Lue keskustelun säännöt.
Miksi erityisesti huono-osaisilla on erityislapsia?
27.04.2020 |
Oiskohan erityisyys pitkälti kuitenki vanhempien syytä.
Yhden adhd lapsen tiedän jonka vanhemmat molemmat lääkäreitä. Isällä myös adhd. Tälläiset siis selvästi geneettisiä, enkä epäile yhtään etteikö kuka vaan voisi sairastua. Silti tuntuu että 95% erityisistä on vähävaraisten ja huono-osaisten lapsia.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäviä tekijöitä ovat mm. perinnöllisyys, kasvuympäristö, raskauden aikainen alkoholin käyttö, tupakointi, lääkkeet ja huumeet.
Loput on sattumasta ja huonosta tuurista kiinni.
Höpö höpö. Kyllä vanhempien käytöksellä on hyvin suuri merkitys ja myös ympäristöllä. Jos lapsi kasvaa liassa ja romussa, surkeuden keskellä, hän oppii hyvin nopeasti olevansa vähän huonompaa sakkia. Kunnon ruuan tilalla halpoja eineksiä ja nopeita sokeripiikkejä. Lelujen ja leikkien tilalla tv ja pelit. Urheiluun ei kannusteta ja lapsesta tulee kömpelö pullukka. Lapsi siis muuttuu erityiseksi.
Ei. Asumme sosioekonomisesti monimuotoisella alueella ja tunnistan nuo kuvaamasi lapset lasten kavereista. Se sellainen köyhyydestä kumpuava alistuminen on riipaisevaa katsomista.
Kaikki näistä ovat olleet mukavia lapsia muuten, sosiaalisia ja hyväkäytöksisiä. Tietävät vain niin sanotusti paikkansa. Erityislapsia eivät ole eivätkä sellaiseksi kodin rahatilanteen pohjalta muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin kuntouttavassa työtoiminnassa tämä on tullut esille, olin työharjoittelujaksolla työpajalla ja kun juttelin siellä naisten kanssa, lähes puolella siellä olijalla oli erityislapsi. Ne kenellä oli useampi lapsi, heistä jokainen oli erityislapsi. Viittaa vahvasti siihen että monien kohdalla ne ongelmat löytyvät juurikin kotoa eikä ole geeneistä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäviä tekijöitä ovat mm. perinnöllisyys, kasvuympäristö, raskauden aikainen alkoholin käyttö, tupakointi, lääkkeet ja huumeet.
Loput on sattumasta ja huonosta tuurista kiinni.
Höpö höpö. Kyllä vanhempien käytöksellä on hyvin suuri merkitys ja myös ympäristöllä. Jos lapsi kasvaa liassa ja romussa, surkeuden keskellä, hän oppii hyvin nopeasti olevansa vähän huonompaa sakkia. Kunnon ruuan tilalla halpoja eineksiä ja nopeita sokeripiikkejä. Lelujen ja leikkien tilalla tv ja pelit. Urheiluun ei kannusteta ja lapsesta tulee kömpelö pullukka. Lapsi siis muuttuu erityiseksi.
Lapsi muuttuu erityiseksi? Mistä näitä oppimattomia ihmisiä sikiää? Moni erityislapsi on fiksumpi.
Niin, lihavaksi syötetty lapsi jolle ei koskaan ole luettu ja on tottunut elämään jossa elämänhallinnasta ei ole tietoakaan. Luulet ettei tuollaiseen sairaus ja mielenterveysongelmat tartu?
Ei peruskoulu, vaan kansakoulu.
On sitten jo aika vanha lapsi kun eikös kansakoulut lakkautettu vaiheittain peruskoulu-uudistuksen yhteydessä 1970-luvulla. - Viimeiset jo ennen 1980 luvun alkamista.
Sepä se. Kansakoulu kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä etteivät nämä lapset saa apua niin paljon kuin rikkaiden lapset? Jos vanhemmilla on resursseja auttaa lapsiaan niin tilanne ei eskaloidu eikä erityisyys näy ulospäin niin vahvasti.
Tämä saa pohtimaan, että miten oikeastaan määritellään se kuka tai ketkä lapsista ovat niin sanotusti erityislapsia? - Kun tuntuu,, että nykyään on hyvin harvinaisa, että joku olisi "ihan tavallinen" lapsi, mitä ikinä sitten tämä "tavallisuus" sitten tarkoittaakaan...
Se määritellään erikoislääkärin ja muiden ammattilaisten muodostamassa työryhmässä monipäiväisissä testeissä.
Veikkaan, että keskuudessamme elää moni erityislapsi vailla vahvistettua diagnosia. - Lapsi on "jo" melko hyvä osainen jos tai kun hän on saanut virallisen diagnoosin siitä, etä hän on eriyislapsi, jolloin hänen "erityisyytensä" voidaan tai ainakin piäisi voida huomioida paremmin. Mutta tässä kohaa tulee juurikin esiin paljossa se millaisise tukijoukot (yleisemmin vanhemmat ja muu läheiset ihmiset) ja millainen kasvu ympäristö/t, kuten koti ja koulu hänellä on.
Vierailija kirjoitti:
Monesti tämä kulkee suvussa, vanhempia ei ole diagnosoitu mutta ovat kuitenkin saaneet jonkin yksinkertaisen työpaikan esim. tehdastyössä tai siivoojina.
Tai sitten ovat akateemisesti koulutettuja ja hyväpalkkaisissa töissä, mutta vapaa-ajalla, ihmissuhteissa ja esimerkiksi alkoholin kanssa on pahaakin ongelmaa. Esim. läheinen ADHD-aikuinen on akateemisesti koulutettu, ollut aina töissä aikuisena ja fiksua ja filmaattista seuraa, mutta yksityiselämässä on ollut draamaa, lukuisia avioliittoja ja alkoholiongelmaa. Ja toinen älykäs läheinen ei kykene työntekoon, vaikka loisti koulussa.
Ennen myös he, joilla oli varsinaisia vakavia oppimisvaikeuksia, saivat nykyaikaa helpommin töitä ja yhteisöllisempi ja maaseutuvaltaisempi elämäntapa piti heistä huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä näin kerran ystäväni silmistä että tulee erityislapsi niissä oli poimu jonka tiesin down aiheiseksi.
Hopoä.
Eikö niitä ennemminkin ylidiagnosoida hyvinvoivissa piireissä ja jätetä hoitamatta muutenkin huono-osaisissa perheissä?
Huono-osaisten lapset taas voivat vain vaikuttaa "erityisiltä" jos heidän tarpeistaan ei huolehdita kunnolla ja purkavat oloaan niin kuin kuka tahansa tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kuntouttavassa työtoiminnassa tämä on tullut esille, olin työharjoittelujaksolla työpajalla ja kun juttelin siellä naisten kanssa, lähes puolella siellä olijalla oli erityislapsi. Ne kenellä oli useampi lapsi, heistä jokainen oli erityislapsi. Viittaa vahvasti siihen että monien kohdalla ne ongelmat löytyvät juurikin kotoa eikä ole geeneistä kiinni.
Tietyt geenit myös edistävät sitä, että henkilön on helpompi suoriutua koulusta ja löytää itselleen työtä ilman työpajatoimintaakin. Osin myös toki sosiaaliset verkostot ja "sosiaalinen pääoma" auttavat toki saamaan niitä työpaikkoja muutenkin.
Jaa. Mistähän moinen mielikuva? Mulla on yksi erityislapsi ja kaksi semmosta tavallista. Ihan olen tavallinen tallaaja ja kohtuullisen välkky ja täyspäinen, omillani toimeen tuleva. Tää mun erityinen on nyt parikymppinen, joten mulla on aika paljon ollut aikaa seurailla minkälaista ainesta muiden erityisten perheet ovat. Voin sanoo, että ei ole mitenkään "erityisesti huono-osaisilla erityislapsia", vaan niitä erityisiä on kyllä ihan kaikenlaisissa perheissä. Ja niitä erityisiäkin on niin monenlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miksi aapeestä tuntuu, että 95% erityislapsista on vähävaraisten ja huono-onnisten palsia, kun kaikki tilastot osoittavat päinvastoin. Korkeakoulutetut vanhemmat ovat yliedustettuina varsinkin neuropsykologian kirjon lasten vanhemmissa ja myös mielenterveyden häiriöisten lasten vanhemmissa. Fyysisiä ongelmia on tasaisemmin. Tätä on sitten selitetty monilla tavoilla, joista tärkein näyttäisi olevan, että koulutetut vanhemmat ovat paremmin selvillä lasten normaalista kehityksestä ja siksi osaavat herkemmin epäillä jotain olevan vialla ja ovat myös tottuneempia käyttömään yhteiskunnan systeemejä ja osaavat siksi hakea tutkimuksia ja apua paremmin kin vähänkoulutetut vanhemmat.
Tästä seuraa johtopäätös että itse asiassa erityislapsia on yhtä paljon kaikissa yhteiskuntaluokissa, mutta korkeakououtettujen lapset tutkitaan ja diagnosoidaan useammin, siksi he päätyvät tilastijin useammin. Dianosoituina he saavat myös paremmin apua kuin köyhien lapset. Siksi korkeakoulutettujen erityislapset myös pärjäävät lopulta paremmin kuin köyhien (usein edes ne tavis) lapset.
Ja olisiko myös korkeastikoulutettujen myöhäisempi lastensaanti-ikä syynä, sehän lisää myös noita neurokirjon ongelmia.
Sekopäiset vanhemmat saavat sekopäisiä lapsia. Ei siinä sen kummempaa, paitsi tietysti kukkahattutätien ja muiden sievistelijöiden mielestä, kun ei päivänselviä asioita heidän hattaramaailmassaan saa sanoa ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono-osaisuus ja omituiset vanhemmat ovat todella yleisiä erityislasten kanssa.
Olen itse koulussa töissä ja vuosien aikana on selvästi käynyt esille, että enemmän vähemmän erkat ovat keskittyneet omituisille vanhemmille. Ja todella usein samassa perheessä on useita erityislapsia. Luulisi, että tokan erkan jälkeen jo jarruteltaisiin, mutta ei, ennätys on neljä lasta joista kaikki erityislapsia. Geenit kohdillaan...
Mä tunnen useita perheitä, joiden joukossa on vain yksi huono-osainen. Tuossa huono-osaisessa perheessä sitä korostetaan eniten, että "meillä on tämmöinen erityislapsi". Mies tekee pätkätöitä ja äiti perustelee kotiäitiyttään sillä, että erityislapsi vaatii niin paljon. On saanut siitä keppihevosen sille, että voi olla tekemättä mitään omalle elämälleen (yli 30 jo eikä mitään peruskoulun jälkeistä koulutusta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heikosti koulutetut naiset saavat enemmän lapsia. Näiden naisten joukossa on tietysti yliedustus heikkolahjaisuutta ja muita ongelmia.
Toisaalta koulutetet naiset lykkäävät lastentekoa, jolloin kaikenlaisten häiriöiden esiintyvyys kasvaa.
Monella oppimisvaikeuksista kärsivällä oppilaalla on älykkäät, korkeasti koulutetut vanhemmat.
T. Ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miksi aapeestä tuntuu, että 95% erityislapsista on vähävaraisten ja huono-onnisten palsia, kun kaikki tilastot osoittavat päinvastoin. Korkeakoulutetut vanhemmat ovat yliedustettuina varsinkin neuropsykologian kirjon lasten vanhemmissa ja myös mielenterveyden häiriöisten lasten vanhemmissa. Fyysisiä ongelmia on tasaisemmin. Tätä on sitten selitetty monilla tavoilla, joista tärkein näyttäisi olevan, että koulutetut vanhemmat ovat paremmin selvillä lasten normaalista kehityksestä ja siksi osaavat herkemmin epäillä jotain olevan vialla ja ovat myös tottuneempia käyttömään yhteiskunnan systeemejä ja osaavat siksi hakea tutkimuksia ja apua paremmin kin vähänkoulutetut vanhemmat.
Tästä seuraa johtopäätös että itse asiassa erityislapsia on yhtä paljon kaikissa yhteiskuntaluokissa, mutta korkeakououtettujen lapset tutkitaan ja diagnosoidaan useammin, siksi he päätyvät tilastijin useammin. Dianosoituina he saavat myös paremmin apua kuin köyhien lapset. Siksi korkeakoulutettujen erityislapset myös pärjäävät lopulta paremmin kuin köyhien (usein edes ne tavis) lapset.
Ja olisiko myös korkeastikoulutettujen myöhäisempi lastensaanti-ikä syynä, sehän lisää myös noita neurokirjon ongelmia.
En ole hän joa kommenoi mutta jatkan. - Toki jotain tekemistä saattaa olla sillä, että koulutetummat saavat lapsia keskimäärin vanhempana kuin vähemmän koulutetut. - Toisaalta lienee hyvä huomata, että korkeakoulutus ei nyt Suomessa ole mikään eriyinen saavutus, koska nuoremmista ikäluokista taitanee olla nykyisin enemmänn kuin puolella korkeakoulu/yliopisto tutkinto. - Ja joukko on vielä isompi kun mukaan laskeaa he, joilla on tai on ollut optio suorittaa korkeakoulu/ yliopisto tutkinto. - Optiolla siis tarkoitan sitä, että n.n on saanut kyllä opiskelupaikan mutta ei ole saanut tukintoa toistaiseksi valmiiksi. Opinnot ovat vasta alkaneet tai paikka on saau vuosia sitten mutta työelämä on imaisuut mukanaan. Ja tietysti tuossa joukossa myös joukko heiä ,joilla opinno ova jääneet toistaiseksi esimerkiksi vakavan sairauden seurauksena.
Suomalaiset hankkii nykyään lapset usein niin pienillä ikäeroilla, ettei esikoisen ja siitä seuraavan erityisyys selviä pikkusisaruksia yritettäessä.
Onkai niitä erityislapsia muillakin mutta vähäosaisissa perheissä saattaa olla enemmän tekijöitä jotka laukaisevat erityislapsella käytösongelmia ja näin ne huomataan helpommin. Käyttäkää nyt oikeesti niitä aivojanne.
Vierailija kirjoitti:
Onkai niitä erityislapsia muillakin mutta vähäosaisissa perheissä saattaa olla enemmän tekijöitä jotka laukaisevat erityislapsella käytösongelmia ja näin ne huomataan helpommin. Käyttäkää nyt oikeesti niitä aivojanne.
Käytösongelmia on käytännössä melkein kaikilla sossuperheiden vesoilla.
Mutta kyllä huomattava yliedustus on ihan kunnon ke ha reil la kin ja autismin kirjolaisilla noissa sosiaalitapauksissa.
Se koulussa töissä oleva
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kuntouttavassa työtoiminnassa tämä on tullut esille, olin työharjoittelujaksolla työpajalla ja kun juttelin siellä naisten kanssa, lähes puolella siellä olijalla oli erityislapsi. Ne kenellä oli useampi lapsi, heistä jokainen oli erityislapsi. Viittaa vahvasti siihen että monien kohdalla ne ongelmat löytyvät juurikin kotoa eikä ole geeneistä kiinni.
On muodikasta korostaa ympäristön vaikutusta ja vähätellä perimän vaikutusta, vaikka Suomenkin kaltaisessa, suht homogeenisessä, ympäristössä kukkii julmetut erot ilmentyvyydessä.
Enkä nyt sano, etteikö ympäristökin vaikuta merkittävästi, mutta niin tekee perimäkin. Ei liene tämä aihe vielä kovinkaan konsensuksessa painoarvoiltaan.
NO miksi mustaihoisilla pariskunnilla on mustaihoisia lapsia? no daa daaa !