Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

Konmaritin ne jo kirjoitti:

Sofi Oksasen oudot kirjat.

Kierrän ne nykysin kaukaa.

Ei kosketa eikä herätä minussa yhtään mitään.

Yhtä 'ufoja' vaan ne kirjat  kuin koko tyyppikin, eli Sofi itse siis.

Väitän että Oksasen kirjat eivät aukea jos ne eivät kosketa millään tapaa. Itse seurustelin mt-ongelmaisen alkoholistin kanssa kun luin Baby Janen ensimmäistä kertaa. Tuntui käsittämättömältä miten joku puki ajatukseni sanoiksi ja ymmärsi mitä kaikkea käyn läpi parisuhteeni vuoksi. Edelleen vuosia myöhemmin lempikirjani ja olen lukenut myös Oksasen muun tuotannon. Esimerkiksi Stalinin lehmät on varmasti syömishäiriöiselle aivan erilainen lukukokemus kuin terveelle ihmiselle.

Oksasen ensimmäinen oli epäkiinnostavaa teinisekoilua. Mutta kaikki sen jälkeen tulleet ovat olleet erittäin hyviä. Jokaisen Venäjää ihannoivan kannattaisi lukea Oksasen kirjat. Tulisi vähän perspektiiviä siihen, millaista on elää rautasaappaan alla. Suosittelen erityisesti venäjämielisille persuille.

Vierailija kirjoitti:

Pablo Neruda, runokokoelma Andien mainingit, suom. Pentti Saaritsa.

Taistolaisten mielilukemistoa 70-luvulla.

Nimikin on jo itsessään epälooginen. Sisällöstä puhumattakaan

Ei ole runoilijan vika jos teksti ei herätä kaikissa lukijoissa mielikuvia. En muuten tiennytkään että oikeisto lukee muuta kuin pörssitiedotteita ja Keynessiä vai kuka se hassu oli jonka talousopit on liibalaabaa, talous kun ei ole mikään tiede vaan monikansallisten yhtiöiden suuri k-tus.

Valitettavasti niitä on paljonkin.

Esimerkkinä Harry Potterit. Kävin kattomassa leffankin mutta katsoin vain kelloa että milloin tämä loppuu, toivottavasti mahd. pian.

Riikka Pulkkinen, Sofi Oksanen. Kirjat ihan ok, mutta ei sen kummempaa.

Poika raidallisessa pyjamassa. 

Kirjassa on käytetty kaikki mahdolliset "viaton lapsi kuvaa historian hirviömäisiä tapahtumia"-kerronnan kliseet. Päähenkilöpoika on tietysti nuori ja pumpulissa kasvanut, mutta silti jotenkin poikkeuksellisen typerä, tuon ikäisen kyllä pitäisi ymmärtää enemmän. 

SPOILER Ainoa mistä kirjassa pidin, oli se ironia, että perheen isä insinöörinä osallistui holokaustin tekniseen toteuttamiseen, mutta lopulta hänen poikansa tuli saman järjestelmän tappamaksi. Hoist with his own petard indeed. SPOILER

Dan Brownin Da Vinci -koodi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konmaritin ne jo kirjoitti:

Sofi Oksasen oudot kirjat.

Kierrän ne nykysin kaukaa.

Ei kosketa eikä herätä minussa yhtään mitään.

Yhtä 'ufoja' vaan ne kirjat  kuin koko tyyppikin, eli Sofi itse siis.

Väitän että Oksasen kirjat eivät aukea jos ne eivät kosketa millään tapaa. Itse seurustelin mt-ongelmaisen alkoholistin kanssa kun luin Baby Janen ensimmäistä kertaa. Tuntui käsittämättömältä miten joku puki ajatukseni sanoiksi ja ymmärsi mitä kaikkea käyn läpi parisuhteeni vuoksi. Edelleen vuosia myöhemmin lempikirjani ja olen lukenut myös Oksasen muun tuotannon. Esimerkiksi Stalinin lehmät on varmasti syömishäiriöiselle aivan erilainen lukukokemus kuin terveelle ihmiselle.

Oksasen ensimmäinen oli epäkiinnostavaa teinisekoilua. Mutta kaikki sen jälkeen tulleet ovat olleet erittäin hyviä. Jokaisen Venäjää ihannoivan kannattaisi lukea Oksasen kirjat. Tulisi vähän perspektiiviä siihen, millaista on elää rautasaappaan alla. Suosittelen erityisesti venäjämielisille persuille.

Mitä Oksanen tästä rautasaappaan alla elämisestä sitten tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sofi Oksasen Puhdistus, tylsä, melko kuivasti kirjoitettu. Ei myöskään tuonut mitään järkyttävää uutta tietoa neuvosto-Virosta tai siitä miten ihmisiä kohdeltiin.

Väittäisin että aika monelle toi.

Ne julmuudet, mitä silloin oikeasti tapahtui, ovat nykyisille nuorille aikuisille jo tyystin tuntemattomia. Ja niinhän ei saisi olla.

En minäkään olisi (vaikka vanha olenkin) edes voinut kuvitella, että pikkutytön emättimeen olisi joku keksinyt pakottaa tunkemaan tulikuuman hehkulampun.

Normimeininkiä KGB:llä Neuvostoliiton aikana. Ja sama jatkuu nykyisin, tosin firman nimi on eri. Nykyinen valtaklikki (silovikit) koostuu entisistä ja nykyisistä KGB:n miehistä. Ja Putin tietysti ylimpänä, entinen KGB agentti hänkin.

On väärä luulo, että Suomessa muka oltaisiin Venäjän asiantuntijoita. Kyllä Viro ja Baltian maat ovat parhaita kokemusasiantuntijoita siitä, mitä on olla Venäjän alistamana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konmaritin ne jo kirjoitti:

Sofi Oksasen oudot kirjat.

Kierrän ne nykysin kaukaa.

Ei kosketa eikä herätä minussa yhtään mitään.

Yhtä 'ufoja' vaan ne kirjat  kuin koko tyyppikin, eli Sofi itse siis.

Väitän että Oksasen kirjat eivät aukea jos ne eivät kosketa millään tapaa. Itse seurustelin mt-ongelmaisen alkoholistin kanssa kun luin Baby Janen ensimmäistä kertaa. Tuntui käsittämättömältä miten joku puki ajatukseni sanoiksi ja ymmärsi mitä kaikkea käyn läpi parisuhteeni vuoksi. Edelleen vuosia myöhemmin lempikirjani ja olen lukenut myös Oksasen muun tuotannon. Esimerkiksi Stalinin lehmät on varmasti syömishäiriöiselle aivan erilainen lukukokemus kuin terveelle ihmiselle.

Oksasen ensimmäinen oli epäkiinnostavaa teinisekoilua. Mutta kaikki sen jälkeen tulleet ovat olleet erittäin hyviä. Jokaisen Venäjää ihannoivan kannattaisi lukea Oksasen kirjat. Tulisi vähän perspektiiviä siihen, millaista on elää rautasaappaan alla. Suosittelen erityisesti venäjämielisille persuille.

Mitä Oksanen tästä rautasaappaan alla elämisestä sitten tietää?

Oletko trolli vai etkö oikeasti tiedä? Ihan varmasti tietää asioista sata kertaa enemmän, kuin sinä.

Ihan suoriltaan en suostu ottamaan vastaan kritiikkiä ihmiseltä joka myöntää ettei edes lukenut koko teosta loppuun.. mutta toisaalta ymmärrän senkin, jotkut kirjat vain ovat niin tuskastuttavia. 

Kerran ostin kevyeksi taukolukemiseksi Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan pokkarina kun siitä silloin kovasti puhuttiin. Se oli kyllä kamalinta roskaa mitä olen ikinä lukenut. Ja olen lukenut aika paljon roskaakin.

Kirjan hauskuus ei auennut minulle yhtään ja henkilöhahmot olivat yksipuolisia ja epäsamaistuttavia. Missään toiminnassa ei ollut mitään järkeä eikä kirjassa tuntunut olevan edes juonta.

Tartu sormusten herrasta ja muu Tolkien tuotanto. Vmp.

Heinähattu ja Vilttitossu sekä Risto Räppääjä eivät huvita meidän perheessä ketään, ei kirjoina, äänikirjoina tai elokuvina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin Emmi-Liia Sjöholmin autofiktiivisen romaanin Paperilla toinen, koska sitä on kehuttu niin kovin. Lukukokemus oli kovin vaivaannuttava ja päähenkilö luotaantyöntävä. Teoksen "rehellinen suoruus" oli vaivaannuttavien seksikokemusten jakamista. Hetkittäin toki hyviäkin kohtia, mutta kokonaisuutena...

Aivan samat fiilikset itselläni. En muista että kertaakaan olisin samaistunut mihinkään lukiessani enkä todellakaan haluaisi olla kirjoittajan kaveri enää tämän luettuani.

Kirjoittaja vaikutti siltä että olisi elänyt jossain toisessa maassa, missä on opetettu pienestä pitäen, että itseä ei kannata arvostaa ja joku voi vaan "vahingossa" panna, eikä sitä voi keskeyttää, jos on kerran aloitettu, jos ei haluakaan. Tuli inho sekä miehiä, että päähenkilöä kohtaan lukiessa, ei voi mitään. Ihan ok antaa kumppanin vastata puheluun kesken "panon" jne.

Vierailija kirjoitti:

Miika Nousiaisen Juurihoito. Sain lahjaksi ystävältä, joka kehui maasta taivaisiin. Samoin muut tutut ovat tykänneet. Omaan makuuni kirjan henkilöhahmot olivat niin teennäisen väkisin väännettyjä ja epäuskottavia, että lukeminen tökki ja pahasti.

Minulla samankaltainen mielipide Nousiaisen Vadelmavenepakolaisesta. Kirja on sekä juoneltaan että hahmoiltaan aivan ufo. Meni puolessavälissä vielä varsin oksettavaksi ja päätin osoittaa mieltäni jättämällä sen siinä vaiheessa kesken.

V.P. Chili kirjoitti:

Sinuhe egyptiläinen. Mielestäni tarinaa oli venytetty viisi kertaa pidemmäksi kuin oli tarpeen, hahmot olivat epärealistisia ja inhottavia, arvomaailma kauhea.

Historiantuntemukselle nostan hattua, muuten en vain voi ymmärtää suosion syytä.

Mä yritin kuunnella sitä lenkkien yhteydessä, joilloin periaatteessa menee ihan mikä hyvänsä. Mutta Sinuhea ei pystynyt kuuntelemaan muutamaa lukua pidemmälle. Aivan hirveätä paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Konmaritin ne jo kirjoitti:

Sofi Oksasen oudot kirjat.

Kierrän ne nykysin kaukaa.

Ei kosketa eikä herätä minussa yhtään mitään.

Yhtä 'ufoja' vaan ne kirjat  kuin koko tyyppikin, eli Sofi itse siis.

Väitän että Oksasen kirjat eivät aukea jos ne eivät kosketa millään tapaa. Itse seurustelin mt-ongelmaisen alkoholistin kanssa kun luin Baby Janen ensimmäistä kertaa. Tuntui käsittämättömältä miten joku puki ajatukseni sanoiksi ja ymmärsi mitä kaikkea käyn läpi parisuhteeni vuoksi. Edelleen vuosia myöhemmin lempikirjani ja olen lukenut myös Oksasen muun tuotannon. Esimerkiksi Stalinin lehmät on varmasti syömishäiriöiselle aivan erilainen lukukokemus kuin terveelle ihmiselle.

Allekirjoitan tämän. Itse luin Stalinin lehmät kun kamppailin syömishäiriön kanssa, ja se kosketti minua todella syvästi. Mielestäni Oksanen punoi hienosti yhteen syömishäiriön ja päähenkilön traumat ja kipuilun kahden kulttuurin välissä kasvaessa. Myöhemmin olen tosin miettinyt, kompastuuko sekin kirja tietynlaiseen syömishäiriön romantisoitiin, mitä tapahtuu lähes kaikissa syömishäiriötä käsittelevissä kirjoissa tavalla tai toisella. Luin sen viimeksi vuosia sitten, joten en en osaa sanoa, mutta mielikuvani on, että syömishäiriö on päähenkilölle hyvin "rakas", joka taas toisaalta pitää usein paikkansa tosielämässäkin...

Baby Jane ei ollut niin syvä lukukokemus, vaikka sinänsä pidin kyllä siitäkin. Mutta Puhdistusta en saanut luettua paria lukua edemmäs, on se mulla edelleen hyllyssä, mutta oli ehkä liian rajua tekstiä itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Kjell Westö Missä kuljimme kerran

Joka iikan yöpöydällä joku aika sitten. Alku hyvä, mutta sitten ihan kuraa. Täysin ylimainistettua roskaa.

Tällaisista olisi kiva kuulla perustelujakin, kun "täyttä kuraa" ei ihan hirveästi kerro, miksi juuri tämä suomalaisen kirjallisuuden moderni klassikkoteos on mielestäsi yliarvostettu. Itse olin todella positiivisesti yllättynyt lukiessani tämän n. vuosi sitten. Kerronta ja kieli oli vaikuttavaa ja avasi mielestäni todella hienosti sotaa ja sen välittömiä ja pitkäaikaisvaikutuksia sekä yksilön että yhteisön tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Haruki Murakamin kirjat. En osaa oikeastaan sanoa mitä "vikaa" niissä on, mutta jostain syystä ne eivät miellytä. En erityisesti pidä kirjojen henkilöistä enkä muutenkaan tiedä, mikä niissä on niin hienoa.

Sama vika. Mielestäni Murakami ei luo minkäänlaista sisältöä vaan pelkkää onttoa muovikuorta, joka näyttää syvälliseltä kirjallisuudelta. Hän kopsailee taitavampien kirjailijoiden luomia tyylikeinoja ja ratkaisuja, muttei selvästikään usein edes ymmärrä mistä niissä milloinkin on kysymys, "kunhan vain näyttää hienolta" -periaattella. En ymmärrä tyypin suosiota alkuunkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sofi Oksasen Puhdistus.

Taitavasti kieleltään kirjoitettu, mutta propagandistinen ote näkyi ja tuotti helvetinmoista tylsyyttä.

Minulle tuli mieleen Puhdistuksesta paikoitellen goottilaistyylinen kauhukirjallisuus mutta siirrettynä Viroon ja sen historiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rosa Liksomin Hytti nro 6.

Sofi Oksanen Kun kyyhkyset katosivat. Kuka, mitä, häh? Aivan järkyttävän sekava. Onneksi googlaamani arvostelijat ovat samaa mieltä. En siis ole tyhmä.

Kumpikin kirja on todella hyvä ja yleisesti erittäin arvostettu. Hytti nro 6 aivan loistavaa kieltä ja upeasti etenevä tarina.

Tässä keskustellaan kirjoista, joiden suosiota kommentoija ei ymmärrä. Minusta Hytti nro 6 on kerta kaikkiaan oksettava. Hyvin kirjoitettu toki.

Kun kyyhkyset katosivat on niin sekava, että mietin jossain vaiheessa, että minun täytyy laatia vuokaavio ymmärtääkseni, kuka on kuka, ja tekee mitä. En vaivautunut.

Hytti nro 6 oli mielestäni ärsyttävä. En ymmärtänyt päähenkilön, siis kertojan, ratkaisuja, tunteita enkä ajatuksia. Olisin halunnut kysyä, miksi teet noin, miksi menet tuonne, mitä saat siitä jne.

Vierailija kirjoitti:

Oi anteeksi, kilometriviestini tuli kahdesti. Pahoittelen suuresti tätä Raamattuakin pidempää sepustusta. Toivottavasti minua ei ajeta nyt maanpakoon tai kivitetä.

Kymmenkunta raipaniskua riittänee rangaistukseksi.