Torjuntaan suhtautumisesta
Olen ollut yli 20 vuotta vaimoni kanssa yhdessä. Valtaosa asioista suhteessamme on molempien mielestä hyvin. Seksi ei vaan tahdo luonnistaa. Erityisesti vaimoni jatkuva torjunta tuntuu erittäin pahalta. En varsinaisesti ole laskenut, mutta luultavasti noin yhdeksän kertaa kymmenestä ehdotuksestaan hän torjuu minut. Tätä on jatkunut lähes koko suhteen ajan ja minä en vaan mitenkään totu siihen. Asia tuntuu syövän itsetuntoani, identiteettiäni ja mielenterveyttäni jatkuvasti vain pahemmin ja pahemmin. Mitä minun pitäisi tehdä? Käydyt keskustelut ja terapiat eivät ole tilannetta parantaneet. Tuntuu ettei hän ymmärrä tai kunnioita tarpeitani yhtään. Olen aivan umpikujassa asian kanssa. Tämä syö ja mädättää minut sisältä. Olenko vain sitten täysin mätä ja paha ihminen ja ansainnut kärsimyksen?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä, jos suinkin ehdit, olisi kiva kuulla tästä. Miksi olet sitä mieltä että se on Sexpolta ajattelematonta? Näkisin että siinä(kin) on kyse yksilön vastuuttamisesta. Jokainen aikuinen on vastuussa omasta toiminnastaan ja ajattelustaan, vaikkapa sitten erotilanteessa, tai siinä että toinen ei sopeudu omaan muottiisi. Jos he ottaisivat kannan, jonka mukaan jokainen olisi vastuussa toisen hyvinvoinnista niin hehän menisivät ihan metsään siinä.
Nyt en ymmärrä miten tämä kommentti liittyy aiemmin kirjoittamaani. En näe, että seksuaalipoliittisten järjestöjen olisi fiksua ottaa kantaa tuollaisiin asioihin ollenkaan. Näen heidän roolinsa parhaimmillaan asiantuntijaorganisaationa, mikä ei nykyisellään välity ulospäin, vaikka asiantuntemusta Sexposta kyllä löytyy. Mutta se siitä, ymmärrän pysyä järjestöistä kaukana, olen niille allerginen :D
Eli vaimo on onneton kun huseeraat muualla, eikä pysty haluamaan sinua?
Vierailija kirjoitti:
Eli vaimo on onneton kun huseeraat muualla, eikä pysty haluamaan sinua?
Kenelle tämä osoitettu? Olen aloittaja, meillä ei todellakaan mennyt noin.
Olen aiemminkin huomannut täällä samanlaista valitusta, että valitaan vaimoksi nainen, joka ei ole kovin kiinnostunut seksistä, ei ole kokeilunhaluinen yms. mutta myöhemmin vaaditaankin vaimolta muuttumaan muuksi. Onko se joku perinteinen madonna syndrooma, että vaimoksi valitaan matalalibidoinen nainen?
Seurusteluaikoina jo huomaa, millainen seksiasenne puolisolla on. Jos toinen sitten paljastuu joksikin ihan muuksi myöhemmin, niin tavallaan siinä on kyllä huijattu puoliso naimisiin ja saamaan lapsia, vaikkei se olisikaan tahallaan tehty. Sitten kun on lapsia, niin eroaminen onkin jo paljon vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia tuli vielä mieleen. Minun kohdallani kyse ei ole fantasioista. Ominaisuuteni vertaaminen fantasioihin on mielestäni jopa hieman loukkaavaa (muuta älä huoli, en ole loukkaantunut, haluan vain selventää asiaa). Fantasiat ovat nähdäkseni asioita joita pystyy käsittelemään mielessään helposti. Minun kohdallani kyseessä on polttava ja pakottava tarve toteuttaa asioita. En pysty elämään tasapainoista ja hyvää elämää ilman tarpeideni toteuttamista. Usko pois, olen käynyt todella pitkän tien sen tukahduttamisen saralla, se tie oli lähellä katketa ja koko elämäni samalla. Kyseessä ei siis ole fantasiat, niiden kanssa pystyisin kyllä elämään.
Huono vertaus, mutta mieti tätä. Sinulla olisi kova nälkä. Tiedät että se saa sinut aivan sekaisin ennemmin tai myöhemmin. Edessäsi heilutellaan ruokalautasta ja aina kun kurkotat sitä kohti se viedään kauemmas. Tuon tyyppistä tarpeesta kohdallani on kysymys. Minulla on todella ristiriitainen suhde asiaan edelleen, mutta nykyään pystyn sen hyväksymään. Kuten olen muistaakseni jo aiemmin sanonut, en missään tapauksessa haluaisi tätä itselleni, en ikinä valitsisi tällaista ”taakkaa”. En kuitenkaan ole siitä vastuussa, koska minä vain olen tällainen. Olen yrittänyt olla jotain mitä en ole ja se tie on nyt kuljettu loppuun. Avoimuus, keskustelu ja toistemme hyväksyminen ovat keinot mitkä meillä on käytössä kun yritämme löytää yhteistä säveltä näiden asioiden suhteen.
Kommenttisi perusteella minusta tuntuu että sinä tukahdutat itseäsi osin samalla tavalla. Miksi haluat evätä mieheltäsi mahdollisuuden aidosti ymmärtää ja tukea sinua sellaisena kuin olet?
Seksiaddiktio?
https://paihdelinkki.fi/fi/testit-ja-laskurit/seksiriippuvuus/seksiriip…
Olen ollut seksiaddiktin kanssa naimisissa. Siinä haetaan yhä suurempaa stimulaatiota yhä rajummista jutuista toleranssin kasvaessa. Taustalla on kieroutunut ja seksikielteinen kasvatus. Vaikka kotona olisi millaista seksiä kuinka paljon tahansa, niin se ei addiktia pysäytä. Myöskin vastaan tulee sellaista seksiä, että halut voi mennä loppuiäksi vaimolta.
Kyllä olen miettinyt olenko addikti. Käymieni terapioiden mukaan sellaisesta ei ole ollut viitteitä.
Säälin vaimoasi. Mieti hetki hänen todellisia tunteitaan. Ei ole ihme, että hänellä on paha mieli. Silloin ei myöskään himota.
Vierailija kirjoitti:
Säälin vaimoasi. Mieti hetki hänen todellisia tunteitaan. Ei ole ihme, että hänellä on paha mieli. Silloin ei myöskään himota.
Mistä päättelet etten ole miettinyt? Eikä häntä ole himottanut todella pitkään aikaan, siis vuosiin ennen kuin asiaa alettiin tosissaan käsittelemään ja korjaamaan. Nykyään hänellä on paljon parempi tilanne omien halujensakin suhteen. Hän on ollut iloinen siitä että tilanne on parantunut, miksi siis säälit?
Seksin erottaminen erilliseksi saarekkeeksi muusta elämästä, itsemurhalla uhkailu, uhrina esiintyminen tulivat tutuiksi. Mutta ei sentään ehdotettu kinkyilyä muiden kanssa luvan kanssa. Ehkä tiesi, että se olisi ollut mullekin liikaa, vaikka kiltti olenkin. Mikä koitui kohtaloksi tavallaan tuossa liitossa.
Ensin ap pyysi neuvoja vaimon haluttomuuden kestämiseen, mutta sitten paljastui vähän muutakin. Aina on se toinenkin vaimon tarina, mikä voi olla hyvin erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Ensin ap pyysi neuvoja vaimon haluttomuuden kestämiseen, mutta sitten paljastui vähän muutakin. Aina on se toinenkin vaimon tarina, mikä voi olla hyvin erilainen.
Mitä ihmettä nyt taas. Oletko lukenut ketjun läpi? Jos et niin lue, ole kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Seksin erottaminen erilliseksi saarekkeeksi muusta elämästä, itsemurhalla uhkailu, uhrina esiintyminen tulivat tutuiksi. Mutta ei sentään ehdotettu kinkyilyä muiden kanssa luvan kanssa. Ehkä tiesi, että se olisi ollut mullekin liikaa, vaikka kiltti olenkin. Mikä koitui kohtaloksi tavallaan tuossa liitossa.
Miten tämä liittyy asiaan?
"Tämä syö ja mädättää minut sisältä. Olenko vain sitten täysin mätä ja paha ihminen ja ansainnut kärsimyksen?"
Aikamoista marttyrointia.
Jos avioliitto on pelkkää kärsimystä, niin sen voi myös lopettaa niin kuin jo ensimmäisessä kommentissa sanottiin.
Vierailija kirjoitti:
"Tämä syö ja mädättää minut sisältä. Olenko vain sitten täysin mätä ja paha ihminen ja ansainnut kärsimyksen?"
Aikamoista marttyrointia.
Jos avioliitto on pelkkää kärsimystä, niin sen voi myös lopettaa niin kuin jo ensimmäisessä kommentissa sanottiin.
Olin todella synkkänä tuota kirjoittaessani. Normaalisti se ei noin pahalta tunnu. Ja alkaa taas ärsyttää tuollainen huutelu. Varsinkin tuo marttyrointikommentti. Voisit lukea muut viestini.
Ja vielä, jos suinkin ehdit, olisi kiva kuulla tästä. Miksi olet sitä mieltä että se on Sexpolta ajattelematonta? Näkisin että siinä(kin) on kyse yksilön vastuuttamisesta. Jokainen aikuinen on vastuussa omasta toiminnastaan ja ajattelustaan, vaikkapa sitten erotilanteessa, tai siinä että toinen ei sopeudu omaan muottiisi. Jos he ottaisivat kannan, jonka mukaan jokainen olisi vastuussa toisen hyvinvoinnista niin hehän menisivät ihan metsään siinä.