Lue keskustelun säännöt.
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1753)
Raamattu, Koraani
Mielikuvitushahmoista kertovat kirjat (joita jotkut hullut pitävät "totuutena") ovat täysin turhia. Ja myös vaarallisia, koska joku sekopää ottaa kirjat todesta ja ryhtyy pyhään sotaan Allahin nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nuo kommentoidut kirjat ovat sellaisia, joista niiden lukijat eivät käsittäneet höykäsen pöläystä.
Eivät tajunneet kirjailijan sanomaa.
Tämä on niin typerä argumentti. Ymmärrä pointti = tykkää, ihan sama oletko eri mieltä vai et. Taitaa kuitenkin olla niin, että tämä pätee vain SINUN mielestäsi hyviin kirjoihin.
Vierailija kirjoitti:
Jo Nesbøn tuotanto on mielestäni vähän mitäänsanomatonta. En tosin kaikkea ole lukenut.[/quite]
Nesböstä pidän nykyisin taas paljon, mutta muutaman ekan Harry Hole-kirjan jälkeen oli aikoinaan pakko pakko pitää niistä taukoa siksi, etten millään pystynyt lukemaan ko. päähenkilön loputonta kännäämistä; tuli itsellekin ihan krapulainen olo.
Koko kirjallisuusala on melkoista kuraa. Rahan takia suollettua tusinatavaraa, joita mahtuu 13 tusinaan. Sitten on käsittämättömiä kotimaisia kirjailijoita, joiden teoksista ei ymmärrä mitään eikä jaksa lukea loppuun. Dekkareista iso osa hirveän raakoja. Sitten sota-aiheista tai muuten vaan synkkää potaskaa loputtomiin. Jopa tuhatsivuisia järkäleitä, jotka joku kustannustoimittaja on ympännyt kokoon. Postmodernia rikottua kerrontaa ja muuta turhaa höttöä, kunnes lukija on aivan sekaisin koko juonesta. Työläiskirjailijoita ja muita itseoppineita ei ole juuri lainkaan. Lastenkirjallisuus on niin riisuttua ja umpiturvallista, että on suoranainen ihme, että kaikki mukulat ei nukahda niitä lukiessaan. Kustantamot ei päästä tuulikaappia pitemmälle mitään, mikä ei ole täysin samaa pliisua rahastustekelettä kuin kaikilla muillakin. Ja hetken päästä kaikki heitetään roskiin tai myydään vitosella kirjamessujen laareissa ja tuodaan uudet pökäleet tilalle. Tietokirjoista ei viitsi edes puhua.
John Steinbeckin vihan hedelmät. Pitkäveteisempää kirjaa ei ole. Paheni vaan sivu sivulta. Luin väkisin loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tahansa Sofi Oksasen kirja.
Yhtään en ole päässyt loppuun. Mieluummin kaivan vaikka vanhat Norman Mailerit varastosta.
Hihihi, onpa hauska lukea kommentteja!
Joku kyseli että onko joku jaksanut lukea Iijoki-sarjaa. Sitä en sentään, kun niin pitkä, mutta Koillismaan luin kaikkineen ja pidin!
Jean M. Untinen-Auelista tosiaan hyvä kommentti, että mitä se nainen EI keksinyt, mutta toisaalta jos sen ajattelee sellaisena yleisenä ideana, että miten olisi voitu asioita keksiä, kuten eräs huomautti. Mutta en enää aikuisena pystyis niitä lukemaan, sen verta noloja.
Yritin lukea Herman Hessen Lasihelmipeliä, mutten vain tajunnut yhtään mitään siitä, kesken jäi.
Katja Ketun Kätilön kerronnasta en pitänyt yhtään ja päähenkilöt tympeitä. Senkin jätin kesken.
Reijo Mäen Vares-sarjaa yritin aloitella, mutta kyllä niin juntin kirjoittamaa junteille, että morjens.
Suosittelen dekkarin ystäville Håkan Nesserin Barbarotti-sarjaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. Sekava, ristiriitainen, ei punaista lankaa, jos lähtee lukemaan avoimin mielin. Pitää olla jo etukäteen päätetty mitä siitä hakee. Muuten ei saa oikein kiinni.
Raamattu onkin oikeastaan kirjasto eikä kirja, Biblia on monikkomuoto.
Raamatun 66 kirjan sisällöt avautuvat vain, jos lukija huomioi kunkin kirjan tyylilajin (laki- ja historiakirjat, runous, profetiat, evankeliumikirjat, Apostolien teot, kirjeet ja Ilmestyskirja) ja asiayhteyden.
Näennäiset ristiriitaisuudet avautuvat esim. Jukka Norvannon kirjojen tai radio-ohjelmien avulla.
Nyt ketjun uusimpia viestejä selatessani luulin ensin, että olen itse kirjoittanut tämän vastauksen, mutta sitten tulikin tuo Norvanto. Mikäs siinä, jos on tietyn sortin kristitty.
Mutta se on totta, että Raamattu on kokonainen kirjasto, ihan eri tyylilajien kirjoituksia, eri tarkoituksiin alun perin kirjoitettuja. Punaista lankaa voi odottaa olevan yhtä paljon kuin kirjastossa yleensä. Se ei estä yksittäisiä kirjoja olevasta sivistäviä, mielenkiintoisia, koskettavia. Tai sitten puisevan pitkästyttäviä. Heikki Räisäsen ja Esko Saarisen pieni mutta klassinen Raamattutieto-niminen opus antaa hyvät lähtökohdat tajuta eri kirjoitusten taustoja, eikä edellytä minkäänlaista uskovaisuutta.
Ja siihen mitä usein sanotaan, että satukirja - kyllä Raamatun historiallisissa kirjoissa mainittuja kuninkaita on oikeastikin ollut olemassa. Samoja heppuja mainitsevat vastaavat naapurikansojen kronikat.
Monen kirjan hienous avautuu vasta kun sitä on lukenut pidemmälle. Siksi en itse halua jättää kirjaa kesken, vaikka sivulla 30 siltä tuntuisi. Ja olen todella iloinen siitä.
Tuntuu vaan, että nykyään haetaan pikaista nautintoa ja ollaan lyhytjänteisempiä (siis onko toi oikea sana, tuli totaalinen blackout!) sietämään tylsyyttä ja myös kirjan "tylsyyttä". Joskus se kirjan alussa oleva tylsyys selittyy myöhemmillä sivuilla ja koko hienous tulee esiin. Anteeksi paasaus.
Ferranten Napolisarjasta en pidä minäkään, annoin kirjoille mahdollisuuden kun niitä niin kehuttiin. Mutta ei vaan iskenyt minuun. Päähenkilö tuntui jotenkin jopa hieman ällöttävältä ja todella vieraalta. Ja henkilöhahmot muutenkin pinnallisilta.
Luin myös yhden Bridgertonin sarjan kirjoista (sen ekan) ja melkein hävetti lukea sitä. Luin sen kuitenkin loppuun, kun oli niin helppolukuinen. Kyllä oli ihan kammottavaa teinikirjaosastoa. Valtaistuinpelinkin luin enkä tykännyt. Sarjaa en koskaan katsonutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuhe Egyptiläinen. Liian vaikealukuinen kirja minulle, liian pitkäksi venytetty. Voi johtua myös minusta etten ollut muutenkaan lukutuulella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Agustina Bazterrican Rotukarja. Vika ei ole vain suomennos vaan kirjoittaja ei todellakaan omaa lahjoja. Tarina poukkoilee, tuntuu kuin yksi kappale sivulta olisi kirjoitettu tammikuussa ja toinen toukokuussa ja välissä unohdettu, mihin jäätiin ja mistä oli tarkoitus kirjoittaa. Itse idea kirjan taustalla oli hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taru sormusten herrasta. Yrittänyt monesti lukea kun sitä on niin hehkutettu. Uni tullut parinkymmenen sivun jälkeen. Oli kuin puhelinluetteloa lukisi.
Olen lukenut kirjan ehkä kolme kertaa ja onnekseni kaksi ensimmäistä kertaa ennen elokuva trilogian valmistumista. Oman mielikuvan luominen on aina parempi, kuin elokuvan mielikuvaan syövyttämät kuvat. Kolmannesta kerrasta elokuvat olivat syöneet tunnelmaa huonompaan suuntaan, ehkä juurikin Elijah Woodin (Frodo) ja Billy Boyd (Pippin) jotenkin vastenmielisten roolisuoritusten johdosta. Sekin on totta, että kirja on alussa aika pitkäveteinen, mutta muuttuu kiinnostavaksi suunnilleen siinä vaiheessa, kun retkikunta on päässyt viimein lähtemään Hobittilasta.
Jestas, kuinka vihaan hobitteja. Ko. kirja on lentänyt seinään noin 30 kertaa, kun olen sitä yrittänyt lukea useita kertoja pääsemättä itse pois sieltä sietämättömästä hobbittilasta. :D
Mikä ihme sinut pakottaa kerta toisensa jälkeen lukemaan kirjaa, kun se noin selvästi on sinulle vastenmielinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kätilö. Tylsä, en jaksanut lukea loppuun. Kertoo varmaan enemmän minusta kuin kirjasta.
Minullekin se riitti esimerkiksi Ketun tuotannosta.
Vierailija kirjoitti:
Oksasen Puhdistus on myös virolaiselta varastettu.
Kulttuurillista omimista? Suomalainen ei voi kirjoittaa Virosta ja sen historiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haruki Murakamin kirjat. En osaa oikeastaan sanoa mitä "vikaa" niissä on, mutta jostain syystä ne eivät miellytä. En erityisesti pidä kirjojen henkilöistä enkä muutenkaan tiedä, mikä niissä on niin hienoa.
Murakami ei osaa kirjoittaa naisista yhtään. Hänen kirjoissaan naiset ovat puhtaasti objekteja, olemassa vain täydentääkseen mieshenkilöhahmojen tarinaa.
Murakamin jossakin kirjassa ollaan myös Suomessa, muistaakseni mökillä lähellä Hämeenlinnaa.
Mieleeni on jäänyt erityisen huvittavana se kohta, jossa japanilainen naimisissa oleva nainen ja suomalainen mies syleilivät ikkunan edessä ja olivat huolissaan siitä, näkikö joku ohikulkija heidät.
Ohikulkija! Suomalaisella mökillä! 😂
Ei osaa Murakami edes kuvitella niin hiljaista ja syrjäistä paikkaa kuin suomalainen kesämökki.
Vierailija kirjoitti:
Raamattu ja koraani
No enpä aivan niin sanoisi Raamatusta. Joskus lueskelen "paperiraamattua" iltaisin jotta nukahtaisin helposti. Siinä on paljon erilaisia kirjoja ja kirjoitustyylejä lakiteksteistä runouteen. Kirjoituksilla on myös ollut eri käyttötarkoituksia. Saa tietää paljon muinaisten juutalaisten esi-isien ja Lähi-Idän kansojen ajattelutavoista, miten elettiin, sodittiin ja mihin uskottiin. En ole paljoa tutustunut Uuteen testamenttiin vielä, kun aloitin lukemisen alusta.
Koraania olen myös yrittänyt lukea, mutta se ei ollut lainkaan samalla tavoin kiinnostava kuin Vanha Testamentti. Raamatun luettuani aion palata Koraaniin. Kiinnostaa muinaiset tekstit.
Konmari, täyttä paskaa!