Introvertti-naisen polttarit, kun ystäviä on 0?

Vietä mukavaa aikaa sukulaisnaisten kanssa joku kerta mutta turha polttaria miettiä sen kummemmin. Skippaa vaikka koko polttarit koronapoikkeustilan myötä eikä kukaan kyseenalaista

Tätä olen joskus itsekin "surrut". Tai lähinnä ollut ahdistunut, että mitä sukulaiset (lähinnä miehen) ajattelee. Mutta minulle ei tule polttareita, eikä mitään babyshowereita. Häätkin haluan maistraattivihkimisen ja juhlina kävisi ydinperheiden kanssa hienoon ravintolaan syömään.

Minulla on 1-0 hyvää ystävää. Kavereita on kyllä. Jos menisin naimisiin, polttareina saunailta mökillä olisi hyvä. Sinne voisi tilata vaikka hierojan ja hyvä ruuat. En todellakaan kaipaa mitään örvellystä.

Tuleeko mieleen jotain elämystä, mitä olisit halunnut kokeilla? Esim joku vaellusratsastus, moottoriurheiluun liittyvää, mitä ikinä.. sellaisia vois ihan hyvin toteuttaa yksin tai siskon kanssa. Tai sitten vietät kunnon luksuspäivän. Spa-hoitoja ja hyvä ravintola. Olen itsekin kaveriton introvertti ja miettinyt samoja juttuja.

Viisi ihmistä on kyllä jo ihan hyvä määrä, ei kai suomipolttarit yleensä mitään kovin isoja ole muutenkaan. Jos sulla on viiden läheisen sukulaisnaisen lisäksi vielä naiskavereita, niin mun mielestä sulla on jo ihan normaalikokoiset sosiaaliset piirit. Ei mitenkään pienet. Esim itsellä ei ole sukulaisia ollenkaan, ja tasan yksi ystävä joka asuu 2000+km päässä ja jonka kanssa tavataan max kerran vuodessa. Siinä sulle pientä piiriä.

Vierailija kirjoitti:

Numero 7,

minulla on kavereita, eli mieheni läheisimpien ystävien puolisot, joiden kanssa vietämme yhdessä aikaa. En tapaa näiden naisia muutoin, koska introvertti-luonteeni nauttii mieluummin yksin olemisesta ja porukka-illanvietoista ihan täysillä, enkä halua lisätä 'tyttöjen iltoja' tms. enää sosiaaliseen elämääni, sellaiset vain kuormittaisivat minua henkisesti ja minun on juuri hyvä olla näin. Tässä vain pohdin ja punnitsen sitä, että olisiko mahtavaa viettää minipolttarit ihan perhepiirissä vaiko jätänkö kokonaan väliin. Olisi minusta hassua pitää polttarit naisille, joita näen vain mieheni kanssa yhteisissä illanvietoissa, vaikka he kaikki kivoja ja ihania ovatkin?

Ap

Oletko miettinyt, miten sinun käy, jos eroat? Kaikki sosiaaliset suhteesi ovat miehesi varassa. Tämä saattaa käydä pitkässä juoksussa jopa parisuhteelle rasitteeksi, että sinulla ei ole yhtään miehestäsi riippumatonta ystävää. Jos asiat alkaisivat mennä huonosti miehesi kanssa, yksi syy suhteeseen jäämiseen voisi olla nuo kaverit, joita sinulle ei ilman miestäsi olisi. Ymmärrän, että olet introvertti ja viihdyt yksin, mutta jos elämän rakentaa toisen ihmisen varaan (tässä tapauksessa sosiaalisten suhteiden osalta), siinä on omat ongelmansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numero 7,

minulla on kavereita, eli mieheni läheisimpien ystävien puolisot, joiden kanssa vietämme yhdessä aikaa. En tapaa näiden naisia muutoin, koska introvertti-luonteeni nauttii mieluummin yksin olemisesta ja porukka-illanvietoista ihan täysillä, enkä halua lisätä 'tyttöjen iltoja' tms. enää sosiaaliseen elämääni, sellaiset vain kuormittaisivat minua henkisesti ja minun on juuri hyvä olla näin. Tässä vain pohdin ja punnitsen sitä, että olisiko mahtavaa viettää minipolttarit ihan perhepiirissä vaiko jätänkö kokonaan väliin. Olisi minusta hassua pitää polttarit naisille, joita näen vain mieheni kanssa yhteisissä illanvietoissa, vaikka he kaikki kivoja ja ihania ovatkin?

Ap

Oletko miettinyt, miten sinun käy, jos eroat? Kaikki sosiaaliset suhteesi ovat miehesi varassa. Tämä saattaa käydä pitkässä juoksussa jopa parisuhteelle rasitteeksi, että sinulla ei ole yhtään miehestäsi riippumatonta ystävää. Jos asiat alkaisivat mennä huonosti miehesi kanssa, yksi syy suhteeseen jäämiseen voisi olla nuo kaverit, joita sinulle ei ilman miestäsi olisi. Ymmärrän, että olet introvertti ja viihdyt yksin, mutta jos elämän rakentaa toisen ihmisen varaan (tässä tapauksessa sosiaalisten suhteiden osalta), siinä on omat ongelmansa.

Meinaatko että kavereita tai ystäviä voi tilata jostain ihan noin vaan? Ei monille se ystävien vähyys ole oma valinta, jolloin tällaiset viestit on lähinnä veitsen kääntämistä haavassa. En ole ap, mutta toinen ystävätön, eikä todellakaan ole oma valinta tai yrittämisen puutteesta kiinni. Tiedän että jos puolisosta tulee ero niin olen täysin yksin - mutta en voi pakottaa ketään kaverikseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numero 7,

minulla on kavereita, eli mieheni läheisimpien ystävien puolisot, joiden kanssa vietämme yhdessä aikaa. En tapaa näiden naisia muutoin, koska introvertti-luonteeni nauttii mieluummin yksin olemisesta ja porukka-illanvietoista ihan täysillä, enkä halua lisätä 'tyttöjen iltoja' tms. enää sosiaaliseen elämääni, sellaiset vain kuormittaisivat minua henkisesti ja minun on juuri hyvä olla näin. Tässä vain pohdin ja punnitsen sitä, että olisiko mahtavaa viettää minipolttarit ihan perhepiirissä vaiko jätänkö kokonaan väliin. Olisi minusta hassua pitää polttarit naisille, joita näen vain mieheni kanssa yhteisissä illanvietoissa, vaikka he kaikki kivoja ja ihania ovatkin?

Ap

Oletko miettinyt, miten sinun käy, jos eroat? Kaikki sosiaaliset suhteesi ovat miehesi varassa. Tämä saattaa käydä pitkässä juoksussa jopa parisuhteelle rasitteeksi, että sinulla ei ole yhtään miehestäsi riippumatonta ystävää. Jos asiat alkaisivat mennä huonosti miehesi kanssa, yksi syy suhteeseen jäämiseen voisi olla nuo kaverit, joita sinulle ei ilman miestäsi olisi. Ymmärrän, että olet introvertti ja viihdyt yksin, mutta jos elämän rakentaa toisen ihmisen varaan (tässä tapauksessa sosiaalisten suhteiden osalta), siinä on omat ongelmansa.

Raskasta elää niin, että yrittää laskelmoida ja ennakoida kaiken. Varsinkin kun se on mahdotonta. Kaikkea ei voi suunnitella eikä kaikkeen voi varautua.

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen joskus itsekin "surrut". Tai lähinnä ollut ahdistunut, että mitä sukulaiset (lähinnä miehen) ajattelee. Mutta minulle ei tule polttareita, eikä mitään babyshowereita. Häätkin haluan maistraattivihkimisen ja juhlina kävisi ydinperheiden kanssa hienoon ravintolaan syömään.

Nämä suremasi jutut ovat teennäistä ulkomaista hapatusta ja jos niitä ei järjestetä kukaan ei menetä mitään. Asia ei sitäpaitsi kuulu muille . Kaikista vähoten sukulaismiehille. Miksi ihmeessä miettiä muita. Tekee vain niinkuin itsestä tuntuu hyvälle.

Saahan ne polttarit viettää vaikka kaksin äidin kanssa tai jättää viettämättä. Mulla oli maistraattivihkiminen ja juhlistettiin vaan omien perheiden kesken. Polttareita en edes muistanut ajatella, vaikka muutama hyvä ystävä onkin. En kyllä jäänyt niitä kaipaamaankaan. Olen ollut mukana muutamissa polttareissa ja ei mun mielestä sen aikataulujen ja ohjelmanumeroiden säätämisen ja rahojen väärti, vaikka ihan kivaa olikin.

Miksei aikuinen ihminen uskalla tehdä asioita omalla tyylillä? Polttarit voi pitää vaikka yksin tai olla pitämättä. Tai mennä jonkun kanssa vaan syömään. Tai ihan mitä huvittaa. Miksi pitää stressata, että kaiken pitäisi mennä aina tietyn kaavan mukaan ja apinoida muita?

Jos oikeasti ei ole rohkeutta pitäytyä omalla mukavuusalueella edes oman elämän merkittävimpiin juhliin liittyvissä asioissa, niin kannattaa miettiä onko vielä kypsä avioliittoonkaan.