Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?

Hang Kangin Vegetaristi. Oon tarttunut kirjaan varmaan 15 kertaa ja nyt en enää taida tarttua. Sitä on kehuttu ummet ja lammet. En ymmärrä. En vaan ymmärrä.

Jotenkin huvittavaa kun jotkut on olevinaan mukamas niin älykköjä ja syvällisiä kun lukevat näitä klassikoita ja muita tiiliskiven paksuisia kirjoja ja sitten muita vihjaillaan tyhmiksi jotka tykkääväät kevyemmästä kirjallisuudesta.

Joku haukkui Da Vinci Koodia, mutta mitä siitä nyt muistan, niin sehän oli sellainen ihan vetävä VIIHDEkirja, missä seikkailtiin.

Mun mielestä monet lukijat odottaa kirjoilta aina jotain samaa, eivätkä suostu tajuamaan, että kirjoja tulee arvostella oman genrensä sisällä. Siis, kun joku sanoo, että Da Vinci Koodi on huono viihdekirja, niin ok, mutta mikä on sitten hyvä viihdekirja saman genren sisältä?

Ehkä sanomattakin selvää, että Thomas Eriksonin (Idiootit ympärilläni jne.) tuotanto on sensaatiohakuista, valheellista kuraa. Kirjailijalla ei minkäänlaista psykologian tuntemusta tai koulutusta, ammattilaisten tyrmäämät simppelit teoriat, joilla tahkonut järkyttävästi rahaa.

Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen. Tätä on kovasti lobattu somessa niin hyväksi ja rehelliseksi ja hienoksi! Paskanmarjat. Taisivat lähteä vaan ilmaiskopiot kaikenmaailman vaikuttajille tästä. Huono ja mitäänsanomaton teos, jossa retostellaan anaaliseksillä ja muilla "shokeeraavilla" "tabuaiheilla". Päähenkilö on ohut minä-minä-navankaivelija, eikä yhtään kiinnostavaa pointtia hänen päästään tunnu löytyvän. Kirjan otsikko on mielestäni hyvä ja antaa ymmärtää, että tässä olisi jotain mielenkiintoista sanottavaa naisuedesta ja abortista, mutta ei. Kun ei niitä yhtään syvempiä ajatuksia tällä päähenkilöllä vain ole.

Vierailija kirjoitti:

Joku haukkui Da Vinci Koodia, mutta mitä siitä nyt muistan, niin sehän oli sellainen ihan vetävä VIIHDEkirja, missä seikkailtiin.

Mun mielestä monet lukijat odottaa kirjoilta aina jotain samaa, eivätkä suostu tajuamaan, että kirjoja tulee arvostella oman genrensä sisällä. Siis, kun joku sanoo, että Da Vinci Koodi on huono viihdekirja, niin ok, mutta mikä on sitten hyvä viihdekirja saman genren sisältä?

Suosittelen Umberto Econ Ruusun nimeä, vaikkei se viihderomaani olekaan. Mukaansatempaava ja jännittävä romaani joka ei aliarvioi lukijaansa.

Oneiron ja Laura Lindstedt. Suorastaan sietämätöntä tekotaiteellista kikkailua. Ehkä huonoin lukemani kirja, tai no ekat n.50 sivua, kun en pystynyt lukemaan loppuun saakka.

Pystyn yleensä tunnistamaan teoksista, mitkä asiat tekee niistä suosittuja ja pidettyjä, ja se oikeastaan mulla vaikuttaa lukukokemukseen todella paljon. En enää hätkähdä, vaikka teoksessa ei mitään tapahtuisi, hahmot olisivat epämiellyttäviä (inhottavia/ärsyttäviä/nössöjä/ylimielisiä/hölmöjä/etc.), kieli olisi koukeroista ja kertoja ois hämärä. Olisin tosi huono kriitikko, sillä näen kaikessa jotain hyvää.

Kaikista pahinta olisi, jos teos ei vaikuttaisi minuun millään tavalla. Ei ajatteluuni, ei maailmankatsomuksen avartumiseen, ei kerryttäisi tietovarastoja tai kyseenalaistaisi niitä eikä vaikuttaisi tunteisiin, oli ne tunteet sitten euforiaa tai ärsyyntymistä Sinuhen tossukkamaisuuteen. Teos olisi mitäänsanomaton, kuin ruoka josta puuttuisi suola. Se olisi pahinta, mitä kirjailijalle voisi sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki Harry Potterit. Lapsille ollut pakko lukea, mutta on niin paksua jöötiä että pahaa tekee. Juonenkulku ja kieli on kuin yläasteikäisen aineesta.

V i t t u siitä naisesta tuli vielä miljärdööri tuollaista suoltamalla. Käsittämätöntä.

Luin ensimmäisen ja että se oli HUONO, ihan järkyttävän kliseistä kaikki ja teksti ihan könkköä.

Mä en jaksanut kiinnostua opettelemaan jotain uutta hirsnyrkki-örtypörtty jne hirviö saagaa joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

Koko tarinan oisi voinut kertoa 3 kirjassa.

Ja NIIN sukupuolisidonnainen ja vanhoillinen, tytöistä tulee noitia ja pojista velhoja.

Just just, missä on oikeat uudet ideat?

Tolkien teki jo kaiken paremmin.

Miksi kaikkien kirjojen pitäisi olla sateenkaarielämän ylistyslaulua?

Itse tykkäsin Pottereista, vaikka eivät ne ihan niin loistavia ole kuin maineensa antaa ymmärtää. Viihdyttäviä kyllä.

Noita ja velho.... ammattinimikkeitä. Opettaja, opettajatar.

Vierailija kirjoitti:

Joku haukkui Da Vinci Koodia, mutta mitä siitä nyt muistan, niin sehän oli sellainen ihan vetävä VIIHDEkirja, missä seikkailtiin.

Mun mielestä monet lukijat odottaa kirjoilta aina jotain samaa, eivätkä suostu tajuamaan, että kirjoja tulee arvostella oman genrensä sisällä. Siis, kun joku sanoo, että Da Vinci Koodi on huono viihdekirja, niin ok, mutta mikä on sitten hyvä viihdekirja saman genren sisältä?

Juuri tämä! Hämmentää, miten harva oikeasti tunnistaa eri genrejen ominaisuudet. Esim. Da Vinci-koodi on thrilleri, ja thrillerille ominaista on mm. nopeatempoisuus, koukuttavuus ja cliffhangerit kappaleiden lopussa. Jos thrilleriksi itseään kutsuva teos olisi kirjoitettu Alastalon salissa-tyyliin, ei sitä enää thrilleriksi voisi kutsua, sillä se ei täyttäisi lajityypilleen olennaisia kriteerejä.

Vierailija kirjoitti:

Kingin tuotannossa ärsyttää tietyt asiat. Samantapaiset mieshahmot, jotka ovat yleensä kirjailijoita/taiteilijoita, ryyppäävät tai ovat lopettaneet juomisen. Naishahmoissa on usein nalkuttajia, äitejä ja vaimoja jotka alistavat miehiä. Nämä hahmot ovat usein myös lihavia, kunnon ulkonäköstereotypiat.

Liika puhe kakasta ja pieruista ärsyttää myös. Joskus on ihan hauskaa, mutta onko aina pakko mennä yksityiskohtiin? Unensieppaaja oli tässä suhteessa ihan sietämätön, alieneja jotka aiheuttavat piereskelyä ja lopulta kakataan pönttöön. En tajua, miten siitä kirjasta tehtiin jopa elokuva, joka yritti olla vakava. Kinghän sanoi että makuuhuoneen ovi on avattu, miksei vessankin ovea? Minun puolestani se ovi saa pysyä lukittuna.

Tuo kirja meni minullakin yli, vaikka ärtyvästä suolestä kärsivänä olikin hauska lukea sitä samalla  kun itse  kaasutti koko huoneen.

Vierailija kirjoitti:

Lumen taju. Karsea kirja.

Siinä tulikin loistavat perustelut.

King on ollut lapsesta saakka lempikirjailijani, mutta muutama teos on silti käsittämätöntä sontaa:

Liseyn tarina. Meni yli hilseen ne  hyvät lummet ja pahat lummet ja verilummet!

Unensieppaaja. Persuksesta putkahtavat avaruusolennot olivat  todellinen  pohjanoteeraus.

Paluu . Jättimuurahaisia ja saarnaajia....

Mersumies-saaga.  Tavallisesta sarjamurhaajajännäristä hypätään yhtäkkiä paranormaaliin, eikä kovin onnistuneesti.

Vierailija kirjoitti:

Fifty Shades of Grey. Luin, koska ihan vilpittömästi en uskonut, että mikään kirja tai kirjasarja voi olla niin huono. Olin väärässä. Mieltänyrjäyttävän luokatonta kuraa ja lähes mykistävän vastenmielistä settiä ihan joka tasolla kirjallisesta ulosannista aihesisällön käsittelyyn.

Tämä. Huhhuh, mitä shaibaa. Luin kerran puoli sivua ja sitten oli pakko laittaa pois. Ja ajatella, että eukko on miljonääri, kyllä me naiset olemme välillä vaan niin tyhmiä, että suollamme rahaa tällaiseen.

stephen kingit ja dan brownit.....  ei vaan pääse muutamaa sivua pitemmälle ennen kuin silmät pyörittävät itsensä ulos aukoistaan :(

Kingillä on mielestäni hyvin kahtiajakautunut tuotanto: osa kirjoista on loistavia ja useita lukukertoja kestäviä, toiset taas ovat joko kökösti kirjoitettuja, pitkäpiimäisiä tai aivan kahjoja. Tässäkin ketjussa mainittu Uneton yö on ehkä kehnoin häneltä lukemani kirja. En oikeastaan edes enää muista, mitä siinä tapahtui, koska tarina oli jotenkin niin mitäänsanomattomasti kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Kingillä on mielestäni hyvin kahtiajakautunut tuotanto: osa kirjoista on loistavia ja useita lukukertoja kestäviä, toiset taas ovat joko kökösti kirjoitettuja, pitkäpiimäisiä tai aivan kahjoja. Tässäkin ketjussa mainittu Uneton yö on ehkä kehnoin häneltä lukemani kirja. En oikeastaan edes enää muista, mitä siinä tapahtui, koska tarina oli jotenkin niin mitäänsanomattomasti kerrottu.

Uneton yö. se voi olla vaikeaselkoinen jos ei ole lukenut mustaa tornia.

Idiootit ympärilläni, aivan karseaa luettavaa

Vierailija kirjoitti:

Sinuhe Egyptiläinen. Se vanhanaikainen kerronta on puuduttavaa. Yritin tosissaan lukea sitä n. parisataa sivua, mutta ei, ei vain pystynyt lukemaan loppuun.

Minä pidän Sinuhesta.

Labyrinyin hirviö- episodi häirirsee epäuskottavuudellaan, mutta muuten tykkäsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elena Ferranten Napoli-sarja. Luin puoliväkisin ekan kun ajattelin että kaikkihan tästä tykkää. Tokaa aloitin, mutta jätin kesken. En yhtään pidä sen kerronnasta.

Minulla ihan sama reaktio, tosin en jaksanut lukea edes ensimmäistä kirjaa loppuun, koska kerronta tökki mielestäni niin pahasti.

Sen sijaan tv-sovituksesta yllättäen tykkäsin, kun se esitettiin Ylellä alkuvuodesta.

Jännä, mun mielestä taas se kerronta oli jotain todella naitittavaa luettavaa ja havainnot hienoja. Näin meitä on moneen junaan.