Miksi Suomessa on niin vähän tyylikkäitä ihmisiä?

Täällä minä olen. Luonnollisen tyylikäs ja viehkeä neitokainen. 

Tyylikkäitä on vain Helsingin ja Espoon varakkaiden asuinalueella. 

Täytyy kyllä sanoa että kaipaan itsekin tyylikkäitä ihmisiä lisää. Joskus Hki keskustassa esim Stokkalla näki hyvin pukeutuneita, selvästi varakkaita pariskuntia tai ikä ihmisiä.

Jäin oikein katsomaan kerran kun näin iäkkään miehen ehkä n 65-70v jolla oli tietysti puku päällä ja liivi alla ja villakangastakki, huopahattu ja kävelykeppi  hän tuoksui ihanan miehekkäälle. Katselin häntä pitkään ihaillen.  

Silloin kun itänaapurista kävi paljon varakkaita Helsingissä, niin näki paljon hyvin tyylikkäitä ja huoliteltuja ihmisiä.

Suomalaiset ja varsinkin miehet pelkäävät mitä muut sanovat jos pukeutuu tyylikkäisiin vaatteisiin.

Pitäisikö suomalaisten näyttää ap:n mielestä Hercule Poiroteilta ja Neiti Marpleilta? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ja varsinkin miehet pelkäävät mitä muut sanovat jos pukeutuu tyylikkäisiin vaatteisiin.

Tämä on ihan todellinen pelko, oltiin häihin menossa vieraaksi ja mieheni kävi nopeasti ärrällä ostamassa jotain niin jonossa takana olleet puliveivarit alkoivat haukkumaan h*moksi ja uhkasivat hakata.

Vierailija kirjoitti:

Rahattomuus syynä

Suomalaisten ostovoima on surkea, ei siitä mihinkään pääse. Ja se näkyy katukuvassa. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan ihan teinien kohdalla ymmärrän ne alakulttuurityylit, mutta monet aikuisetkin pukeutuvat todella mauttomasti. Itse asiassa vähän varttuneempi väki saattaa kunnostautua tässä asiassa yhtä lailla, tosin ihan vanhukset ovat yleensä nätisti pukeutuneita.

 

Mitäs se sua haittaa miten muut pukeutuu? Voithan sä pukea itsesi, miehesi ja perheesi miten haluat niin tunnette sitten olonne niin tyylikkäiksi ehkäpä? Tajuatko ollenkaan, etteivät kaikki oel mitenkään kiinnostuneita tyylikkäinä olosta. Joillekin muut asiat ovat paljon tärkeämpiä ja hyvä niin, koska usein ne muut asiat ovat miljoona kertaa tärkeämpiä kuin se tyylikkäältä näyttäminen.

Sinäkin voit sen joskus käsittää kun vähän kasvat aikuiseks

Mieheni on jäntevä ja hoikka

Tuuheat kauniit hiukset.

Olen onnekas

35 vuoden liitto:)

No, vaatteet näyttävät minusta parhailta hoikkien päällä. Istuvat hyvin ja tulee jotenkin sellainen vaivattoman tyylikäs look pienellä panostuksella. Jos vartalo on mallia omena, on paljon vaikeampi löytää mitään istuvia vaatteita. Mikään ei oikein näytä hyvältä. Suomessa on paljon ylipainoisia. Itsellekin kertynyt vuosien sairastelun myötä 10 ylimääräistä kiloa. Vaatteet ei näytä enää hyvältä päällä, niin en jaksa panostaa. Vaikea sopeutua tähän, kun muuten koko elämänsä ollut hoikka ja näyttänyt hyvältä missä vain vaatteissa.

Nyt nelikymppisenä alkaa ymmärtää sitä, että tyylikkyys on aika pitkälti opittua, eli joko pukeutumiseen (ja muotiin, väreihin, materiaaleihin) pitää olla aitoa kiinnostusta. Tai se on opittu vanhempien kautta jo nuorempana, eli vanhemmat on pukeutuneet tyylikkäästi, pukeneet lapsensa hyvin jne.

Tyylikkyys vaatii siis joka tapauksessa panostusta ja aikaa siihen, että oma tyyli löytyy ja myöhemmin kehittyy. Useimmilla ei vaan ole siihen kiinnostusta, aikaa tai rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulun varmaankin ap:n mielestä auttamattoman tyylittömiin henkilöihin ikuisen rokkilookini kanssa, mutta kun se suomenruotsalainen purjehdustyyli tai etelä-eurooppalaiset kesämekot, korkkarit ja kevyt meikki hulmuavine hiuksineen on vaan omasta mielestäni auttamattoman tylsää ja ahdistavaa, niin miksi kaikkien pitäisi suhtautua samaan muottiin? Joudun ajoittain työn puolesta nykimään jakkupukua päälle ja kampaamaan tukkani, ja koen sen täysin irralliseksi pelleilyksi kun työni perustuu kuitenkin hyvin vahvasti asiaosaamiselle. Suomessa itse asiassa pukeutumiseen ja sen puolen itseilmaisuun annetaan aika paljon vapauksia verrattuna moneen muuhun maahan, jossa olen asunut, täällä et herätä erityisemmin huomiota vähän valtavirrasta poikkeavalla tyylillä. Ja minusta on vaan kiva, kun kadulla tulee vastaan muutakin kun ulkonäöllisesti toistensa klooneja.

Hygieniasta huolehtiminen on taas täysin eri asia kun tyyli.

Jyrki69 eyes on ihann sexy

Kyllä aikuinen mieskin voi olla rock!

Vierailija kirjoitti:

Nyt nelikymppisenä alkaa ymmärtää sitä, että tyylikkyys on aika pitkälti opittua, eli joko pukeutumiseen (ja muotiin, väreihin, materiaaleihin) pitää olla aitoa kiinnostusta. Tai se on opittu vanhempien kautta jo nuorempana, eli vanhemmat on pukeutuneet tyylikkäästi, pukeneet lapsensa hyvin jne.

Tyylikkyys vaatii siis joka tapauksessa panostusta ja aikaa siihen, että oma tyyli löytyy ja myöhemmin kehittyy. Useimmilla ei vaan ole siihen kiinnostusta, aikaa tai rahaa.

Tuossa on kyse lähinnä priorisoinnista, että mihin haluaa panostaa. Laittaako satasia kuussa baarissa käymiseen ja roskaruokaan, harrastuksiin ja niihin kuuluviin varusteisiin vai satsaako pukeutumiseen. Suomalaiset ovat pukeutumisen suhteen todella käytännönläheisiä, ns. vähään tyytyväisiä, ja täällä koemme olevamme juurikin taviksia, poisluettuna hienostoalueiden väestö. Ehjät ja puhtaat vaatteet ovat suomalaisille "se juttu" eikä niinkään koreilu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulun varmaankin ap:n mielestä auttamattoman tyylittömiin henkilöihin ikuisen rokkilookini kanssa, mutta kun se suomenruotsalainen purjehdustyyli tai etelä-eurooppalaiset kesämekot, korkkarit ja kevyt meikki hulmuavine hiuksineen on vaan omasta mielestäni auttamattoman tylsää ja ahdistavaa, niin miksi kaikkien pitäisi suhtautua samaan muottiin? Joudun ajoittain työn puolesta nykimään jakkupukua päälle ja kampaamaan tukkani, ja koen sen täysin irralliseksi pelleilyksi kun työni perustuu kuitenkin hyvin vahvasti asiaosaamiselle. Suomessa itse asiassa pukeutumiseen ja sen puolen itseilmaisuun annetaan aika paljon vapauksia verrattuna moneen muuhun maahan, jossa olen asunut, täällä et herätä erityisemmin huomiota vähän valtavirrasta poikkeavalla tyylillä. Ja minusta on vaan kiva, kun kadulla tulee vastaan muutakin kun ulkonäöllisesti toistensa klooneja.

Hygieniasta huolehtiminen on taas täysin eri

Minusta on noloa, jos neli- viisikymppinen yrittää vielä jotain rokkikukkoilua. Lähinnä tulee se fiilis, että yritetään elää menneessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ja varsinkin miehet pelkäävät mitä muut sanovat jos pukeutuu tyylikkäisiin vaatteisiin.

Tämä on ihan todellinen pelko, oltiin häihin menossa vieraaksi ja mieheni kävi nopeasti ärrällä ostamassa jotain niin jonossa takana olleet puliveivarit alkoivat haukkumaan h*moksi ja uhkasivat hakata.

Asenneilmapiiri on kieltämättä sellainen, että jos omaa tyylitajua ja halua panostaa pukeutumiseen, pidetään heti ihmisenä, joka kuvittelee olevansa jotakin, vaikka kyse olisi yksinkertaisesti huomion kiinnittämisestä omaan pukeutumiseensa. Etenkin miehet joutuvat herkästi arvostelevien hampaisiin, mikäli omaavat tyylitajua, koska erottuvat joukosta. Pitäisi vain rohkeasti uskaltaa olla oma itsensä ja rokata coolisti sitä omannäköistä tyyliään.

Vaikea näyttää tyylikkäältä kun ulkona on -30 astetta pakkasta. Puenpa trenssitakin, silkkihuivin ja sirot hansikkaat päälle...

Vierailija kirjoitti:

Katsokaapa suomalaisia miespoliitikkoja. Kenellekään ei ole istuvaa pukua. Ainoa keksimäni poikkeus on Alexander Stubb ja häntä pidetäänkin koppavana elitistinä.



Mutta kuitenkin, kansanedustajalla on hyvä palkkio ja Helsingistä löytyy taatusti miesten vaateliikkeitä, joista löydetään hyvä ja istuva puku suoraan hengarista.



Mutta ei vaan onnistu. Pitää mennä sillä koon pari liian suurella tai pienellä tai liian pitkillä hihoilla varustetulla takilla tai sukat paljastavilla housuilla. Miksi ihmeessä? Se on kuitenkin kansanedustajan työasu, luulisi, että siihen haluaisi panostaa.

Stubbin on kyllä helppo saada hyvin istuva puku päällensä, koska hän on myös fyysisesti hyvässä kunnossa ja mallimaisen sopusuhtainen. Iso osa suomalaisista pukumiehistä on epäsopusuhtaisia vartaloiltaan, jolloin istuvien vaatteiden hankintakin on huomattavasti hankalampaa, minkä lisäksi uupuu tyylitajua sekä laadukkaisiin pukuihin panostamista eli mennään sillä valmiilla Dressmannin sapluunalla.

Vierailija kirjoitti:

Missä maassa on tyylikkäämpiä? Briteissä, Amerikassa, missä ?

Ei ainakaan yleisesti ottaen kyseisiä maita pidetä mitenkään erityisesti tyylikkyyden kehtoina, mutta joka paikasta löytyy yksittäisiä tyylikkäitä pukeutujia. Sanoisin itse omaan kokemukseen pohjaten, että tyylikkäitä maita edustavat täältä pohjoisemmasta Ruotsi ja Tanska sekä etelämpää Italia ja Ranska. Myös Japanissa olen nähnyt paljon klassista, ei niin huomiota herättävää tyyliä, mikä yleensä mielletään tyylikkääksi pukeutumiseksi.

Minulla ei ole varaa eikä aikaa ajatella vaatetta. Enkä osaa. Lisäksi olen helposti paleleva. 

Jos töissä olisi joku vaatepalvelu, se olisi hyvä juttu.

Miksi työpaikan sosiaalietuuksiin ei kuulu vaateneuvonta? Eivätkö yritykset halua työntekijöidensä olevan hyvin pukeutuneita?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei katsota naisellista pukeutumista hyvällä. Kaikki pitäis olla jotain Marimekon tanttamekkoja tai sitten sporttityyliä. Ei mitään omaa sais olla..

Tätä aina sanotaan, mutta en ole ikinä saanut keneltäkään ikäviä kommentteja, vaikka olen nuoresta asti pukeutunut klassisen tyylikkäästi.  Ehkä kukaan ei vain kehtaa sanoa päin naamaa, tai sitten heillä on parempaakin mietittävää kuin toisten ihmisten vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö suomalaisten näyttää ap:n mielestä Hercule Poiroteilta ja Neiti Marpleilta? 🤔

Vanhassa ajassa on tyyliä. Olisi siisti katukuva!

Vierailija kirjoitti:

Suomessa käytännössä toimivimmat vaatteet on syksystä kevääseen tuulipuku tai toppavaatteet.

Ei vaihtoehtoja jos haluaa pysyä kuivana ja lämpöisenä. Teinit on aina yrittäneet vähän, mutta kun ikää tulee niin tajuavat vihdoin mitkä vaihtoehdot Suomessa todellisuudessa on, jos kesää ei lasketa mukaan.

Voihan sen toppatakin alla olla kivat vaatteet. Ja takinkin voi ostaa ajatuksella eikä ruminta mahdollista vastaantulevaa makuupussia. En minä ainakaan nelikymppisenä ole luopunut tyylikkäästä pukeutumisesta enkä ajatellut myöhemminkään.