Olin uskoton, kertoa vai ei

Vasta nyt tuntuu, että olen puhtaasti antanut vuosien takaisen pettämisen anteeksi. Minun piti olla itse yhtä heikko, että ymmärsin.

Pitääkö nyt repiä suhde selvitystilaan, vai voinko käydä tämän läpi yksin?

Ap

Luulen, että mies voisi antaa anteeksi ajan kanssa, mutta hän kärsisi ja vihaisi varmaan usean kuukauden.

Tuo ei merkinnyt minulle mitään, nyt vaan tuntuu että ollaan tasoissa, niin lapsellista kuin se onkin.

Ap

Tähän sopii Zen Cafen Kannattaako tunnustaa jos pettää...

Suhteenne olemassaolo perustuu valheelle. Muista se.

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro. Kärsit huonosta omasta tunnosta ehkä pitkäänkin, jossain vaiheessa helpottaa. Yhden hairahduksen takia ei kannata tuhota muutoin hyvää suhdetta.

Ja tiedän jo valmiiksi että tämä vastaus saa 100 alapeukkua ja täällä tullaan h*orittelemaan. Tämä on siitä huolimatta rehellinen mielipiteeni. En ole itse pettänyt, mutta katsonut vierestä miten hyvä avioliitto tuhoutui liiallisen rehellisyyden takia.

"Hyvä avioliitto"

Totta kai kannattaa tunnustaa, jos haluaa ettei suhde ja elämä perustu valheeseen vaan rehellisyyteen. Oma valinta se on kuitenkin, mutta tunnustaminen voi olla parempi tapa myös luottamuksen suhteen kuin muuten kiinnijääminen ja salailu.

Molemmat olette suhteessa ja molemmat pettävät. Ok. Turha siinä mistään tunteista on länkyttää, jos ajattelu tapahtuu molemmilla alapäällä.

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro. Kärsit huonosta omasta tunnosta ehkä pitkäänkin, jossain vaiheessa helpottaa. Yhden hairahduksen takia ei kannata tuhota muutoin hyvää suhdetta.

Ja tiedän jo valmiiksi että tämä vastaus saa 100 alapeukkua ja täällä tullaan h*orittelemaan. Tämä on siitä huolimatta rehellinen mielipiteeni. En ole itse pettänyt, mutta katsonut vierestä miten hyvä avioliitto tuhoutui liiallisen rehellisyyden takia.

Kiitos.

Tuntuu siltä, että tulen kärsimään aika paljon jos en kerro. Eilen mies toi kahvin sänkyyn, laittoi viestiä päivällä että muista asia x, ja toi tullessaan tummia viinirypäleitä, vaikkei itse niistä tykkää, silitti ohimennen olkapäätä yms. Tuli niin paha olo noista kaikista. Kun oikeasti ansaitsisin sen ahdistavan tunnelman ja vihan..

Ap

Kerro. Ällöttää kun jengi päättää toisen puolesta, päätät puolison puolesta mitä hän saa tietää teidän väleistä ja teidän suhteen todellisesta tilasta. Itse mietit ja yksin työstät, hah. En osaa arvostaa tuollaista yhtään.

Miksi sä saat päättää asiat miehesi puolesta? Tykkäisitkö jos kaikki päätetään sun puolesta? Mene asumaan jonnekin Pohjois-Koreaan kokemaan sitä iloa, pomo tietää parhaiten sielläkin.

Jos petät, kerro.

Sinuna kertoisin. Mies ymmärtää, jos on kokenut samanlaista ahdistusta oman syrjähyppynsä jälkeen. Tiedäthän sanonnan salaisuuksista parisuhteessa. Niin, että ne tuppaavat tulemaan julki, vaikka kuinka luulee kaiken pysyvän salaisuutena...

Vierailija kirjoitti:

Kärsit ihan itseksesi, älä kaada pahaa oloasi puolison päälle. Lumppu mikä lumppu.

Häh?

Luitko aloituksen...tai ymmärsitkö sitä.

Mä kävisin varmaan juttelemasssa  jonkun seksuaaliterapeutin kanssa.

olis kyllä paha paikka.

Meinaan, ku olette jatkaneet pettämisestä huolimatta.

Jos sä nyt olet tajunnut sen syrjähypyn vähäisen mekityksen miehellesi, kun hän petti, niin ehkä sä tajuat sen juuri oman pettämisen kautta. Petetylle se olikin isompi.

Niin teille kummallekin oli tärkein se teidän suhde. Luotatko sä sun mieheeen nyt?

onko teillä joku peli?

Onko teillä lapsia?

Mitä, jos tuo juttu paljastuu?

olisiko sen parempi kuitenkin paljastua?

Olisiko selkeä puhdas pöytä paras....?

Kestääkö suhteenne tuon?

Entä oletteko nyt kumpikin tahoillanne tehneet ne hypyt, jotka on tarpeen teille?

Voitteko nyt luottaa toisiinne täysin?

Mitä te suhteeltanne haluatte?

Mitä sinä halua?

Onko sulle ihan normaalitila se, että voitte mennä muiden kanssa? Pitääkö se käsitellä? Vai voiko vain mennä ja sitten taas palvoa omaa?

Tarvitsetko tuolllaisen toistamiseen.- entä miehesi? Tarvitseeko hänkin uuden sivujuonteen?

Jaa. Siinä sulle mietittävää.

Moni elää niin, että on sivusuhteita. Hyvin moni elää uskollisena suhteessaan. Sitten, jos ei, niin eroaa.

Se varmaan riippuu mitä te yhdessä haluatte. Oletteko reiluja toisianne kohtaan.

Jos te oletetatte, että puliseonne ja itse olette uskollisia, niin ei kai valheessa voi elää? Jos sillä taas ei ole merkitystä, niin antaa sitten olla.

Miksi oikeastaan kertoa?

Aika ilkeä olet jos et kerro. Miehellä oma pettäminen kummittelee takaraivossa ja on sinulle siitä syystä tosi kiva, ja itse sitten olet samanlainen pettäjä ja otat kaiken irti toisen syyllisyydentunteesta. Ei hyvä.

En vaan pysty kertomaan. Rikkoisin kaiken.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En vaan pysty kertomaan. Rikkoisin kaiken.

Ap

Rikoit jo. Kyse on enää siitä koska miehesi löytää sirpaleet maton alta.

Helpommin sitä voi itsensä kanssa elää jos kertoo. Mulla menis kaikki pilalle, suhde itse ja mieheen ja elämään jos valehtelisin. Tuntuu melkein väkivallalta miestä kohtaan että räpyttelee vaan ripsiä ja jättää kertomatta, hyi yök.

Joo ero vois tulla tai sit ei kun kertoo totuuden, mutta miten sä jaksat olla ja hengittää sen tiedon kanssa. Mua ahdistaa jo sun puolesta :((

Vierailija kirjoitti:

En vaan pysty kertomaan. Rikkoisin kaiken.

Ap

?

Häh? A-haa!

Oi ei!

Pyörryttäkö neitiä? Tuonko Teille hajusuolaa?

Oi, voitte laskeutua tähän.  Eihän käynyt kuinkaan?

Kuinka nyt voitte?

Tuntuu että hän murtuisi kertomisesta.

Meillä on lapsia, yhteinen koti ja ollaan ostamassa mökkiä josta on haaveiltu alkuajoista asti.

Meillä on mielestäni hyvää seksiä. Mutta kun tilaisuus tarjoutui, niin kostin, en olisi ikinä uskonut!

Kun mies petti, lapset oli pieniä ja meillä oli silloinkin seksiä. Olin kai hänelle vihainen vuosia, koska hän teollaan himmensi sen onnellisen pikkulapsiajan.

Tavallaan ei harmita kun pääsin nyt omasta katkeruudesta eroon, mutta nuo hyvät teot satuttaa.

Ap

Tottakai kerrot. Hekumoiden ja hierot asian vasten toisen kasvoja.

Yleensä rehellisyys kannattaa, mutta on kyllä tapauksia joissa se on tuonut vaan lisää ongelmia ja jne.

Voit kuitenkin vaikka nyt päättää että se oli eka ja vika kerta. Älä kerro.

Olen aina ollut sitä mieltä että kostaminen on väärin, vaikka on olemassa tapauksia joissa sen pystyy jotenkin ymmärtämään, vaikka se väärin onkin.

Jos joku on joutunut kokemaan paljon vääryyttä, niin jotain hyvitystä hänen kyllä pitäisi saada, mitä se sitten ikinä olisikaan.

Ehkäpä hyvittää jotain, mitä on itse tehnyt. Ala tehdä samoin. Älä kerro, mutta tee hyviä töitä toisen eteen. Hyvän kierre vahvistaa suhdettanne. Ota opiksi ja varo, ettei sama toistu.