Lue keskustelun säännöt.
Oma isä kiusaa päivästä toiseen en jaksa enää yhtään
21.04.2020 |
Meen mieluummin vaikka kadulle nukkumaan olen täällä kiusattavana. Väitetään että huudan ja kiljun vaikka normaalisti puhun äänitin omaa puhetta ja en huutanut. Kyylätään tiukkana selän takana vaikka olen sellaisesta saanut hirveän paniikkikohtauksen ja en selviä enää jos tää jatkuu kauan. Mulla alkaa terveys mennä kun on henkisiä ongelmia niin paljon että tuntuu kipuna sisällä asti. Ihan kuin joku viiltäisi puukolla kyljestä kokoajan. En uskalla edes ulos mennä kun tuo tuijottaminen ahdistaa niin paljon ettei henki kulje.
Kommentit (13)
Kannattaisi ehkä teidän asiasta keskustella, vaikka kolmannen puolueettoman osapuolen johdolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojelu ilmoitus heti jos olet alaikäinen, heidän vastuullaan on puuttua asiaan.
Turvakotiin voi mennä muussa tapauksessa.
Ei kannata jäädä kärsimään tuosta hetkeksikään. Yhteys viranomaisiin ja vaikka turvakotiin, ellei isäsi käytös muutu ihmismäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Muutin 17-v. omilleni, kun en kestänyt enää. Sitten se helpottaa sinullakin! <3 Oma tupa, oma lupa.
Samankaltainen tilanne itselläni aikoinaan. Kun täytin 18, sain vieläpä luvan maksaa ”vuokraa” siitä lystistä. Motivaatio muuttaa omille kasvoi kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala tilanne. Oletko kuitenkin jo täysikäinen? Jos pääsisit muuttamaan omaan asuntoon niin ainakin saisit olla rauhassa. Ota vaikka yhteyttä etsivään nuorisotyöhön paikkakunnallasi. Sieltä voit saada apua sekä asumisasioiden että mielenterveysasioiden selvittelyyn. Myös opiskeluun ja työllistymiseen liittyvissä asioissa autetaan. Jos sinulla ei ole nyt mitään tuloja, sinua autetaan myös tukiasioissa. Onko sinulla paremmat välit äitiisi? Voisiko hän mitenkään auttaa? Tuskin isäsikään on oikeasti läpeensä paha, ja ei ehkä edes tajua miten hänen suhtautumisensa sinuun vaikuttaa. Hänhän näkee sinusta vaan sen mikä näkyy ulospäin, eikä ehkä yhtään tiedä miltä sinusta tuntuu. Jos ole vielä alaikäinen voit olla itse yhteydessä lastensuojeluun. Sieltä voi myös löytyä jotain apua sinulle. Toivottavasti sinulla on kavereita joille voit puhua tunteistasi ja ajatuksistasi, ettet jää ihan yksin. Voi helposti käydä niin että jos vain yksin murehdit ja ahdistut piilossa, asiat saavat mielessäsi vääristyneet mittasuhteet ja ongelmat tuntuvat isommilta kuin mitä ne oikeasti ovat. Kun kehosi ja mielesi on jo valmiiksi ”hälytystilassa”, ja mielesi on jo valmustautunut ottamaan vastaan pelkkää negatiivisuutta isäsi taholta, voi käydä niinkin että huomaamattasi ”ylitulkitset” isäsi reaktioita, puheita ja katseita. Apua tarvitset ehdottomasti jotta elämäsi ei mene täysin jumiin. Toivottavasti asiat alkavat järjestyä.
Minulla on erittäin tärkeä viesti sinulle ja kaikille kaltaisillesi:
Laitat nyt vain sen ***** juuston sinne jääkaappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo pitää lopettaa alkuunsa.
Monesti valitettavasti on niin, ettei se kiusaaja vauhtiin päästyään itse kyllä sitä tee.
Et sitten ole palannut lukemaan vastauksia etkä ainakaan vastannut. Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa:
- teet itsestäsi lastensuojeluilmoituksen, jos olet alle 18 v.
- hankit oman asunnon, jos olet täyttänyt 18.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo pitää lopettaa alkuunsa.
Monesti valitettavasti on niin, ettei se kiusaaja vauhtiin päästyään itse kyllä sitä tee.
Monesti on myös niin että kiusaaja ei tiedä olevansa kiusaaja kun puhutaan vanhemman ja nuoren välisistä ristiriidoista. Vanhempi voi käyttäytyä huonosti ihan vaan koska on huolissaan, keinoton eikä osaa muuta. Hän ei ehkä osaa asettua nuoren asemaan tunnetasolla, eikä ymmärrä nuoren (vanhemman näkökulmasta) usen liioteltuja ja epäjohdonmukaisia toimintatapoja tai reaktioita. Muutenkin on vähän vsikea ”lopettaa alkuunsa” koska siinä vaiheessa kun ollaan vuorovaikutuksessa ap:n kuvaamassa tilanteessa ei todellakaan olla missään mielessä alussa, vaan tilanne on pahentunut vähitellen vuosien aikana. Parasta olisi jos perhe saisi ulkopuolista apua, mahdollisesti ihan perheterapiaa. Näin voitaisiin purkaa turhia jännitteitä ja väärinkäsityksiä, ja löytää uudelleen yhteisymmärrystä ja parempia tapoja kommunikoida ottaen myös toinen osapuoli/ osapuolet huomioon. Olisi paljon parempi jos ap pääsisi itsenäistymään hyvissä väleissä ja yhteistyössä perheensä kanssa, verrattuna siihen että joutuisi lähtemään ”ovet paukkuen” ja laittaen välit poikki kokonaan. Nuoruus ei ole helppoa nuorelle itselleen, eikä myöskään vanhemmille.
Kuinka vanha sinä olet?