Lue keskustelun säännöt.
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1753)
Juha Itkosen kirjat lukuunottamatta Seitsemäntoista (?), Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi ja jopa Finlandia palkinnon saanut Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Ainakin julkaisuvuonnaan nämä kaikki kirjat saivat hehkutusta ja mielestäni ne olivat juuri sellaista kevyttä mitäänsanomatonta "naiskirjallisuutta". Naiskirjallisuudella tarkoitan tätä vanhaa jakoa eli jaetaan kirjat oikeaksi kirjallisuudeksi ja naiskirjallisuudeksi, jossa kerronta on huonoa ja sisältö sellaista tunteissa pyörimistä, mutta ilman että lukija saa siitä mitään irti. Monet miehet myös lukevat vain miesten kirjoittamia kirjoja, koska heillä on ennakkoluuloja naisten kirjoittamia kirjoja kohtaan ja heidän mielestään nämä mainitsemani kirjat ovat ilmeisesti hyviä, mutta niiden huonous paljastuisi vasta, jos kirjailija olisikin nainen. :D
Itse luen siis vain kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja eikä tekijän sukupuolella ole väliä ja tykkään myös ns. tunnekirjallisuudesta kunhan se on tasokasta. Myös hyvin kirjoitetulla viihdekirjallisuudella, lukuromaaneilla tai miten tämän nyt haluakaan ilmaista on paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamattu. Kerran yritin kouluikäisenä lukea sitä alusta alkaen. Oli niin puisevaa tekstiä, että into lopahti pian.
On ollut hyvä tekosyy ihmisillä moniin väkivallantekoihin se kirja. No niin varmaan Koraanikin.
Marxin pääoma. Aivan surkea kirja sisällöllisesti. Myös todella huonosti kirjoitettu. Ainoastaan puuvillateollisuuden kuvaus käy historiallisena analyysinä mutta muuten huono kirja. Ei kannata lukea.
Minusta Juha Itkosen se aivan ensimmäinen romaani oli hyvä. Sjöjölmin kirjasessa sen sijaan ei syvällisyyttä tai oivaltamisen tunnetta tule, ellei vanhoista härskeistä nuoruuden chattailuista sellaista tule, joita hän kuvailee.
Holydriver kirjoitti:
John Steinbeckin vihan hedelmät. Pitkäveteisempää kirjaa ei ole. Paheni vaan sivu sivulta. Luin väkisin loppuun.
Tästä olen kyllä eri mieltä. Luin kirjan vasta viime syksynä, enkä ole pitkään aikaan lukenut mitään, mikä jää samalla tavalla kaihertamaan takaraivoon. Katsoin jopa kirjasta tehdyn dokumentin Areenasta jatkoksi.
Täytyy tosin myöntää, että yksi lapsuuden lempikirjasarjoistani (Hildy etsii kotia, Hildy lähtee länteen) käsittelee samaa teemaa, joten aikuisversion lukeminen noista tapahtumista oli sykähdyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime kesänä kahlasin enemmänkin klassikoita.
Humiseva Harju: sekava, jaaritteleva, ihan kauheat hahmot. Osaltaan varmaan kirjaa pilasi se, että ennakkokäsitykseni oli Heathcliffin asema jonain romanttisena hahmona. Kauhea ihminen, ja sellaiseksi tarkoitettu. Jos tapaat Heathcliffin älä nyt herran jumala tapaile sitä. Joo, Heathcliffin elämä oli niiiiin kauheaa ja traagista. Vastoinkäymisensä eivät riitä silti perustelemaan miksi oli niin oksettava ja idioottimainen kuin oli. Verrokkina pidin kotiopettajattaren romaanista, jossa päähenkilön löytää aikakaudelle epäominaisesti jopa oman tiensä. Kuitenkin sekin täynnä, oi, niin käteviä sattumia. Silti vähemmän rasittava.
Tuulen viemää: Kokonaan luin, mutta ai että oli hankalaa. Joo, ymmärrettävästi pointti kirjassa oli juuri se, kuinka kammottava henkilö Scarlett on. Mutta kun Scarlett ei oikein mitään muuta osaakaan olla kuin kammottava. Muutenkin pitkäveteinen ja paikoin yli-imelä. Parasta kirjassa oli Rhettin edes jonkintasoinen kypsyminen ja isyyteen kasvaminen. Ja tietysti koko kirja on järisyttävän rasistinen. Jopa kohdat joissa yritetään osoittaa että etelävaltiolaiset kohtelevat orjiaan hyvin, päätyvät vain osoittamaan syvällistä väheksyntää ja rotustereotypioita.
Pikku naisia: Puuduttava ja imelä. Harva kirja jää itselläni kesken. Tämä jäi.
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. Kerran yritin kouluikäisenä lukea sitä alusta alkaen. Oli niin puisevaa tekstiä, että into lopahti pian.
On ollut hyvä tekosyy ihmisillä moniin väkivallantekoihin se kirja. No niin varmaan Koraanikin.
Raamatussa on epäuskottava tarina, mielikuvitukselliset tapahtumat ja käsittämättömän kieroutunut moraali. alusta kun aloittaa, eka epäjohdonmukaisuus on ihmisten eliniät: Kuinka kukaan voi uskoa kertomuksiin 800 vuotta eläneistä alkuasukkaista? Tai juttuun, että jumala loi maailman 6 päivässä?
Kuka loi jumalan, tyhjästäkö se syntyi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harry Potter paksu ko mikä..ja niin älytön.On montakin löytyy ehkä omista kirjoista.Kaari Utrio mikä niis ei kiinnosta yhtää mut löytyy kaapista.En oo lukenut.Raija Orasta,Ursula Pohjola- Pirhosta jne löyty..monta muuta.Suomal.kirjailijat ei ihan hyvii.Kuvitteellisia.Raamattukin parempi.Oikeesti onkin.
Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma.
Siis aivan järkyttävän huono. Pulkkisen aiemmasta tuotannosta pidin kyllä, ja olen kaikki vanhimmat kirjat lukenutkin. Pulkkinen lienee saanut kiitosta kirjoitustyylistään ja on näissä uusimmissa vetänyt tyylin niin överiksi, että se on jo kornia, noloa ja epäuskottavaa. Tarina jäi täysin maalailevan ja tekotaiteellisen tekstin jalkoihin :(
Jotenkin oli myötähäpeä lukea kirjaa, ja puolivälin jälkeen oli pakko jättää kirja kesken. Ei vaan pysty lukemaan. Vaikka lähtökohtaisesti pyrin lukemaan kaikki aloittamani kirjat - huonotkin - loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Donna Tartt: Tikli. Koko kirja vesitettiin viimeisillä kolmellakymmenellä sivulla. Heitin kirjan seinään ja potkaisin vielä kun ärsytti niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hölökyn kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmaritin ne jo kirjoitti:
Sofi Oksasen oudot kirjat.
Kierrän ne nykysin kaukaa.
Ei kosketa eikä herätä minussa yhtään mitään.
Yhtä 'ufoja' vaan ne kirjat kuin koko tyyppikin, eli Sofi itse siis.
Väitän että Oksasen kirjat eivät aukea jos ne eivät kosketa millään tapaa. Itse seurustelin mt-ongelmaisen alkoholistin kanssa kun luin Baby Janen ensimmäistä kertaa. Tuntui käsittämättömältä miten joku puki ajatukseni sanoiksi ja ymmärsi mitä kaikkea käyn läpi parisuhteeni vuoksi. Edelleen vuosia myöhemmin lempikirjani ja olen lukenut myös Oksasen muun tuotannon. Esimerkiksi Stalinin lehmät on varmasti syömishäiriöiselle aivan erilainen lukukokemus kuin terveelle ihmiselle.
Oksasen ensimmäinen oli epäkiinnostavaa teinisekoilua. Mutta kaikki sen jälkeen tulleet ovat olleet erittäin hyviä. Jokaisen Venäjää ihannoivan kannattaisi lukea Oksasen kirjat. Tulisi vähän perspektiiviä siihen, millaista on elää rautasaappaan alla. Suosittelen erityisesti venäjämielisille persuille.
Mitä Oksanen tästä rautasaappaan alla elämisestä sitten tietää?
Lukutaitoisena ihmisenä hän voi syventyä tähän asiaan moneltakin kannalta. Voi keskustella sellaisten kanssa jotka ovat kokeneet rautasaappaan alla elämistä. Sellaisia ihmisiä on esimerkiksi Virossa. Tehdä researchia aiheesta josta aikoo kirjoittaa.
Toki voi syventyä, hänhän on Suomessa asunut koko ikänsä, mutta kaikkeen voi tietysti syventyä. Mutta kai nyt silti ymmärrät, että kyseiset teokset ovat fiktiota ja niissä on tietty tarkoitus? Tarkoitus, joka oikeaan aikaan kirjoitettuna nosti ne suureen suosioon? Eli miten sen nyt sanoisi; myös "ulkomusiikillisia arvoja".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellopeliappelsiinin piti olla vielä paljon parempi kuin samannimisen elokuvan vaan eipä kyllä ole edes sen veroinen.
Mitä hyvää elokuvassa on? Tarkoituksetonta väkivaltaa. Varman olet koulukiusaaja tai haluaisit olla, kun pystyt ihailenaan sadismia.
Anteeksi kuitenkin.🙊Kellopeliappelsiini kuvaa totalitaarista yhteiskuntaa ja sen ihmiskokeita. Kirjan ja elokuvan väkivalta ei ole juonen näkökulmasta tarkoituksetonta.
Itse asiassa kirja on nyt hyvin ajankohtainen, kun eliitti haluaa nyt indoktrinoida ihmiset ajattelemaan, puhumaan ja toimimaan eliitin määräämällä poliittisesti korrektilla tavalla.
1190, mene kanssani naimisiin tai ala ainakin bestiksekseni ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahlil Gibranin teos Profeetan puutarha oli omaan makuuni liian absurdia ja tympäisevää, se jäi kesken.
VIP-ihmisiä. Olen kahlannut väkipakolla 100 sivua läpi ja en taida jaksaa enempää. Ihan hirveää kuraa. Ja minä huom. pidän chic-litistä, Bridget Jonesit ja Jojo Moyesit ovat ihan huippuja, mutta tämä ei nyt lähde.
Nenäpäivä. Oli ilmeisesti aikanaan tapetilla rikkaan kielenkäyttönsä takia, mutta ärsytti suunnattomasti jatkuva kuvailu miten päähenkilö kohisi ja kuhisi, värisi, tärisi ja mitähän kaikkea. Ehkä johtuu siitä etten pystynyt millään tapaa samaistumaan, ja koin jatkuvaa myötähäpeää henkilön puolesta, ei, ei ja ei. Edelleen monta vuotta lukemisen jälkeen verenpaine kohoaa jo ajatellessakin.
Kaverisi olivat aivan oikeassa, mutta ei kaikki voi olla fiksuja. Eli älä huoli sinullakin on paikkasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mainituista ei edes ole mitään klassikoita, joten aika huvittavaa jos tulee yllätyksenä, etteivät ole hyviä.
Sieppari ruispellossa taas on klassikko ja oli omasta mielestäni niin koskettava, yksi parhaimmista, joten vaikea ymmärtää miten joku ei ole pitänyt. Kävi mielessä, että ymmärsiköhön hän, joka ei tykännyt, romaania. Kiinnostaa kuulla perustelut.
Useat klassikkoromaanit eivät turhia selittele ja taustavire, idea, pitää itse sieltä tajuta.
Ihanan ylimielistä ja kypsää kyseenalaistaa ensimmäisenä toisen äly ja ymmärrys, kun hänen mielipiteensä poikkeaa omasta.
Ei se ole ylimielistä, vaan ihan faktaa. Meinaan itse naureskellen lueskelen osan ajatuksia:D
Muumien kesäkirja. Puuduttavaa jaarittelua.
Yläasteikäisille ei anneta tiiliskiven paksuisia eepoksia luettavaksi, vaan he nimenomaan saavat valita lukemisensa itse.
Harvalla enää yläkoulussa syttyy lukuinnostus, jos sitä ei siihen mennessä ole tullut.