Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1753)
— No, Pjotr, eikö näy vieläkään? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumalat juhlivat öisin jäi kesken. Tuolla se on kirjahyllyssä, jos joskus vielä antaisi mahdollisuuden. Anna Kareninaa luin ensimmäiset 80 sivua ennen luovuttamista. Kuvaus oli liian pikkutarkkaa ja uuvuttavaa. En jaksa lukea samettiverhojen välkkeestä ja laskeutumisesta sivukaupalla. Sinuhea jaksoin jälkimmäisen osan puoliväliin saakka. Sitten mielenkiinto vain lopahti. Sekin olisi tuolla hyllyssä. Linnunradan käsikirja jäi myös kesken. Onhan näitä.
Jumalat juhlivat öisin jäi minullakin kesken, puuduttava kirja. Venäläinen tuttavani sanoi, ettei Tolstoi itsekään ole Anna Kareninaa lukenut loppuun, on se vain niin pitkäveteinen kirja. En minäkään ole sitä lukenut kuin alkua. Sinuhen kahlasi lukio-ikäisenä, välillä se oli kiinnostavaa, mutta ne sotaretket pitkäveteisiä, tosin poikani mielestä ne sotaretket olivat juuri ne hyvät kohdat Sinuhessa. Linnunradan käsikirja liftareille on kuunneltu jollain pitkällä automatkalla, mutta luulen, että kirjana olisi jäänyt lukematta.
Näitä kommentteja lukiessa ei enää yhtään harmita, ettei aikanaan ollut aikaa lukea Fifty shadesia tai Twilightia.
Mä en tajua, miten Anna Kareninasta voi saada pitkäveteisen! Kun luin sitä iltaisin, en malttanut mennä nukkumaan, kun se piti otteessaan. Olihan ne jotkut maanviljelyjorinat vähän puuduttavaa, mutta niitä nyt oli siellä mukana vain mausteeksi.
Samaa mieltä. Anna Karenina on yksi ehdoton lempparini. Olen lukenut sen useita kertoja.
Minusta Venäjältä ei ole tullut mitään muita hyviä kirjoja kuin Isät ja lapset.
Ivan Sergeevich Turgenev aloittaa kirjansa niin ilmiömäisesti, että siihen ei kukaan muu ole kyennyt.
— No, Pjotr, eikö näy vieläkään?
Tästä kysymyksestä lähteekin suuri seikkailu käyntiin ja kirja imaisee mukaansa. Anna ei koskaan imaissut minua tai muitakaan.
Että sinällään jos miettii Anna Karelinaa kirjan nimenä, niin tulee väistämättä sellainen olo että en halua kurkata kansien väliin.
Anna Karenina nyt on vain vähän laadukkaampaa harlekiinikirjallisuutta, ei muuta. Mutta onhan venäläisissä kirjailijoissa paljon muitakin taitureita kuin Turgenev. Oletko lukenut Kuprinia? Tai Šolohovia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dan Brownin kaikki kirjat. Ymmärrän mikä niissä osaa ihmisistä kiehtoo, loputtoman yksityiskohtaiset kuvaukset esineistä ja ihmisistä sekä nopeat juonenkäänteet. Minusta ne olivat puuduttavia ja epäuskottavia.
En voi ymmärtää sitä itsevihan ja itsensä alentamisen määrää, joka saa tarttumaan Dan Brownin teollisiin tuotteisiin. Sama kuin minun tekisi mieli jotain hyvää, ja ostaisin Rainbown muovidonitseja ABC:ltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiina-kirjat. Äitini rakasti niitä, minusta ne olivat huonosti kirjoitettuja. 10-vuotiaan vielä menivät, mutta kun luin niitä teininä niin huomasin että niissä ei tapahdu mitään, kirja toisensa jälkeen samanlaisia tarinoita. Tiina vielä esitetään semmoisena "not like other girls"-poikatyttönä, joka on kaikkia tyttöjä parempi.
Tiina-kirjat oli mun lemppareita 6-vuotiaasta 10-vuotiaaksi! Minusta Tiinaa ei esitetä mitenkään kaikkia tyttöjä parempana, toki poikatyttönä tai jonkinlaisena raisumpana tyttönä. Miten sinusta Tiinan paremmuus tuodaan ilmi? Jos oikein muistan, kirjasarjassa on ujompi tyttö Elvi, tosi tyttömäinen ja hieman ylpeä ja nirppanenäinen Niina (jonka perheellä on toisinaan hirveästi rahaa ja toisinaan ei yhtään) ja oliko sitten vielä Leila, ns. tavallinen tyttö? Näiden kaikkien kanssahan Tiina pyörii ja tulee toimeen.
Leila on myös nirppanokka ja yrittää iskeä Juhaa, Elvi on arka tossukka joka ei uskalla tehdä mitään ilman Tiinaa. Lisäksi äiti jatkuvasti moittii Tiinaa siitä ettei hän ole tyttömäinen, mutta kuitenkin kirjoista kuultaa läpi että se on pelkästään hyvä asia.
Tiinan koulukaverit Hilda ja Iisa ovat ehkä vähän positiivisempi versio tytöistä, jotka eivät ole stereotyyppisiä ja ärsyttäviä.
Sanon itsekin Coelhon. Alkemisti oli ihan OK, mutta seuraavat jotka luin (Veronika päättää kuolla ja Paholainen ja neiti Prym) tuntuivat ehkä hieman liian yksinkertaisilta. Mutta sitten... Portobellon noita! Olen nuorena lukenut paljon fanifiktiota, ja olin aivan järkyttynyt, kun tajusin tuon kirjan olevan pahin "elämän kaltoinkohtelema ja väärinymmärrettu raukkaparka-Mary Sue" -kikkare, johon olen ikinä törmännyt. Ja tuollaisen oli vielä kirjoittanut arvostettu ja palkittu miesammattikirjailija! Menetin uskoni ihmiskuntaan. :-(
No, myönnytyksenä täytyy sanoa, että se on huomattavan paljon paremmin kirjoitettu kuin muut lukemani Mary Sue -tarinat.
PS. Mary Sue on siis termi täydelliselle naispäähenkilölle, johon kirjoittaja (lähes aina tyttö) samastuu niin täydellisesti, että kirjoittaa hahmon ideaaliminäkseen. Mary Sue -hahmon ainoat viat/heikkoudet ovat siis sellaisia, jotka tekevät hänestä vieläkin täydellisemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisesta, olin nähnyt sen ensin teatterissa, aivan mainio esitys! Sitten luin Maaninkavaaran jota kehuttiin hauskana. Itseäni lähinnä itketti välillä, en nähnyt siinä paljoakaan mitään hauskaa, hyvä että jaksoin lukea loppuun asti.
Mun mielestä se Maaninkavaara on kertomus kyvyttömyydestä puhua. Se osuu ainakin muhun aika syvälle. Huumori tulee tietenkin siitä, että asiat menevät niin överiksi, mutta kyllä se minustakin on ensisijaisesti surullinen.
Minusta on ika hämmästyttävää että nykyään aika usein takakansiteksteissä mainitaan hauskoiksi kirjoja, jotka ovat lähinnä surullisia tai ainakin onnettomia. En mitenkään semmoisiakaan vastusta, mutta asialliset arviot olisivat paikallaan, koska joskus tosissaan etsii jotakin hauskaa luettavaa.
Onhan sitä olemassa erilaista hauskaa. Onhan se Vadelmavenepakolainen samalla tavalla traaginen tarina, siinähän tapahtuu henkirikoskin. Mä ainakin tulkitsin nuo molemmat niin, että niissä on se humoristinen taso ja sitten se todella synkkä taso. En tiedä, miten muut ne näkevät.
Vadelmavenepakolainen on mielestäni samalla tavalla hengästyttävä ja hutiloitu kuin Tervon Layla. Ne molemmat suorastaan huutavat, että kustantaja painostaa saamaan tämän jo valmiiksi, joten haistakaa v i t t u lukijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanon itsekin Coelhon. Alkemisti oli ihan OK, mutta seuraavat jotka luin (Veronika päättää kuolla ja Paholainen ja neiti Prym) tuntuivat ehkä hieman liian yksinkertaisilta. Mutta sitten... Portobellon noita! Olen nuorena lukenut paljon fanifiktiota, ja olin aivan järkyttynyt, kun tajusin tuon kirjan olevan pahin "elämän kaltoinkohtelema ja väärinymmärrettu raukkaparka-Mary Sue" -kikkare, johon olen ikinä törmännyt. Ja tuollaisen oli vielä kirjoittanut arvostettu ja palkittu miesammattikirjailija! Menetin uskoni ihmiskuntaan. :-(
No, myönnytyksenä täytyy sanoa, että se on huomattavan paljon paremmin kirjoitettu kuin muut lukemani Mary Sue -tarinat.
PS. Mary Sue on siis termi täydelliselle naispäähenkilölle, johon kirjoittaja (lähes aina tyttö) samastuu niin täydellisesti, että kirjoittaa hahmon ideaaliminäkseen. Mary Sue -hahmon ainoat viat/heikkoudet ovat siis sellaisia, jotka tekevät hänestä vieläkin täydellisemmän.
😁
Mitä on fanifiktio?
Orhan Pamukin Viattomuuden museo. Minusta tarina oli jotenkin niin kökkö, ja naishahmon kuvaus todella ällöä ja kliseistä. En ollenkaan tajunnut tuon naisen ihanuutta, joten tarinan pointti meni minulta täysin ohi.
Olen kyllä pitänyt Lumesta ja Nimeni on punaisesta, mutta tuo kirja - kriitikoiden ylistämä - ei napannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon itsekin Coelhon. Alkemisti oli ihan OK, mutta seuraavat jotka luin (Veronika päättää kuolla ja Paholainen ja neiti Prym) tuntuivat ehkä hieman liian yksinkertaisilta. Mutta sitten... Portobellon noita! Olen nuorena lukenut paljon fanifiktiota, ja olin aivan järkyttynyt, kun tajusin tuon kirjan olevan pahin "elämän kaltoinkohtelema ja väärinymmärrettu raukkaparka-Mary Sue" -kikkare, johon olen ikinä törmännyt. Ja tuollaisen oli vielä kirjoittanut arvostettu ja palkittu miesammattikirjailija! Menetin uskoni ihmiskuntaan. :-(
No, myönnytyksenä täytyy sanoa, että se on huomattavan paljon paremmin kirjoitettu kuin muut lukemani Mary Sue -tarinat.
PS. Mary Sue on siis termi täydelliselle naispäähenkilölle, johon kirjoittaja (lähes aina tyttö) samastuu niin täydellisesti, että kirjoittaa hahmon ideaaliminäkseen. Mary Sue -hahmon ainoat viat/heikkoudet ovat siis sellaisia, jotka tekevät hänestä vieläkin täydellisemmän.
😁
Mitä on fanifiktio?
Fanfiction, fanitarinat – siis fanien kirjoittamia ja netissä julkaistuja tarinoita, jotka sijoittuvat jonkun muun keksimään universumiin. Vaikka siis Harry Potter, Star Wars tai Sormusten Herra -aiheisia tarinoita. Ei yleensä mitenkään korkeatasoista kirjallisuutta, vaikka tietysti poikkeus vahvistaa tässäkin säännön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni Salla Simukan Lumikki -trilogia oli huono ja epäviihdyttävä. Sarjassa ja ideassa oli ainekset todella hyvään teokseen, mutta ei...
Aah, tämäpä mielenkiintoinen aihe.
Kysyin kerran yhdessä isossa porukassa, tietääkö kukaan, kuka on Salla Simukka.
Eivät tienneet (vaikka joukossa oli myös ex-kirjastosetä).
Sitten kysyin, tietävätkö he, kuka on eniten käännetty suomalainen kirjailija.
Ei kai se Salla Simukka, joku inahti.
Kyllä vain: Salla Simukka on yhdellä mittarilla mitattuna Suomen menestynein kirjailija.
Mutta ilmeisesti Salla Simukan kirjat eivät ole koskaan olleet kovin suosittuja Suomessa. Enkä tiedä, ovatko edes ulkomaillakaan.
En ole lukenut itse.
Tämä ei liity ketjun otsikkoon mutta kerron kuitenkin.
Etsin aina kirjaston "Bestseller-hyllystä" dekkareita. Löysin Simukan kirjoja, luin takakannen esittelyn ja lainasin kirjat.
Palautin kirjat poikkeuksellisesti kirjastonhoitajalle (yleensä palautan automaatille), 5 vk kuluttua (oli siis myöhässä). Kirjastonhoitaja tokaisi että tämä on kyllä tosi suosittu nuortenkirja. Nuortenkirja 😄😚.
No olin välillä ajatellut että onpa hieman lapsellista tekstiä.
Mutta ei ne huonoja kirjoja olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon itsekin Coelhon. Alkemisti oli ihan OK, mutta seuraavat jotka luin (Veronika päättää kuolla ja Paholainen ja neiti Prym) tuntuivat ehkä hieman liian yksinkertaisilta. Mutta sitten... Portobellon noita! Olen nuorena lukenut paljon fanifiktiota, ja olin aivan järkyttynyt, kun tajusin tuon kirjan olevan pahin "elämän kaltoinkohtelema ja väärinymmärrettu raukkaparka-Mary Sue" -kikkare, johon olen ikinä törmännyt. Ja tuollaisen oli vielä kirjoittanut arvostettu ja palkittu miesammattikirjailija! Menetin uskoni ihmiskuntaan. :-(
No, myönnytyksenä täytyy sanoa, että se on huomattavan paljon paremmin kirjoitettu kuin muut lukemani Mary Sue -tarinat.
PS. Mary Sue on siis termi täydelliselle naispäähenkilölle, johon kirjoittaja (lähes aina tyttö) samastuu niin täydellisesti, että kirjoittaa hahmon ideaaliminäkseen. Mary Sue -hahmon ainoat viat/heikkoudet ovat siis sellaisia, jotka tekevät hänestä vieläkin täydellisemmän.
😁
Mitä on fanifiktio?Fanfiction, fanitarinat – siis fanien kirjoittamia ja netissä julkaistuja tarinoita, jotka sijoittuvat jonkun muun keksimään universumiin. Vaikka siis Harry Potter, Star Wars tai Sormusten Herra -aiheisia tarinoita. Ei yleensä mitenkään korkeatasoista kirjallisuutta, vaikka tietysti poikkeus vahvistaa tässäkin säännön.
Ok. Kiitos vastauksesta. En ole ikinä kuullut termiä.
Ruusun nimi tai joku muu munkkimutinajuttu, booring.
G. Garcia Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys - sadan vuoden sekavuus, menin aivan sekaisin niissä samantyylisissä nimissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sadan vuoden yksinäisyys
Paska kirja!
Mitä?? Kirjahan on klassikko! Itseäni epäilytti kun joka toisella sivulla juotiin gallona tai toinen viiniä. :D
Linnunradan käsikirja liftareille. En jaksanut lukea. Luen paljon, mutta tää oli minusta todella puuduttavaa kerrontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, miksi Seitsemän veljestä on klassikko, mutta lukukokemuksena se on varsin puuduttava ja yksioikoinen. Koulussa pakotettiin lukemaan Anna-Leen Härkösen Häräntappoase ja se oli silloin mielestäni aivan kamala, mukasyvällinen, mutta oikeasti lapsellinen.
Radiossa on luettu Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Olen silloin tällöin kuunnellut sitä. Jokainen katkelma kuulostaa tasan samalta. Minkä naisen luona milloinkin ollaan puhumassa teennäisesti ja minne ollaan seuraavaksi menossa. Yksinkertaisesti tylsää jorotusta. Sitä sitten kuulemma on kymmenen tiiliskiven verran. Ja pidetään yleisesti kansainvälisenä suurteoksena.
Vierailija kirjoitti:
Linnunradan käsikirja liftareille. En jaksanut lukea. Luen paljon, mutta tää oli minusta todella puuduttavaa kerrontaa.
Pidän siitä mutta pakko myöntää että maineeseensa verrattuna se on kirjana, siis kokonaisuutena yliarvostettu. Siinä on hauskoja kohtauksia ja kohtia ja hahmoja mutta kokonaisuus on eri rinnakkaistodellisuuksineen sun muine sekoiluineen todella sekava.
Aikanaan se taisi alkaa kuunnelmana josta tuli kirja ja sitten sitä jatkettiin mutta kirjailijaa itseäänkin vi**tti jostain syystä tarinan jatko joten tuo jatkoi ihan erilaisesta tilanteesta suunnilleen samoilla hahmoilla ja niin edelleen. Lopulta se oli trilogia viidessä tai kuudessa jaksossa.
Kun katsoo Top 10 myydyimmät kirjat Suomessa, niin suuri osa on heikkolahjaisten töherrystä. Ja sama juttu musiikissa. Niistä ei saa spirittiä, mikä on taiteen tärkein tehtävä. Mutta ne ei ole taidetta. Katson teksti tv. sivu 108 myydyimmät. Pirjo Tuominen 1. Pertti Karla 2. no ok. Mulla on että haluan aina parasta. Mutta se kalju hemmo Juha Vuorinen on lahjaton, huono kirjailija.
Muuten ihan fiksu kysely.
Vierailija kirjoitti:
Rasmus Nalle - itse en luottaisi karhuun, joka käyttää housuja...
Kommenttisi sai hymyni huulille. :D Rasmus Nalle on lastenkirja ja hyvä sellainen.
Alue: Aihe vapaa
Dan Brownin kaikki kirjat. Ymmärrän mikä niissä osaa ihmisistä kiehtoo, loputtoman yksityiskohtaiset kuvaukset esineistä ja ihmisistä sekä nopeat juonenkäänteet. Minusta ne olivat puuduttavia ja epäuskottavia.