Aikuisen elämä, mistä sisältö?

Uskon ettei elämä rajoitu tähän maailmaan, vaan tämä ajallinen elämä on vain tie, jota kuljetaan ikuisuuteen. Elämän varsinainen tarkoitus ei ole tämä maailma, ne kaikki hienotkaan asiat, joita täällä voi kokea. Uskon että elämän tarkoitus on elää Jumalan kanssa rakkaussuhteessa.

Hyvää musaa, hyvii hetkii, ruokia leffoja, tanssimista, mukavia ihmisiä, keskusteluja, miettimistä, kirjoittamista, tutustumista kulttuurihistoriaan, uppoutumista kiinnostavien artistien elämään, oman itsensä pohdintaa, oma kaikki tunne-elämä, Aargh en edes pysty listaamaan, arkisista asioista koostuu sisältö, elämä on mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 50-vuotias mies, pienyrittäjä, perheetön, terveys hyvä jne eli asiat periaatteessa ihan hyvin.

Pieni talo maalla missä asun pääasiassa, pikkukaupungissa kaupunkiasunto, auto, moottoripyörä jne. Velkaa ei ole ollut vuosiin ja pärjään ihan ok.

Töissä sinänsä viihdyn (myös kapea osaamisala, työ myyntiä ja markkinointia), harrastuksissa kuluu aika ihan hyvin jne mutta usein silti tuntuu että miksi? Miksi se nyt menee näin? Työ on ja on ollut vuosien aikana tärkeä osa elämääni mutta en siitä varsinaisia väreitä ole ikinä saanut, se on vain välttämätön paha jonka joutuu hoitamaan jotta saa pidettyä elämänsä järjestyksessä.

Samoin kuin moni muu ketjussa, olen alkanut pohtia että olenko jo nyt jo siinä pisteessä että kovin montaa mutkaa ennen loppusuoraa ei ole? Ja nimenomaan mitä voisin tehdä vielä lisää ennen kuin se loppusuora tulee.

Tähän asti harrastukset lukemista lukuunottamatta ovat olleet enemmän vähemmän fyysisiä ja / tai liittyneet moottoriajoneuvoihin. Nyt niitä on aktiivisena jäljellä pyöräily ja moottoripyöräily, molemmista saan kiksejä jotta jaksaa aamulla herätä ja avata tietokoneen sekä puhelimen.

Nyt olen pohtinut jonkun aikaa uutta harrastusta josta saisi kiksit ns. kotisohvalla, sijoittamisen aloittamista. Säästöjä on jonkin verran ja jos jättää ajoneuvojen vaihtelun vuosittain uuteen niin kk tasolla pystyn investoimaan tuonnekin. Siitä harrastuksesta voisi olla ns. ykköseksi, sellaiseksi johon uppoaa ja joka toisi sisältöä elämään.

Sinullahan on asiat tosi hyvin (asuminen ja työ). Myös harrasteajoneuvojen kanssa puuhastelu on ihan parasta (plus alan tapahtumat ja samanhenkiset ihmiset).

Sijoittaminen harrastuksena ja raha harrastuksena on turhinta mihin elämänsä voi käyttää.

Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon,sanoo Jeesus

Ihmisellä ei oo hyvä ja mielekäs olo ilman yhteyttä tekijäänsä, Jumalaa.

Erossa oleminen vaivaa mieltä ja omaatuntoa,koska syyllisyys painaa mieltä ja lopulta masentaa

Moni kommentti täällä voisi olla minun kirjoittamani. Minäkin olen hengissä, mutta en ole elossa. Uskonnosta moni löytää lohtua. Minulla ole uskon lahjaa, kuten sanotaan. Juon kuin sieni. Yhteiskunta ja sen tulevaisuus on minulle täysin yhdentekevä, varsinkin kun maailmasta on kadonnut kaikki sivistys ja kulttuuri. Olen tarpeeksi vanha muistaakseni toisenlaiset ajat. Minullekin matkustaminen on harvoja ilonaiheita. Psykedeelit täällä on mainittu: kokeilisin niitä ehdottomasti jos vain löytäisin jostakin. Kommunisti-Suomessa niitä ei tahdo löytyä.

Mulle merkitystä elämään tuovat lapsi, oma talo, kaikki kaunis, luonto, uralla eteneminen. Siinä ne onkin. Nuo voisi vielä kiteyttää lapsi, estetiikka ja ura. Ei minullakaan ole mitään harrastusta, joka olisi jotenkin sisältöä tuovaa, en löydä helposti kiinnostavia kirjoja, elokuvia, sarjoja, teatteriesityksiä tai konsertteja, en oikein välitä ihmisten seurasta, en saa ihmisistä oikein mitään, usein hämmentyneen tai tyhjän olon. Joskus työtkin kyllästyttävät, ja kaipaan ajoittain etäisyyttä myös lapsestani, vaikka ne ovatkin minulle kaikki kaikessa. Eikä kaunista jaksa aina ylläpitää. Se on työlästä. Silloin elämää vain eletään ja suoritetaan. Ei varmaan kukaan tunne koko aikaa vahvaa merkityksen tunnetta, joskus tuntee, joskus ei. Sitten voi mennä toiseen laitaan, kaikki ärsyttää, eikä kiinnosta. Sellaista se on.

Ei tuohon auta muu kuin itsetuntemuksen lisääminen, että löytää itsestään sen mitä elämältä haluaa. Kyllä se siellä on, et muuten tuskailisi siinä, olisit vaan tyytyväinen. Moni on eikä elämältä muuta kaipaakkaan. Minä en ollut enkä tule koskaan olemaan, mutta helpolla sen oman itsen löytäminen ei ole tullut. 

Nykyään jos alkaa tuntua että kyllästyttää kaikki, riittää kun kysyn itseltäni että mitä oikeasti haluan. Ei se usein ole edes mitään suurta.

Vierailija kirjoitti:

Seksi ja päihteet on parasta sisältöä elämään.

Todella huono ja vaarallinen ajatus, ikuista janoa vain.

Aikuisviihteestä.

Älä ainakaan aloita peliautomaattien / nettikasinoiden pelaamista. Älä edes kokeile. Moni on äkkiä koukkuun jäänyt, jos on taipumusta addiktioon. Vuorokausi menee kevyesti syömättä ja nukkumatta rullia pyöritellessä. Kun yrittää irtautua, huomaa että mikään maailmassa ei tunnu miltään, ei mistään saa samanlaisia kiksejä. Toisaalta ei menee kauaa ennen kuin todella on sisältöä elämässä, kun miettii mistä saisi ruokaa, pulloja kerättyä edes makaronipussin ostoon ja missä asua, kun maksamattomien vuokrien takia tulee häätö tai on velkojen takia pakko myydä asunto. Lopulta velat jää maksamatta ja lopulta on ulosotossa. 

Ei elämässä ole mitään tarkoitusta. Eihän ole edes varmaa, että olemme olemassa. Jos koko elämä onkin vain jokin simuaatio tai uni, millään mitä täällä tehdään ei ole mitään merkitystä. Koska kuitenkin täällä olemme (edes simuloituina tai uneksittuina), täytyy tästä kaikesta vain ottaa irti kaikki se, mitä siitä irti saa. Nauttia niistä pienistä hetkistä kun aurinko paistaa ja linnut laulaa. Tai radiosta tulee maailman paras biisi. Elämässä on paljon asioita joista tulee hyvä mieli, jos niihin vain kiinnittää huomiota. Silloin pystyy nauttimaan ihan vain siitä että saa kokea sen hetken. Ja sen jälkeen elämä on sarja näitä hyviä hetkiä, vaikka väliin tulisi joskus ikäviäkin asioita.

Kyllä minäkin olen miettinyt, että mikä järki on siinä, että suurin osa mielen ajasta kuluu töihin ja sen tietokoneen hakkaukseen.

Ja jos omat intressit on vaikka matkustaa ja jos puoliso ei halua vaan haluaa painaa vain duunia. Ei ihminen voi määritellä päätään niin että työ se raiteilla pitää, kun sitten ei ole oikeasti ole aikaa mihinkään muuhun. Jos olen töissä, niin ei sitä tule tehtyä kuin sitä työtä. Olen miettinyt, että kai se tarkoitus sitten on vain nousta aina työtä varten ja koskaan ei ole ansainnut juoda caipirinjaa auringonlaskussa.

Koska ei niille matkoille ikinä pääse, kun aina joku on perheestä töissä ja kun on loma-aika, kaikki matkat niin kalliita ettei niitä raaski ostaa. Eli ihminen on valjastettu työn rattaisiin ja mitään mitä sillä rahalla saa, ei voi koskaan hyödyntää mitenkään paitsi ruokaostoksilla.

Luulen, että ap:een ongelma on se, ettei hän elämässään ole kokenut vielä tarpeeksi suurta tragediaa. Kun elämässä käy joku paha onnettomuus, sairaus itsellä tai läheisellä yms, niin tavallinen arki tavallisine tapahtumiseen tuntuu aivan juhlalta lopun ikää. Näin ainakin minulla , vaikkei ihan järisyttävän pahaa ole koskaan tapahtunutkaan, mutta kuitenkin minullle riittävasti.

Siis se aamulla herääminen ilman mitään vaivoja, perusruoka ,kun on nälkä ja lenkkeilyt luonnossa ja milloin missäkin , voi juosta tai kävellä. Se on huippua! Näin sanoo 72v .

Mä oon löytänyy elämääni suurimman sisällön uskosta Jeesukseen. Sen lisäksi tykkään kokkailusta ja uusien reseptien kokeilemisesta ja välimeren tyylinen ruokavalio on myös yksi iso sisältötekijä elämässäni. Eli usko ja hyvä ruoka. :)

Mulle tuo sisältöä se, että odotan ja suunnittelen eläkkeelle pääsyä. Enää 14 vuotta odottamista.

Lähes kaikkien onnellisten viesteissä toistuu yksi asia - läheiset. Uskon että myös ne ns tavallisetkin asiat tuovat elämään huomattavasti erilailla sisältöä, kun on jo pohjalla se yhteenkuuluvuuden tunne ja onnelliset ihmissuhteet. Jos nuo puuttuvat, on paikattavaa niin paljon, ettei mikään harrastus tunnu siinä tyhjiössä miltään. Vertauskuvana, juomalasilla saa täytettyä uima-altaan josta puuttuu litra, mutta ei tyhjää allasta.

Niitä läheisiä, sukua ja ystäviä, vaan ei voi itselleen mistään pakottaa. Suvuttomuudelle ei voi tehdä yhtään mitään (ainakaan jos ei missään nimessä halua lapsia), ja aikuisena on hyvin hyvin hankalaa löytää edes kavereita, saati ystäviä. Itse olen yrittänyt koko elämäni, sen 40 vuotta, ja mulla on tasan yksi kaveri joka asuu 2000km päässä ja jota näen max kerran vuodessa. Ja ihan oikeasti - yrittänyt olen enemmän kuin inhimillisesti voidaan keneltäkään vaatia.

Siinä varmaan se suurin syy elämän tyhjyyteen, harmi vaan sitä on lähes mahdoton muuttaa muuksi.

Kuluta vähemmän, luo enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tykkäsit tehdä lapsena? Kai sinulla silloin joku  harraste oli ja voisit uudelleen innostua siitä.

Kaikilla ei ole ollut lapsena harrastuksia. Vaikka tällaoset lapset taitaa olla se marginaalinen ryhmä. Itse vietin lapsuuden kotona ja leikin niillä leluilla joita meillä oli ja ulkona olin yksin ilman kavereita. Usein kuljeskelin ja oleskelin pihalla kun en keksinyt mitään tekemistä. Kerran tosin yritin kiivetä puuhun kun oli tyksää, mutta siitä tuli heti sanomista ja viikko arestia. Joistain harrastuksista olin kiinnostunut, mutta usein perustelu oli se ettei meidän perheellä ollut varaa harrastuksiin. Sellaista se toisilla vain joskus on. Jossain vaiheessa muutettiin pienestä kaupungista maalle koska vanhempani olivat yhtäkkiä sitä mieltä että maaseudun luonto ja rauha on paras paikka lapselle kasvaa. En itse kokenut juuri kuitenkaam viihtyväni maalla. Ja jos omaa lapsuuttani pitäisi kuvata kahdella sanalla niin tylsä ja pitkäveteinen olisi aika osuvia. Ja ei, en ole AP, mutta voin samaistua hyvin AP:n tunteisiin. Poden itse kanssa aivan samanlaista tyhjyyden ja merkittömyyden tunnetta.

Minulla lapsena harrastuksena oli ilmainen partio kerran viikossa. Ei muuta. Maaseudulla asuttiin ja maksullisiin harrastuksiin ei ollut varaa ja matkat olivat pitkiä (60km). Piirsin, luin, leikin leluilla, katsoin piirrettyjä. Vähän tuli elämään enemmän sisältöä, kun saatiin pelikonsoli. Missään ei myöskään ollut varaa käydä. Ei ollut Puuhamaareissuja eikä muutakaan.

Eli tiedän, miltä tuntuu.

Itse opettelen uusia asioita, käyn harrastuksissa, luen ja tutkin erilaisia tapahtumia ja ilmiöitä, laitan ruokaa, nautin taiteesta. Töissäkin voi edetä ja kehittyä. Kannattaa harjaannuttaa uteliasta ja innostunutta mieltän, maailma on täynnä upeita asioita. Netti ja kirjasto on pullollaan tietoa, vieläpä usein maksuttomasti.

Itse koen saavani elämääni merkitystä ja sisältöä muiden ihmisten "palvelemisesta" ja auttamisesta. Tämä siitäkin huolimatta, että monissa elämän valinnoissani olen ollut täysin itsekäs, koska mulla on vain yksi elämä. Silti itselleni kaikkein parhaimman tunteen, ilon ja merkityksellisyyden tuo se, kun aidosti saan olla hyödyksi jollekin toiselle ihmiselle ja hänen asialleen. Onneksi työssäni saan tätä puolta myös toteuttaa. Tämän lisäksi lapset tuovat syvää sisältöä ja merkitystä elämälleni. Sen jälkeen, kun ensimmäinen lapsi syntyi, en ole koskaan joutunut pohtimaan elämäni merkitystä tai sisältöä. Mistään elokuvien katselusta, matkustelusta, kokkailuista ja muista viihdeharrasteluista en voi kuvitella saavani todellista sisältöä elämääni. Elämä olisi noiden varassa niin tyhjää ja samantekevää.