea konsepti hahmotettavaksi.
Eikä kenenkään itsetuntoa pidä tietenkään murskata liian raa'alla totuudella, mutta turhien toivojen elättely voi olla ihan yhtä vaarallista, kun se seinä tulee jokaisella vastaan kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se pistää miettimään että ne samat kurjuudessa elävät kerjäävät hopelta lahjoituksia ovat aina erikoisongelmakimppu lasten vanhempia. Kumpi tuli ensin muna vai kana?
Paksut lapset tuntuu olevan usein erityislapsia, vaikka oikeasti kyseessä olis enemmänkin vaan huonosta ruokavaliosta (sokeri, muu höttö) johtuvat ongelmat eikä niinkään diagnosoitu ongelma. Jos on enempi paksuja lapsia, sitä enemmän käytösongelmia. En sitten tiedä mistä tuo trendi tulee, kun joka toisella on nykyään vähintään yksi el kotonaan. Vähän tuntuu että osa vanhemmista vetää mutkia suoriksi ja jonkinasteisen huomion kerjäyksenä tai oikeutuksena omalle kasvatustavoilleen sanotaan, että meillä on erityislapsi.
Mutta erityislapsia en ole huomannut olevan sen enempää huono-osaisilla kuin paremmissakaan perheissä. Aika 50/50 jakautuu tasaisesti näin keittiö-mattolaituripsykologian kulmasta pohdiskeltuna. Tilastollisesti kai akateemisilla perheillä neurologisia poikkeavuuksia esiintyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virsi 135
1. Jumala loi auringon, kuun
ja järvet ja puut, ihmiset myös.
Jumalan on taivas ja maa.
Herraa me tahdomme kiittää.
Herralle riemulla
laulamme kiitosta.
Herra, me kiitämme nimeäsi.
Vierailija kirjoitti:
Monesti tämä kulkee suvussa, vanhempia ei ole diagnosoitu mutta ovat kuitenkin saaneet jonkin yksinkertaisen työpaikan esim. tehdastyössä tai siivoojina.
Jep, 70v isäni on ihan selvä ADHD ja teki töitä talomiehenä kun taas nentti (eli normaali ihminen ilman neuropulmaa)äitini taas oli sairaanhoitaja. Minulla on ADD, samoin kaikilla kolmella lapsellani on joko ADD tai ADHD. Sain oman diagnoosini vasta aikuisena kun esikoinen oli jo parivuotias ja toinen ilmoittanut juuri tulostaan. Välillä mietin, olisinko hankkinut lapsia mikäli olisin tiennyt tästä suvun kirouksesta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko johtua siitä, että hoitamattomana ja diagnosoimattomana ADHD voi hyvinkin johtaa siihen huono-osaisuuteen. Sitten kun saavat lapsia, niin näiden riski olla adhd on suurempi kuin neuropsyk normaaleilla vanhemmilla. Kyllä itse näen kaiken järjen mukaan vahvan geneettisen korrelaation tuossa. Lisäksi tulevat tietysti usein kasvatusongelmat, jos vanhempi ei ole itse saanut tukea omiin haasteisiin. Eli syntyy ongelmakimppu, joka alkaa olla vaikeasti ratkaistavissa. Tulevaisuudessa lienee hieman helpompaa, kun nykyään diagnosoidaan enemmän lapsia ja annetaan alusta asti kasvatusapua, kuntoutusta ja terapiaa.
Nuorempana opettajana ajattelin yhtä negatiivisesti kuin muut tässä ketjussa. Siperia opetti ja oma lapseni on Asperger+ADD. Olemme mieheni kanssa molemmat opettajia, ja ihan hyvällä omatunnolla voin sanoa, että kasvatuksen puutetta tämä ei ole. Aiheesta on jo sen verran tietoa ja kokemusta, että uskallan myös väittää että lapsi ei oireile huonoa kasvatusta sillä että käyttäytyy neuropsykiatrisesti poikkeavasti. Muuten hän kyllä voi olla väkivaltainen, rajaton jne. Mutta ne eivät ole autismin tai tarkkaavaisuushäiriön kriteerejä.
Oman lapsen myötä ymmärsin myös, että toinen vanhemmistani on hyvin todennäköisesti diagnosoimaton Asperger, ja itsekin on samaa mieltä. Hänellä oli paljon käytösvaikeuksia lapsena kuten omallanikin, mutta myöhemmin elämässään on hyvinkin menestynyt. Samoin oma lapseni ns. loistaa nyt alakouluiässä. Tuki ja aika ovat tehneet tehtävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kuntouttavassa työtoiminnassa tämä on tullut esille, olin työharjoittelujaksolla työpajalla ja kun juttelin siellä naisten kanssa, lähes puolella siellä olijalla oli erityislapsi. Ne kenellä oli useampi lapsi, heistä jokainen oli erityislapsi. Viittaa vahvasti siihen että monien kohdalla ne ongelmat löytyvät juurikin kotoa eikä ole geeneistä kiinni.
Tietyt geenit myös edistävät sitä, että henkilön on helpompi suoriutua koulusta ja löytää itselleen työtä ilman työpajatoimintaakin. Osin myös toki sosiaaliset verkostot ja "sosiaalinen pääoma" auttavat toki saamaan niitä työpaikkoja muutenkin.
Geeneillä on varmasti vaikuuksensa. - Mutta geenit ovat tai paremmin ne saattavat olla myös teko syy, jolla uskottelee tai jolla uskotellaan, että jokin asia ei onnistu, vaan vaatii esimerkiksi enemmän ponnisteluja ja kannustamista onnistumiseen, eikä ainakaan niillä (geeneillä) lyömistä.
Siis tarkoitan geeneillä lyömistä sitä, kuinka vanhempi mahd. täysin tahattomasti sanoo lapselle useamman kerran, että hän kyllä ymmärtää lasta kun hänellä on matikan läksyt on vaikeita kun on perinyt äitinsä huonon matikka pään.
Tai käsittää sen, kuinka lapsella on vaikeuksia muistaa historian läkysjä, koska ei hänen geeneissään ole ketään sukulaistakaan joka olisi erityisen menestynyt hisorian aikana.
- Kumpainenkin väite saattaa olla totta tai sitten vain tuiskaisuja joilla ei ole yhtään mitään totuuspohjaa muttta jotka muodostuvat lapselle tosiasioiksi, joista lapsi omaksuu itselleen käsityksen, että ei sitten varmaan hänesäkään ole matikan osaajaksi tai voi olla merkittävä nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan kun ei ole ennenkään ollut; miksi siis jatkaa yrittämistä.
Tämähän alkaa mennä hupaisaksi. Ihanko tosissaan uskot, että jokaisesta on mahdollisuus tulla matemaatikko, kunhan vain tyhjä taulu maalaillaan oikeilla kaavoilla? Itse vähän epäilen, kun jo lapsena monille kengännauhat on turhan vaikea konsepti hahmotettavaksi.
Eikä kenenkään itsetuntoa pidä tietenkään murskata liian raa'alla totuudella, mutta turhien toivojen elättely voi olla ihan yhtä vaarallista, kun se seinä tulee jokaisella vastaan kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.
En mielestäni misssään vaiheessa esittänyt, että kenellä tahansa olisi mahdollisuudet edetä matemaatikoksi asti, vaan yritin -ilm epäonnistuneesti- vain huomauttaa, että vaikka geenit vaikuttavat enemmän ja vähemmän meistä jokaiseen, niin ne saattavat olla myös teko syy, jonka taakse paetaan tai jolla seliteään jotain olematonta. Kannsutaminen ja tsemppaaminen eivät ole aina helppoja; kohtuus ja tolkku toki kaikessa.
On ollut myös mielenkiinoista havaita, kuinka tässä(kin) on kulttuuri eroja. Jenkeissä asuessani toisinaan puistatti kun osalle kaikki oli niin tavattoman ihanaa ja surenmoista rakasettavaa ja ihanaa, mitä ikinä lapsen tekemisesä sitten kertoikin tai, mitä sanoi lapselle.
Kun taas Suomessa tuntuu edelleen moni olevan hyvin varovainen, ettei vaan tulisi sanoneeksi lapsesaan (tai lapselle) liian paljon mitään ylisanoja (ihanin, suuremmoisin kaikkein rakasttetavin...).
Pelkona kai, etä lapsi pian alkaa itsekin uskoa, että hänesä saattaa tulla vähinään seuraava olympia voitaja tai nobel -palkinnon saaja tai molemmat. Ja mitä kamalinta tulla ylpeäksi ja leuhkaksi.
Vaikka vanhempana saattaisi havaita, että tuskin omasta lapsesta seuraavaa olympia voittajaa tulee, tuskin nobel palkiinon saajaakaan mutta ei varmastikkaan ainakaan molempia. Niinpä täytyykin nyt hillitä kiitoksen ja kehujen antamista ettei vaaan mensi lapsella pissa hattuun ja ylpistyisi liikaa.
Mitä ne naapuritkaan mahtaa oikein aatella meidän seisemän vuotiaasta, joka oli sanonut, että hän haluaa voittaa myös nobelin ja olla olympia kultaa jääkiekossa. - Noelin kuulemma siitä, että keksii naapurin tytön kanssa koronaan lääkkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholin ja tupakan käyttö raskauden aikana. Ei anneta lapsille mitään älyllisiä virikkeitä. Ruokavalio koostuu pika- ja valmisruoista. Yleisesti piittaamattomuus asioista. Valitettavasti tämä sykli toistuu sukupolvesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kuntouttavassa työtoiminnassa tämä on tullut esille, olin työharjoittelujaksolla työpajalla ja kun juttelin siellä naisten kanssa, lähes puolella siellä olijalla oli erityislapsi. Ne kenellä oli useampi lapsi, heistä jokainen oli erityislapsi. Viittaa vahvasti siihen että monien kohdalla ne ongelmat löytyvät juurikin kotoa eikä ole geeneistä kiinni.
Tietyt geenit myös edistävät sitä, että henkilön on helpompi suoriutua koulusta ja löytää itselleen työtä ilman työpajatoimintaakin. Osin myös toki sosiaaliset verkostot ja "sosiaalinen pääoma" auttavat toki saamaan niitä työpaikkoja muutenkin.
Geeneillä on varmasti vaikuuksensa. - Mutta geenit ovat tai paremmin ne saattavat olla myös teko syy, jolla uskottelee tai jolla uskotellaan, että jokin asia ei onnistu, vaan vaatii esimerkiksi enemmän ponnisteluja ja kannustamista onnistumiseen, eikä ainakaan niillä (geeneillä) lyömistä.
Siis tarkoitan geeneillä lyömistä sitä, kuinka vanhempi mahd. täysin tahattomasti sanoo lapselle useamman kerran, että hän kyllä ymmärtää lasta kun hänellä on matikan läksyt on vaikeita kun on perinyt äitinsä huonon matikka pään.
Tai käsittää sen, kuinka lapsella on vaikeuksia muistaa historian läkysjä, koska ei hänen geeneissään ole ketään sukulaistakaan joka olisi erityisen menestynyt hisorian aikana.
- Kumpainenkin väite saattaa olla totta tai sitten vain tuiskaisuja joilla ei ole yhtään mitään totuuspohjaa muttta jotka muodostuvat lapselle tosiasioiksi, joista lapsi omaksuu itselleen käsityksen, että ei sitten varmaan hänesäkään ole matikan osaajaksi tai voi olla merkittävä nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan kun ei ole ennenkään ollut; miksi siis jatkaa yrittämistä.
Tämähän alkaa mennä hupaisaksi. Ihanko tosissaan uskot, että jokaisesta on mahdollisuus tulla matemaatikko, kunhan vain tyhjä taulu maalaillaan oikeilla kaavoilla? Itse vähän epäilen, kun jo lapsena monille kengännauhat on turhan vaikea konsepti hahmotettavaksi.
Eikä kenenkään itsetuntoa pidä tietenkään murskata liian raa'alla totuudella, mutta turhien toivojen elättely voi olla ihan yhtä vaarallista, kun se seinä tulee jokaisella vastaan kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.
Olen samaa mieltä siitä että kaikista ei ole kaikkeen, mutta eri mieltä siitä kuinka nähtävissä tuo on lapsesta.
Lapselle ei saa sanoa, että sinulla ei ole matikkapäätä, turha yrittää tms. Jos matematiikassa on vaikeuksia, niin sitten aletaan etsimään niitä omia metodeja oppia opittava asia. Aika näyttää sitten, suuntautuuko lapsi matemaattiselle alalle vai ei.
Ja ihan kyllä väitän, että edes normaali luokanopettaja ei vielä näe lapsen potentiaaleja realistisesti eikä välttämättä ymmärrä, mikä lapsella on haasteena kun ei opi jotain asiaa. Haaste voi olla tehtävänannon ymmärtämisessä kielellisesti, hahmottamisessa (mikä ei vielä kerro älykkyydestä jne.) Siksi kannattaa mieluummin pitää suu supussa kuin kertoa lapselle, mihin hän tulevaisuudessa pystyy ja mihin ei. Keskittyä tukeen ja apuun sen sijaan että kertoisi lapselle että tämä nyt vaan ei ole sinun juttusi. Monta elämää on pilattu tällaisten ihmisten toimesta, jotka kuvittelevat että pienestä lapsesta jo näkee hänen tulevan kapasiteettinsa. Lapsi on aina kehittymätön ja "vaillinainen". Hänellä on vielä paljon opittavaa.
Onneksi Einstein löysi kutsumuksensa kaikkitietävistä opettajista huolimatta!
T. Lukion matematiikan opettaja, jolla kesti hyvin kauan oppia kengännauhojen sidonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen useita perheitä, joiden joukossa on vain yksi huono-osainen. Tuossa huono-osaisessa perheessä sitä korostetaan eniten, että "meillä on tämmöinen erityislapsi". Mies tekee pätkätöitä ja äiti perustelee kotiäitiyttään sillä, että erityislapsi vaatii niin paljon. On saanut siitä keppihevosen sille, että voi olla tekemättä mitään omalle elämälleen (yli 30 jo eikä mitään peruskoulun jälkeistä koulutusta).
Niinhän se vaatiikin. Ei erityislapsen syntymän jälkeen voi enää tehdä mitään omalle elämälleen. Mutta anteeksiantamatonta, ettei hän ole tehnyt mitään ennen kuin lapsi syntyi.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin ja tupakan käyttö raskauden aikana. Ei anneta lapsille mitään älyllisiä virikkeitä. Ruokavalio koostuu pika- ja valmisruoista. Yleisesti piittaamattomuus asioista. Valitettavasti tämä sykli toistuu sukupolvesta toiseen.
Vaikka olisi absolutisti, tupakoimaton, korkeasti koulutettu äiti joka ruokkii lapsensa hyvin, lapsi voi olla erityislapsi.
Yksi iso selittävä tekijä voi olla se, että esim. ADHD aiheuttaa ongelmia elämänhallinnassa ja tätä kautta ihminen ajautuu huono-osaiseksi. Ja jos ADHD on perinnöllinen, tällä huono-osaisella on suurempi todennäköisyys saada lapsi, jolla on myös ADHD. Ei se välttämättä tuon mystisempää selitystä vaadi.
Toisaalta on kyllä myös niin, että hyväosaiset osaavat hakea apua (ja diagnooseja) lapsilleen. Esim. meillä toisella lapsella on Aspergerin syndrooma, joka aikanaan hankaloitti mm. koulunkäyntiä ja kotielämää. Ei koulun puolesta olisi varmaan ikinä vinkattu mistään tutkimuksiin hakeutumisesta, se oli täysin meistä vanhemmista kiinni. Joillain on ilmeisesti luulo, että jossain päiväkodeissa ja kouluissa on joku outo seula, jossa "poikkeavat" jäävät kiinni. Ei todellakaan ole. On ihan sattumankauppaa, puuttuuko esim. opettaja asiaan ja ehdottaa vanhemmille lapsen viemistä tutkimuksiin tai muuten avun piiriin. Niin ja kyllä, minä ja mieheni olemme molemmat akateemisia.
Huono-osaisilla vanhemmilla on todennäköisemmin antaa huonommat geenit jälkeläisilleen kuin niillä parempiosaisilla vanhemmilla. Lisäksi monilla huono-osaisilla on tutkittu olevan enemmän sairauksia, jotka osaltaan ovat perimästä johtuvia, osaltaan taas elintasosairauksia ja niistä johtuvia seurauksia, kuten mielenterveysongelmat, joita hoidetaan lääkityksellä, mikä osaltaan voi vaikuttaa sikiön kehitykseen negatiivisesti. Eivät nämä ole mitään yksiselitteisiä asioita, vaan monien eri tekijöiden summia, joiden yhdisteleminen vaatii laajempien kokonaisuuksien hallintaa sekä seurantaa.
Sairaanhoitaja äiti ja isä varatuomari. Olen erityisaikuinen.
Lisätään vielä, ettei akateemisuus ole mikään huonoilta geeneiltä suojeleva seikka. Myös akateemisesti koulutetulla voi olla perimänsä kannalta ns. "huonot kortit" jaossa, mikä sitten myöhemmin vaikuttaisi jälkikasvun geeneihin.
Sulla on varmasti esittää jotain tilastoa tälle esittämällesi "heikosti koulutetut naiset" väitteelle?
Itse näin jokunen aika sitten ihan oikeaa tilastoa joka kertoi ihan muuta.