Lue keskustelun säännöt.
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1753)
Vierailija kirjoitti:
Sofi Oksasen Puhdistus.
Taitavasti kieleltään kirjoitettu, mutta propagandistinen ote näkyi ja tuotti helvetinmoista tylsyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät varmaan oo ees lukeneet. Varsinkin Raamattu ja koraani. Kunhan vain hyvä heittää nimiä.
Tässä olet varmaan oikeassa, todella harvassa on ihmiset jotka olisivat koko Raamatun lukeneet. Itse tylsyyksissäni joku kesä mummolassa aloin tavailemaan sitä läpi, ja kun kirjoitusasuun ja -tyyliin pääsee mukaan, niin eihän se ainakaan tylsä ole, koko ajan tapahtuu ja väkeä kuolee ja ihmeitä tapahtuu. Oikeassa mielentilassa jopa koominen näin nykynäkökulmasta. Ei toki varmaan jos lukee uskovaisen näkökulmasta.
Sukuluettelot olen hyppinyt yli.
Muuten olen läpi lukenut.
Pieni elämä. Tosin en lahjakirjaa lukenut kuin vain selailin huippu ärsyyntyneenä. Eniten kävi hermoille lukijan ajan haaskaus sen asian tuhatsivuiseen toteamiseen, että lapsuuden hyväksikäyttö aiheuttaa loppuelämäksi harmia.
Sama. En käsitä tuota kirjaa millään tasolla tai ei sitä ehkä kirjaksikaan voi kutsua. Vaivaannuttavia vuorosanaluetteloita ja tyttö/nainen tekemässä asioita, mitä ei halua, mutta tekee, koska ei kehtaa olla tekemättä. En ymmärrä. Omituista. Jätti vain huonon olon ja teki mieli toivoa, etteivät muut tartu siihen ja koe samaa.
Sannukka30 kirjoitti:
Sama. En käsitä tuota kirjaa millään tasolla tai ei sitä ehkä kirjaksikaan voi kutsua. Vaivaannuttavia vuorosanaluetteloita ja tyttö/nainen tekemässä asioita, mitä ei halua, mutta tekee, koska ei kehtaa olla tekemättä. En ymmärrä. Omituista. Jätti vain huonon olon ja teki mieli toivoa, etteivät muut tartu siihen ja koe samaa.
Siis Emma-Liia Sjöholmin Paperilla toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olli Jalosen Taivaanpallo! Harvoin jätän kirjaa kesken mutta nyt en vain pystynyt jatkamaan. Tarina olisi voinut olla kiinnostava mutta kerronta oli pelkkää sekasotkua.
Kun jaksaa kahlata jonkin aikaa, aivan upea kirja! Kannattaa yrittää vielä uudestaan. Vaikka makuasia tämäkin tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trollit, jotka varmasti eivät ole näitä kirjoja edes lukeneet, tulevat tuomitsemaan kirjat, koska "kirjat, blääh".
Konmaritin ne jo kirjoitti:
Sofi Oksasen oudot kirjat.
Kierrän ne nykysin kaukaa.
Ei kosketa eikä herätä minussa yhtään mitään.
Yhtä 'ufoja' vaan ne kirjat kuin koko tyyppikin, eli Sofi itse siis.
Väitän että Oksasen kirjat eivät aukea jos ne eivät kosketa millään tapaa. Itse seurustelin mt-ongelmaisen alkoholistin kanssa kun luin Baby Janen ensimmäistä kertaa. Tuntui käsittämättömältä miten joku puki ajatukseni sanoiksi ja ymmärsi mitä kaikkea käyn läpi parisuhteeni vuoksi. Edelleen vuosia myöhemmin lempikirjani ja olen lukenut myös Oksasen muun tuotannon. Esimerkiksi Stalinin lehmät on varmasti syömishäiriöiselle aivan erilainen lukukokemus kuin terveelle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin Emmi-Liia Sjöholmin autofiktiivisen romaanin Paperilla toinen, koska sitä on kehuttu niin kovin. Lukukokemus oli kovin vaivaannuttava ja päähenkilö luotaantyöntävä. Teoksen "rehellinen suoruus" oli vaivaannuttavien seksikokemusten jakamista. Hetkittäin toki hyviäkin kohtia, mutta kokonaisuutena...
Aivan samat fiilikset itselläni. En muista että kertaakaan olisin samaistunut mihinkään lukiessani enkä todellakaan haluaisi olla kirjoittajan kaveri enää tämän luettuani.
Vierailija kirjoitti:
Seitsemän veljestä. Olkoon jonkinlainen kansalliskirja mutta ihan helvetin tönkköä tekstiä ja tarina on todella lapsellinen.
No niinhän se sanoi prof. A. Ahlqvistkin aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harry Potterit
Tarul Sormusten Herrasta.
Vierailija kirjoitti:
Dan Brownin Da Vinci koodi. Oli kirjoitettu suoraan elokuvaksi.
Brownin Murtamaton linnake on oikeasti huono. Tekijä on saanut 15 minuutin opastuksen salakirjoituksen peruskäsitteisiin ja ymmärtänyt senkin väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahraum kirjoitti:
Linnan Täällä Pohjantähden alla.
Tylsää arkielämän kuvausta sivu toisensa jälkeen. Jaksoin silti 450 sivua, kun ajattelin, että tässä vielä selviää koko kirjan idea. Ei selvinnyt.
Minun mielestäni tämä on yksi parhaista suomalaisista romaaneista. Olenkin tosin historian opiskelija eli teema kiinnostaa. Linnan tapa kirjoittaa on todella hauska ja hahmot eläväisiä, omia persooniaan.
Kjell Westö Missä kuljimme kerran
Joka iikan yöpöydällä joku aika sitten. Alku hyvä, mutta sitten ihan kuraa. Täysin ylimainistettua roskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liza Marklundin Panttivanki. Siihen teokseen loppui Marklundin lukeminen. Annika Bengtzonista muodostui kirjassa jo niin vastenmielinen antisosiaalinen henkilöhahmo etten enää pysty ymmärtämään. Kirjan maailmankuva on täysin nihilistinen ja ahdistavan väkivaltainen, että jälkeenpäin vain ihmetteli mikä kirjan pointti oli? Tajusin ettei minun tarvitse enää lukea tällaista kuraa. Heitin roskiin kaikki muutkin Marklundit jotka omistin.
Jep. Annikan kaltainen tappaja tuskin saisi itselleen Thomasin kaltaista miestä.
Todella kökköä tekstiä. Ensimmäiset pari kirjaa vielä meni kesädekkarina. Mutta viimeiset oli järkyttäviä.
Siis mitä ihmettä? Thomasin kaltaista miestä??? Thomashan on ihan järkyttävä kakkiainen, kuvottava ja itsekeskeinen (jos on Annikakin). Vaikea uskoa että joku pitäisi hänenlaistaan oikeasti saaliina...
Sitä mieltä kumminkin olen, ettei kirjan henkilöiden tarvitse olla sellaisia tyyppejä, joiden kanssa tahtoisin kaveerata. Voishan sitä ajatella niinkin, että kirjallisuuden tehtävä on avartaa näköaloja, ei tarjota jotain kivaa ja riittävän samastuttavaa.
Paulo Coelho. Olen pari kolme kertaa yrittänyt lukea, mutta aina jää kesken. Jotenkin en vaan millään saa kiinnostusta hänen kirjoihinsa. Luen yleensä paljon ja esim. venäläisiä klassikkoja. Joten ei ole siitä kiinni, ettenkö lukisi yleensä. Tuhat sivuiset Tolstoit ja Victor Hugot menee huomattavasti helpommin. En ole yhtäkään Coelhoa lukenut edes puolen väliin. Ja kuitenkin hän on niin kehuttu ja ylistetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stieg Larssonit. Ensimmäisen kirjan luin ja seuraavaa aloitin, mutta jätin kesken. Tarina ei päässyt millään käyntiin, kun alkuosa oli pelkkää seksillä hekumointia. Erityisesti naisten välisen seksin. Ymmärtää kyllä, että julkaisuajankohtanaan 2000-luvun alkupuolella tuo on ollut oh-niin-vaikuttavaa ja uutta, mutta enää sitä ei jaksa. Seksiä tursuaa nykyää joka paikka. Ei jaksa enää sitä shokeerausefektiä mihin sitä käytetään. Eri asia, jos sillä on oikeasti tarinassa jokin tarkoitus.
Onpa erilainen näkemys. Mä olen lukenut nuo kolme kertaa, eikä mulla kyllä päällimmäisenä tule noista seksi mieleen.
Ei tokikaan ainoastaan jää mieleen seksi, ensimmäisessä osassa se oli vielä suht luontevasti sisällytettynä juoneen. Toisessa osassa vaan itse dekkaritarina ei päässyt käyntiin millään, kun käytiin läpi näitä suhdekuvioita. Ehkä en lukenut tarpeeksi pitkälle ymmärtääkseni niiden tarkoituksen. Pointti tässä oli pääasiassa se, että nykypäivänä ei enää jaksa näitä ylitsepursuavia kuvauksia seksistä ja siksi voi jäädä kirja jopa kesken. Seksi on ylikulutettu aihe (minun mielestäni). Jos seksiä käytetään, sille pitäisi olla perustelu, ei pelkästään käyttää sitä kirjan täytteenä.
Minä olen lukenut tuosta sarjasta ainoastaan tuon toisen osan, muut katsonut elokuvina, enkä kyllä muista siitä juuri seksikuvauksia vaan enemmänkin Lisbethin lomailua ja väkivaltaisen lopun. Kertoo ehkä enemmän omasta mielestäsi kuin kirjasta jos sinä kerran muistat sen olleen pelkkää seksiä täynnä.
Montakin, mutta aina ensimmäiseksi tulee mieleen tämä Olli Jalosen Finlandiapalkittukin Isäksi ja tyttäreksi tai jotain sinne päin. Harmituksen raivo nousee vieläkin vuosien jälkeen, kun vain ajatteleekin. Melkein rikollista varastaa aikaa lukijalta moisella.
Tässä keskustellaan kirjoista, joiden suosiota kommentoija ei ymmärrä. Minusta Hytti nro 6 on kerta kaikkiaan oksettava. Hyvin kirjoitettu toki.
Kun kyyhkyset katosivat on niin sekava, että mietin jossain vaiheessa, että minun täytyy laatia vuokaavio ymmärtääkseni, kuka on kuka, ja tekee mitä. En vaivautunut.