Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki Harry Potterit. Lapsille ollut pakko lukea, mutta on niin paksua jöötiä että pahaa tekee. Juonenkulku ja kieli on kuin yläasteikäisen aineesta.

V i t t u siitä naisesta tuli vielä miljärdööri tuollaista suoltamalla. Käsittämätöntä.

Samaa mieltä. Ja palsta vihaa... No siinä saat otannan palstan tasosta.

Mä oon lukenut Pottereita suomeksi ja englanniksi (ja itse asiassa myös viroksi, heh), mutta alkuperäisteosten lukemisesta on niin kauan, etten oikein osaa vertailla käännöksiä alkuperäisiin. Mielestäni paljon kehutun Kapari-Jatan suomennokset eivät ole niin hyviä kuin niiden maine. Mutta siitä huolimatta, minusta Rowkingin teksti ei ole mitenkään upeaa ja sujuvaa – Potter-sarjan ansiot ovat kuitenkin ihan muualla. Minusta kyllä Rowling on onnistunut luomaan kiehtovan ja elävän maailman, johon on helppo uppoutua. Luin n. kuukausi sitten lapselleni viimeisen Potterin, ja kyllä mun tuli heti sarjaa ja joitain sen henkilöhahmoja ikävä.

Makuasioitahan nämä ovat, mutta jos tekee mieli makuasioiden perusteella haukkua muita ihmisiä, voi miettiä, onko se oma taso sittenkään niin hirveän korkea. 

Täytyy itsekin sanoa, että dekkarit (lähes kaikki) ovat ihan kamalaa sontaa! Ja siis tykkään niitä kuitenkin lukea, koska oletan että jostain sieltä satojen kirjojen keskeltä löytyy muutama helmi. Odotan siis, että vastaan tulee joku uusi Agatha Christie, vielä odotellaan. :D Joitain aika hyviäkin on kyllä osunut kohdalle onneksi.

Erityismaininnan paskuudesta saavat oikeastaan kaikki mieskirjailijoiden kirjoittamat dekkarit, koska niissä on joka jumalan kerta aivan puuduttavan tylsät ja karikatyyrimäiset naishahmot. Luoja varjele jos vielä yhdenkään kirjan luen, jossa kuvaillaan naisen vihreitä silmiä ja mystistä, eroottislatautunutta persoonaa. Tissejä sekä UUMAA kuvaillaan aina käyttäen tuplasti enemmän sanoja kuin mitä viitsitään panostaa itse tissien takana kökkivään henkilöhahmoon. 

Sitten se susiruma alkkisdekkari aina päätyy harrastamaan kuumaa seksiä tämän viettelijättären kanssa, joka jostain syystä aivan hirveästi rakastaa pöhöttynyttä, viinalta haisevaa miesvartaloa ja alkavaa pälvikaljua. Koska niinhän nää jutut menee todellisuudessa, huoh. Haiskahtaa liian pitkälle ikääntyvien miesten fantasioinneilta toimivasta e.rektiosta. :D

James Joycen Odysseus! Teki mieli holvata kirja bensalla ja nakata takkaan. Kuivakkaa, tekotaiteellista, yliarvostettua kakkaa.

Jos joku sanoo tästä kirjasta aidosti tykkäävänsä, niin tiedän tasan tarkkaan, minkälainen tämä ihminen on...

Pidin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisesta, olin nähnyt sen ensin teatterissa, aivan mainio esitys! Sitten luin Maaninkavaaran jota kehuttiin hauskana. Itseäni lähinnä itketti välillä, en nähnyt siinä paljoakaan mitään hauskaa, hyvä että jaksoin lukea loppuun asti.

— No, Pjotr, eikö näy vieläkään? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalat juhlivat öisin jäi kesken. Tuolla se on kirjahyllyssä, jos joskus vielä antaisi mahdollisuuden. Anna Kareninaa luin ensimmäiset 80 sivua ennen luovuttamista. Kuvaus oli liian pikkutarkkaa ja uuvuttavaa. En jaksa lukea samettiverhojen välkkeestä ja laskeutumisesta sivukaupalla. Sinuhea jaksoin jälkimmäisen osan puoliväliin saakka. Sitten mielenkiinto vain lopahti. Sekin olisi tuolla hyllyssä. Linnunradan käsikirja jäi myös kesken. Onhan näitä.

Jumalat juhlivat öisin jäi minullakin kesken, puuduttava kirja. Venäläinen tuttavani sanoi, ettei Tolstoi itsekään ole Anna Kareninaa lukenut loppuun, on se vain niin pitkäveteinen kirja. En minäkään ole sitä lukenut kuin alkua. Sinuhen kahlasi lukio-ikäisenä, välillä se oli kiinnostavaa, mutta ne sotaretket pitkäveteisiä, tosin poikani mielestä ne sotaretket olivat juuri ne hyvät kohdat Sinuhessa. Linnunradan käsikirja liftareille on kuunneltu jollain pitkällä automatkalla, mutta luulen, että kirjana olisi jäänyt lukematta.

Näitä kommentteja lukiessa ei enää yhtään harmita, ettei aikanaan ollut aikaa lukea Fifty shadesia tai Twilightia.

Mä en tajua, miten Anna Kareninasta voi saada pitkäveteisen! Kun luin sitä iltaisin, en malttanut mennä nukkumaan, kun se piti otteessaan. Olihan ne jotkut maanviljelyjorinat vähän puuduttavaa, mutta niitä nyt oli siellä mukana vain mausteeksi.

Samaa mieltä. Anna Karenina on yksi ehdoton lempparini. Olen lukenut sen useita kertoja.

Minusta Venäjältä ei ole tullut mitään muita hyviä kirjoja kuin Isät ja lapset.

Ivan Sergeevich Turgenev aloittaa kirjansa niin ilmiömäisesti, että siihen ei kukaan muu ole kyennyt.

— No, Pjotr, eikö näy vieläkään?

Tästä kysymyksestä lähteekin suuri seikkailu käyntiin ja kirja imaisee mukaansa. Anna ei koskaan imaissut minua tai muitakaan.

Että sinällään jos miettii Anna Karelinaa kirjan nimenä, niin tulee väistämättä sellainen olo että en halua kurkata kansien väliin.

"P-skaa kaikki. Mitään niistä en oo lukenu, enkä lue! Tiedän silti, että ihan huonoja ovat kaikki. Nih."

Sally Rooneyn Keskusteluja ystävien kesken. Mielenkiinnottomat henkilöt vatvovat omia ah-niin-taiteellisia piirejään. En saanut kirjasta mitään.

Häräntappoase.

Luin sen kerran nuorena ja nyt sitten vuosia myöhemmin. En vain tajua, mitä hienoa siinä on. Mennään maalle ja jankataan, jankataan, jankataan. Ehkä ei vain ole kirja minua varten.

Fantasiakirjallisuus. Kuka idiootti lukee mokomaa roskaa?

Lehtolaisen Jonakin onnellisena päivänä oli hyvä kirja. Se ei ole siis dekkari. Olin ihan yllättynyt, en erikoisemmin välitä edes näistä Maria Kallio-kirjoista. 

Olen kotimaisen dekkarin ystävä ja suurkuluttaja. Siksi ostin tämän pokkarina kesälomareissulla ja kuvittelin viettäväni päivän ennenlukemattoman Maria Kallio-dekkarin parissa. Osoittautuikin kovin erilaiseksi Lehtolaiseksi, eikä lainkaan huonolla tavalla. Lukeminen vei mukanaan (kuten aina) ja koin samanlaista luopumisen tunnetta kirjan loputtua, kuten Sinuhessa tai Koonzin Ääniä yössä (kaikissa tapauksissa saattoi mennä rikka luomeen, heh). Hyvin koskettava lukukokemus kaikenkaikkiaan.

Yksinäisen miehen juna. Yleensä tykkään Waltarista, mutta tämä oli pettymys, niin pitkästyttävä että jäi kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki Harry Potterit. Lapsille ollut pakko lukea, mutta on niin paksua jöötiä että pahaa tekee. Juonenkulku ja kieli on kuin yläasteikäisen aineesta.

V i t t u siitä naisesta tuli vielä miljärdööri tuollaista suoltamalla. Käsittämätöntä.

Samaa mieltä. Ja palsta vihaa... No siinä saat otannan palstan tasosta.

Mä oon lukenut Pottereita suomeksi ja englanniksi (ja itse asiassa myös viroksi, heh), mutta alkuperäisteosten lukemisesta on niin kauan, etten oikein osaa vertailla käännöksiä alkuperäisiin. Mielestäni paljon kehutun Kapari-Jatan suomennokset eivät ole niin hyviä kuin niiden maine. Mutta siitä huolimatta, minusta Rowkingin teksti ei ole mitenkään upeaa ja sujuvaa – Potter-sarjan ansiot ovat kuitenkin ihan muualla. Minusta kyllä Rowling on onnistunut luomaan kiehtovan ja elävän maailman, johon on helppo uppoutua. Luin n. kuukausi sitten lapselleni viimeisen Potterin, ja kyllä mun tuli heti sarjaa ja joitain sen henkilöhahmoja ikävä.

Makuasioitahan nämä ovat, mutta jos tekee mieli makuasioiden perusteella haukkua muita ihmisiä, voi miettiä, onko se oma taso sittenkään niin hirveän korkea. 

S. King on myös antanut arvoa Rowlingille. Torni sarjasta löytyy selvää ihailua Potteria kohtaan.

Että ei se niin paska pitäisi olla kuitenkaan. Taidan olla nykyään vaan ihan väärän ikäinen Potterille.

Minusta se silti on vaikka pidin hassulla tavalla Torni sarjasta, vaikka onhan se melkoinen sepustus kokonaisuudessaan.

Turhautuneisuus paistaa läpi jossain kohdin ja sarja on puserrettu punnertaen valmiiksi.

Yksi mikä menee itsellä yli hilseen on Thomas Mannin Taikavuori. Se totisesti tavoittaa pitkäveteisyyden ja ajantajun hajoamisen. Olen kolmesti yrittänyt kiivetä taikavuorelle, mutta aina se Hans Castorp jää sinne parantolaan. Siellä hän lienee vieläkin oleilee ja odottelee lukijaansa.

Pitää kokeilla taas ensivuonna uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiina-kirjat. Äitini rakasti niitä, minusta ne olivat huonosti kirjoitettuja. 10-vuotiaan vielä menivät, mutta kun luin niitä teininä niin huomasin että niissä ei tapahdu mitään, kirja toisensa jälkeen samanlaisia tarinoita. Tiina vielä esitetään semmoisena "not like other girls"-poikatyttönä, joka on kaikkia tyttöjä parempi.

10- vuotiaillehan ne oli tarkoitettukin ja täyttivät siinä tehtävänsä. Tuskin moni aikuinen välittää Paavo Pesusienestä, mutta silläkin on oma ihailijakuntansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiina-kirjat. Äitini rakasti niitä, minusta ne olivat huonosti kirjoitettuja. 10-vuotiaan vielä menivät, mutta kun luin niitä teininä niin huomasin että niissä ei tapahdu mitään, kirja toisensa jälkeen samanlaisia tarinoita. Tiina vielä esitetään semmoisena "not like other girls"-poikatyttönä, joka on kaikkia tyttöjä parempi.

10- vuotiaillehan ne oli tarkoitettukin ja täyttivät siinä tehtävänsä. Tuskin moni aikuinen välittää Paavo Pesusienestä, mutta silläkin on oma ihailijakuntansa.

No onhan niitä kyllä tietyissä tiloissa aika kiva kattella ja tirskua. Syödä jotain hyvää ja höhötellä tyyliin "duud" "sweeet"Duud" Sweet" höh öhöhöhöhöh

Toi tyyppi o niiq pesusieni tommoses akvaarios ja iha imeytyny toho vetee tollee höhöhhö

 "sweeet" Duud"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki Harry Potterit. Lapsille ollut pakko lukea, mutta on niin paksua jöötiä että pahaa tekee. Juonenkulku ja kieli on kuin yläasteikäisen aineesta.

V i t t u siitä naisesta tuli vielä miljärdööri tuollaista suoltamalla. Käsittämätöntä.

Samaa mieltä. Ja palsta vihaa... No siinä saat otannan palstan tasosta.

Mä oon lukenut Pottereita suomeksi ja englanniksi (ja itse asiassa myös viroksi, heh), mutta alkuperäisteosten lukemisesta on niin kauan, etten oikein osaa vertailla käännöksiä alkuperäisiin. Mielestäni paljon kehutun Kapari-Jatan suomennokset eivät ole niin hyviä kuin niiden maine. Mutta siitä huolimatta, minusta Rowkingin teksti ei ole mitenkään upeaa ja sujuvaa – Potter-sarjan ansiot ovat kuitenkin ihan muualla. Minusta kyllä Rowling on onnistunut luomaan kiehtovan ja elävän maailman, johon on helppo uppoutua. Luin n. kuukausi sitten lapselleni viimeisen Potterin, ja kyllä mun tuli heti sarjaa ja joitain sen henkilöhahmoja ikävä.

Makuasioitahan nämä ovat, mutta jos tekee mieli makuasioiden perusteella haukkua muita ihmisiä, voi miettiä, onko se oma taso sittenkään niin hirveän korkea. 

S. King on myös antanut arvoa Rowlingille. Torni sarjasta löytyy selvää ihailua Potteria kohtaan.

Että ei se niin paska pitäisi olla kuitenkaan. Taidan olla nykyään vaan ihan väärän ikäinen Potterille.

Minusta se silti on vaikka pidin hassulla tavalla Torni sarjasta, vaikka onhan se melkoinen sepustus kokonaisuudessaan.

Turhautuneisuus paistaa läpi jossain kohdin ja sarja on puserrettu punnertaen valmiiksi.

Yksi mikä menee itsellä yli hilseen on Thomas Mannin Taikavuori. Se totisesti tavoittaa pitkäveteisyyden ja ajantajun hajoamisen. Olen kolmesti yrittänyt kiivetä taikavuorelle, mutta aina se Hans Castorp jää sinne parantolaan. Siellä hän lienee vieläkin oleilee ja odottelee lukijaansa.

Pitää kokeilla taas ensivuonna uudestaan.

Taikavuoresta: itse asiassa se on minusta oikein sopiva karanteenikirja siitä, kuinka aika kuluu eristyksissä maustettuna ensimmäistä maailmansotaa edeltävällä mielenmaisemalla - ei tosissaan tapahdu paljon, mutt sitäkin enemmän puhutaan. Se on itseasiassa yksi suurista suosikeistani Moby Dickin ja Alastalon salissa-kirjan ohella, kaikissa niissä eristyneet ihmisryhmät puhuvat/ajattelevat taukoamatta asioita, jotka ovat suurempia kuin heidän joka päiväinen elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Tiina-kirjat. Äitini rakasti niitä, minusta ne olivat huonosti kirjoitettuja. 10-vuotiaan vielä menivät, mutta kun luin niitä teininä niin huomasin että niissä ei tapahdu mitään, kirja toisensa jälkeen samanlaisia tarinoita. Tiina vielä esitetään semmoisena "not like other girls"-poikatyttönä, joka on kaikkia tyttöjä parempi.

Tiina-kirjat oli mun lemppareita 6-vuotiaasta 10-vuotiaaksi! Minusta Tiinaa ei esitetä mitenkään kaikkia tyttöjä parempana, toki poikatyttönä tai jonkinlaisena raisumpana tyttönä. Miten sinusta Tiinan paremmuus tuodaan ilmi? Jos oikein muistan, kirjasarjassa on ujompi tyttö Elvi, tosi tyttömäinen ja hieman ylpeä ja nirppanenäinen Niina (jonka perheellä on toisinaan hirveästi rahaa ja toisinaan ei yhtään) ja oliko sitten vielä Leila, ns. tavallinen tyttö? Näiden kaikkien kanssahan Tiina pyörii ja tulee toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Pidin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisesta, olin nähnyt sen ensin teatterissa, aivan mainio esitys! Sitten luin Maaninkavaaran jota kehuttiin hauskana. Itseäni lähinnä itketti välillä, en nähnyt siinä paljoakaan mitään hauskaa, hyvä että jaksoin lukea loppuun asti.

Mun mielestä se Maaninkavaara on kertomus kyvyttömyydestä puhua. Se osuu ainakin muhun aika syvälle. Huumori tulee tietenkin siitä, että asiat menevät niin överiksi, mutta kyllä se minustakin on ensisijaisesti surullinen.

Yritin kerran lukea Haitekstiä. Sain luettua ehkä noin 50 sivua jonka jälkeen luovutin kun en siitä ymmärtänyt yhtään mitään. Joko mielentilani oli väärä tai kirjailija oli kirjoittanut sen joissain aineissa. Muistaakseni tämäkin kirja oli saanut jotain palkintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisesta, olin nähnyt sen ensin teatterissa, aivan mainio esitys! Sitten luin Maaninkavaaran jota kehuttiin hauskana. Itseäni lähinnä itketti välillä, en nähnyt siinä paljoakaan mitään hauskaa, hyvä että jaksoin lukea loppuun asti.

Mun mielestä se Maaninkavaara on kertomus kyvyttömyydestä puhua. Se osuu ainakin muhun aika syvälle. Huumori tulee tietenkin siitä, että asiat menevät niin överiksi, mutta kyllä se minustakin on ensisijaisesti surullinen.

Minusta on ika hämmästyttävää että nykyään aika usein takakansiteksteissä mainitaan hauskoiksi kirjoja, jotka ovat lähinnä surullisia tai ainakin onnettomia. En mitenkään semmoisiakaan vastusta, mutta asialliset arviot olisivat paikallaan, koska joskus tosissaan etsii jotakin hauskaa luettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tiina-kirjat. Äitini rakasti niitä, minusta ne olivat huonosti kirjoitettuja. 10-vuotiaan vielä menivät, mutta kun luin niitä teininä niin huomasin että niissä ei tapahdu mitään, kirja toisensa jälkeen samanlaisia tarinoita. Tiina vielä esitetään semmoisena "not like other girls"-poikatyttönä, joka on kaikkia tyttöjä parempi.

Itse en pitänyt Tiina-kirjoista edes 10-vuotiaana. Kyllä mä ne luin mummolassa, kun välillä ei parempaakaan tekemistä ollut. Mutta olihan ne todella tylsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisesta, olin nähnyt sen ensin teatterissa, aivan mainio esitys! Sitten luin Maaninkavaaran jota kehuttiin hauskana. Itseäni lähinnä itketti välillä, en nähnyt siinä paljoakaan mitään hauskaa, hyvä että jaksoin lukea loppuun asti.

Mun mielestä se Maaninkavaara on kertomus kyvyttömyydestä puhua. Se osuu ainakin muhun aika syvälle. Huumori tulee tietenkin siitä, että asiat menevät niin överiksi, mutta kyllä se minustakin on ensisijaisesti surullinen.

Minusta on ika hämmästyttävää että nykyään aika usein takakansiteksteissä mainitaan hauskoiksi kirjoja, jotka ovat lähinnä surullisia tai ainakin onnettomia. En mitenkään semmoisiakaan vastusta, mutta asialliset arviot olisivat paikallaan, koska joskus tosissaan etsii jotakin hauskaa luettavaa.

Onhan sitä olemassa erilaista hauskaa. Onhan se Vadelmavenepakolainen samalla tavalla traaginen tarina, siinähän tapahtuu henkirikoskin. Mä ainakin tulkitsin nuo molemmat niin, että niissä on se humoristinen taso ja sitten se todella synkkä taso. En tiedä, miten muut ne näkevät.