Lue keskustelun säännöt.
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1753)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalle Päätalon kirjat.
Epämiellyttäviä seksijuttuja täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjojen suurkuluttaja, mutta todennäköisesti ihan liian pinnallinen ihminen, koska käytännössä lähes kaikki Nobel- tai Finlandiapalkitut kirjat ovat joko jääneet kesken tai sitten luettu väkisin loppuun. Muutamia poikkeuksia löytyy. Ja mikä on myös hämmästyttävää, niin kirjailijoilla on hirvittävän epätasainen tuotanto. Joukossa voi olla yksi loistava teos ja loput sellaista kuraa, ettei luetuksi saa. Usein se paras on ihan ensimmäisten kirjojen joukossa, mutta on niitäkin joiden paras teos on vasta myöhemmässä tuotannossa.
Yksi esimerkki on Ilkka Remes. Ensimmäinen kirja neuvosto-Suomesta oli oivaltava ja viihdyttävä. Viimeisempiä en ole enää edes yrittänyt lukea. Samoin täällä jo mainittu Leena Lehtolainen, ensimmäiset Maria Kalliot hyvä, loput arvattavia juoneltaan. Jos samassa genressä pysytään, niin varsinkin ruotsalaisilla dekkarikirjailijoilla samaa vikaa, sarjaa vaan venytetään ihan liikaa.
Venäläisistä klassikoista Anna Karenina oli todella tylsä, Sota ja rauha parempi mutta en tiedä olisinko jaksanut lukea jos en olisi tiennyt, että tämä kirja on klassikko ja kaikkien kuuluu se lukea.
Saatanalliset säkeet jäi kyllä lukematta, ei vaan pystynyt. Ja onko oikeasti joku jaksanut lukea Kalle Päätalon hitaasti etenevää Iijoki-sarjaa?
Mun veli lukee sitä jo ties kuinka monetta kertaa (veli on 56v). Mä olen lukenut 1-2 kirjaa sieltä täältä, en jaksa enempää sitä jaarittelua.
Ai Iijoki-sarjaa? Olen lukenut sen kaikki kirjat vähintään 2-3 kertaa, useimmat varmaan 5-6 kertaa.
Toki kestää aikansa päästä sisälle niihin, ymmärtää niiden huumoria ja outoa murretta. Mutta kun pääsee,
ne kirjat ja Kalle itse on kuin rakkaita ystäviä. Ei ne turhaan ole niin suosittuja.
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalon kirjat.
Epämiellyttäviä seksijuttuja täynnä.
Ja monikin taivalkoskilainen on loukkaantunut,kun Kalle ihan avoimesti oikeilla nimillä kertoo ja halveeraa ihmisiä. Päätalo-päivillä olin kerran ja kyrväksi Päätaloa haukkuivat!
Diana Gabaldonin Outlander-sarja. Keski-ikäisen naisen eroottinen fantasia jostain 1700-luvun skottihunksista. Eniten kuvottivat ne ällöttävän yksityiskohtaisesti kuvaillut seksikohtaukset, jotka eivät vieneet juonta mihinkään. Hyi. Clairen hahmo ei ollut lainkaan samaistuttava. Lisäksi Clairen arvomaailma ja asenteet olivat aivan liian moderneja ollakseen peräisin 1950-luvun maailmankuvasta.
Kirjat olisivat uponneet kai paremmin, jos olisin lukenut ne teini-ikäisenä enkä vasta kakskymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanottu kai jo mutta sieppari ruispellossa -siis what mitä ajatusvirtaa
Horst Wessel Mika Waltarin suomennos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntematon sotilas.
Anteeksi nyt vain, mutta aivan turha kirja.
Harry Potterit. Keskinkertaisia nuorten fantasiakirjoja. Ehkä ei vaan säväyttäneet omalla kohdalla, kun luin jo vähän diipimpää fantasiaa sen ikäisenä, joille nuo oli suunnattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se machomethien rahmattu, en nyt muista nimeä. Suosittu on, hyvyydestä/pahuudesta en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Emmi Itärannan kirjat.
Unohdin perustella: ekan kirjan tarina oli jo tuttua huttua ja kliseinen. Kieli ylimaalailevaa. Toisessa kirjassa se kirjoitustapa häiritsi jo niin paljon, etten kyennyt kokonaan lukemaan. Tuntuu jo siltä, että kirjailijalla ei ole paljon sanottavaa, mutta tykkää kirjoittaa runollisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jonotin tosi pitkään kirjastosta "hopeasiivet" kirjaa joka siis jatkpa loistavalle "kultahäkille".
Ihan hirveä pettymys 🦍🦍🦍!!!Typerä, naurettava, huono, tylsä, pehmopornoa yök!!!
Kuuntelin lomalla kerran äänikirjana tuon Kultahäkin, se oli kyllä pettymys ja aivan paska. Ennalta-arvattava ja niin kliseinen. Luen/kuuntelen lomalla yleensä pari dekkaria/trilleriä ja sitten on joku perus chick-lit, mutta suoraan sanoen v*tutti kun olin käyttänyt aikaani tuohon kirjaan. Hirveästi kaikkialla hehkutettiin tätä kirjaa, mutta itse laitan sen Twilightien ja Fifty shadesien kanssa samaan sarjaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Margarita
Mulla on se ollut todella pitkään kesken kun tuntuu vaan niin tylsältä. Toivon, että juoni nousisi lentoon vielä jossain vaiheessa.
Minusta juoni ja kirjoitustapa tekivät kirjasta vetävän, ei voinut jättää kesken. Juoni oli kuitenkin kuin jostain roskakirjasta, ihmettelen miten on saanut Finlandian. Kaikki juonenkäänteet oli pedattu ilmiselvästi etukäteen ja yhtään yllätystä ei tullut. Lisäksi juoni oli täysin epäuskottava ja täynnä aivan liikaa epäuskottavia yhteensattumia.
Vierailija kirjoitti:
99% mieskirjailijoista on alkoholisteja ja suurin osa naisistakin. Kuka jaksaa lukea heidän viinan/ krapulan huuruisia " viisauksiaan". Luulevat olevansa jotain älykköjä vaikka ovat kaiken lisäksi ihan kouluttamattomia.
Harva kirjailija nykyään on kouluttamaton. Ei tule ainakaan itselle heti mieleen ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalon kirjat.
Epämiellyttäviä seksijuttuja täynnä.Ja monikin taivalkoskilainen on loukkaantunut,kun Kalle ihan avoimesti oikeilla nimillä kertoo ja halveeraa ihmisiä. Päätalo-päivillä olin kerran ja kyrväksi Päätaloa haukkuivat!
Ihan tavallista pikkupaikkakunnilla Suomessa. Otetaan itseensä kaikki eikä ymmärretä kirjallisuutta laajemmin. Siksihän noihin persläpiin jäädään asumaan, kun ollaan niin pikkusieluisia.
Vierailija kirjoitti:
Leijat kaupungin yllä
Tämmöistä kirjaa en ole vielä lukenutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Saatana saapuu Moskovaan.
Meni todella pitkään ,että sain sen loppuun. Missään vaiheessa en tuntenut kirjan imua. Ihmettelen, miten sitä voidaan pitää klassikkona.
Täysin sama täällä! Väkisin luin loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalon kirjat.
Epämiellyttäviä seksijuttuja täynnä.
Päätalo oli seksiriippuvainen. En lukisi.
Vera Vala, Kuolema sypressin varjossa. Oli niin tylsä että jäi kesken. Nämä etelän maihin sijoitetut dekkarit ovat jotenkin kökköjä, myös ruotsalaisten dekkarisitien, tosin heidän tasonsa on aivan toinen. Italialaisen Ilaria Tutin tuotanto kiinnostaa, kunhan käännökset ilmestyvät.