Lue keskustelun säännöt.
Ystävän uusi elämä, johon minä en mahdu
26.04.2020 |
Lasten myötä ystävystyin jo vuosia sitten hyvin toimeentulevaan, yhden tytön yksinhuoltajaan. Lapsemme ovat hyvät kaverit ja ollaan vuosien varrella reissattu yhdessä ja uusia vuosia ja juhannuksiakin vietetty yhdessä, usein isommalla porukallakin. Itse olen naimisissa ja meidän perheessä lapsiakin on useampi.
Jokin aika sitten ystäväni iski perheellisen miehen, joka erosi. Nyt ystäväni lapsensa kanssa muutti tämän miehen luo isoon taloon, yli 10 km:n päähän meistä. Sen jälkeen lapset ovat kyllä olleet tekemisissä, mutta muita yhteydenottoja ei ystäväni puolesta ole tullut.
Tuntuu, että hän haluaa jättää vanhan kulmakunnan ystävät ja elämän taakseen ja keskittyä nyt vain ihanaan uusperhe-elämään isossa talossaan ja käydä kävelyllä uusien ystävien kanssa. Surulliseksi vetää.
Kommentit (24)
Ja siis uuden talon koosta en ole kateellinen, meillä siivottavia neliöitä on liikaakin. Lähinnä tunnen itseni surulliseksi, että uuden miehen myötä ystäväni haluaa jättää kaiken vanhan taakseen.
Ehkä en ollut tarpeeksi hieno kelvatakseni ystäväksi myös jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit nyt keskittyä omaan perheeseesi ja omiin ystäviisi. Ole iloinen ystäväsi puolesta, että hänkin on nyt löytänyt onnen ja perheen elämäänsä.
Minulle käyny kans noin. Kaveri, tai paras ystävä, heitti yli 20 vuoden ystävyyden pois kun löysi lopulta 4-kymppisenä elämänsä rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
Sitä sanotaan parisuhteeksi. Kannattas sinunkin hankkia elämä, eikä roikkua toisessa ihmisessä.
Itselläni on myös perhe ja parisuhde, on minulla silti ollut aikaa myös tavaraa ystäviä.
Nyt ystäväni ei vaan enää tapaa meitä vanhoja ystäviä ( 10 km:n päässä) vaan tapaa ilmeisesti vaan ihmisiä uusilla kotikulmillaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja siis uuden talon koosta en ole kateellinen, meillä siivottavia neliöitä on liikaakin. Lähinnä tunnen itseni surulliseksi, että uuden miehen myötä ystäväni haluaa jättää kaiken vanhan taakseen.
Ehkä en ollut tarpeeksi hieno kelvatakseni ystäväksi myös jatkossa.
Eikö tuo jo kerro tarpeeksi "ystävästäsi"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No anna mennä. Ihmisiä tulee ja menee. Jos joku ei halua enää porukoida teidän kanssanne niin ei siinä voi kuin hyväksyä sen. Et sinä sille mitään voi.
Ap, oletko itse sinkku? Jos olet, niin tuo ystäväsi pelkää että vikittelet hänen uuden miesystävänsä itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No anna mennä. Ihmisiä tulee ja menee. Jos joku ei halua enää porukoida teidän kanssanne niin ei siinä voi kuin hyväksyä sen. Et sinä sille mitään voi.
Se on juuri näin. Mä niin ihmettelen tätä että aikuiset ihmiset roikkuu toisissaan siksi kun on asuttu naapurissa, oltu samassa työpaikassa, opiskeltu samassa paikassa. Ihmiset vaihtuu elämän varrella. Jos joku pysyy se on ihan tahdosta kiinni, jos kumpikin haluaa olla yhteydessä niin ollaan. Jos toinen ei halua niin pakottaa et voi. Käsittämätöntä tämmönen pitäisi olla yhteydessä ajattelu. Mistä syystä ?
Näitä avauksia on täällä joka päivä. Eikö aikuiset ihmiset hyväksy että jokaisella on oikeus seuransa valita? Ja voi elämässä olla tärkeämpiäkin ihmisiä kenen kanssa aikansa viettää kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä sinusta huokuu niin näkyvästi tuo ”ystäväni iski perheellisen miehen” -paheksunta, joten hän ei halua siksi olla enää tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Minulle käyny kans noin. Kaveri, tai paras ystävä, heitti yli 20 vuoden ystävyyden pois kun löysi lopulta 4-kymppisenä elämänsä rakkauden.
Tietenkin parisuhteessa ollaan alkuhuumassa ja kuplassa. Jos ystävyytenne on todellista, se kestää sen. Katsele muutama vuosi eteenpäin ja kysäise sitten mitä kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat eivät tarvitse tai halua enää kavereita, kun on parisuhde. On mies sitten rikas tai köyhä.
Ymmärrän sua, ap hyvin. Vaikka muuttaisi pois, niin eihän ihmissuhteen tarvitse katketa.
En ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka ajattelee että ystävyys on aikaan ja paikkaan sidottua ja jos ne kehykset muuttuu, niin ystävyyden voi lopettaa.
Yks elämän suurimmista rikkauksista on vanhat ystävät jotka on pysyneet mukana.
Mutta niinkuin joku sanoi: odota vähän aikaa ja ota yhteyttä sitten. Sen miehen ja uusien ystävien alkuhuuma vähenee kyllä jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt nähdään oliko hän oikea ystävä, ethän sinä muunlaista haluaisikaan pitää elämässäsi? Ystävyys kestää myös muutokset, joita elämä on pullollaan. Tässä vaiheessa sinun tulee antaa tilaa, ymmärrät varmaan että hän elää uutta ja jännittävää elämänvaihetta alkuhuumassa. Kyllä se siitä laantuu. Ole nyt vähän taka-alalla, mutta tavoitettavissa. Joskus toki käy niin, ettei yhteys palaa. Toivotaan parasta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua, ap hyvin. Vaikka muuttaisi pois, niin eihän ihmissuhteen tarvitse katketa.
En ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka ajattelee että ystävyys on aikaan ja paikkaan sidottua ja jos ne kehykset muuttuu, niin ystävyyden voi lopettaa.
Yks elämän suurimmista rikkauksista on vanhat ystävät jotka on pysyneet mukana.
Mutta niinkuin joku sanoi: odota vähän aikaa ja ota yhteyttä sitten. Sen miehen ja uusien ystävien alkuhuuma vähenee kyllä jossain vaiheessa.[/
Tämä juuri! Ystäväni haluaa ilmeisesti aloittaa täysin uuden elämän. Ja karistaa kaiken vanhan pois. Ja kun etäisyyttä vain 10 km, niin todella ihmetyttää. Jo ennen muuttoaan alkoi puhua vaan negatiivisesti näistä asunkulmista, että on niin ihana muuttaa uudelle asuinalueelle jne.
Toki se aina surettaa, jos ystävän menettää. Vaikkei toisessa siis mitenkään erityisesti riippuisikaan. Ja toki tullen kaipaamaan yhteisiä kävelylenkkejämme jne.
Ap
Harmittaahan se kun kaveri ei olekaan käytettävissä aina kun tarvitsee. Mitenhän monesti tämä kaveri on ollut vaivautunut perheellisten seurassa yhteisissä juhannuksissa, onko sovitut menot peruuntuneet kun miehen ja lasten kanssa on tullutkin muuta?
Vaikka minullakin on perhe, ei se siltikään ole minulle mikään ohiajava tekijä ystävyyssuhteisen osalta. Mutta monelle on. Sairastuin vaikeasti ja etenevästi muutama vuosi sitten, en ole asiasta juurikaan puhunut, oikeastaan ollenkaan. Olen huvittunut näiden ”perhekeskeisten”, ”hekstisten” ystävien viesteistä, kaikkein hauskin on aina ”ehditään sitten eläkepäivinä näkemään - heh heh!” Minä olen ollut jo vuosia eläkkeellä, sitä ei vain juuri kukaan tiedä. Jälkeeni jätän näille ydinperhefanaatikoille paskanhaistatukset ja porttikiellon käydä haudalla ”muistelemassa”. Ei ollut aikaa - sitten on myöhäistä.
Meillä on vain _nyt_.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua, ap hyvin. Vaikka muuttaisi pois, niin eihän ihmissuhteen tarvitse katketa.
En ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka ajattelee että ystävyys on aikaan ja paikkaan sidottua ja jos ne kehykset muuttuu, niin ystävyyden voi lopettaa.
Yks elämän suurimmista rikkauksista on vanhat ystävät jotka on pysyneet mukana.
Mutta niinkuin joku sanoi: odota vähän aikaa ja ota yhteyttä sitten. Sen miehen ja uusien ystävien alkuhuuma vähenee kyllä jossain vaiheessa.
Täytyy hyväksyä että joskus käy niin että ystävyys on aikaan ja paikkaan sidottua. Juuri esim naapuri. Ei kaikki ystävyydet jatku koko elämää. Ja se on ihan normaalia.
Ystävyytenne ei ole ollut hänelle niin tärkeä. Ollut vaan sopivasti lähellä. Nyt muuton myötä hän on unohtanut sinut. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Ja miksi kitiset perään?
Sitä sanotaan parisuhteeksi. Kannattas sinunkin hankkia elämä, eikä roikkua toisessa ihmisessä.