Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisen elämä, mistä sisältö?
Lapsuus ja nuoruus oli odotusta. Koulu luokka luokalta, kirjoitukset, opinnot...eteenpäin katsomista, tulevaisuuteen valmistautumista.
Mutta entä nyt kun tuo on tehty? Olen ollut 10 vuotta työelämässä ja tämä on ihan skeidaa. Tässä nyt vaan käydään töissä ja maksetaan asuntolainaa sitten jäädään pois töistä ja ei ole rahaa tehdä mitään ja muutaman vuoden päästä kuollaan.
Mistä te teitte sen merkityksen ja sisällön elämälle? Lapset? Minä en halua. Riittääkö se uuden sukupolven taustapiruna (hoitajana, rahoittajana) pyöriminen, enää ei kaipaa mitään omaa? Harrastukset? Mä en kai ole löytänyt intohimoani, ei tanssitunnit ja lenkillä käynti niin kiehtovaa ole. Työ ja ura? Mä en tosiaan työstäni niin piittaa, se ei vaan tyydytä vaikka kyseessä vaikeapääsyinen vaativa akateeminen ala blaablaablaa. Jos ei olisi taloudellista pakkoa lopettaisin työn heti.
Tuntuu ettei tässä ole enää mitään odotettavaa. Harmaata arkea. Nyt vielä kun kaikki tapahtumat tauolla ja matkat kielletty. Monille taitaa riittää arki? Just joku että käy lenkillä ja kerää sieniä ja pesee ikkunat? Olenko poikkeava kun mulle ei riitä? Haluan jotain muuta mutta en tiedä mitä.
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla vaan ei oo intohimoa.
Niinpä! Ei todellakaan ole. Ja jotain taiteilijatyyppejä (maalaan ja rakastan sitä tai soitan yksinäni pianoa 4h joka päivä) tajuan kyllä, mä vaan en ole löytänyt mistään asiasta tuollaista intohimoa.
Mutta mun on tosi vaikea ymmärtää ihmisiä jotka ovat just että "no käyn duunissa ja grillaan ja sunnuntaina pyöräillään anoppilaan kahville, en mistään hinnasta menisi baariin tai maksaisi musiikki- tai kulttuuritapahtumasta ja ilotulituksetkin pitäisi maailmasta kieltää koska meidän Venla ei tykkää". Siis what, ihan käsittämätöntä musta ettei haluta mitään elämyksiä eikä kokemuksia, ei juhlaa ei hauskanpitoa, koko elämä kakkosvaihteella hinuttaen.
Koska niille ihmisille se ei ole mitään kakkosvaihdetta, vaan se normaali elämä on hyvää kun ei kukaan ole kuolemansairas, tai kuollut, ei ole konkurssia, laskut maksamatta, ulosottoa, koti palanut tai homeessa, lapsettomuutta kuukaudesta ja vuodesta toiseen pettymystä jne. Kun kaikki on hyvin voi nauttia siitä että saa omassa rauhassa omien rakkaiden kanssa omassa pihassa grillata, on ne rakkaat, on se piha ja grilli ja jotain ruokaa laittaa sinne grilliin.
Sulla on liian helppoa elämää kun sinä et osaa arvostaa elämäsi helppoutta, sitä että olet terve, sinulla on hyväpalkkainen työ, voit tilata ravintolasta ruokaa tai mennä keikalle, sinulla on ystäviä ja sukulaisia, sinulla on koti jonka olet itse valinnut ja ostanut omaksi. Väität että sinulla oli niin köyhä ja ankea elämä lapsena että siksi olet hommannut nyt noin helpon elämän, ei pidä paikkaansa, jos elämäsi olisi niin paljon parempaa kuin lapsuutesi, niin nauttisit elämästäsi nyt täysinsiemauksin.
Ao täällä. Oliko vähän katkeraa? Onko mulla ollut helppo elämä kun olen tosiaan tuppukylästä mt-ongelmaisen yh:n kakara joka sai turpaan sekä tältä yh:lta että sen poikaystäviltä, ei ollut harrastuksia ym, joskus 12-vuotiaana pyöritin huushollia yksin kun mutsi oli pari viikkoa mielisairaalassa jne (ihmettelen ettei asia tullut ilmi esim. siellä hoitopaikassa, en siis koskaan ole ollut lasun listoilla tms). Itse maksoin lukiokirjat, kirjoitukset, autokoulut, auton..No kai se oli helppoa.
Ja kyllä olen tietoisesti tavoitellut elämää jossa on siisti ja kiva koti ja voi ostaa hyvää ruokaa jne. Lapsuudenkodissa haisi ja haisee kissankusi ja tiskipöydällä on homeista ruokaa.
Sosiaalisista kontakteista en ole juuri puhunut enkä niillä ainakaan kehuskellut. Niitä nimittäin ei juuri ole. Äitiä tapaan 1-2 krt vuodessa, muita sukulaisia en lainkaan ja ystäviä harvakseltaan. Ystävillä on ne lapset ym. Niillä keikoilla ym käyn usein yksin. Välillä haittaa, välillä ei. Olen aika introvertti, mutta kyllä mä nautin esim. juhlista hyvinkin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tykkäsit tehdä lapsena? Kai sinulla silloin joku harraste oli ja voisit uudelleen innostua siitä.
Ap täällä. Kuten sanottu ei ollut lapsena harrastuksia paitsi lukeminen. Luin toosi paljon. En oikeasti tehnyt mitään muuta kuin luin. Varmaan siksi tulikin stoppi enkä ole kohta 15 vuoteen lukenut juuri muuta kuin mitä nyt opinnoissa piti. Sain tarpeekseni, en nauti kirjoista enää yhtään harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. En ole vuosiin omistanut kirjastokorttiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi ja päihteet on parasta sisältöä elämään.
Samaa olin tulossa sanomaan. Minä nussin ja juon kun on tylsää. Toisin sanoen nautiskelen.
Ap täällä. Seksistä ja päihteistä kyllä nautin mutta ei ole ollut aikoihin hyvää seksiä, vain pari väsynyttä nylkyttäjää parin viime vuoden aikana ja päihteidenkäyttökin jäänyt vähälle, yhden kerran tänä vuonna olen ottanut alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, että Ap:lla on käsittelemättömiä asioita lapsuudessaan ja siksi hän ei pysty nauttimaan elämästään. Suosittelisin menemään esim. psykodynaamiseen terapiaan tai jopa ihan psykoanalyysiin, jos rahat riittävät ja kantti kestää. Todella raskasta (oma kokemus), mutta potentiaalisesti erittäin palkitsevaa ja saatat löytää "tarkoituksen" elämällesi.
Ap täällä. Olen miettinyt. En tiedä hyödyttäisikö, en oikein osaa pitää psykologiaa tieteenä. Ja kallista lystiä varmasti, toimivana yksilönähän en mitään kelan korvaamia jaksoja saisi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että Ap on jotenkin sivussa itsestään ja omasta elämästään. Mikä tuon tyhjyyden tunteen tuottaa? Oman itsensä kohtaamattomuus? Kokeile oikeasti ottaa täysi vastuu elämästäsi Ap. Ei ole ketään muuta ratkaisemaan kertomiasi ongelmia.
Myönnän että varmaan tykkäisin jos olisi joku joka komentaisi tai joku uusi putki johon hypätä. Tai onhan niitä toisaalta, esim. väitöskirja, mutta kun ei kiinnosta. Se matkustelu ym joo...Mutta jotenkin tuntuu ettei käytännössä riitä rahkeet, en pystyisi luopumaan vakityöstä, säännöllisistä tuloista jne. Lapsena ajattelin aina että lähden isona kauas pois, Pariisi, New York tms..sitten jotain tapahtui ja nyt olen ammatissa joka ei mahdollista tuollaista (toisaalta en missään tapauksessa olisi halunnutkaan opiskella jotain kansainvälistä kauppaa tms) ja nuo ajatukset tuntuvat naiivilta. Moni haaveilee ties mistä, joku misseydestä ja toinen siitä että tulee kuuluisaksi taiteilijaksi ja joku NASAlle työskentelystä, harvempi sitten lopulta koskaan päätyy edes lähelle näitä lapsuusunelmia, astronauttius vaihtuu sujuvasti sähkärinä Järvenpäässä työskentelyyn jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, Kuulostat tosi paljon samalta kuin minä, se aiemmin Ei ap... Nimimerkillä kirjoittanut. Itselläkin takana hyvin ankea ja laiminlyövä lapsuus. Ainoa harrastus lukeminen, ei yhtään sukua eikä ystäviä, jne. Uskon että syynä näihin tunteisiin on kombinaatio seuraavia
- yleinen pettymys ihmiskuntaan. Kun kukaan ei ole välittänyt eikä auttanut, ei ole tunnetta että kuuluisi mihinkään, edes ihmisiin rotuna. Lisäksi en halua "auttaa ihmisiä", koska itsenikin on jätetty ihan yksin. En koe juurikaan empatiaa ihmisiä kohtaan isona massana, ainoastaan yksilöinä jos tunnen heidät.
- kasvatus, ei ollut lapsena kivaa eikä mikään saanut olla kivaa. Esim nauraminen oli vanhempien mielestä hullun hommaa, eikä minusta ole yhtään edes hymyileväa kuvaa lapsuudesta.
- vaikka arvostan esim hyviä tuloja ja mahdollisuuksia nyt aikuisena, en NAUTI niistä sen kummemmin vaan ne ovat neutraaleja (vrt lapsuuden kurjuuteen). En ole oppinut ikinä nauttimaan mistään. Matkustelu yksin on ainoa josta tosissani nautin, silloin on täysin riippumaton muista. Siksi sen puute nyt on tosi kurjaa, kun on viety ainoa ilo.
Enpä osaa auttaa, mutta tuskin kukaan voi... Pitäisi saada uusi lapsuus ja elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, että Ap:lla on käsittelemättömiä asioita lapsuudessaan ja siksi hän ei pysty nauttimaan elämästään. Suosittelisin menemään esim. psykodynaamiseen terapiaan tai jopa ihan psykoanalyysiin, jos rahat riittävät ja kantti kestää. Todella raskasta (oma kokemus), mutta potentiaalisesti erittäin palkitsevaa ja saatat löytää "tarkoituksen" elämällesi.
Ap täällä. Olen miettinyt. En tiedä hyödyttäisikö, en oikein osaa pitää psykologiaa tieteenä. Ja kallista lystiä varmasti, toimivana yksilönähän en mitään kelan korvaamia jaksoja saisi.
Ei toiminut ainakaan minulla. Terapeutti olisi hirveästi halunnut käyttää kaiken maailman höpöhöpömenetelmiä (siis sellaisia, joilla ei ole yhtään mitään tieteellistä pohjaa, täysin uskomushoitoja), ja loukkaantui kun en halunnut. Plasebohan ei toimi, jos siihen ei usko, mutta hänen mielestään tämä oli merkki hoitovastaisuudesta ja hän irtisanoi hoitosuhteen puolen vuoden jälkeen. Joo, se siitä luottamuksen kasvattamisesta terapialla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kävin yli 5v terapiassa. Olen kokeillut lukuisia harrastuksia, matkustellut jne. Mikään ei enää kiinnosta. Tuntuu, että kaikki on koettu ja nähty. En tiedä mikä tähän auttaisi. Kaikki on tasaisen harmaata. Ollut jo useamman vuoden. Turrutan itseäni lääkkeillä ja alkoholilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätöntä ettei jollain ole sisältöä elämässä? Tänään ja huomenna voi tapahtua mitä vaan, voi vaikka voittaa 90 milliä tai rakastua😁
Mun tämän päivän sisältö tähän mennessä:
- heräsin kun aurinko paistoi silmiin. Ihanaa sillä elän valosta ja auringosta. Kello oli 5
- paistoin sämpylöitä aamiaiseksi, taikinan tein eilen
- pesin pyykkiä ja laitoin ne terassille kuivamaan, niihin tulee ihana tuulen tuoksu!
- kiersin kukkapenkit ja hedelmäpuut ja ihmettelin miten aikaisessa kaikki on
- istutin ensimmäiset siemet ja taimet kasvihuoneeseen ja istuin siellä hetken ihailemassa
- nyt teen ihanan lounaan ja odotan lapsenlasta kylään:)
Jonkun mielestä tyhmiä arkisia juttuja mutta juuri nyt nautin tästä todella.
Teimme mieheni kanssa jo vuosia sitten päätöksen että teemme töitä vain 8h koska siitä saamme palkan (periaatteessa, ylemmillä toimihlöillä ei ole työaikaa) lukuunottamatta satunnaisia pakollisia kontakteja toiselle puolelle maapalloa. Nyt olen lomautettuna ja miea kotitoimistolla ja nautimme täysillä.
Toivottavasti meistä ei tule koskaan niin mielikuvituksettomia ettemme keksisi sisältöä!
Voin olla tylsä ihminen, mutta elämääni merkitystä ovat tuoneet ajallisesti pisimpään harrastukset. Olen lapsesta saakka harrastanut lukemista ja kirjoittamista, ja nyt aikuisena harrastan lisäksi käsitöitä, leipomista, joogaa ja tanssia. Merkitystä tuovat elämääni myös kumppanin ja ystävien seura sekä korkeakouluopinnot (ala kiinnostaa minua suuresti).
Edellä mainitut tuottavat minulle pitkäkestoista tyytyväisyyttä. Kuitenkin päivittäin suurinta iloa tuovat pienet asiat. Ulkona on nättiä, joku kävelyttää söpöä koiraa, katson hassun eläinvideon netistä tai keitän teetä ja nautin keksin hiljaisuudessa. Ne ovat lyhyitä tyytyväisyyden purskahduksia, ja niitä pystyy keräämään päivän aikana useita, koska ne ovat niin simppeleitä ja arkipäiväisiä. Päivä tuntuu heti merkityksellisemmältä.
Kannattaa ottaa oppia Pekka Routalemmeltä. Kaikesta löytää jotain jännää ja silloin elämä ei todellakaan ole tylsää. Pitää vaan olla avoinna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se harmaa ja tasainen normaali hiljainen rauhallinen arki on parasta elämässä. Nuoruuden sekoilut, biletykset, riehumiset ja kokeilut takanapäin. Mitä muuta aikuinen ihminen voisi oikeasti elämässään kaivata?
Tämä jaksaa aina ihmetyttää. Miksi jotkut luulevat, että kaikkien nuoruus on sekoilua, biletystä, riehumista ja kokeilua? Kun ei se ole. Joillekin se on vastuuta muista. Joillakin ei rahaa, tai kavereita. Osaa ei edes kiinosta sekoilla tai bilettää.
Juu, kouluikä kiusaamisen ja ulkopuolisuuden tuomaa ahdistusta, opiskeluaika ujouden ja ulkopuolisuuden kanssa kamppailua,
Yritys poistaa alkoholilla ujoutta, muutama kännitörttöily, jotka aiheuttavat yhä häpeä-flashbackeja....kiusaaminen toistui.
Masennus joka oli johtaa itsemurhaan.
Joo ei mitään villiä nuoruutta ollut.
Istu ja mieti, mitä toivoisit, jos saisit ihan mitä tahansa - ja myös sitä, miksi? Mitä se antaisi sinulle, mikä tekisi sinut onnelliseksi?
Sitten ala miettiä, kuinka pystyt toteuttamaan tätä toivomusten listaa. Monen taidon pystyy oppimaan harjoittelemalla, vaikka ei uskoisi alkujaan. Monen rahaa vaativan haaveen voi toteuttaa ajan kanssa, kun malttaa säästää. Harva asia on lopultakaan ihan mahdoton.
Ja se miksi-osuus voi ehkä antaa sinulle oivalluksen siitä, mikä sen toiveen takana lopulta on. Jos haaveilet jostakin, mitä ei ole ehkä mahdollista toteuttaa vuosiin, se voi herättää ideoita jostakin muusta asiasta, joka saisi sinut tuntemaan samoin.
Jokainen meistä on omanlaisensa ja hyvä omana itsenään. Minä nautin aikuisen sinkkunaisen elämästä. Harrastan mielenkiintoisia asioita, kuten valokuvausta, kädentaitoja, lukemista ja musiikkia. Tapaan ystäviä, harrastan kulttuuria, matkustelen (näitä tietysti näinä aikoina vähemmän), laitan mielelläni ruokaa ja sisustan kotia. En ole viherpeukalo, mutta nautin kun saan istuttaa kukkia ja seurata niiden kasvua. Iloitsen kävelystä kauniissa säässä, katselen jokivarren maisemia, annan auringon lämmittää, kuuntelen lintuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä tuo vaihe on jäämässä taakse. Kun lapset muuttivat kotoa ja jäin sinkkuna yksin, oli aluksi kovaa.
Fyffeä on minullakin ja keskityn itseni kehittämiseen ja muiden auttamiseen. Sillä tavalla ystäväpiiri on kasvanut. Sijoitan myös ulkonäköön. Kuntoa pitäisi kasvattaa, venäjän opinnot on alussa, joogaleirit etelässä kiinnostaa, ehkä joskus otan viljelypalstan ja liityn kuoroon.
Älä jää yksin äläkä masennukseen. Varsinkaan älä ota miestä ilkkumaan masennustasi. Toivu rauhassa, löydät oman elämäsi.
Mikä aina on tuonut sisältöä elämääni on mielenkiinnonkohteeni. Lueskelen yleensä jotain, mikä minua kiinnostaa, erilaiset tekniset askartelut kuuluvat ajoittain elämääni.
Minulla on myös silmää ympäristössä olevalle kauneudelle.
Toki nykyään suurin elämän sisältö tulee perheestä.
Joskus innostun opettelemaan jonkin uuden taidon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tykkäsit tehdä lapsena? Kai sinulla silloin joku harraste oli ja voisit uudelleen innostua siitä.
Kaikilla ei ole ollut lapsena harrastuksia. Vaikka tällaoset lapset taitaa olla se marginaalinen ryhmä. Itse vietin lapsuuden kotona ja leikin niillä leluilla joita meillä oli ja ulkona olin yksin ilman kavereita. Usein kuljeskelin ja oleskelin pihalla kun en keksinyt mitään tekemistä. Kerran tosin yritin kiivetä puuhun kun oli tyksää, mutta siitä tuli heti sanomista ja viikko arestia. Joistain harrastuksista olin kiinnostunut, mutta usein perustelu oli se ettei meidän perheellä ollut varaa harrastuksiin. Sellaista se toisilla vain joskus on. Jossain vaiheessa muutettiin pienestä kaupungista maalle koska vanhempani olivat yhtäkkiä sitä mieltä että maaseudun luonto ja rauha on paras paikka lapselle kasvaa. En itse kokenut juuri kuitenkaam viihtyväni maalla. Ja jos omaa lapsuuttani pitäisi kuvata kahdella sanalla niin tylsä ja pitkäveteinen olisi aika osuvia. Ja ei, en ole AP, mutta voin samaistua hyvin AP:n tunteisiin. Poden itse kanssa aivan samanlaista tyhjyyden ja merkittömyyden tunnetta.
Täällä vielä yksi kohtalotoveri. Tyhjyys,celämän merkityksettömyys, intohimon ja ambitioiden puute...
Olen koko ikäni etsinyt rakkautta. Huonolla menestyksellä. Kehnoja ja kariutuneita ihmissuhteita on läjäpäin. Minulla on jopa kolme aikuista lasta. Olemme kyllä puheväliessä, mutta olen äitinäkin ollut etäinen. Tai lapset ovat ottaneet etäisyyttä. En tiedä, mikä minussa on vikana.
Älyä ja uutteruutta, yritystä on ollut nuorempana paljon. Nyt olen jotenkin alistunut ja passivoitunut. Kun ei millään ole kumminkaan merkitystä. Elämä on sitä samaa, teet mitä tahansa. Olen yksin ja erakoitunut.
Kyllä mulle sekä perhe, työ että muut ihmissuhteet tuovat paljon iloa ja mielekkyyttä elämään. Lapset nyt 7 ja 13 eli alkaa olla vaikka mitä mukavaa heidän kanssaan. Reissataan aika paljon perheen kanssa. Tykkään tosi paljon myös työstäni. Rakastan lukemista ja ihmisten tapaamista.
Onko sulla läheisiä ihmisiä? Auttaisiko työpaikan vaihto?
Elämänsisältöä monista harrastuksista, kun ei ole perhettä/lapsia.
Hyvin menee näinkin ☺️
Vierailija kirjoitti:
Istu ja mieti, mitä toivoisit, jos saisit ihan mitä tahansa - ja myös sitä, miksi? Mitä se antaisi sinulle, mikä tekisi sinut onnelliseksi?
Sitten ala miettiä, kuinka pystyt toteuttamaan tätä toivomusten listaa. Monen taidon pystyy oppimaan harjoittelemalla, vaikka ei uskoisi alkujaan. Monen rahaa vaativan haaveen voi toteuttaa ajan kanssa, kun malttaa säästää. Harva asia on lopultakaan ihan mahdoton.
Ja se miksi-osuus voi ehkä antaa sinulle oivalluksen siitä, mikä sen toiveen takana lopulta on. Jos haaveilet jostakin, mitä ei ole ehkä mahdollista toteuttaa vuosiin, se voi herättää ideoita jostakin muusta asiasta, joka saisi sinut tuntemaan samoin.
Jokainen meistä on omanlaisensa ja hyvä omana itsenään. Minä nautin aikuisen sinkkunaisen elämästä. Harrastan mielenkiintoisia asioita, kuten valokuvausta, kädentaitoja, lukemista ja musiikkia. Tapaan ystäviä, harrastan kulttuuria, matkustelen (näitä tietysti näinä aikoina vähemmän), laitan mielelläni ruokaa ja sisustan kotia. En ole viherpeukalo, mutta nautin kun saan istuttaa kukkia ja seurata niiden kasvua. Iloitsen kävelystä kauniissa säässä, katselen jokivarren maisemia, annan auringon lämmittää, kuuntelen lintuja.
Kiva nainen ❤️
M
Alue: Aihe vapaa
Videopelejä, TV-sarjoja, anime ja internettiä. Näillä pärjää pitkälle ja etätöissä (jos on lungi työ) niin noitakin pystyy hyvin harrastamaan kriisin aikana.