Mikä asia puolisossasi selvisi vasta alkuhuuman jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Että hän todellakin on sellainen kuin ensihuumassa antoi vaikutelmakseen. Kolme vuotta ollaan nyt asuttu yhdessä ja sovimme kauhean hyvin toisillemme.

😂 Kokonaista kolme vuotta 😂😂😂 Onko lapsia? Ex-vaimon kanssa oltiin suhteessa ja asuttiin yhdessä yli kuusi vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymää, eikä riidelty koskaan, vaan kaikki oli harmonista ja hyvää. Olin kiitollinen, että olin löytänyt niin hyvin yhteensopivan puolison ja kumppanin.

Lasten syntymän jälkeen naisesta kuoriutui esiin ilmestyskirjan peto, raivotar joka myös osoittautui typeräksi, ajattelemattomaksi, empatiakyvyttömäksi ja itsekkääksi ihmispökäleeksi. Tilanne paheni vuosi vuodelta.

Sanoisin, että älä juhli vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Motoorinen levottomuus saa raivostuttavia mittasuhteita. Istuessaa hytkyttää jompaa kumpaa jalkaa jatkuvasti. Lukee läppäriltä uutisia ja samalla naputtaa sormella kiivaaseen tahtiin läppärin runkoa. Naputus kuuluu toiseen huoneeseen saakka. Räplää puhelintaan ja samalla räpyttää suojakuoren kantta hirmuiseen tahtiin. Lukee paperista lehteä ja antaa lehden kulmaan "luunappia". Sekoittaa sokeria kahvikupissa lusikalla, kilkuttaa kuppia silloin ja vaikka kuppi on jo tyhjä, kilisyttää sitä edelleen lusikalla. Tämä jälkimmäinen varsinkin hävettää jossain kylässä. 

Miehelläsi on ihan selkeä neurologinen ongelma. Luultavasti jonkinasteinen tarkkaavuuden- ja keskittymisen häiriö kuten ADHD. Noista luunapeista tulee mieleen jo tourettekin. Se ei aina tarkoita huutelua vaan voi olla nytkähdyksiä tai tuollaisia pakonomaisia maneereita.

Jos on muitakin pulmia, mies voisi hyötyä diagnoosista ja lääkityksestä.

Koita muistaa, ettei mies voi mitään noille oireille. Varmasti hän olisi itsekin mieluummin rauhassa.

Minulla on ADD, ja olen mies, enkä siitä huolimatta ole pakonomainen rummuttelija. 

ADD tarkoittaakin keskittymisongelmaa ILMAN fyysistä levottomuutta. Sitä paitsi kaikki nyt ovat joka tapauksessa erilaisia ja oirekuva vaihtelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Motoorinen levottomuus saa raivostuttavia mittasuhteita. Istuessaa hytkyttää jompaa kumpaa jalkaa jatkuvasti. Lukee läppäriltä uutisia ja samalla naputtaa sormella kiivaaseen tahtiin läppärin runkoa. Naputus kuuluu toiseen huoneeseen saakka. Räplää puhelintaan ja samalla räpyttää suojakuoren kantta hirmuiseen tahtiin. Lukee paperista lehteä ja antaa lehden kulmaan "luunappia". Sekoittaa sokeria kahvikupissa lusikalla, kilkuttaa kuppia silloin ja vaikka kuppi on jo tyhjä, kilisyttää sitä edelleen lusikalla. Tämä jälkimmäinen varsinkin hävettää jossain kylässä. 

Miehelläsi on ihan selkeä neurologinen ongelma. Luultavasti jonkinasteinen tarkkaavuuden- ja keskittymisen häiriö kuten ADHD. Noista luunapeista tulee mieleen jo tourettekin. Se ei aina tarkoita huutelua vaan voi olla nytkähdyksiä tai tuollaisia pakonomaisia maneereita.

Jos on muitakin pulmia, mies voisi hyötyä diagnoosista ja lääkityksestä.

Koita muistaa, ettei mies voi mitään noille oireille. Varmasti hän olisi itsekin mieluummin rauhassa.

Mutta alkuhuuman aikana pystyi olemaan ihan ok???

Kyllä se on mahdollista. Rakastuminen muuttaa ihmisen hormonitoimintaa, esim. miehen testoteronitaso laskee jne. Nämä muutokset voivat vaikuttaa. Ja toki melkein kuka tahansa pystyy hillitsemään erilaisia taipumuksia ja oireita tiettyyn rajaan asti, mutta ei loputtomiin. Mutta se on fakta, että motorinen levottomuus ei yleensä tunnu ihmisestä itsestäänkään mukavalta. Se liittyy aivotoimintaan ja on oire jostain. Ihminen voi neurologisista syistä tarvita stimulaatiota pystyäkseen olemaan ja keskittymään. 

Ai aloittaja on käynyt kaikki maailman miehet läpi? 

Että toisella ei ole oikeastaan ollenkaan ystäviä. Tapailuaikana nähtiin välillä hänenkin "kavereitaan" kunnes yhtäkkiä se kääntyi niin että hän ei ole enää vuosiin ollut heihin missään yhteydessä. Hänelle riittää se että hänellä on minä ja perheenjäsenet johon hän on yhteydessä, mutta minä pidän jotenkin hiukan outona sitä, ettei hän tunne tarvetta olla ystäviin yhteydessä. Hän on myös introvertimpi kuin luulin. Hän saattaa asunnossamme haluta olla tuntikausia yksin ovi kiinni. Tämä ei todellakaan ollut se kuva mitä hänestä sain tapailuaikana. Huomasin kyllä, että hän ei innoissaan ollut lähdössä ikinä mihinkään illanviettoihin sun muihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Motoorinen levottomuus saa raivostuttavia mittasuhteita. Istuessaa hytkyttää jompaa kumpaa jalkaa jatkuvasti. Lukee läppäriltä uutisia ja samalla naputtaa sormella kiivaaseen tahtiin läppärin runkoa. Naputus kuuluu toiseen huoneeseen saakka. Räplää puhelintaan ja samalla räpyttää suojakuoren kantta hirmuiseen tahtiin. Lukee paperista lehteä ja antaa lehden kulmaan "luunappia". Sekoittaa sokeria kahvikupissa lusikalla, kilkuttaa kuppia silloin ja vaikka kuppi on jo tyhjä, kilisyttää sitä edelleen lusikalla. Tämä jälkimmäinen varsinkin hävettää jossain kylässä. 

Miehelläsi on ihan selkeä neurologinen ongelma. Luultavasti jonkinasteinen tarkkaavuuden- ja keskittymisen häiriö kuten ADHD. Noista luunapeista tulee mieleen jo tourettekin. Se ei aina tarkoita huutelua vaan voi olla nytkähdyksiä tai tuollaisia pakonomaisia maneereita.

Jos on muitakin pulmia, mies voisi hyötyä diagnoosista ja lääkityksestä.

Koita muistaa, ettei mies voi mitään noille oireille. Varmasti hän olisi itsekin mieluummin rauhassa.

Minulla on ADD, ja olen mies, enkä siitä huolimatta ole pakonomainen rummuttelija. 

Minä olen mies jolla ei ole mitään diagnoosia ja olen muutenkin mielestäni melko rauhallinen, mutta minulla on tapana hytkytellä jalkaani kun keskityn johonkin, esim lukemiseen. Ei toki aina, mutta joskus, teen sen usein tiedostamatta. Olen tästä saanut joskus kuulla, joitakin se tuntuu ärsyttävän ja pystyn sen kyllä lopettamaan jos se jotakuta häiritsee. Muita naputtelu-, koputtelu- tai rummuttelutapoja minulla ei ole, mutta tuo jalan hytkytys on minusta mukavaa. :/

Se että hän oli harrastanut seksiä jonkun toisen naisen kanssa säännöllisesti tapailumme aikana. Yähk.

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys ja ilkeys. Valehtelu.

Tämä. Valehtelu ilmeni ensimmäisen kerran vuoden jälkeen, se paheni. Itsekkyys ilmeni n. Kahden vuoden päästä, sekin paheni. Suoranainen ilkeys tuli vasta loppuvaiheessa suhdetta 3 vuoden päästä. Vieläkin puistattaa kun olin sen kanssa niin pitkään. Mutta kun alussa oli niin ihanaaaa.

Vierailija kirjoitti:

No just tuo että ei olekaan karismaattinen kiinnostava persoona vaan tylsimys joka on opetellut vähän ulkoa sitä ja tätä. Ystävänsäkin ovat oikeasti jotain hyvän päivän tuttuja.

Itse olet epäilemättä juuri sellainen karismaattinen ja kiinnostava persoona?

Mitä muuten tarkoitat tuolla että on opetellut vähän ulkoa sitä ja tätä? Anna muutama esimerkki.

Huomasin liian myöhään, kuinka suvaitsematon vaimoni oli. Hän itse oli ns. suvaitsevainen, mutta suvaitsevaisuus loppui, jos mielipide-ero oli liian suuri. Enkä tarkoita tässä mitään hommafoorumi-touhua. M38

Erilaiset seksihalut. Alkuhuumassa seksiä oli päivittäin, ja uskoin onnellisena vihdoinkin kohdanneeni vertaiseni.

Kun muutettiin yhteen, mies alkoi haluta enää muutaman kerran kuukaudessa kuin taikaiskusta. Ensin oli väsymystä ja stressiä, sitten sanoi ettei haluta niin paljoa näin vakiintuneena. Minä tietenkin syytin itseäni ja kokeilin kaikkea mahdollista miehen halujen herättämiseksi.

Lopulta vuosien jälkeen kävi ilmi, ettei mies itse asiassa niin välitäkään seksissä eikä ole esimerkiksi murrosiässä kokenut samanlaista r*nkkausvimmaa kuin useimmat nuoret miehet. Vaikka yhden yön juttuja on ollut jonkin verran, niin ne eivät ole koskaan olleet miehelle pääasia. Pärjäisi hyvin ilman seksiä kuukausien ajan.

Tässä olen edelleen yli 10 vuoden jälkeen ja välillä niin turhautuneena, että ero käy mielessä. Tuntuu, että elämä valuu hukkaan tämän takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta varmaan tuli yllätyksenä, että olen liian epävarma, ahdistunut hermoilija. Kahden kesken en jaksa esittää normaalia vaan haluan olla oma itseni. Tosin tämä tuli esille aika nopeasti. Minua ei ole suoraan haukuttu tästä, mutta sanottu vaikeaksi ilman tarkkoja perusteluita. Jos kysyn, niin vastaus on välttelevä, että ei puhuta tästä. Mä haluaisin "jankata" asiat selviksi, jotta ne voi sitten joko unohtaa tai niille voi tehdä jotain. Toinen taas haluaa mennä suoraan siihen unohtamiseen, jolloin asia jää kuitenkin kalvamaan, ainakin minua.

Minusta sinä annat perustelun tuossa. Jankkaaja on aina ns. Vaikea ihminen.

Moni asia ei parane jankkaamalla. Suurin osa asioista ovat sellaisia, että asioille ei voi oikein mitään tehdä. On vain minun mielipide ja sinun mielipide. Piste. Ei ne puhumalla muutu.

Minun eksäni oli jankkaaja. En viitsinyt asioista sanoa, koska tiesi jo etukäteen, että eksä laittaa väsytystaistelun käyntiin. Sellaisen lopputuloksena itselle tulee fiilis ”ihan sama, annan periksi, kunhan olet hiljaa”.

Jos haluaa tietää jotain mikä itseä hämmentää, tai oikoa väärinkäsitykset puolin ja toisin, niin miten sen vain osaisi antaa olla? Kun asia vaivaa ja tuntuu, että jää ihan vääriä käsityksiä ja oletuksia elämään, jos sitä ei selvitetä. Ehkä olen liian neuroottinen, mutta mikä siihen auttaisi?

Tässä on usein kyse toisen tyhmyydestä. Pitää vääntää rautalangasta joka asia että tyhmempi ymmärtää asiat oikein. Sitä fiksumpaa fituttaa kun joka asia pitää selittää pitkän kaavan mukaan, eikä jaksaisi.

Eka paljastui naisvihaajaksi. Esitti että on empaattinen ja ystävällinen, sanoi, että voi aina jutella jos tuntuu siltä. Hänellä oli myös paljon naispuolisia kavereita, joten ajattelin, että kiltti tuollaisen täytyy olla. Ajan kanssa paljastui, että hän haukkui näitä kavereitaan, kun eivät huolineet poikaystävänsä en, juoruili kaiken aina eteenpäin, mitä kuuli. Ja kauheasti henkistä väkivaltaa minua kohtaa, en ollut hänelle kuulemma tarpeeksi hyvä. Äitinsä kanssa ei ollut väleissä ja naisia haukkui joka tilaisuuden tullen.

Toinen esitti olevansa kohtuu käyttäjä. Kun muutimme yhteen, alkoholismi paljastui. Joka ilta pää oli saatava sekaisin, vaikka töissä kävi. Viikonloput menivät kaikki ryyppäämiseen kasin käsin. En kyllä kauaa tuota kestänytkään. Vieläkin juo ja joka kesä, siskonsa laittaa Facebookiin kuvan, kun tuo mies on sammuneena johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Erilaiset seksihalut. Alkuhuumassa seksiä oli päivittäin, ja uskoin onnellisena vihdoinkin kohdanneeni vertaiseni.

Kun muutettiin yhteen, mies alkoi haluta enää muutaman kerran kuukaudessa kuin taikaiskusta. Ensin oli väsymystä ja stressiä, sitten sanoi ettei haluta niin paljoa näin vakiintuneena. Minä tietenkin syytin itseäni ja kokeilin kaikkea mahdollista miehen halujen herättämiseksi.

Lopulta vuosien jälkeen kävi ilmi, ettei mies itse asiassa niin välitäkään seksissä eikä ole esimerkiksi murrosiässä kokenut samanlaista r*nkkausvimmaa kuin useimmat nuoret miehet. Vaikka yhden yön juttuja on ollut jonkin verran, niin ne eivät ole koskaan olleet miehelle pääasia. Pärjäisi hyvin ilman seksiä kuukausien ajan.

Tässä olen edelleen yli 10 vuoden jälkeen ja välillä niin turhautuneena, että ero käy mielessä. Tuntuu, että elämä valuu hukkaan tämän takia.

Samalta kuulostaa. Ensin suhteessä oli jännää erilaista seksiä, kun muutettiin yhteen niin harvoin ja aina samanlaisena toistuvaa tylsää seksiä. Sitten se harveni ja harveni. Kymmenen vuoden päästä meillä on ollut vuodenkin kestäneitä seksitaukoja. Mies sanoi että "seksi ei ole hänelle niin tärkeä asia". Ei tämä ollut mies kenestä kiinnostuin ! Hän ivasi minua kun joskus yritin piristää seksielämäämme jollain seksileluilla ym, ja naureskeli lähinnä asialle. Mies syö kokoajan kaikkea suklaata ja karkkia, ja hän on vaihtanut seksin harrastamisen siihen. Ainoat kerrat kun meillä suunnilleen on ollut viime kuukausina seksiä on ollut, kun mies on humalassa.

Mies olevinaan harrastaa pyöräilyä. Käydään ekalla rauhallisella 20km lenkillä ja mies on ihan sippi. Mies kuulemma laittaa ruokaa usein. Joo, pakastepitsaa. Mies haluaa laihtua eli syö sitä pitsaa ja juo monta capuccinoa joka päivä ja pari kunnon kakkupalaa viikossa. On aktiivinen eli makaa lähinnä sohvalla. On kuntosalijäsenyys (sali 100metrin päässä), mutta ei ole kertaakaan käynyt siellä. Onhan näitä. En ymmärrä miks pitää valehdella olevansa aktiivinen/liikunnallinen/kokkaustaitoinen jne kun ei selvästikään ole sellainen.

Olen nykyään sinkku. N38.

Että seksi ei tule onnistumaan tuskin ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En pysty ryyppäämään kahta päivää peräkkäin"...vttu, joo...kaksi viikkoakin mennyt höyryissä:(

Sinkkuna en ollut koskaan kuin pienessä hiprakassa, mutta exän kanssa asuessa ei huvittanut olla viikonloppuja selvinpäin. Nyt eron jälkeen ei ole saunalonkeroa kummempaa tullut otettua.

Harva sitä nalkutusta jaksaa selvinpäin kuunnella

Eräs mies oli alkuun kanssani samaa mieltä, että on tosi tyhmää mennä ravintolaan illalliselle mikäli toinen räplää kännykkää. No ei mennyt kauaa kun herra itse sortui moiseen. Kysyi vain oliko mulla jotain erityistä mistä halusin keskustella :p Samainen mies myös lähinnä ynähteli erään illallisen aikana. Lopulta sanoi, että hänellä on tylsää. Eipä siinä. Nousin pöydästä, maksoin laskuni ja lähdin.

Tämä herra oli lyhyt ja pyöreä. Ei se huono ulkonäkö takaa kultaista luonnetta, älykkyyttä tai käytöstapoja. Jatkossa aion tapailla vain pitkiä ja hyvännäköisiä miehiä. Noilla vähemmän komeilla on ihmeellinen tarve tölviä meitä nättejä, normaalipainoisia koulutettuja naisia. Alemmuuskompleksi? Enpä viitsi sellaista katsella. Onneksi paljastavat todellisen karvansa nopeasti.