Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisen elämä, mistä sisältö?
Lapsuus ja nuoruus oli odotusta. Koulu luokka luokalta, kirjoitukset, opinnot...eteenpäin katsomista, tulevaisuuteen valmistautumista.
Mutta entä nyt kun tuo on tehty? Olen ollut 10 vuotta työelämässä ja tämä on ihan skeidaa. Tässä nyt vaan käydään töissä ja maksetaan asuntolainaa sitten jäädään pois töistä ja ei ole rahaa tehdä mitään ja muutaman vuoden päästä kuollaan.
Mistä te teitte sen merkityksen ja sisällön elämälle? Lapset? Minä en halua. Riittääkö se uuden sukupolven taustapiruna (hoitajana, rahoittajana) pyöriminen, enää ei kaipaa mitään omaa? Harrastukset? Mä en kai ole löytänyt intohimoani, ei tanssitunnit ja lenkillä käynti niin kiehtovaa ole. Työ ja ura? Mä en tosiaan työstäni niin piittaa, se ei vaan tyydytä vaikka kyseessä vaikeapääsyinen vaativa akateeminen ala blaablaablaa. Jos ei olisi taloudellista pakkoa lopettaisin työn heti.
Tuntuu ettei tässä ole enää mitään odotettavaa. Harmaata arkea. Nyt vielä kun kaikki tapahtumat tauolla ja matkat kielletty. Monille taitaa riittää arki? Just joku että käy lenkillä ja kerää sieniä ja pesee ikkunat? Olenko poikkeava kun mulle ei riitä? Haluan jotain muuta mutta en tiedä mitä.
Kommentit (463)
Olen elänyt sitku-elämää. Tavoitteena oli päästä pois köyhyydestä ja umpimieliseltä pikkupaikkakunnalta. Tehty, mutta ei tämä nytkään huippua ole. Käydä töissä jotta saa rahaa jotta voi sen rahan siirtää samana päivänä omalta tililtä pankille.
Olisin hyvä rikas. Jos ei tarvitsisi käydä töissä niin matkustelisin, eläisin kunnon jetset-elämää. Etelänlomia, laskettelua, ratsastusta, Broadway-näytelmiä, patikointia Andeilla, purjehduskouluun Karibialle, rentoutumista Italian villalla, extreme-retki etelänavalle pingviinejä katsomaan...
Mutta tuo ei ole mahdollista ellen voita lotossa ja se on epätodennäköistä koska en edes lottoa.
Nyt se on "herätys ja loskasateessa ruuhkabussiin, koneen klikkailua ja raivoamista kun ei se paska toimi ja neljättä kertaa joutuu uudelleenkäynnistämään kaiken, ankea lounas ruokalan peltilaatikosta naarmuiselle ja harmaantuneelle lautaselle lapioituna, taas klikkailua ja ihmisten valituksen kuuntelemista, bussi, lähialepa, koti, ehkä se tanssitunti tai juoksulenkki, nukkumaan, herätys..." Ja tätä vielä 30 vuotta ja sitten kuolee pois. Ei todellakaan sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se tuossa vaiheessa voisi olla aika antaa niitä kokemuksia ja etenemispaukkoja toiselle. Opettaa, kasvattaa, saada aitoa elämänsisältöä. Tuo lapsettoman aikuisen elämä vaan on niin sisällötöntä.
Mun elämässä on sisältöä, vaikkei se niin hohdokasta ole. Perhe, ystävät, hevoset, työ, kirjallisuus jne. En kie, että aikuinen elämä olusi tylsää tai harmaata.
No mitä jos käyt messuilla ja etsit niistä uusia ideoita. Messutapahtumat jotka ovat kiinnostuksiasi lähimpänä tai edes sinnepäin, sitten kun ne taas tulevat takaisin. Kirjallisuus ja videot ovat myös hyvä vinkkien lähde. Entä paperille listaa, -mistä pidät- ja mistä et. Entä matkailu myöhemmin. Saatko hankittua kotiin harrastusvälineitä. Entä musiikki, kielen opiskelu, videot, kommunikaatio /luennot, kirjoittaminen, käsillä tekeminen, asioiden pohtiminen eri suunnilta ja kannoilta jonka avulla pääsee taas eteenpäin. Entä onko sellaista alaa jonka koet edes vähän paremmaksi itsellesi kuin nykytilanne. Entä miellyttävämpi maisema tai alue asuinpaikkana. Tiedät itse parhaiten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustyöelämä on tuota samaa paskaa vuodesta toiseen.
Jonakin päivänä pitää vaan tehdä irtiotto kun alkaa oleen mitta täysi.
Vaikka sitten tyhjän päälle jos muuten on talous kunnossa, (useimmilla ei ole mikään asia kunnossa).
No jos pääset kynnyksen yli irtiottoon niin takaisin työelämään ei koskaan enää haluakkaan, on se niin paskaa mikä ei työpaikkaa vaihtamallakaan enää parane.
Reissaaminen olisi siis sun juttu? Sitten vaan kohti sita tavoitetta. Töita, rahan keruuta ja sitten sapattivapaata puoli vuotta tai vuosi ja maailmaan kiertamaan :) Pihtailustakin voi tehda mieluisan projektin, kun on jotain mita odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ole nimenomaan tavoitellut helppoa elämää, jos et ole koskaan yrittänyt saada työelämästä haastetta?
Mieluisan elämän elämiselle on 2 suurta estettä - raha ja aika. Se hyvinpalkattu vaativa asiantuntijatyö vie liikaa aikaa, n. 50h/vko, joka toisen viikonlopun ja olin töissä myös pääsiäisen, joulun, viime juhannuksen..lomalla olin viimeksi kesällä 2019 2vko ja matkustanut olen tasan vuosi sitreb 5vrk matkan. Jos taas ei tee työtä niin ei ole rahaa vaan on muutettava takaisin tuppukylään, vähäisestäkin matkustelusta luovuttava. Sitäkin olen miettinyt että jos vaan muuttaisi syrjemmälle, ottaisi koiran ja touhuaisi sen kanssa kaikkea, unohtaisi matkat ja teatterit jne.
Mutta en ole luopumaankaan valmis. Kuten sanottu tulen köyhistä oloista. Ei mulla ollut huoletonta nuoruutta jolloin harrastaa, shoppailla, käydä jossain discoissa ja festareilla jne. Mistään harrastuksista ei ollut puhettakaan (luin sitten kirjoja kun se oli ilmaista, paljon kirjoja, joskus yli 30 kirjaa kuukaudessa) ja kesälomat oltiin töissä ja muuten jaettiin mainoksia ja niistä rahoista ostettiin lukiokirjat, maksettiin yo-kirjoitukset, autokoulut, silmälasit jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se harmaa ja tasainen normaali hiljainen rauhallinen arki on parasta elämässä. Nuoruuden sekoilut, biletykset, riehumiset ja kokeilut takanapäin. Mitä muuta aikuinen ihminen voisi oikeasti elämässään kaivata?
Vierailija kirjoitti:
Eikö se tuossa vaiheessa voisi olla aika antaa niitä kokemuksia ja etenemispaukkoja toiselle. Opettaa, kasvattaa, saada aitoa elämänsisältöä. Tuo lapsettoman aikuisen elämä vaan on niin sisällötöntä.
Ei kun haluan niitä kokemuksia itse. Voin sen ihan myöntää, itsekkääksi sättiminen ei säväytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se tuossa vaiheessa voisi olla aika antaa niitä kokemuksia ja etenemispaukkoja toiselle. Opettaa, kasvattaa, saada aitoa elämänsisältöä. Tuo lapsettoman aikuisen elämä vaan on niin sisällötöntä.
Samaa mieltä. Työkavereissani on muutama 40-50v lapseton nainen, jotka valittavat samaa vuosikymmenien töihin-kotiin-töihin oravanpyörää. Olen itse salaa tyytyväinen, että olen saanut jo 16 vuotta olla mukana lapseni kasvussa. Hänen myötään olen todellakin saanut elämään sisältöä, toki joskus myös negatiivisiakin juttuja, mutta kuitenkin täyttä elämää.
Vahvasti eri mieltä. Lapsia ei tule hankkia jos ei heitä halua, lapsien pitäisi saada syntyä toivottuina. Ja ap ei lapsia halunnut, silloin se ei ole vaihtoehto. Samaa oravanpyörää se elämä sitä paitsi on vaikka olisi lapsiakin, harrastuksiin kuskaamiset ym vielä lisänä.
Lapsettoman aikuisen elämän ei todellakaan tarvitse olla sisällyksetöntä! Eikä itselleen elämistä.
Ala opiskella jotain uutta alaa vain yleissivistyksen vuoksi? Aloita uusi harrastus, kai sinulla on jotain muitakin mielenkiinnon kohteita? Muuta omakotitaloon maalle, hoida puutarhaa, tutustu paikallisiin, ala toimia vapaaehtoisena jossain yhdistyksessä, hanki lemmikki? Aloita sukututkimus, vaellus, surffaus, ekoelämä, joku henkevä harrastus? Ryhdy kuntoilemaan täysillä ja vaihda ruokavalio terveelliseksi? Ryhdy kirjoittamaan kirjaa tai perusta blogi/instatili? Auta vapaaehtoisesti vanhuksia tai lapsiperheitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se harmaa ja tasainen normaali hiljainen rauhallinen arki on parasta elämässä. Nuoruuden sekoilut, biletykset, riehumiset ja kokeilut takanapäin. Mitä muuta aikuinen ihminen voisi oikeasti elämässään kaivata?
Tämä jaksaa aina ihmetyttää. Miksi jotkut luulevat, että kaikkien nuoruus on sekoilua, biletystä, riehumista ja kokeilua? Kun ei se ole. Joillekin se on vastuuta muista. Joillakin ei rahaa, tai kavereita. Osaa ei edes kiinosta sekoilla tai bilettää.
Olen lähestulkoon samassa tilanteessa kuin sinä, ei perhettä eikä lapsia. Olen ollut myös samanlaisessa vaiheessa kun piti miettiä mitä elämältään haluaa ja lopettaa suorittaminen, astua aikuisuuteen. On ollut pakko hyväksyä ettei aina ole mielekästä tekemistä vaan olla vaan. Minun elämäni sisältö on nykyään kaverit (joita tapaan erittäin harvoin syystä että heillä on perheet ja parisuhteet) mutta heidän kanssaan keskustelu ja oleminen vaikkakin emme tapaa kovin usein saa minut tuntemaan itseni onnelliseksi. Lisäksi minut tekee onnelliseksi musiikki ja erilaiset musiikkitapahtumat.
Olen oppinut ns. jättämään työni työpaikalle, sillä olen polttanut itseni nuorena loppuun ja joutunut opettelemaan tämänkin taidon kantapään kautta. En enää anna työni määrittää minua.
Toki minullakin on hetkiä jolloin mietin minkä takia olen täällä maailmassa ja että olen yksin. Ne hetket vaan kuuluvat elämään.
Mun mielesta toi selittaa osan sun tyytymattomyydestasi, etta painat ihan sikana töita vaikka et koe työtasi mieluisina ja itsessaan sisaltöa tuovana asiana. Eihan tollasta jaksa kukaan ilman, etta alkaa ahdistaa.
Elämässä ei ole tarkoitusta annettuna. Se tarkoitus ja merkityksellisyys täytyy keksiä itse.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, etta olet elanyt "sitku elamaa". Et hetkessa. Tassa ja nyt. Ihmiset, jotka saavat iloa pienista asioista, osaa elaa nyt ja nauttii siita. Sulla ilmeisesti pitais olla aina joku "projekti" elamassa?
Mita tekisit, jos voisit lopettaa työsi?
Minä en kai mitään. Hirveä kysymys. En ole haaveillit tai halunnut koskaan mitään. On riittänyt että työ on ainut joka tuo tyydyttävän sisällön elämääni. Jos minulla ei olisi työtäni, niin sitten kai olisin kotona tekemättä mitään. En minä osaa tehdä miuta kuin työtäni.
Paras luonteenpiirre mitä olen saanut on uteliaisuus ja halu oppia uutta. Jaksan innostua aina uudestaan uudesta kielestä, musiikista, kirjoista, ilmiöistä ja mistä tahansa. Olen myös kokenut saman lannistumisen aikoinaan, mutta olen pakottanut toisinaan itseni tekemään ja kokemaan uutta. Pitää vain vähän potkia itseään alkuun.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu, etta olet elanyt "sitku elamaa". Et hetkessa. Tassa ja nyt. Ihmiset, jotka saavat iloa pienista asioista, osaa elaa nyt ja nauttii siita. Sulla ilmeisesti pitais olla aina joku "projekti" elamassa?
Mita tekisit, jos voisit lopettaa työsi?