Lue keskustelun säännöt.
Ystävän uusi elämä, johon minä en mahdu
26.04.2020 |
Lasten myötä ystävystyin jo vuosia sitten hyvin toimeentulevaan, yhden tytön yksinhuoltajaan. Lapsemme ovat hyvät kaverit ja ollaan vuosien varrella reissattu yhdessä ja uusia vuosia ja juhannuksiakin vietetty yhdessä, usein isommalla porukallakin. Itse olen naimisissa ja meidän perheessä lapsiakin on useampi.
Jokin aika sitten ystäväni iski perheellisen miehen, joka erosi. Nyt ystäväni lapsensa kanssa muutti tämän miehen luo isoon taloon, yli 10 km:n päähän meistä. Sen jälkeen lapset ovat kyllä olleet tekemisissä, mutta muita yhteydenottoja ei ystäväni puolesta ole tullut.
Tuntuu, että hän haluaa jättää vanhan kulmakunnan ystävät ja elämän taakseen ja keskittyä nyt vain ihanaan uusperhe-elämään isossa talossaan ja käydä kävelyllä uusien ystävien kanssa. Surulliseksi vetää.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Ystävyytenne ei ole ollut hänelle niin tärkeä. Ollut vaan sopivasti lähellä. Nyt muuton myötä hän on unohtanut sinut. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Ja miksi kitiset perään?
Niin ihan vaan siksi, että vaikkei ystävyytemme ehkä ollut hänelle tärkeä, minulle oli ja nyt tämä tilanne on tehnyt minut surulliseksi. Ihan vaan siksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä häntä hävettää se perheellisen miehen iskeminen ja pelkää tulevansa tuomituksi?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka minullakin on perhe, ei se siltikään ole minulle mikään ohiajava tekijä ystävyyssuhteisen osalta. Mutta monelle on. Sairastuin vaikeasti ja etenevästi muutama vuosi sitten, en ole asiasta juurikaan puhunut, oikeastaan ollenkaan. Olen huvittunut näiden ”perhekeskeisten”, ”hekstisten” ystävien viesteistä, kaikkein hauskin on aina ”ehditään sitten eläkepäivinä näkemään - heh heh!” Minä olen ollut jo vuosia eläkkeellä, sitä ei vain juuri kukaan tiedä. Jälkeeni jätän näille ydinperhefanaatikoille paskanhaistatukset ja porttikiellon käydä haudalla ”muistelemassa”. Ei ollut aikaa - sitten on myöhäistä.
Meillä on vain _nyt_.
Piilottelet suuria asioita ”ystäviltäsi”, haudot kostofantasioita ja naurat seläntakana ja pilkkaat heidän lähettämiään viestejä sinulle. Tuollaisen ystävän me kaikki haluamme.
Noinhan se usein menee. Naaruritaloon muutti vanha työkaveri, käydään lenkillä ja ollaan tekemisissä vaikkei oltu vuosiin tekemisissä vaikka silloin kun oltiin samassa työpaikassa oltiin vapaa-ajallakin ystäviä. Mulla on pari kaveria parin kymmenen vuoden takaa, muut vaihtuu ja hyvä niin. Eihän ketään voi pakottaa olemaan ystävä?