Kuinkakohan moni mies tyytyy "ihan ok" naiseen kun uskoo ettei saa/löydä parempaa..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin, sehän riippuu siitä minkä näköinen on kenenkin mielestä "outo", tuskin mikään luonne olisi teillä luonteeseen rakastujillakaan korvannut mielestänne suorastaan vastenmielistä ulkonäköä. Siis sellaista, jota ei voisi kuvitellakaan vaikka suutelevansa. "

Edellinen puhui 4/10. Onko se vastenmielisen näköinen? Aika tavikselta ja keskiverrolta kuulostaa minusta.

5 on keskiverto joten 4 on keskivertoa rumempi. Semmoinen, että joku ulkonäössä häiritsee. 

 

5/10 on täysin keskiverto, ja 4 ja 6 "aika tavis ja keskiverto" kuten kirjoitin.

Tämän verran kannattaa matikasta ymmärtää.

No jos 5 on tavallisen näköinen, niin toki 4  on jonkin verran rumempi kuin tavallinen, ja 6 taas jonkin verran kauniimpi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni tyytyy siihen kumppaniin. Parisuhdemarkkinoilla jokainen pyrkii saamaan sen tasokkaimman kumppanin ja siitä sitten jokainen lähtee sitä rimaa laskemaan. Ei kukaan mies vapaaehtoisesti halua ottaa sitä lihavaa tai rumaa naista kumppaniksi mutta mies joutuu sen ottamaan kumppaniksi jos se ei parempaa saa.

Mikä siinä yksin olemisessa niin pelottaa, että mieluummin on yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö lähinnä kuvottaa?

Esim se, ettei saa ikinä lapsia eikä lapsenlapsia, sitä myöten myös erittäin yksinäinen ja turvaton vanhuus ym. 

Lapsia saa tai ei saa tai puoliso ei tahdo niitä. Lastenlasten saaminen ei riipu omista toiveista, se on lasten ja heidän puolisonsa asia. Eikö enemmin kannattaisi muuttaa yhteen jonkun kaverin kanssa, jolla on sama tilanne? Siinä saa rahaa säästöön ihan eri tavalla vanhuusvuosia varten. Lapsiin menee ihan hirveän paljon rahaa eikä ne välttämättä asu edes samalla mantereella, kun itse olet vanha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni tyytyy siihen kumppaniin. Parisuhdemarkkinoilla jokainen pyrkii saamaan sen tasokkaimman kumppanin ja siitä sitten jokainen lähtee sitä rimaa laskemaan. Ei kukaan mies vapaaehtoisesti halua ottaa sitä lihavaa tai rumaa naista kumppaniksi mutta mies joutuu sen ottamaan kumppaniksi jos se ei parempaa saa.

Mikä siinä yksin olemisessa niin pelottaa, että mieluummin on yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö lähinnä kuvottaa?

Esim se, ettei saa ikinä lapsia eikä lapsenlapsia, sitä myöten myös erittäin yksinäinen ja turvaton vanhuus ym. 

Lapsia saa tai ei saa tai puoliso ei tahdo niitä. Lastenlasten saaminen ei riipu omista toiveista, se on lasten ja heidän puolisonsa asia. Eikö enemmin kannattaisi muuttaa yhteen

No todennäköisempää on että lapset pysyy samassa maassa, etenkin jos niitä on useampi. Se kaveri nyt voi muuttaa pois milloin vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miten niitä lapsia syntyy useampia, jos puoliso on niin kuvottava, että hänen kanssaan ei halua seksiä? Tai edes yhtä?

No ei nyt tuossa varmaan mitään maailman hirveintä suohirviötä tarkoitettu, vaan esim naamaltaan melko rumaa mutta ihan ihmisen muotoista tyyppiä. Miehet nyt panee muutenkin vaikka lipputankoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niitä lapsia syntyy useampia, jos puoliso on niin kuvottava, että hänen kanssaan ei halua seksiä? Tai edes yhtä?

No ei nyt tuossa varmaan mitään maailman hirveintä suohirviötä tarkoitettu, vaan esim naamaltaan melko rumaa mutta ihan ihmisen muotoista tyyppiä. Miehet nyt panee muutenkin vaikka lipputankoa. 

Naiset ei. Siinä meni sekin miehen lapsihaave.

Moni sekoittaa sen mitä ego haluaa ja mitä sydän haluaa. Ego haluaa sen rikkaan upean näköisen ja korkean statuksen omaavan kumppanin jota näytellä muille. Sydän haluaa yleensä jotain aivan muuta, mutta yllättävän moni ei huomaa tätä itsessään. 

Surullista on, että osa tyytyy molemmilla osa-alueilla kumppaniinsa. Mun mielestä myös egon perusteella kumppanin valinta on aina tyytymistä, koska siellä on aina se pieni osa sisällä, joka haluaisi tunnetasolla oikeasti jotain ihan muuta. Koen että ne on onnekkaimpia, jotka on löytänyt juuri sen mitä sydän halusi ja ne on ne, jotka eivät tyytyneet kumppaniinsa. Vaikka heistäkin voi joskus tuntua, että tyytyivät kumppaniinsa kun kumppani ei ole niin komea, hyvätuloinen tai suosittu niin todellisuudessa vain heidän ego on tyytynyt, ei sydän. Ja henkisen kasvun merkki on se, ettei kuuntele egoa koska se mihin ego vie on aina pinnallinen tie joka ei pitkällä tähtäimellä täytä ketään tunnetasolla. 

Eli käytännössä kun tuntuu siltä, että tää ihminen on juuri se kenen kanssa mun kuuluu olla ja ketä en koskaan halua menettää on löytänyt sen ihmisen, johon ei ole tyytynyt.

3% tai alle

Jos keskimääräinen mies on tinderissä ja joku tutkimus oli, että nainen antaa 1/115 miehestä tykkäyksen ja siinä on se about 40% chance, että mies taas ei ole tykännyt tästä. Sitten kun tästä saadaa matchiä aikaseksi, niin joku 30% naisista ghostaa saman tien, alle 10% naisista tekee itse aloituksen(pisteet heille), varmaan jollekin 20% naisista ei kelpaa hei, moi, miten menee aloitukset. Nyt me aletaan pääsemään siihen keskusteluvaiheeseen, jossa on nämä keskustelua kykenemättömät naiset, jotka vastaavat yhdellä sanalla, eikä mitään kiinnostusta esim. esittää samaa kysymystä takaisin tai mitään muutakaan, niin nämä poistetaan hyvinkin äkkiä, koska se on pelkkää ajan tuhlausta ja saakelin rasittavaa ja mieluummin juttelee vaikka chatgpt:n kanssa. Näitä edellämainittuja on varmaan joku 3/10. Tästä pääsemme keskustelua kykeneviin, niin näistä ehkä puolet sanoo, että haluaa nähdä ja näistä taas 1/3 katoaa, kun pitäs nähdä tai ihan ihme selityksiä, miksi en pääse "jouduin sairaalaan" "kaveri kuoli". Lopulta pääsemme treffeille, josta ehkä 80% ei ole valmis näkemään toista kertaa, koska 1-2h ihmisestä ilmeisesti pitäisi nähdä koko luonne, mutta itse en siihen vielä kykene. Tästä jäädystä 20% kelpuuttaa toisille treffeille, niin jos näistä vielä senkin jälkeen kelpuutta, niin sillä mennään sitten päätyyn asti ja koko prosessiin meni joku 6-12kk. Siinä jos on joku pieni ärsyttävä piirre naisessa esiintyy, niin mies miettii onko tuo edellä oleva prosessi kannattavaa tehdä uudestaan, vai opetellaanko vain elämään.

Jossain oli, että online dating on keskimääräiselle miehelle verrattavissa työnhakuun, kun taas keskimääräiselle naisille verkkokauppashopailuun. Toisella on vaihtoehtona jäädä työttömäksi ja aloittaa hakuprosessi uudestaan tai toisella on tuote mikä ei miellytä ja sen voi palauttaa ja vaihtaa toiseen. Nykysin kun ei ihmiset kohtaa enää missään, niin meille jää tämä vääristynyt tinder-kulttuuri, joka ei tue suurinta osaa miehistä. Tämän novellin jälkeen vastaus alkuperäiseen kysymykseen on: kyllä, moni mies tyytyy ihan ok:hon, mutta toisaalta kirjailija Mark Mansonia lainaten kirjasta kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Joskus ihan ok on ihan hyvä, eikä aina tarvitse tavoitella täydellisyyttä, jota ei ole edes olemassa. Hyvä kirja btw suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Jos keskimääräinen mies on tinderissä ja joku tutkimus oli, että nainen antaa 1/115 miehestä tykkäyksen ja siinä on se about 40% chance, että mies taas ei ole tykännyt tästä. Sitten kun tästä saadaa matchiä aikaseksi, niin joku 30% naisista ghostaa saman tien, alle 10% naisista tekee itse aloituksen(pisteet heille), varmaan jollekin 20% naisista ei kelpaa hei, moi, miten menee aloitukset. Nyt me aletaan pääsemään siihen keskusteluvaiheeseen, jossa on nämä keskustelua kykenemättömät naiset, jotka vastaavat yhdellä sanalla, eikä mitään kiinnostusta esim. esittää samaa kysymystä takaisin tai mitään muutakaan, niin nämä poistetaan hyvinkin äkkiä, koska se on pelkkää ajan tuhlausta ja saakelin rasittavaa ja mieluummin juttelee vaikka chatgpt:n kanssa. Näitä edellämainittuja on varmaan joku 3/10. Tästä pääsemme keskustelua kykeneviin, niin näistä ehkä puolet sanoo, että haluaa nähdä ja näistä taas 1/3 katoaa, kun pitäs nähdä tai iha

Kyllä suurin osa ihmisistä edelleenkin löytää kumppaninsa opiskeluista, harrastuksista, kavereiden kautta (kotibileet ym) eikä mistään netistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos keskimääräinen mies on tinderissä ja joku tutkimus oli, että nainen antaa 1/115 miehestä tykkäyksen ja siinä on se about 40% chance, että mies taas ei ole tykännyt tästä. Sitten kun tästä saadaa matchiä aikaseksi, niin joku 30% naisista ghostaa saman tien, alle 10% naisista tekee itse aloituksen(pisteet heille), varmaan jollekin 20% naisista ei kelpaa hei, moi, miten menee aloitukset. Nyt me aletaan pääsemään siihen keskusteluvaiheeseen, jossa on nämä keskustelua kykenemättömät naiset, jotka vastaavat yhdellä sanalla, eikä mitään kiinnostusta esim. esittää samaa kysymystä takaisin tai mitään muutakaan, niin nämä poistetaan hyvinkin äkkiä, koska se on pelkkää ajan tuhlausta ja saakelin rasittavaa ja mieluummin juttelee vaikka chatgpt:n kanssa. Näitä edellämainittuja on varmaan joku 3/10. Tästä pääsemme keskustelua kykeneviin, niin näistä ehkä puolet sanoo, että haluaa nähdä ja

Kyllä suurin osa ihmisistä edelleenkin löytää kumppaninsa opiskeluista, harrastuksista, kavereiden kautta (kotibileet ym) eikä mistään netistä. 

Valitettavasti suomesta ei toistaiseksi ole tutkimuksia saatavilla aiheesta. USA:ssa on olemassa tuoretta dataa tästä, ja ainakin siellä uusista pareista n. 70% kertoo tavanneensa netissä. 

Eli kyllä tämä alkaa näyttää siltä, että suurin osa uusista pareista nimenomaan tapaa netissä, toisin kuin sinä väitit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni tyytyy siihen kumppaniin. Parisuhdemarkkinoilla jokainen pyrkii saamaan sen tasokkaimman kumppanin ja siitä sitten jokainen lähtee sitä rimaa laskemaan. Ei kukaan mies vapaaehtoisesti halua ottaa sitä lihavaa tai rumaa naista kumppaniksi mutta mies joutuu sen ottamaan kumppaniksi jos se ei parempaa saa.

Mikä siinä yksin olemisessa niin pelottaa, että mieluummin on yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö lähinnä kuvottaa?

Esim se, ettei saa ikinä lapsia eikä lapsenlapsia, sitä myöten myös erittäin yksinäinen ja turvaton vanhuus ym. 

Lapsia saa tai ei saa tai puoliso ei tahdo niitä. Lastenlasten saaminen ei riipu omista toiveista, se on lasten ja heidän puolis

Vaikka minä asuisin naapuritalossa, minä en ikinä enää ole tekemisissä niinkutsutun isäni kanssa. Hän on minulle kuollut ja ei tule ikinä näkemään lapsiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni tyytyy siihen kumppaniin. Parisuhdemarkkinoilla jokainen pyrkii saamaan sen tasokkaimman kumppanin ja siitä sitten jokainen lähtee sitä rimaa laskemaan. Ei kukaan mies vapaaehtoisesti halua ottaa sitä lihavaa tai rumaa naista kumppaniksi mutta mies joutuu sen ottamaan kumppaniksi jos se ei parempaa saa.

Joutuu? Oletko jotenkin häiriintynyt? Ei kenenkään ole pakko huolia ketään. Mitä ihmeen iloa kenellekään on parisuhteesta vastenmielisen ihmisen kanssa?

Oikeesti oletko sitä mieltä että joku haluaa kumppaniksi ruman ihmisen tai lihavan ihmisen? Jos et parempaa saa niin joudut ottamaan kumppaniksi ruman ihmisen tai lihavan ihmisen. 

Olen eri, mutta kyllä todellakin haluaa. Minä esimerkiksi halusin lihavan ihmisen kumppanikseni - en tosin sen lihavuuden takia, vaan siksi että juuri se tietty ihminen, jonka halusin, sattui olemaan lihava.

Tervetuloa maailmaan, täällä on paljon ihmeteltävää. Kaikki ei todellakaan toimi jonkin yksinkertaisen teorian mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Todella moni tyytyy siihen kumppaniin. Parisuhdemarkkinoilla jokainen pyrkii saamaan sen tasokkaimman kumppanin ja siitä sitten jokainen lähtee sitä rimaa laske

 

Jälleen kerran: miksi joutuu?

Sakkojen uhalla vai vankilatuomion?

Totta kai itseään kunnioittava ja itseään terveellä tavalla rakastava ihminen haluaa ja pyrkii löytämään sen itselleen ihanteellisen kumppanin. Sehän on selvä.

Aina ei kuitenkaan sellaista tunnu löytyvän, joten yksin eläminen on toinen vaihtoehto.  Itse valitsin tämän jälkimmäisen,

Tiedän minkälaisen miehen voisin ottaa, sekään ei ole varmaa että ottaisin, olen hyvin itsenäinen aj  omaa tilaa rakastava, mutta sen tiedän että missään tapauksessa en ikinä kelpuutaisi tai tyytyisi kehenkään.  Joten kun vielää ainakaan sellaista miestä ei ole elämääni ilmestynyt, elän yksin ja tyytyväisenä. En halua ottaa tähän ketään johon tyydyn. Minulla kuten sinullakin on vain yksi elämä jonka ehdottomasti haluan elää parhaalla mahdollisella tavalla, en haaskata ihmiseen johon en mitään vetoa ja innostusta tunne.

Olkoot sitten rahaa ja olkoot kunniaa ja olkoot vaikka Mr. Amerikka,  jos ei niitä luonteenominaisuuksia löydy  joita etsin, eikä kultaista sydäntä  ei kiitos.

En ymmärrä mitä pelättävää minulla pitäisi olla yksin elämisessä?   En tarvitse enkä missään tapauksesssa halua elättäjää.  Olen liian itsenäinen siihen.  Olen nuoresta asti huolehtinut itsestäni ja taloudestani ja se on minulle erittäin tärkeää.  En tarvitse miestä koska "niin kuuluu olla".  Minulle ei kuulu.  Lapsia en halua mutta jos haluaisin olisin valmis maksamaan keinohedelmöityksen jos kunnollista  luotettavaa isäehdokasta ei löytyisi.

En ole invalidi joka tarvitsisi avustajaa.  En tarvitse auton huoltajaa, auto huolletaan merkkikorjaamossa. Kaikki kodinkoneitten korjaus yms. hoituu ammatti-ihmisen kautta. 

Ja jos seksi olisi minulle elämän ja kuoleman kysymys, sitäkin löytyy  kyllä, ja ihan siistejä ja fiksujakin mieiä siihen hommaan. Ilmankin voi elää, ja hyvin moni elääkin. Seksin puute ei ole kuolemansairaus.  Sitä puutetta voi sitten hoitaa muullakin tavoin.

Miksi siis joutuu tyytymään?

kaikki ne miehet, joilla on nainen, ovat tyytyneet komprommissiin. monet miehet tosin eivät saa naista ollenkaan

No jos miettii kuinka paljon vaikka avioeroja tulee suomalaisilla vaikka vannotaan kautta kiven ja kannon kunnes kuolema erottaa vai miten se liibadaapa menee niin eipä nyt ole yllättävää. Ja kertoo kyllä myös jotain suomalaisten vannomien lupauksien arvosta. Oliko se jossain vaiheessa puolet päätyy avioeroon?

Vierailija kirjoitti:

No jos miettii kuinka paljon vaikka avioeroja tulee suomalaisilla vaikka vannotaan kautta kiven ja kannon kunnes kuolema erottaa vai miten se liibadaapa menee niin eipä nyt ole yllättävää. Ja kertoo kyllä myös jotain suomalaisten vannomien lupauksien arvosta. Oliko se jossain vaiheessa puolet päätyy avioeroon?

Ei. Vaikka on tuo nelisenkymmentä prosenttiakin aika paljon: https://stat.fi/julkaisu/clmzzsaah38q20avt4smg8q0n

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni tyytyy siihen kumppaniin. Parisuhdemarkkinoilla jokainen pyrkii saamaan sen tasokkaimman kumppanin ja siitä sitten jokainen lähtee sitä rimaa laske

 

Jälleen kerran: miksi joutuu?

Sakkojen uhalla vai vankilatuomion?

Totta kai itseään kunnioittava ja itseään terveellä tavalla rakastava ihminen haluaa ja pyrkii löytämään sen itselleen ihanteellisen kumppanin. Sehän on selvä.

Aina ei kuitenkaan sellaista tunnu löytyvän, joten yksin eläminen on toinen vaihtoehto.  Itse valitsin tämän jälkimmäisen,

Tiedän minkälaisen miehen voisin ottaa, sekään ei ole varmaa että ottaisin, olen hyvin itsenäinen aj  omaa tilaa rakastava, mutta sen tiedän että missään tapauksessa en ikinä kelpuutaisi tai tyytyisi kehenkään.  Joten kun vielää ainakaan sellaista miestä ei ole elämääni ilmestynyt, elän yksin ja

No yksin elävät miehet ei saa lapsia, eikä monet myöskään seksiä kovin usein ilman vakituista kumppania. Myöskin kyllähän sitä nuorempana on voimansa tunnossa yksinkin, mutta entäs 60 +. Ja on se elämä ilman puolisoa ja perhettä monelle erittäin yksinäistä terveenäkin. Suomessa tavataan jättää kaverit kuvioista kun lisäännytään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni tyytyy siihen kumppaniin. Parisuhdemarkkinoilla jokainen pyrkii saamaan sen tasokkaimman kumppanin ja siitä sitten jokainen lähtee sitä rimaa laskemaan. Ei kukaan mies vapaaehtoisesti halua ottaa sitä lihavaa tai rumaa naista kumppaniksi mutta mies joutuu sen ottamaan kumppaniksi jos se ei parempaa saa.

Joutuu? Oletko jotenkin häiriintynyt? Ei kenenkään ole pakko huolia ketään. Mitä ihmeen iloa kenellekään on parisuhteesta vastenmielisen ihmisen kanssa?

Oikeesti oletko sitä mieltä että joku haluaa kumppaniksi ruman ihmisen tai lihavan ihmisen? Jos et parempaa saa niin joudut ottamaan kumppaniksi ruman ihmisen tai lihavan ihmisen. 

Olen eri, mutta kyllä todellakin haluaa. Minä esimerkiksi halusin lihavan ihmisen kumppaniks

Tämä. Ja toiset oikeesti tykkää ulkonäöllisestikin enemmän esim lihavista. Ja kauneuskin on katsojan silmissä. Esim mun eksä oli räppäri jolla oli kasa faneja keikoilla ja moni niistä oli hoikka ja kaunis. Silti kaikki eksän kumppanit minä mukaan lukien oli "isoja tyttöjä". Hänellä on selkeä mieltymys isompi kokoisiin naisiin, vaikka on itse suht lihaksikas (käy useamman kerran viikossa salilla) ja mitään ylimääräistä ei ole. Makuja on siis monia ja hyvä niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni tyytyy siihen kumppaniin. Parisuhdemarkkinoilla jokainen pyrkii saamaan sen tasokkaimman kumppanin ja siitä sitten jokainen lähtee sitä rimaa laskemaan. Ei kukaan mies vapaaehtoisesti halua ottaa sitä lihavaa tai rumaa naista kumppaniksi mutta mies joutuu sen ottamaan kumppaniksi jos se ei parempaa saa.

Joutuu? Oletko jotenkin häiriintynyt? Ei kenenkään ole pakko huolia ketään. Mitä ihmeen iloa kenellekään on parisuhteesta vastenmielisen ihmisen kanssa?

Oikeesti oletko sitä mieltä että joku haluaa kumppaniksi ruman ihmisen tai lihavan ihmisen? Jos et parempaa saa niin joudut ottamaan kumppaniksi ruman ihmisen tai lihavan ihmisen. 

Olen eri, mutta kyllä todellakin haluaa.

Mutta isokin voi olla hyvännäköinen. Tod näk nämä miehesi naiset oli kasvoiltaan kauniita, ja paino jakautunut enemmänkin lantioon ja rintoihin kuin tynnyrivatsaksi varustettuna paksulla naamalla ja tikkujaloilla?

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu mies joutui nuorempana -90 luvulla tyytymään laastarisuhteeseena. Ei halunnut kihloihin eikä asumaan kimpassa sen lastarisuhteena kanssa mutta joutui kihloihin ja saman katon alle. Ei kosinut koska ei halunnut häntä vainokseen kun odotti yhä minua, mutta päätyi puoliväkisin, ehkä jopa huijattuna alttarille sen laastarinsa kanssa. Taitaavat kuitenkin olla vielä 30 vuoden jälkeenkin yhdessä.... tai ainakin osoite on samassa paikassa. Ehkä sellanen sisko-veli suhde jossa ei ole liikaa tunteita toista kohtaan voi joskus toimiakkin jos ei mitään ihmeempiä riitoja tms ole. Hyvin monet kauan yhdessä olleet elää ihan platoonisessa suhteessa. 

No olisiko odottaminen kannattanut? Eli olisiko jossain vaiheessa saanut sut, jos olisi ollut silloin vapaa?