Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?

Nälkäpeli kirjat on hyviä :D

Vierailija kirjoitti:

Odotin paljon kuuluisilta Maameren tarinoilta, niitä oli suositeltu mulle ja Ursula le Guin on vielä aikamoinen asiantuntija jo taustoilltaan.

Vaan sitten, huoh. En tiedä onko aika vaan ajanut ohi, mutta hädin tuskin jaksoin ponnistella ensimmäisen osan läpi -voi milloin tämä loppuu? Hidasta jaarittelua ja loputtomia kuvauksia sumusta piirtyvistä mysteereistä. 

Aivan täsmälleen samoja ajatuksia.

Suon villi laulu. Alussa luonnon ja päähenkilön luontosuhteen kuvailu oli innostavaa, mutta juonellisesti kirja oli lopulta melko epäuskottava, naiivi ja ennalta-arvattava. Hieman fancympaa chick littiä.

Tommi Kinnunen. Eka kirja oli suht hyvä, kaksi seuraavaa jäi kesken. Luen tosi paljon ja olen aina lukenut kirjat loppuun vaikkei niin mieluisia olisikaan. Nuo ei mennyt väkisinkään.

Vierailija kirjoitti:

Kovasti hehkutettu Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät. Yritin todella, mutta joskus ensimmäisten parin sadan sivun jälkeen totesin että ei tämä kyllä nyt vaan tästä lähde kehittymään.

Sama. Pääsin siihen asti kun krokotiili tunkeutui taloon ja söi kissanpennun ja tämä selvisi siitä kun kissanpennun helmikaulanauha löytyi rikkoutuneena lattialta. Pöh, ajattelin, siis miten se krokotiili söi sen kissanpennun. Näperteli hampaallaan ensin kaulanauhan rikki? Tämä jotenkin typerä kohta ärsytti niin paljon, että jätin sen kesken.

Omasta mielestäni Suon villi laulu ei ollut niin mahtava kuin sitä on hypetetty. Itse suotarina on jees, mutta murhaan liittyvä sivujuoni ei vain ole uskottavasti rakennettu. Jäi keinotekoisuuden jälkimaku, ei uskottava.

Pikku-Freaking-Prinssi!

Vierailija kirjoitti:

Nälkäpeli kirjat on hyviä :D

Sitähän tässä kysyttiin.

Anja Kaurasen kirjat. Niissä mua vaivaa se, että hän kirjoittaa hyvin, mutta ne tarinat ovat jotenkin onttoja, ja ne loppuvat kuin seinään. Erityisesti se Pelon maantiede, jota kovasti ylistettiin. Siinä ei oikein ollut pointtia, sittenkään. Se loppui , kun kirjailija väsyi sen kirjoittamiseen. Sellainen tunne tuli. 

Oikeastaan hyvänä Kaurasena muistan vain Ivana B:n. Siinä oli idea, se oli kunnon tarina, jossa viesti.

Lucinda Rileyn kirjat. Hyvä idea toki, kirjoittaa noin tsiljoonasta sisaresta omat tarinansa, saapa kirjoitettua yhtä monta höttökirjaa, mutta se tyyli on niin kammottavaa sontaa, ettei niitä pysty edes aivottoman viihteen toivossa lukemaan.

99% mieskirjailijoista on alkoholisteja ja suurin osa naisistakin. Kuka jaksaa lukea heidän viinan/ krapulan huuruisia " viisauksiaan". Luulevat olevansa jotain älykköjä vaikka ovat kaiken lisäksi ihan kouluttamattomia.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki Paulo Coelhon mukasyvälliset paskanjauhannat joita ihmiset sitten lukevat kuvitellen olevansa silloin jotenkin erikoisen tiedostavia ja syvällisiä.

Juuri Coelhon tuotannosta aioin kirjoittaa. Paljon myönteistä melua tyhjästä. Olen lukenut pari kolme hänen kirjoistaan ja yrittänyt ymmärtää miksi niitä on niin ylistetty. Tunsin ja tunnen itseni vain isoksi kysymysmeekiksi näiden teosten.suhteen.

Hans Roslingin Faktojen maailma.

Tuntuu yhä enemmän epäuskottavalta opukselta.

Vierailija kirjoitti:

Da vinci-koodia. 

Joo just tuo Da Vinci koodi. Ei kyllä tehnyt vaikutusta. Samaan sarjaan kuuluvat Coelhon "syvälliset" eepokset.

Lorna Byrnen kirjat.

Tietenkin on paljon muitakin, mutta en ole edes yrittänyt lukea niitä. Kuten Finlandia-voittajat vuodesta 2013 eteenpäin. Sitä ennen lukenut montaa, ja hyvää! Viime vuosien varrelta kandidaatteja lukenut, lähes yksi per vuosi. 

Oon vaan näköjään niin eri mieltä muitten kaa, en ymmärrä tätä suomalaista nykykirjallisuutta. Takakannen ja ekan sivun silmäily ei innosta.

Joo just tuo Da Vinci koodi. Ei kyllä tehnyt vaikutusta. Samaan sarjaan kuuluvat Coelhon "syvälliset" eepokset.

Vierailija kirjoitti:

Hans Roslingin Faktojen maailma.

Tuntuu yhä enemmän epäuskottavalta opukselta.

Niin voi tuntua, mutta satun tietämään että faktat pitävät paikkansa. Saa nähdä kuinka paljon asiat menevät huonoon suuntaan pandemian vuoksi.

Mielestäni huono suurta suosiota nauttiva kirja on Loirin muistelot. Ehkä epäoikeudenmukaista ja johtuu siitä että en pidä itse Loiria suurena taiteilijana.

Camilla Läckbergin Kultahäkki on mahdollisimman turha kirja. Luin sen kuitenkin, kun teksti on helppoa luettavaa. Alusta loppuun asti pettymys.

Paulo Coelhon kirjat, etenkin Alkemisti. En ymmärrä miten monet fiksun oloiset ihmiset listaavat niitä suosikkikirjoja kysyttäessä, ja puhuvat miten syvällisiä ja elämää mullistavia ne ovat. Minusta ne ovat lähinnä höttöisiä latteuskokoelmia jotka on kätevästi pakattu ja nerokkaasti markkinoitu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konmaritin ne jo kirjoitti:

Sofi Oksasen oudot kirjat.

Kierrän ne nykysin kaukaa.

Ei kosketa eikä herätä minussa yhtään mitään.

Yhtä 'ufoja' vaan ne kirjat  kuin koko tyyppikin, eli Sofi itse siis.

Väitän että Oksasen kirjat eivät aukea jos ne eivät kosketa millään tapaa. Itse seurustelin mt-ongelmaisen alkoholistin kanssa kun luin Baby Janen ensimmäistä kertaa. Tuntui käsittämättömältä miten joku puki ajatukseni sanoiksi ja ymmärsi mitä kaikkea käyn läpi parisuhteeni vuoksi. Edelleen vuosia myöhemmin lempikirjani ja olen lukenut myös Oksasen muun tuotannon. Esimerkiksi Stalinin lehmät on varmasti syömishäiriöiselle aivan erilainen lukukokemus kuin terveelle ihmiselle.

Oksasen ensimmäinen oli epäkiinnostavaa teinisekoilua. Mutta kaikki sen jälkeen tulleet ovat olleet erittäin hyviä. Jokaisen Venäjää ihannoivan kannattaisi lukea Oksasen kirjat. Tulisi vähän perspektiiviä siihen, millaista on elää rautasaappaan alla. Suosittelen erityisesti venäjämielisille persuille.

Mitä Oksanen tästä rautasaappaan alla elämisestä sitten tietää?

Lukutaitoisena ihmisenä hän voi syventyä tähän asiaan moneltakin kannalta. Voi keskustella sellaisten kanssa jotka ovat kokeneet rautasaappaan alla elämistä. Sellaisia ihmisiä on esimerkiksi Virossa. Tehdä researchia aiheesta josta aikoo kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Suon villi laulu. Alussa luonnon ja päähenkilön luontosuhteen kuvailu oli innostavaa, mutta juonellisesti kirja oli lopulta melko epäuskottava, naiivi ja ennalta-arvattava. Hieman fancympaa chick littiä.

Sama. Hyvä kirja, mutta ei maineensa veroinen. Loppua kohti muuttui epäuskottavaksi.

Liane Moriartyn Hyvä aviomies.

Ostin sen suomeksi ja englanniksi tarkoituksena parantaa kielitaitoa ja lukea vuorotellen, kirjakauppias suositteli. Oli niin surkeata tekstiä, etten edes kielitaidon takia jaksanut yrittää lukea kovin pitkälle..

Voi osittain johtua siitä, että se sisältää useita kymmeniä toisistaan erillisiä kirjoja. Tavallaan pitäisi valita niistä yksi ja arvioida se.  Toki ovat yhdessä myös kokonaisuus.