Erityislapen perheen arki voi olla yhtä kaaosta

Normilapsenkin perhe normivaimolla on kaaosta.

Sinkku, 46

Apukoulut takaisin. Helpottaisi kaikkia osapuolia.

Mutta kun nykyään ei saa olla erityinen vaikka onkin.

kunnon selkäsaunan tarpeessa

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien kannattaa vaatia tutkimuksia, kun tuntuu ettei lapseen toimi normaalit kasvatustavat. Kouluiässä saatu diagnoosi on todella myöhäinen siihen nähden, kuinka paljon lasta pystytään tukemaan.

Oma lapseni sai Asperger-diagnoosin 5-vuotiaana. Aloitimme samantien toimintaterapian, aloitin osapäivätyön jotta kuormitus olisi pienempi, lapsi ei enää mennyt sellaisten sukulaisten luo hoitoon, jotka eivät hänen kanssaan pärjänneet (näistä seurasi järkyttäviä raivareita), saimme tukea ja apua lapsen kasvatukseen. Autismin kirjon häiriön lapsi ei opi yhtä hyvin mallista kuin joku toinen lapsi, hänelle pitää ns. vääntää rautalangasta mikä on sopivaa ja mikä ei. Tällainen lapsi ei osaa lukea toisten eleistä, kun nämä eivät vaikkapa halua leikkiä jotain mitä hän itse haluaa jne.

Nyt 10 vuotta myöhemmin lapseni on mitä fiksuin ja ihanin teini. Vaikeaa olisi ollut, jos olisimme tajunneet tilanteen liian myöhään. Nykyään ehkä liikaakin luotetaan lapsen yksilölliseen kehittymiseen eikä puututa kun jokin ei mene ns. normin mukaan. Odotellaan lapsen kypsymistä. Raivokohtauksia selvitellään liian pitkään uhmaiällä, temperamentilla, omapäisyydellä yms. Vanhemman pitäisi havahtua, jos vielä 4-5-vuotiaana tuntuu siltä, että lapsi ei opi asioita normaalilla kasvatuksella ja käyttäytyy määräilevästi tai epäsosiaalisesti muita kohtaan. Samoin jo ADHD on nähtävissä ihan 3-vuotiaalla leikkiin syventymisessä mielestäni. Jos vielä 4-vuotias tuntuu kaappaavan vanhemmilta hirveän määrän energiaa, niin tulisi hakea apua. Joko tutkimuksia tai kasvatusapua.

Meidän autistinen poika osasi matkia muiden ihmisten käytöstä niin hyvin, että kukaan ei osannut epäillä mitään nepsy-ongelmaa ennenkuin lapsi alkoi masentumaan teini-iässä kun "normaalin" esittäminen kävi hänelle liian raskaaksi 😞

Hän oli aina hyväkäytöksinen, ja on edelleen. Hänen ongelmakseen tuli aggression purkaminen sisäänpäin.

Onneksi ymmärsimme puuttua tilanteeseen emmekä ajatelleet että se on vaan teiniangstia.

Diagnoosi oli lopulta yllätys kaikille lapsen tunteville, jopa opettajalle ja koulupsykologille johon lapsella oli hoitosuhde. Häntä oli vain pidetty älykkäänä ja tunnollisena lapsena ja epäiltiin että kodissa on jotain vialla ja syyllistä etsittiin aluksi vanhemmista ja kotioloista.

Oireet nousivat näkyviin vasta kun lapsi joutui sairaalaan osastojaksolle. Viikon sairaalajakson lopulla hän oli jo niin väsynyt että alkoi oireilemaan ihan näkyvästi. Saattoi esimerkiksi mennä lääkäriä piiloon pöydän alle tai verhon taakse ja kieltäytyi puhumasta. Mitään vastaavaa ei koskaan aikaisemmin ollut ilmennyt.

Siitä sairaalajaksosta toipumiseen meni monta viikkoa, mutta kun diagnoosi saatiin selväksi ja hoito ja terapiat aloitettua, niin lapsen vointi koheni todella paljon. Varmasti helpommalla oltaisiin päästy jos diagnoosi olisi saatu aikaisemmin.

Ongelmana tässä on se, että aivoissa on liikaa yhteyksiä. (Normaalisti ylimääräiset yhteydet katoavat lapsuuden aikana, mutta joillakin ne jäävät päälle.) Informaatiota tulee liikaa eikä siitä pysty sulkemaan mitään pois. Kaikki pääsee läpi ilman suodatusta. Vähän samantyylinen juttu siis kuin ADHD:n kanssa mutta oireet ovat erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä erityiserkkejä nykyään sikiää?

Aiemmin lapset kasvatettiin eikä ollut erkkejä.

Lapset tehdään liian vanhana. Kai se vaikuttaa kun parhaat munasolut on jo menneet 25+ ikäisenä. Vaikka trendi on se että lapset tehdään vasta päälle kolmikymppisenä, biologiaa se ei muuta.

Normaalit lapset, mitä tarkoitat? Taidat kuulua sivistymättömien ihmiten joukkoon, jotka näkevät vian aina muissa, vaan ei itsessään. Esim.nepsy lapsi on kakkosluokan lapsi, joka käyttäytyy aina huonosti ja meidän muut lapset tavislapsia, jotka osaavat käyttäytyä aina hienosti! Millainen vanhempi mahdatkaan olla? Kasvatat koulukiusaaja sukupolvea, joka haluaisi tasapäistää kaikki. Lievästi autistinen lapseni käy koulua yleisopetuksen luokassa, jossa suurin osa kuuluu kuvailemiisi normaalilapsiin. Paitsi että nämä normilapset ovat mitä pahimpia kiusaajia kiltille, mutta helposti hermostuvalle lapselleni. Osaavat käyttää lastani kohtaan sanoja, joilla saavat potsuni raivostumaan. Osaavat vetää oikeista naruista saadaksen kunnon ryhmänaurut poitsuni kömpelöhkölle käytökselle kun tämä raivostuu.  Itkien lapseni tulee koulusta kotiin, kun luokkakaverit olivat tehneet taas hänestä luokan pellen.

Ei erityislapsi tarkoita välttämättä vaikeaa tapausta. Nämä lapset ovat ehkä jotenkin suorempia ja rehellisempiä lapsia olemukseltaan. Eivät osaa vetää mitään rooleja, vaan raivotessaankin jotenkin vilpittömiä. Itse jännitän jos koulut pian avautuvat, laittaa lastani näiden tavis-ja normilasten (kuten kirjoituksessasi kuvasit) joukkoon. Heillä on ihan samat mutta erilaisemmat kasvunpaikkansa ja kipupisteensä kuin erityislapsillakin.

Vierailija kirjoitti:

kunnon selkäsaunan tarpeessa

Ai, silläkö ne aivojen rakenteelliset erot saadaan katoamaan.

Pitää kyllä aika kovaa lyödä jos haluaa aivojen rakenteita muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu: kyselyt sikseen.

Aamiaiseksi on sitä mitä pöytään on katettu.

Jos ruokaa paiskotaan, mukulalle rätti käteen ja seuraava ohjelmanumero on keittiön siivous.

Seuraavana aamuna tarjolla on näkkäriä. Sillä ei paljon sotketa.

Mistä näitä erityiserkkejä nykyään sikiää?

Aiemmin lapset kasvatettiin eikä ollut erkkejä.

Joo, minuakin kasvatettiin. Yritin ihan hirveästi ja lähinnä tunnollisuuden ( ja älyn) avulla pärjäsin joten kuten. Koskaan ei vanhemmat hakeneet apua, vaikka voin huonosti, raivosin, kuormituin jne. Haukuttiin vaan, kun en yrittänyt. 36-vuotiaana sain adhd-diagnoosin, lapsellani myös piirteitä. Ja mikä ironisinta, toisella vanhemmistani, joka selvisi hyvin myöhään. Eli kyllä "meitä" oli alemminkin. Meitä ei vaan tutkittu, oltiin vaan häiriköitä, tyhmiä, outoja jne.

Näköjään sukuvika jos suksi ei luista Pitäskö lopettaa lisääntyminen