Erityislapen perheen arki voi olla yhtä kaaosta

Miksi se antaa ko lapselle väärän jogurtin? Luulisi että on oppinut jo.

”Joskus tytär uhkaa heittää puhelimeni vessanpönttöön, toisinaan hän piilottaa kenkäni, etten pääse ulos. Valitettavan usein hän myös purkaa turhautumistaan kiusaamalla pikkuveljeään”, äiti kertoo.

Hän ei esiinny varsinaisilla etunimillään.

Mervin tytär sai virallisen neuropsykiatrisen diagnoosinsa vasta kuukausi sitten, ja ensimmäinen kunnan tarjoama vihan- ja tunteidenhallintakurssi on alkamassa vasta syksyllä.Tytöllä ei ole tähän mennessä ollut oikeutta erityistukeen, eli esimerkiksi nyt poikkeusaikana hän ei ole saanut osallistua lähiopetukseen.

”Tyttäreni ei myöskään halua, että häntä kohdellaan eri tavalla kuin muita eikä haluaisi kahdenkeskisiä video-oppitunteja opettajan kanssa, vaikka hänelle on niitä ehdotettu”, Mervi kertoo."

Kuitenkin peruskoulun opettaja on velvoitettu opettamaan kaikkia tämänkaltaisiakin lapsia ilman psykologin tai neuropsykiatrian koulutusta. ADHD tai muun diagnoosin saaneita voi luokassa olla 6-7 kpl. Sen päälle muut vaikeudet. Normilapset voivat olla jo selkeä vähemmistö tällaisessa luokassa. Helppoa tuo opettajan työ, vai mitä?

Aika usein Mervin tyttären on todella vaikea kuvata tunnettaan. Hän huutaa kavereilleen ja tuuppii näitä, jos ei saa tahtoaan läpi. Riitaa tulee vähän kaikkien kanssa, mutta eniten kotona.

Viimeksi viime viikolla hän iski äitiään lyijykynällä käsivarteen, koska äiti ei antanut koulutehtäviä tehdessä valmista vastausta ympäristöopin tehtävään, vaan tytön piti itse lukea kirjan kappale ja miettiä vastausta.

Ja näiden häiriköiden kanssa normaalit lapset käy koulua ja näiden takia heidän pitäisi nyt palata sinne kouluun saamaan vielä koronakin.

Voi herranen aika. Missä on lapsella rajat.

Vanhemmat ilmoittivat jo edellisenä iltana, että seuraavana päivänä lähdetään aamupäivällä luontoretkelle. Lapsi alkoi kuitenkin jo aikaisin aamulla kiukuttelemaan, että ei halua lähteä. Autossa taas sanoi,että ei halua kävellä. Luontoretkellä sitten marisikoko ajan, että milloin retki loppuu. Pikkuveli oli hiljaa, mutta vanhemmille tuo ei ollut rentouttaa ksi tarkoitettu kokemus.

Luin siis jutun. Tuossa siis tiivistettynä, mitä ei vielä oltu kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ilmoittivat jo edellisenä iltana, että seuraavana päivänä lähdetään aamupäivällä luontoretkelle. Lapsi alkoi kuitenkin jo aikaisin aamulla kiukuttelemaan, että ei halua lähteä. Autossa taas sanoi,että ei halua kävellä. Luontoretkellä sitten marisikoko ajan, että milloin retki loppuu. Pikkuveli oli hiljaa, mutta vanhemmille tuo ei ollut rentouttaa ksi tarkoitettu kokemus.

Luin siis jutun. Tuossa siis tiivistettynä, mitä ei vielä oltu kerrottu.

Äidillä ei siis jutun mukaan ole lainkaan omaa aikaa. Äiti on yhdessä lapsen isän kanssa ja isä on mukana lapsen elämässä. Jutun mukaan isäkin myös hoitaa lasta ja asioita, mutta silti tilanne on äidille erittäin raskas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ilmoittivat jo edellisenä iltana, että seuraavana päivänä lähdetään aamupäivällä luontoretkelle. Lapsi alkoi kuitenkin jo aikaisin aamulla kiukuttelemaan, että ei halua lähteä. Autossa taas sanoi,että ei halua kävellä. Luontoretkellä sitten marisikoko ajan, että milloin retki loppuu. Pikkuveli oli hiljaa, mutta vanhemmille tuo ei ollut rentouttaa ksi tarkoitettu kokemus.

Luin siis jutun. Tuossa siis tiivistettynä, mitä ei vielä oltu kerrottu.

Äidillä ei siis jutun mukaan ole lainkaan omaa aikaa. Äiti on yhdessä lapsen isän kanssa ja isä on mukana lapsen elämässä. Jutun mukaan isäkin myös hoitaa lasta ja asioita, mutta silti tilanne on äidille erittäin raskas.

Äiti käy ihan päivätöissä eli on koko päivän ilman sitä lasta. Isä sen sijaan tekee etätöitä kotona ja samalla valvoo koulunkäyntiä.

En tajua tuollaisia ruikutuksia ollenkaan.

Erityistä tukea saavilla lapsilla on oikeus lähiopetukseen. Erityinen tuki ei edellytä diagnoosia, mutta esimerkiksi lausunnon koulupsykologilta ja opettajilta, että oppilas tarvitsee koulutyössään tukea. Käytännössä erityisen tuen päätöstä ei anneta noin vain, koska se vaatii lisää resursseja kunnilta."

Vaikka erilaisia lausuntoja olisi pilvin pimein koko peruskoulun ajan, ei kunnilla ole velvollisuutta antaa kouluille erityisopettajan ja avustajan resursseja tarpeeksi. Kunnatcsiis tahallaan eivär rahoita erityislapsen tukea, koska kouluihin ei ole korvamerkitty rahaa vaan se "tapellaan" kunnanvaltuuston budjettineuvotteluissa joka vuosi erikseen. Jos sotekustannukset ovat paisuneet liikaa, leikataan mm.kouluista aivan riippumatta siitä, mitä missäkin paperissa lukee lasten kohdalla.

Eniten ihmetyttää, että nykyään pidetään nämä erityislapset muiden kanssa samoissa ryhmissä. He vievät ihan hirmu ison osan pois varhaiskasvattajien ja opettajien ajasta, näin monet muut jäävät sen takia oman onnensa nojaan. Se ei ole minusta reilua, edes näitä erityislapsia kohtaan. Varhaiskasvattajat ja opettajat uupuvat lopulta. Ihan varmasti monella oppilaalla on parempi opiskella rauhassa kotona.

Olen laskenut ja vertaillut ns.erilaisten erityistapausten määrää ja laatuakin, toisin sanoen niitä, jotka eivät suoriudu edes välttävästi peruskoulun nylyisestä oppimäärästä: määrä kasvaa koko ajan. Subjektiivinen otanta yhdestä hyvin tuntemastani yläkoulusta n.400 oppilasta: jopa 30 prosenttia oppilasaineksesta ei selviä ilman pienempää tai erittäin isoa tukea peruskoulusta ulos hyväksytyllä todistuksella! Tämä on faktaa. Kyse ei ole mamuista, jos joku siihen tarttuu, vaan kantaväestöön kuuluvista nuorista. En usko, että koulu on ainutlaatuinen Suomessa. Mistä tämä johtuu? Syitä on monia.

Raivoavat perhettään hyppyyttävän pikkudikut kuriin.

Siinä mitään sen erityisempää ole.

Vierailija kirjoitti:

Raivoavat perhettään hyppyyttävän pikkudikut kuriin.

Siinä mitään sen erityisempää ole.

Helppo sanoa, jos itsellä ei tuollaista lasta ole! Sama kaiken muunkin kanssa; on helvetin helppo huudella katsomossa, mitä pitäisi tehdä.

Meillä tuota samaa nepsylspsella, mutta lievemmillä piirteillä.

Tosin diagnoosi tuli jo 3-vuotiaana ja kuntoutus alkoi jo tulloin.

Varhaisen diagnosoinnin merkitys on iso.

On väärin, että 10-vuotias lapsi ja perheensä joutuu odottamaan kuntoutusta puoli vuotta. Kuntoutusmallia pitäisi kehittää jollakin lailla.

Perheneuvolatapaamisilla pääsisi alkuun tässä tapauksessa.

Ja ei voi korostaa liikaa nepsylasten kohdalla arjen säännöllisyyttä, arjen kuormittavuuden vähentämistä ja unen määrän merkitystä. Tavallisella ajattelutavalla varustettu läheinen (tässä tapauksessä äiti) voi pienillä nikseillä helpottaa nepsylapsen pääsdä olevaa kaaosta.

Esim. Tuo aamupalavaihtoehtojen esittäminen: meillä on tasan yksi aamupala, joka syödään autopilotilla joka aamu. Puurolautanen. Se voi olla myös jotain muuta. Nepsyt haluaa useimmiten aina samoja asioita samassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Erityistä tukea saavilla lapsilla on oikeus lähiopetukseen. Erityinen tuki ei edellytä diagnoosia, mutta esimerkiksi lausunnon koulupsykologilta ja opettajilta, että oppilas tarvitsee koulutyössään tukea. Käytännössä erityisen tuen päätöstä ei anneta noin vain, koska se vaatii lisää resursseja kunnilta."

Vaikka erilaisia lausuntoja olisi pilvin pimein koko peruskoulun ajan, ei kunnilla ole velvollisuutta antaa kouluille erityisopettajan ja avustajan resursseja tarpeeksi. Kunnatcsiis tahallaan eivär rahoita erityislapsen tukea, koska kouluihin ei ole korvamerkitty rahaa vaan se "tapellaan" kunnanvaltuuston budjettineuvotteluissa joka vuosi erikseen. Jos sotekustannukset ovat paisuneet liikaa, leikataan mm.kouluista aivan riippumatta siitä, mitä missäkin paperissa lukee lasten kohdalla.

Joo, kyllä erityislapsi kannattaa viedä tutkimuksiina ja hakeahänelle apua. siten, kun on virallista, niin voi saada erityisen tuen päätöksen ja sitten koulun on mahdolista/ velvollisuus antaa aitä tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityistä tukea saavilla lapsilla on oikeus lähiopetukseen. Erityinen tuki ei edellytä diagnoosia, mutta esimerkiksi lausunnon koulupsykologilta ja opettajilta, että oppilas tarvitsee koulutyössään tukea. Käytännössä erityisen tuen päätöstä ei anneta noin vain, koska se vaatii lisää resursseja kunnilta."

Vaikka erilaisia lausuntoja olisi pilvin pimein koko peruskoulun ajan, ei kunnilla ole velvollisuutta antaa kouluille erityisopettajan ja avustajan resursseja tarpeeksi. Kunnatcsiis tahallaan eivär rahoita erityislapsen tukea, koska kouluihin ei ole korvamerkitty rahaa vaan se "tapellaan" kunnanvaltuuston budjettineuvotteluissa joka vuosi erikseen. Jos sotekustannukset ovat paisuneet liikaa, leikataan mm.kouluista aivan riippumatta siitä, mitä missäkin paperissa lukee lasten kohdalla.

Joo, kyllä erityislapsi kannattaa viedä tutkimuksiina ja hakeahänelle apua. siten, kun on virallista, niin voi saada erityisen tuen päätöksen ja sitten koulun on mahdolista/ velvollisuus antaa aitä tukea.

Päätös on hyvä, mutta sillä ei valitettavasti ole merkitystä, jos koulussa näitä tapauksia on paljon ja millään kaikille ei riitä tukea.

Vierailija kirjoitti:

”Joskus tytär uhkaa heittää puhelimeni vessanpönttöön, toisinaan hän piilottaa kenkäni, etten pääse ulos. Valitettavan usein hän myös purkaa turhautumistaan kiusaamalla pikkuveljeään”, äiti kertoo.

Hän ei esiinny varsinaisilla etunimillään.

Mervin tytär sai virallisen neuropsykiatrisen diagnoosinsa vasta kuukausi sitten, ja ensimmäinen kunnan tarjoama vihan- ja tunteidenhallintakurssi on alkamassa vasta syksyllä.Tytöllä ei ole tähän mennessä ollut oikeutta erityistukeen, eli esimerkiksi nyt poikkeusaikana hän ei ole saanut osallistua lähiopetukseen.

”Tyttäreni ei myöskään halua, että häntä kohdellaan eri tavalla kuin muita eikä haluaisi kahdenkeskisiä video-oppitunteja opettajan kanssa, vaikka hänelle on niitä ehdotettu”, Mervi kertoo."

Kuitenkin peruskoulun opettaja on velvoitettu opettamaan kaikkia tämänkaltaisiakin lapsia ilman psykologin tai neuropsykiatrian koulutusta. ADHD tai muun diagnoosin saaneita voi luokassa olla 6-7 kpl. Sen päälle muut vaikeudet. Normilapset voivat olla jo selkeä vähemmistö tällaisessa luokassa. Helppoa tuo opettajan työ, vai mitä?

Miksi mainitset erityisesti ADHD-lapset. Tytölläni on ADHD ja ei ole koskaan opettajilla ollut mitään vaikeutta hänen kanssaan. Koulu meni hyvin ja oli yksi niitä luokan hiljaisimpia ja kilteimpiä oppilaita. Kyllä opettajalla oli enemmän ongelmia näiden nettilasten kanssa, jotka pinnasi ja poltti tupakkaa ja tulivat jopa humalassa kouluun yläasteen aikoina. Lisäksi nämä hyvien perheiden koulukiusaajat, joiden tekoihin ei saanut puuttua, kun olivat paikkakunnan bisnes-hyväveli-verkostoa

Miten tämä maa pärjää, kun niin isoa osaa lapsista pitää tukea ihan kaikessa, jopa peruskoulun käymisessä? Eikä voi olettaa, että he myöhemminkään kovin tuottavia kansalaisia tulevat olemaan.

Juttu leimaa ikävästi kaikki erityislapset käytöshäiriöisiksi, näinhän asia ei siis ole. Erityislapsia ovat myös oppimisvaikeuksista, kehityshäiriöistä, erilaisista vammoista, ym. kärsivät lapset, jotka voivat ja usein ovatkin mitä hyväkäytöksisimpiä lapsia. Harmittaa, että erityisen tuen lapset aina leimataan tuollaisiksi impulsiivisiksi jogurttipurkkien heittelijöiksi.

Diagnoosista on hyötyä myös, kun siirrytään isonpana ammatilliseen koulutukseen, mahdollisuus päästä erityisoppilaitokseen ja hakea kelan kuntoutusrahaa. Ja se että uskotaan, että oikeesti kyseessä on jokin häiriö eikä vaan syytetä laiskaksi tai lellityksi tai syytellä vanhempia.