Lue keskustelun säännöt.
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1753)
Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Tämä piti lukea yläasteella. Vaikka pidän lukemisesta ja äidinkielen numero oli päättötodistuksessa 9, en pystynyt lukemaan sitä loppuun.
Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssi. Toinen yläasteen pakollinen luettava. Kaikkia niitä lapsellisia ja kaukaa haettuja metaforia ja piilomerkityksiä oli suorastaan raastava kaivella esiin. "Kun aikuisten maailma on niin kamala ja hirveä. Miksi ei kaikki voitaisi olla niin viattomia kuin lapset? Laadidaa elämä on sateenkaaria ja koiranpentuja!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Paulo Coelhon mukasyvälliset paskanjauhannat joita ihmiset sitten lukevat kuvitellen olevansa silloin jotenkin erikoisen tiedostavia ja syvällisiä.
Olin sanomassa ihan samaa 😄 Useampaa yrittänyt lukea, mutta en vaan pysty.
Saatana saapuu Moskovaan.
Meni todella pitkään ,että sain sen loppuun. Missään vaiheessa en tuntenut kirjan imua. Ihmettelen, miten sitä voidaan pitää klassikkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet on parjannut Häräntappoasetta, mielestäni ihan ymmärrettävää kirjailijan silloisen iän takia. Itse 15-vuotiaana pystyin kuitenkin samaistumaan ja tykkäsin kovasti. Nykyään oon vähän erilaisessa elämäntilanteessa.
Anna-Leena Härkösen tuotannosta ehdottomasti koskettavin kirja on Loppuunkäsitelty, johon ajatukseni palaa aina uudestaan.
Meillä Häräntappoase kuului pakollisiin luettaviin yläasteella. Oli se minusta ihan hyvä, vaikka se ei itselleni ollut mikään maata mullistava mestariteos. Kuitenkin mielelläni sen luin, pystyin samaistumaan sen ajan maalaiselämään ja ajattelin että aikamoisen hyvä kirja 15-vuotiaan kirjoittamaksi. Itsekin sain pääasiassa kiitettäviä numeroita ainekirjoituksista, mutta en todellakaan olisi pystynyt itsenäisesti kirjoittamaan sen kaltaista (tai muunkaankaltaista) kirjaa niin nuorena.
Härköseltä olen muutamia satunnaisia kirjojan ja kolumneja lukenut myöhemmin, en ole mitenkään ollut ihastunut.
Häräntappoaseesta on muuten tulossa uusi ja "nykyaikaan päivitetty" (lainaus iltapäivälehdestä) tv-sarja.
Joo, Allu on muuttunut Alexandraksi. Onko sarja tullut jo? Viaplaylla sen pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Saatana saapuu Moskovaan.
Meni todella pitkään ,että sain sen loppuun. Missään vaiheessa en tuntenut kirjan imua. Ihmettelen, miten sitä voidaan pitää klassikkona.
On kai noloa myöntää, mutta minulle kävi samoin. Sen sijaan Bulgakovin lyhyemmät jutut, kuten Kohtalokkaat munat ja Koiran sydän, ovat aivan huippuja. Ne pitää aika ajoin aina lukea uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karl Marx - Das Kapital
Kaikki - Sofi Oksanen
Jessikka Aro ... voiko edes kirjailijaksi laskea?... ehkä satukirjailija.
Harry Potterit ja Muumikirjat mainittu ja todellakin, Harry Potterit ovat kuin alakoululaisen ainekirjoitusta, ja Muumikirjoja pidin lapsena tylsinä ja ahdistavina enkä pystynyt lukemaan loppuun, vaikka muuten olin kova lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Margarita
Mulla on se ollut todella pitkään kesken kun tuntuu vaan niin tylsältä. Toivon, että juoni nousisi lentoon vielä jossain vaiheessa.
Alcottin Pikku naisia. Voi olla, että on ilmestyessään ollut kovinkin uraauurtava, mutta näin vuonna 2021 jätti kylmäksi. "Köyhän" perheen (mm. palvelija löytyy, käyvät tanssiaisissa) voivottelua rankasta elämästä, neljän tyttären kasvutarinan alleviivaamista (tyyliin "silloin Jo ymmärsi mitä äiti oli tarkoittanut aina aiemmin sanoessaan että paha saa aina palkkansa"), korneja iltakeskusteluja ompelutöiden ääressä ("sisarukset pohdiskelivat miten voisivat ilahduttaa äitiä, joka oli tehnyt koko kevään kovasti töitä heidän kaikkien eteen omat tarpeensa unohtaen"), miehen ja naisen aseman vastakkainasettelua ja ennalta-arvattavia romansseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raamattu
Ehkä jotkut eivät tiedä, että Raamattu on kirjasto, ei kirja. Se sisältää mm historian kirjoja, profetioita, runoja, lauluja, sananlaskuja ja kirjoja. Raamatun kirjoja voi tutkia selitysteosten kanssa, niin ymmärtää paremmin :)
Vierailija kirjoitti:
Sota ja rauha. Massiivinen järkäle, ja minulla on siitä vieläpä hyvin vanha englanninkielinen käännös. Käännös, joka on Tolstoin itsensä hyväksymä, ns. official englanninkielinen käännös.
Odotin koko ajan jotain suurta sanomaa tai oivallusta, tai muuten vain merkittävää käännettä. Jotain minkä kokisin merkitykselliseksi. Sitä ei koskaan tullut tai sitten se meni minulta ohi.
Te, jotka pidätte kirjasta, selittäkäkää miksi se on mestariteos? Jos se siis on.
Minulla on kesken tällä hetkellä suomenkielisenä. Mielestäni se on todella mielenkiintoinen seurapiirien elämää sekä aikansa sotia kuvatessaan. Anna Karenina oli lukukokemuksena paljon pitkäveteisempi eikä siitä juuri muuta jäänyt mieleen kuin Annan veljen verhot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä! Ihan idiootti kirja!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mein Kampf.
Oli tylsä ja tautologinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin Paulo Coelhon "syvällisyys"oksennukset. Kuin lukisi allekirjoittaneen 13-vuotiaana kirjoitettua päiväkirjaa.
Olen lukenut vain Alkemistin, mutta se oli paha pettymys vaikka luin kahteen kertaan, hirveää ja ne uskontoviittaukset eivät oikein innosta. Joku taas moitti Sinuhea, se on mielestäni loistava vaikka Sinuhen naiivius ärsyttääkin, Kaptah taas on alfa..
hirveä kirja, luin kahteen kertaa :) taisi olla että tykkäsit kirjasta mutta tunnet jälkeenpäin syyllisyyttä. Minusta hyvä kirja, eikä tarvitse olla samaa mieltä Coelhon outojen mystisten uskomusten kanssa.
Kaikki Sohvi Oksasen oudot kirjat ovat tympeitä, niistä tulee paha olo. Samaa Tommi Kinnusen sepustukset. En koskaan enää lue näitä kahta!
Vierailija kirjoitti:
Taru sormusten herrasta. Yrittänyt monesti lukea kun sitä on niin hehkutettu. Uni tullut parinkymmenen sivun jälkeen. Oli kuin puhelinluetteloa lukisi.
Tämä on totta. Itselleni kävi samoin kaksi kerta. Mutta Taru sormusten herrasta on oikeasti ihan hyvä. Se on vaan taisteltava läpi siitä alusta. Ja korostan vielä varmuuden vuoksi sitä, että tämä kirja on melkoinen poikkeus. Kirjoista 9/10 on tylsiä kokonaisuudessaan, jos alku on tylsä. Sen takia yleensä suosittelen ihmisille, että lopettavat lukemisen, jos kirja ei imaise mukaansa, mutta Sormusten herra on poikkeus.
Hans Roslingin kirjoittama Faktojen maailma on populistisuuden huipentuma.
Kirja on tahkonnut mittavan omaisuuden Roslingin perillisille valamalla ihmisiin perusteetonta uskoa siihen, että kyllä kaikki ongelmat voidaan ratkaista. Kaikkihan on mennyt parempaan päin. No niinpä näyttää menevän. Hyvältä näyttää. Maailma on tosiaan koko ajan ”parempi.”
Sodan ja rauhan lumoa on vaikea kuvata, pitänee olla tolstoilainen mielenlaatu. Mulle se on hyvin rakas teos, Tolstoilta ja miksei Gogoliltakin olen oppinut paljon Venäjästä, venäläisyydesta, historiasta, maan suuruudesta.
Olen lukenut vain Alkemistin, mutta se oli paha pettymys vaikka luin kahteen kertaan, hirveää ja ne uskontoviittaukset eivät oikein innosta. Joku taas moitti Sinuhea, se on mielestäni loistava vaikka Sinuhen naiivius ärsyttääkin, Kaptah taas on alfa..