Lue keskustelun säännöt.
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1753)
Raamattu ja nymfi pojan ihmeellinen kukkalaakso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä on monia, mutta nyt tulee mieleen se Sofi Oksasen Puhdistus, joka oli ahdistava, ei ollenkaan miellyttävä lukukokemus. Tulee mieleen että miksi aina ylistetään maasta taivaisiin elokuvia ja kirjoja, joita katsoessa ja lukiessa tulee paha olo? Itse pidän hyvän olon leffoista ja kirjoista, miksi niitä ei ylistetä?
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. Sekava, ristiriitainen, ei punaista lankaa, jos lähtee lukemaan avoimin mielin. Pitää olla jo etukäteen päätetty mitä siitä hakee. Muuten ei saa oikein kiinni.
Raamattu onkin oikeastaan kirjasto eikä kirja, Biblia on monikkomuoto.
Raamatun 66 kirjan sisällöt avautuvat vain, jos lukija huomioi kunkin kirjan tyylilajin (laki- ja historiakirjat, runous, profetiat, evankeliumikirjat, Apostolien teot, kirjeet ja Ilmestyskirja) ja asiayhteyden.
Näennäiset ristiriitaisuudet avautuvat esim. Jukka Norvannon kirjojen tai radio-ohjelmien avulla.
Kovasti hehkutettu Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät. Yritin todella, mutta joskus ensimmäisten parin sadan sivun jälkeen totesin että ei tämä kyllä nyt vaan tästä lähde kehittymään.
Vierailija kirjoitti:
Kellopeliappelsiinin piti olla vielä paljon parempi kuin samannimisen elokuvan vaan eipä kyllä ole edes sen veroinen.
Mitä hyvää elokuvassa on? Tarkoituksetonta väkivaltaa. Varman olet koulukiusaaja tai haluaisit olla, kun pystyt ihailenaan sadismia.
Anteeksi kuitenkin.🙊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovasti hehkutettu Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät. Yritin todella, mutta joskus ensimmäisten parin sadan sivun jälkeen totesin että ei tämä kyllä nyt vaan tästä lähde kehittymään.
Ja kun tämä ensimmäinen osa oli jo niin tylsä, niin en edes harkinnut perehtymistä Kilpikonnan hitaaseen valssiin. Jo nimikin kertoo, ettei jatko-osassa tarina ainakaan yhtään nopeammin etene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta. Ei mene edes äänikirjana. Hidasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellopeliappelsiinin piti olla vielä paljon parempi kuin samannimisen elokuvan vaan eipä kyllä ole edes sen veroinen.
Mitä hyvää elokuvassa on? Tarkoituksetonta väkivaltaa. Varman olet koulukiusaaja tai haluaisit olla, kun pystyt ihailenaan sadismia.
Anteeksi kuitenkin.🙊
Kellopeliappelsiini kuvaa totalitaarista yhteiskuntaa ja sen ihmiskokeita. Kirjan ja elokuvan väkivalta ei ole juonen näkökulmasta tarkoituksetonta.
Itse asiassa kirja on nyt hyvin ajankohtainen, kun eliitti haluaa nyt indoktrinoida ihmiset ajattelemaan, puhumaan ja toimimaan eliitin määräämällä poliittisesti korrektilla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisa Jewellin yhtä kirjaa aloitin mut sen kerrontatyyli ei iskenyt.
Luitko niitä Lisa Jewellin chick-lit roskakirjoja vai näitä uusimpia psykologisia jännäreitä? Jälkimmäiset on hyviä esim. Joka askel jonka otat, Sitten hän oli poissa ja Löysin sinut.
Mormonien kirja, Urantiakirjat, H.P.Blavatskyn kirjat, joitakin mainitakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
konmmaritusta eli tavaroiden pois heittämistä markkinoineen kirjan ostaminne tuntuu jotenkin ristiriitaiselta idealta. Miksi ostaa lisää tavaraa, jos entisetkin haluaa vain heittää roskiin?
Siis *Turkulaisen miehen tunnustukset oli todella paksua plööperiä.
huh harpoin sivuja hyppien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nanna Karalahden kirja viimeisin pettymys. Ei tarjonnut mitään uutta. "Sinä pystyt kun tarpeeksi uskot" taisi olla koko kirjan idea. Odotin jotain, mutta jäljelle pelkkä mitäänsanomaton olo, kuin olisi lukenut tyhjiä sivuja. Enkä väitä tämän olevan paljon kehuttu, mutta somessa joskus törmää tämän kehuihin ja kirjajulkkareissa Nannan tuttavat hehkuttivat.
Ja kirjan nimikin on lähes kopioitu...
Pidin True Blood tv-sarjasta, mutta kirjat olivat sontaa, Joka kirjassa kuvailtiin hehkuttaen Sookien upeita pitkiä vaaleita hiuksia, kapeaa vyötäröä, isoja rintoja, vaatteita jotka olivat napatoppia ja lantiofarkkua.. muka viaton ja naivi ja söpö tarjoilijatyttö joka ei tajunnut miten kuuma kissa on. Ja eka kerta oli mukamas semmoista orgasmien ilotulitusta että oksat pois!
Olen iloinen että sarjaan valittiin Sookieksi Anna Paquin joka on nätti, muttei mikään barbi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haruki Murakamin kirjat. En osaa oikeastaan sanoa mitä "vikaa" niissä on, mutta jostain syystä ne eivät miellytä. En erityisesti pidä kirjojen henkilöistä enkä muutenkaan tiedä, mikä niissä on niin hienoa.
Sama vika. Mielestäni Murakami ei luo minkäänlaista sisältöä vaan pelkkää onttoa muovikuorta, joka näyttää syvälliseltä kirjallisuudelta. Hän kopsailee taitavampien kirjailijoiden luomia tyylikeinoja ja ratkaisuja, muttei selvästikään usein edes ymmärrä mistä niissä milloinkin on kysymys, "kunhan vain näyttää hienolta" -periaattella. En ymmärrä tyypin suosiota alkuunkaan.
Minusta tuntuu muutenkin siltä, että Keltaisen Kirjaston taso on laskenut todella paljon viime vuosina. On siellä edelleenkin kiinnostavaa laatukirjallisuutta, mutta sitten on kaikkea tätä Lahiria, Murakamia, Dickeriä ja muuta ajanvieterompsua.
Da vinci-koodia.
Lorna Byrnen kirjat.
Tietenkin on paljon muitakin, mutta en ole edes yrittänyt lukea niitä. Kuten Finlandia-voittajat vuodesta 2013 eteenpäin. Sitä ennen lukenut montaa, ja hyvää! Viime vuosien varrelta kandidaatteja lukenut, lähes yksi per vuosi.
Oon vaan näköjään niin eri mieltä muitten kaa, en ymmärrä tätä suomalaista nykykirjallisuutta. Takakannen ja ekan sivun silmäily ei innosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. Sekava, ristiriitainen, ei punaista lankaa, jos lähtee lukemaan avoimin mielin. Pitää olla jo etukäteen päätetty mitä siitä hakee. Muuten ei saa oikein kiinni.
Raamattu onkin oikeastaan kirjasto eikä kirja, Biblia on monikkomuoto.
Raamatun 66 kirjan sisällöt avautuvat vain, jos lukija huomioi kunkin kirjan tyylilajin (laki- ja historiakirjat, runous, profetiat, evankeliumikirjat, Apostolien teot, kirjeet ja Ilmestyskirja) ja asiayhteyden.
Näennäiset ristiriitaisuudet avautuvat esim. Jukka Norvannon kirjojen tai radio-ohjelmien avulla.
Raamattu ja etenkin uusi testamentti on täysin mielikuvituksen tuotetta, jota on muuteltu vuosisatojen aikana lukemattomia kertoja. Eipä ihme, ettei siinä ole mitään logiikkaa. Suuri osa vanhaa testamenttiakin on erilaisten paimentolaiskansojen moraalisia ja uskontojafilosofisia käsityksiä esitteleviä sekalaisia tekstejä. Toki jotain historiallisiakin faktoja sieltä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellopeliappelsiinin piti olla vielä paljon parempi kuin samannimisen elokuvan vaan eipä kyllä ole edes sen veroinen.
Mitä hyvää elokuvassa on? Tarkoituksetonta väkivaltaa. Varman olet koulukiusaaja tai haluaisit olla, kun pystyt ihailenaan sadismia.
Anteeksi kuitenkin.🙊
Jännä huomata, kuinka monella ihmisellä oikeasti menee tämän kirjan ja elokuvankin pointti ihan täysin ohi. Varmaan samat ihmiset, joiden mielestä South Park on pelkkää vessahuumoria.
Minullakin on tämä vika. Samanlainen tunne tulee, kirjat ovat ikään kuin hyviä, "oikeanlaisia", mutta eivät vedä mukaansa. Esimerkiksi Suuren lammasseikkailun aloitin toiveikkaana, ajattelin että tämä nyt ainakin uppoaa kun kuvauksen perusteella vaikutti kiehtovalta (ja vielä lampaitakin mukana), mutta jäi kesken.
Ai niin, on yksi poikkeus: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. Ehkä johtuu siitä että kirja on omaelämänkerta, ja omakohtaisuus tuo mukaan aitoutta. Oli oikein hyvä lukukokemus.