Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kommentit (1753)
Vierailija kirjoitti:
Minusta Agatha Christien kirjat ovat olleet aina puuduttavaa ja kaavamaista luettavaa. Jostain syystä eivät vain vie mukanaan ja ovat lisäksi kovin epätasaisia. Mutta filmatisoinnit taas o Ah parasta mitä TV:stä tulee. Näyttelijät saavat niissä roolihahmoihin nyansseja, joita ei itse lukiessa jaksa kehitellä
En yhdy ollenkaan. Mun mielestä tiputtelee vihjaukset niin älykläästi että ne menee sinne alitajuntaan, muttei niin suoraan että heti tajua, nerokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Yuval Noah Hararin kirjat. Olen selaillut kaikkia ja Homo Deus on työn alla. Ei vain uppoa. Olen itse opiskellut historiaa enkä ymmärrä miten tästä kaverista on saatu tehtyä tällainen guru. Popularisoi osan asioista tosi kevyesti ja on mielestäni jonkinlainen historiankirjoituksen Paulo Coelho. Ja tämä ei ole kehu Coelhoa kohtaan.
Kyllä se eka niistä kirjoista ihan hyvä oli, 2 muuta sisälsivät aika paljon vanhan toistoa ja tuntuu, että kirjoitettu siksi, että ensimmäinen myi niin hyvin. Aika vähän faktojahan noissa kirjoissa on, mutta omasta mielestäni ekassa kirjassa oli ihan suht hyvää pohdintaa ihmislajin historiasta. Mielestäni ihan hyvä yritys historian kokonaisesitykseksi, helppolukuinen ja varmaan antaa virikkeitä sellaiselle, joka ei aiheesta oikein mitään entuudestasn tiedä.
Hararin kirjojen aihepiiri on niin tavattoman laaja, joten mitään kovin täydellistä lopputulosta ei voi edes odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Yuval Noah Hararin kirjat. Olen selaillut kaikkia ja Homo Deus on työn alla. Ei vain uppoa. Olen itse opiskellut historiaa enkä ymmärrä miten tästä kaverista on saatu tehtyä tällainen guru. Popularisoi osan asioista tosi kevyesti ja on mielestäni jonkinlainen historiankirjoituksen Paulo Coelho. Ja tämä ei ole kehu Coelhoa kohtaan.
Nykymaailmassa pääsee suosioon helpommin heppoisin eväin kuin kunnon eväin. Tämä näkyy niin tieto- kuin kaunokirjallisuudenkin puolella. Ihmiset viihdyttävät itseään Netflixillä ja jollain TikTokilla, niin ei voi olettaa, että he jaksaisivat lukea jotain oikeasti järeää tai edes huomaisivat eroja laadussa tai osaamisessa tietyn tason yläpuolella.
Asioiden pitää olla helppoja ja viihdyttäviä ja vain sen verran vaikeita, että voi kokea itsensä älykkääksi, kun on siitä jotakin pystynyt ymmärtämään. Siksipä Hararin suurpiirteiset synteesit niittävät suosiota pitkin tyhmistynyttä länttä.
Netflixistä löytyy erittäin laadukkaita sarjoja, jotka haastavat katsojaa ajattelemaan. (esim. BoJack Horseman, Better Call Saul.) TikTokissa on muutaman sekunnin videoita. Ei voi mitenkään verrata toisiinsa.
Laadukkaan TV-sarjan katsominen on yhtä syvällinen kokemus kuin kirjan lukeminen. Siihen on vain nykypäivänä helpompi keskittyä. Myös moni podcast on korkealaatuista fiktiota. (Welcome to Night Vale, Alice Isn't Dead, Within the Wires jne.)
Ajat muuttuvat, mutta laadukasta mediaa on aina saatavilla. Nykyään voi valita, missä muodossa haluaa sen nauttia. Joskus 90-luvun alussa oli käytännössä vain kirjat, koska sarjat olivat lähes kaikki kuraa.Pääosa Netflixin sarjoista on heikkotasoisia, eivätkä tv-sarjat yleisesti ottaen ole yhtään sen parempia kuin 90-luvun alussakaan, jolloin tehtiin kyllä hyvääkin viihdettä.
En ole tuota Better Call Saulia katsonut, mutta odotukseni eivät ole korkealla, kaupallisesta jenkkiviihteestä kun epäilemättä kuitenkin on kysymys. Voihan siinä olla pyrkimystä poiketa hieman odotuksenmukaisuudesta. Voin kertoa myöhemmin tässä ketjussa mielipiteeni siitä, ja annan kyllä tunnustusta, jos tuota toisteltua laadukkuutta löytyy. (Toisaalta en aio väkisin katsoa koko tuotantokautta, jos on kökköä.)
Nykypäivän ja 90-luvun "kaupallinen jenkkiviihde" on aivan eritasoista.
On turha keskustella jostain, mitä ei ole itse katsonut. Jos et ole nähnyt suurinta osaa Netflix-sarjoista, et voi väittää että suurin osa on heikkotasoista. Kyse on silloin vain omasta mielikuvastasi.
Tietenkään en ole katsonut suurinta osaa sarjoista kokonaan. Olen aloittanut kymmeniä eri sarjoja, mutta aina ei jaksa katsoa edes ensimmäistä jaksoa loppuun, koska ilmaisu on hyvin samankaltaista kaikissa ja juonenkehittely myös. Hyvä ystäväni esimerkiksi suositteli Ozarkia, luotin hänen makuunsa ja yritin katsoa. Ei varmaankaan huonoimmasta päästä Netflix-sarjoja (joiden huonoudessa tuskin on tullut vielä pohja vastaan), mutta kouluarvosanana tuollaista kutosen tasoa. Eikä suinkaan muuttunut paremmaksi tuotantokauden loppua kohti.
Vierailija kirjoitti:
Sita Salminen ; Lupa
Minkälaista juttua tässä on? Jotain eroottisia novelleja ilmeisesti. En ole sitaan sen kummemmin tutustunut kuin parin youtube-videon kautta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta Agatha Christien kirjat ovat olleet aina puuduttavaa ja kaavamaista luettavaa. Jostain syystä eivät vain vie mukanaan ja ovat lisäksi kovin epätasaisia. Mutta filmatisoinnit taas o Ah parasta mitä TV:stä tulee. Näyttelijät saavat niissä roolihahmoihin nyansseja, joita ei itse lukiessa jaksa kehitellä
Minusta se riippuu Christien kohdalla kirjasta. Neiti Marplet vievät aina mukanaan, kun taas Hercule Poirotit olen kokenut pitkäpiimäisinä. Christien ehdoton mestariteos on silti mielestäni Eikä yksikään pelastunut (entinen Kymmenen pientä n**keripoikaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bolla.
Oli vaikea viihtyä kirjan parissa jossa päähenkilöstä ei löydä yhtäkään hyvää ominaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjojen nimet joiden osana on esim. "peli" tai "laulu". Sisältö ehkä hyvää, mutta Morsiuslaulupeli, Kellopeliprinsessa, Taivaslaulu, Enkelipeli, Nälkäpeli, Tulen ja jään laulu, Laulu laululinnuista ja myrkkykäärmeistä ja 19818367 muuta samaan tapaan nimettyä kirjaa ei houkuttele lukemaan nimensä perusteella. Jotenkin epämääräistä.
No sehän on sinun ennakkoluuloasi, jos et suostu lukemaan kirjaa sen perusteella, mitä yksittäisiä sanoja nimessä on. Nuo mainitsemasi kirjat ovat ihan eri genreistä. Miksi "peli" ja "laulu" olisivat epämääräisempiä kuin muutkaan sanat?
Joo. Yhtä lailla voisi kieltäytyä lukemasta kaikki kirjat, joiden nimessä on relatiivilause. Eli nämä ruotsista tulleet "tyttö joka leikki tulella" ja "mies joka luuli vaimoaan hatuksi" ja mitä noita nyt onkaan. Vielä kun nimi olisi kirjoitettu oikein: jokan eteen kuuluu pilkku.
Aikansa muotituote. Englanninkielisissä maissa näyttää olevan nyt naiset junassa tai ikkunassa. Meilläkin oli joskus ihanat naiset rannalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Yuval Noah Hararin kirjat. Olen selaillut kaikkia ja Homo Deus on työn alla. Ei vain uppoa. Olen itse opiskellut historiaa enkä ymmärrä miten tästä kaverista on saatu tehtyä tällainen guru. Popularisoi osan asioista tosi kevyesti ja on mielestäni jonkinlainen historiankirjoituksen Paulo Coelho. Ja tämä ei ole kehu Coelhoa kohtaan.
Nykymaailmassa pääsee suosioon helpommin heppoisin eväin kuin kunnon eväin. Tämä näkyy niin tieto- kuin kaunokirjallisuudenkin puolella. Ihmiset viihdyttävät itseään Netflixillä ja jollain TikTokilla, niin ei voi olettaa, että he jaksaisivat lukea jotain oikeasti järeää tai edes huomaisivat eroja laadussa tai osaamisessa tietyn tason yläpuolella.
Asioiden pitää olla helppoja ja viihdyttäviä ja vain sen verran vaikeita, että voi kokea itsensä älykkääksi, kun on siitä jotakin pystynyt ymmärtämään. Siksipä Hararin suurpiirteiset synteesit niittävät suosiota pitkin tyhmistynyttä länttä.
Netflixistä löytyy erittäin laadukkaita sarjoja, jotka haastavat katsojaa ajattelemaan. (esim. BoJack Horseman, Better Call Saul.) TikTokissa on muutaman sekunnin videoita. Ei voi mitenkään verrata toisiinsa.
Laadukkaan TV-sarjan katsominen on yhtä syvällinen kokemus kuin kirjan lukeminen. Siihen on vain nykypäivänä helpompi keskittyä. Myös moni podcast on korkealaatuista fiktiota. (Welcome to Night Vale, Alice Isn't Dead, Within the Wires jne.)
Ajat muuttuvat, mutta laadukasta mediaa on aina saatavilla. Nykyään voi valita, missä muodossa haluaa sen nauttia. Joskus 90-luvun alussa oli käytännössä vain kirjat, koska sarjat olivat lähes kaikki kuraa.Pääosa Netflixin sarjoista on heikkotasoisia, eivätkä tv-sarjat yleisesti ottaen ole yhtään sen parempia kuin 90-luvun alussakaan, jolloin tehtiin kyllä hyvääkin viihdettä.
En ole tuota Better Call Saulia katsonut, mutta odotukseni eivät ole korkealla, kaupallisesta jenkkiviihteestä kun epäilemättä kuitenkin on kysymys. Voihan siinä olla pyrkimystä poiketa hieman odotuksenmukaisuudesta. Voin kertoa myöhemmin tässä ketjussa mielipiteeni siitä, ja annan kyllä tunnustusta, jos tuota toisteltua laadukkuutta löytyy. (Toisaalta en aio väkisin katsoa koko tuotantokautta, jos on kökköä.)
Nykypäivän ja 90-luvun "kaupallinen jenkkiviihde" on aivan eritasoista.
On turha keskustella jostain, mitä ei ole itse katsonut. Jos et ole nähnyt suurinta osaa Netflix-sarjoista, et voi väittää että suurin osa on heikkotasoista. Kyse on silloin vain omasta mielikuvastasi.
Tietenkään en ole katsonut suurinta osaa sarjoista kokonaan. Olen aloittanut kymmeniä eri sarjoja, mutta aina ei jaksa katsoa edes ensimmäistä jaksoa loppuun, koska ilmaisu on hyvin samankaltaista kaikissa ja juonenkehittely myös. Hyvä ystäväni esimerkiksi suositteli Ozarkia, luotin hänen makuunsa ja yritin katsoa. Ei varmaankaan huonoimmasta päästä Netflix-sarjoja (joiden huonoudessa tuskin on tullut vielä pohja vastaan), mutta kouluarvosanana tuollaista kutosen tasoa. Eikä suinkaan muuttunut paremmaksi tuotantokauden loppua kohti.
On absurdia pitää Netflixissä olevia sarjoja mitenkään yhtenä samana genrenä. Tarkoitatko Netflixin tuottamia tai vaikka vain näyttöoikeuden ostamia sarjoja? Netflix on vähän kuin laatikko jossa säilytetään monia eri DVD:itä.
Mulla myös Oksasen Puhdistus. Ymmärrän kyllä mistä kirjassa oli kyse, mutta se oli jotenkin vaan niin.. raadollinen että kirjan luettuani minulla oli lähinnä iljettävä olo, päähenkilö oli vain niin kerta kaikkisen vastenmielinen tapaus että tuntui kuin haluaisin pestä aivoni kaikesta siitä vastenmielisestä mitä päähenkilö sanoi, teki, ja ajatteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Yuval Noah Hararin kirjat. Olen selaillut kaikkia ja Homo Deus on työn alla. Ei vain uppoa. Olen itse opiskellut historiaa enkä ymmärrä miten tästä kaverista on saatu tehtyä tällainen guru. Popularisoi osan asioista tosi kevyesti ja on mielestäni jonkinlainen historiankirjoituksen Paulo Coelho. Ja tämä ei ole kehu Coelhoa kohtaan.
Nykymaailmassa pääsee suosioon helpommin heppoisin eväin kuin kunnon eväin. Tämä näkyy niin tieto- kuin kaunokirjallisuudenkin puolella. Ihmiset viihdyttävät itseään Netflixillä ja jollain TikTokilla, niin ei voi olettaa, että he jaksaisivat lukea jotain oikeasti järeää tai edes huomaisivat eroja laadussa tai osaamisessa tietyn tason yläpuolella.
Asioiden pitää olla helppoja ja viihdyttäviä ja vain sen verran vaikeita, että voi kokea itsensä älykkääksi, kun on siitä jotakin pystynyt ymmärtämään. Siksipä Hararin suurpiirteiset synteesit niittävät suosiota pitkin tyhmistynyttä länttä.
Netflixistä löytyy erittäin laadukkaita sarjoja, jotka haastavat katsojaa ajattelemaan. (esim. BoJack Horseman, Better Call Saul.) TikTokissa on muutaman sekunnin videoita. Ei voi mitenkään verrata toisiinsa.
Laadukkaan TV-sarjan katsominen on yhtä syvällinen kokemus kuin kirjan lukeminen. Siihen on vain nykypäivänä helpompi keskittyä. Myös moni podcast on korkealaatuista fiktiota. (Welcome to Night Vale, Alice Isn't Dead, Within the Wires jne.)
Ajat muuttuvat, mutta laadukasta mediaa on aina saatavilla. Nykyään voi valita, missä muodossa haluaa sen nauttia. Joskus 90-luvun alussa oli käytännössä vain kirjat, koska sarjat olivat lähes kaikki kuraa.Pääosa Netflixin sarjoista on heikkotasoisia, eivätkä tv-sarjat yleisesti ottaen ole yhtään sen parempia kuin 90-luvun alussakaan, jolloin tehtiin kyllä hyvääkin viihdettä.
En ole tuota Better Call Saulia katsonut, mutta odotukseni eivät ole korkealla, kaupallisesta jenkkiviihteestä kun epäilemättä kuitenkin on kysymys. Voihan siinä olla pyrkimystä poiketa hieman odotuksenmukaisuudesta. Voin kertoa myöhemmin tässä ketjussa mielipiteeni siitä, ja annan kyllä tunnustusta, jos tuota toisteltua laadukkuutta löytyy. (Toisaalta en aio väkisin katsoa koko tuotantokautta, jos on kökköä.)
Nykypäivän ja 90-luvun "kaupallinen jenkkiviihde" on aivan eritasoista.
On turha keskustella jostain, mitä ei ole itse katsonut. Jos et ole nähnyt suurinta osaa Netflix-sarjoista, et voi väittää että suurin osa on heikkotasoista. Kyse on silloin vain omasta mielikuvastasi.
Tietenkään en ole katsonut suurinta osaa sarjoista kokonaan. Olen aloittanut kymmeniä eri sarjoja, mutta aina ei jaksa katsoa edes ensimmäistä jaksoa loppuun, koska ilmaisu on hyvin samankaltaista kaikissa ja juonenkehittely myös. Hyvä ystäväni esimerkiksi suositteli Ozarkia, luotin hänen makuunsa ja yritin katsoa. Ei varmaankaan huonoimmasta päästä Netflix-sarjoja (joiden huonoudessa tuskin on tullut vielä pohja vastaan), mutta kouluarvosanana tuollaista kutosen tasoa. Eikä suinkaan muuttunut paremmaksi tuotantokauden loppua kohti.
On absurdia pitää Netflixissä olevia sarjoja mitenkään yhtenä samana genrenä. Tarkoitatko Netflixin tuottamia tai vaikka vain näyttöoikeuden ostamia sarjoja? Netflix on vähän kuin laatikko jossa säilytetään monia eri DVD:itä.
Enhä minä samana genrenä kaikkia Netflixin sarjoja pidäkään. Genreistä ei ole ollut mitään puhetta vaan tasosta.
Jos haluat keskustella lisää, täytyy avata toinen ketju. Netflixin sarjat eivät ole tämän ketjun aihe, vaan kirjallisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useam onman kerran mainitut Twilightit ja Fifty Shades of Grayt eivät kuulu hehkutettuihin tai ylistettyihin kirjoihin. Ne ovat kirjoja, jotka lähes kaikki suomalaiset naiset ovat lukeneet ja sanoneet inhonneensa. En ole kuullut kenekään kriitikon niitä vielä ylistävän. Sen sijaan on alkanut suorastaan hämmentämään lähes kliseeltä kuulostava lyttääminen, jossa haukutaan kaikki lapsellinen ja romanttinen. Oikein tirskutaan päälle. ??? Miksi ihmeessä? Ei kai kukaan pakota lukemaan lapsellista hömppää, mutta miksi pitää erikseen aina mainita, että itse ei lue kuin todella korkeatasoista kirjallisuutta ja kuinka kaiken muun lukeminen on suorastaan kyseenalaista ja sellaista harrastava ihminen omasta mielestä typerä.
Olen myös lukenut molemmat sarjat ja hömppäähän ne olivat, mutta myös ihan viihdyttäviä. Eivät vaan herättäneet noin suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Tuli mieleen oma teini-ikä ja toisaalta oli kiinnostavaa lukea ne, koska oppii ymmärtämään taas yhdenlaisen uuden näkökulman asioihin. Twilight oli kuvaus nuoren naisen seksuaalisuuden heräämisestä ja avioliittounelmista. Taustalla amerikkalainen ahdasmielisyys, jossa kannustetaan odottamaan avioliittoon asti.
Twilight on fanin väännös samasta ja se oli ns. naisten harlekiinip*kea. Lisäksi siinä oli kuvattu se kuuluisa romanttinen moottoripyörähuligaani.
Kovasti herättävät jopa raivoa nämä sarjat eli pidän molempia melko onnistuneina, vaikka kieli ei parhainta tasoa ollutkaan ja juonen käänteet paikoitellen kökköjä, sillä onnistunut kirja herättää lukijassa tunteita. Joskus alkukantaisia ja myös negatiivisia. :)
Mieleeni tulee muitakin ei niin loisteliaasti kynäiltyjä prinsessasatuja, joita ei kuitenkaan vihata tällä intensiteetillä.Raivoalapeukkuja odotellessa!
Minä olen lukenut molemmat kirjat (ja teinivuosinani koko Twilight-saagan). Olen muuten samaa mieltä kuin sinä, ettei kirjojen huonoudesta ole vältämätöntä kailottaa joka paikkaan, mutta kun molemmissa kirjoissa esiintyvät parisuhteet ovat niin häiriintyneitä, niin niistä kannattaisi kyllä mielestäni herättää keskustelua. Christian Greyn ja Edward Cullenin tapaisia karmivia kontrollifriikkimiehiä kun löytyy oikeasta elämästäkin.
Varsinkin kun ne nuoremmat Twilight-lukijat voivat helposti ottaa kirjasta vaikutteita. Muistan miten teinivuosinani tytöt oikeasti ajattelijat, että manipulointi, mustasukkaisuus, päätösteon poispienti ja ympärivuorokautinen stalkkaaminen on niiiiiin romanttista, kun kirjassa sillä niin hekumoidaan. Plus tietysti se, että mies saa kaiken anteeksi vain olemalla kaunis.
Kiitos asiallisesta vastauksesta!
Nimenomaan Twilight oli hyvä kuvaus teineistä ja sen ikäisten tyttöjen ajatusmaailmasta. Olen samaa mieltä siitä, että keskustella ja kritisoida saa ja pitää, mutta olisiko parempi lähestymistapa keskustella teinin kanssa kirjan hyvistä ja huonoista puolista eli analysoida sitä ja henkilöiden käytöstä sen kummemmin tuomitsematta? Jos teini ajattelee samoin ja arvostelet kirjaa tulet arvostelleeksi muös epävarmaa teiniä. Tuntuu, että monet ovat valmiita kieltämään kirjan, koska eivät pidä siitä miten kirjan henkilöt käyttäytyvät. Sensuuri ei yleensä ole johtanut hyviin lopputuloksiin. Uskon, että jos nuori vapaaehtoisesti lukee, hän on myös tarpeeksi fiksu miettimään kirjaa vähän syvällisemmin. Joskus niistä voi oppia käytösmalleja myös toiseen suuntaan mitä kannattaa välttää.
Toki shadet ja twilightit lopussa palkitsevat käytöksestä, joka oikeassa elämässä johtaisi katastrofiin. Toisaalta ne ovat satua ja fiktiota ja fantasiaa ja tytöille pitäisi kertoa enemmänkin että miehetkin ovat ihmisiä ja opettaa fiktion ja faktan ero. Kuten pojille pitäisi opettaa myös, että p*rno ei ole totta. Nuo kirjat myös esineellistävät miehet täysin naisen himon kohteeksi, palvelijaksi, kaikenlaisen oikuttelun kärsivälliseksi sietäjäksi ja romanttisten tarpeiden täyttäjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Yuval Noah Hararin kirjat. Olen selaillut kaikkia ja Homo Deus on työn alla. Ei vain uppoa. Olen itse opiskellut historiaa enkä ymmärrä miten tästä kaverista on saatu tehtyä tällainen guru. Popularisoi osan asioista tosi kevyesti ja on mielestäni jonkinlainen historiankirjoituksen Paulo Coelho. Ja tämä ei ole kehu Coelhoa kohtaan.
Varmaan osasyynsä on sillä, että Harari on juutalainen ja kirjoittaa melko poliittisesti korrektiin tyyliin. Vaikkei Harari vaikutakaan olevan olevan kovin sionistinen, niin ehkä ne juutalaiset tahot, jotka omistavat ja/tai hallinoivat suurmedioita, kokevat noiden Hararin kirjojen ajavan omaa agendaansa, mene, tiedä?
Toinen vähän vastaava tapaus on Jared Diamond.
Halusin todella kovasti pitää kirjasta Vuonna 1984 (George Orwell). Kirja on selkeästi aikaansa edellä, mutta en jotenkin päässyt juoneen kiinni. Ei tuntunut hirveästi etenevän mihinkään, mutta ehkä annan vielä yhden mahdollisuuden, jospa loppu niputtaa koko juonen yhteen. Pidän kirjan ajatuksesta ja yleensä olen juuri tuollaisten kirjojen ystävä. Onhan tuo klassikkokirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sofi Oksasen Norma. Siis mikä käsittämätön sekametelisoppa koko kirja. Hiukset sitä ja vauvafarmit tätä. Toinen vastaava kikkare on saman kirjailijan uusin teos, Koirapuisto, joka ikään kuin loppui kesken. Sen lukemisen jälkeen lähinnä tuijotin kirjaa silmät pyöreinä että tähänkö se nyt jäi? Koko kirja jännitetään hullun lailla että mitä lopussa seuraakaan, ja vastaus on että lopussa ei seuraa yhtään mitään. Tuli mieleen että Oksaselta on loppunut aika kesken, tai sitten kirjassa oli joku hienous mikä selittää töksähtävän lopun, mutta ei vain auennut minulle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kirja ei ole suosittu, mutta niin pöyristyttävän huono, että toivoisin sen nousevan suurempaan kulttimaineeseen:
Edgar Allan Poe - Arthur Gordon Pymin selonteko.Luin tämän englanniksi ja voi huh huh miten hupaisaa ja turhauttavan huonoa kerrontaa. Puoleen väliin asti kirja vielä suunnilleen pysyi jossain juonessa ja oli vain perushuono, mutta loppua kohden... ei sitä voi edes kuvailla, mutta toivon että muutkin lukee sen, se on niin huono että se on hyvä. Kirjaa ei voinut jättää kesken, koska se oli niin absurdin surkea, sekava ja naiivi ja törkeä, että oli pakko päästä loppuun asti ja selvittää onko tässä joku vitsi vai mitä ihmettä.
Ehkä "parasta" oli yksityiskohtainen tilojen kuvailu, josta ei varsinkaan lopussa saanut MITÄÄN selvää. Tyyliin tällaista kuvailua on sivutolkulla putkeen "he kiipesivät alamäkeä ylös luolaan, joka jatkui ylöspäin satoja metrejä heidän allaan. Vuoren huipulla ei kuitenkaan ollut seinämää, joten he kiipesivät sivuttain etupuolen massiivisen kivivyörymän yli. Ollessaan pohjalla yksi miehistä liukastui ja tippui seinämän viereisen rotkon kattohalkeaman sivuitse, jääden roikkumaan vuorenhuipulle vain kaksi metriä merenpinnan yläpuolelle". Ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu..
Poe on toki suuresti arvostettu kirjailija ja runoilija, mutta tämä hänen ainoa romaaninsa on.. kuin joku raakile, johon on muussattu kolme eri kirjaa kännissä, osa sivuista on kadonnut, käynyt läpi google translatorin pari kertaa ja sitten vahingossa julkaistu.
Suosittelen vahvasti. 5/5.
Kiitos, nauroin vedet silmissä. :D Kuulostaa ehdottomasti lukemisen arvoiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Yuval Noah Hararin kirjat. Olen selaillut kaikkia ja Homo Deus on työn alla. Ei vain uppoa. Olen itse opiskellut historiaa enkä ymmärrä miten tästä kaverista on saatu tehtyä tällainen guru. Popularisoi osan asioista tosi kevyesti ja on mielestäni jonkinlainen historiankirjoituksen Paulo Coelho. Ja tämä ei ole kehu Coelhoa kohtaan.
Nykymaailmassa pääsee suosioon helpommin heppoisin eväin kuin kunnon eväin. Tämä näkyy niin tieto- kuin kaunokirjallisuudenkin puolella. Ihmiset viihdyttävät itseään Netflixillä ja jollain TikTokilla, niin ei voi olettaa, että he jaksaisivat lukea jotain oikeasti järeää tai edes huomaisivat eroja laadussa tai osaamisessa tietyn tason yläpuolella.
Asioiden pitää olla helppoja ja viihdyttäviä ja vain sen verran vaikeita, että voi kokea itsensä älykkääksi, kun on siitä jotakin pystynyt ymmärtämään. Siksipä Hararin suurpiirteiset synteesit niittävät suosiota pitkin tyhmistynyttä länttä.
Netflixistä löytyy erittäin laadukkaita sarjoja, jotka haastavat katsojaa ajattelemaan. (esim. BoJack Horseman, Better Call Saul.) TikTokissa on muutaman sekunnin videoita. Ei voi mitenkään verrata toisiinsa.
Laadukkaan TV-sarjan katsominen on yhtä syvällinen kokemus kuin kirjan lukeminen. Siihen on vain nykypäivänä helpompi keskittyä. Myös moni podcast on korkealaatuista fiktiota. (Welcome to Night Vale, Alice Isn't Dead, Within the Wires jne.)
Ajat muuttuvat, mutta laadukasta mediaa on aina saatavilla. Nykyään voi valita, missä muodossa haluaa sen nauttia. Joskus 90-luvun alussa oli käytännössä vain kirjat, koska sarjat olivat lähes kaikki kuraa.Pääosa Netflixin sarjoista on heikkotasoisia, eivätkä tv-sarjat yleisesti ottaen ole yhtään sen parempia kuin 90-luvun alussakaan, jolloin tehtiin kyllä hyvääkin viihdettä.
En ole tuota Better Call Saulia katsonut, mutta odotukseni eivät ole korkealla, kaupallisesta jenkkiviihteestä kun epäilemättä kuitenkin on kysymys. Voihan siinä olla pyrkimystä poiketa hieman odotuksenmukaisuudesta. Voin kertoa myöhemmin tässä ketjussa mielipiteeni siitä, ja annan kyllä tunnustusta, jos tuota toisteltua laadukkuutta löytyy. (Toisaalta en aio väkisin katsoa koko tuotantokautta, jos on kökköä.)
Jos et ole katsonut Breaking Bad, niin se kannattaa katsoa ensin.
Muuten et tajua sarjan ideaa, sillä se kertoo miten Saulista tuli Saul.
Tarina tapahtuu siis ennen breaking bad sarjaa, jossa Saul on sivuhahmo.Voi ei...pitäisi repiä aikaa jopa kahteen sontamaratoniin? Valitan ennakkoluuloisuuttani, mutta Netflix-sarjoissa jo pelkkä näyttelijäntyö on usein niin onnetonta, että on äärimmäisen vaikeaa repiä motivaatiota aloittaa taas uusi sarja. Ja epäuskottavia juonenkäänteitä tietysti kolmetoista tusinassa, että flegmaattisen massaviihdepotilaan ehdollistettu mielenkiinto saadaan jotenkin pysymään yllä.
No niin, emme ole enää ketjun aiheessa, joten tälle pitäisi avata ihan oma ketju.
Viihteen ja taiteen lajina arvostan kyllä kirjallisuutta enemmän kuin elokuvaa, juuri pelkän kirjoitetun ilmaisun vuoksi. Aika usein maailmassa vähemmän on enemmän.
Arvostelet "sonnaksi" jotain mitä et ole edes nähnyt. Miten itse vastaisit ihmiselle, joka väittää kaikkia nykykirjoja niin huonoiksi, ettei yhtäkään niistä kannata edes avata?
Tällä hetkellä menossa Witcher-sarja englanniksi. Ei takuulla mitään kaunokirjallisuuden helmiä, mutta melko kovassa nosteessa parhaillaan. Kyllä niitä nyt lukee, kun en osaa jättää tarinaa kesken, mutta voi jessus noita kaikkia henkilöhahmoja. Ihan jokainen hahmo ehkä sitä vampyyria lukuunottamatta on ihan jumalattoman ärsyttäviä persoonia. Ja kukaan ei koskaan kerro kenellekään mitään ellei ole ihan viimeinen pakko. Välillä pakko laskea kirja pois ihan vaan kun ärsyttää liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Yuval Noah Hararin kirjat. Olen selaillut kaikkia ja Homo Deus on työn alla. Ei vain uppoa. Olen itse opiskellut historiaa enkä ymmärrä miten tästä kaverista on saatu tehtyä tällainen guru. Popularisoi osan asioista tosi kevyesti ja on mielestäni jonkinlainen historiankirjoituksen Paulo Coelho. Ja tämä ei ole kehu Coelhoa kohtaan.
Varmaan osasyynsä on sillä, että Harari on juutalainen ja kirjoittaa melko poliittisesti korrektiin tyyliin. Vaikkei Harari vaikutakaan olevan olevan kovin sionistinen, niin ehkä ne juutalaiset tahot, jotka omistavat ja/tai hallinoivat suurmedioita, kokevat noiden Hararin kirjojen ajavan omaa agendaansa, mene, tiedä?
Toinen vähän vastaava tapaus on Jared Diamond.
No niin, nyt päästiin jo salaliittoteorioihin. Mites liskoihmiset, millaisia kirjoja he puoltavat? Kerro ihmeessä kun kerran tiedät miten maailma makaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjojen nimet joiden osana on esim. "peli" tai "laulu". Sisältö ehkä hyvää, mutta Morsiuslaulupeli, Kellopeliprinsessa, Taivaslaulu, Enkelipeli, Nälkäpeli, Tulen ja jään laulu, Laulu laululinnuista ja myrkkykäärmeistä ja 19818367 muuta samaan tapaan nimettyä kirjaa ei houkuttele lukemaan nimensä perusteella. Jotenkin epämääräistä.
No sehän on sinun ennakkoluuloasi, jos et suostu lukemaan kirjaa sen perusteella, mitä yksittäisiä sanoja nimessä on. Nuo mainitsemasi kirjat ovat ihan eri genreistä. Miksi "peli" ja "laulu" olisivat epämääräisempiä kuin muutkaan sanat?
En ole tuo, jolle kirjoitit, mutta ymmärrän kyllä häntä. Onhan kirjan nimi tärkeä, ja lukijalla saattaa viime kädessä tehdä valintansa nimen perusteella. Nimestä voi päätellä, että ehkä sisällön sanataidekaan ei miellytä.
Itse tunnen epäluuloa juuri noita joka-pronominillisia nimiä kohtaan, esimerkiksi juuri Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin ja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.
Alue: Aihe vapaa
No sehän on sinun ennakkoluuloasi, jos et suostu lukemaan kirjaa sen perusteella, mitä yksittäisiä sanoja nimessä on. Nuo mainitsemasi kirjat ovat ihan eri genreistä. Miksi "peli" ja "laulu" olisivat epämääräisempiä kuin muutkaan sanat?