Torjuntaan suhtautumisesta

Vierailija kirjoitti:

Jos tätä  ei ole vielä kokeillut piristäisikö yhteistuumin parinvaihto?  Mitä sitä ei parisuhteen eteen kokeilisi wildclub.fi

Vaimoa ei se kiinnosta, olen kyllä ehdottanut. Ja kuten sanoin, meillä on tuohon liittyvä sopimus. Kyse ei ole siitä ettenkö saisi seksiä. Uskokaa nyt se.

Jos olet saanut puolisoltasi luvan seksiin muiden kanssa, niin en pidä kyllä sitä ollenkaan hyvänä merkkinä. Tuollaisen luvan kun saa naiselta, niin enemmän se on ollut lopun lähtölaukaus, ainakin niissä useammassa tapauksessa, joita olen todistanut. Nainen on niin väsynyt koko asiaan, että haluaa sen vain pois päiväjärjestyksestä. Jos ei enää ole edes yhtään mustasukkainen puolisostaan, niin täytynyt tapahtua aika paljon, ellei sitten suhde alun perinkin ole perustunut tuollaiseen sopimukseen.

En tiedä teistä, mutta ainakin kaikki tuntemani avioliitot, joita hiertää joku pitkäaikainen ongelma, ovat päättyneet eroon lasten lähdettyä jossain vaiheessa. Tuo teidän ongelma vaikuttaa aika laajalta ja pitkäaikaisen sen kerroitkin jo olevan. Ei mikään terapiakaan tuo pareja yhteen, jos he eivät vain sovi yhteen joltain tärkeiltä osin. Elämän ei oikeasti kuulu olla vaikeaa ja raskasta, mitä se on vaimollesikin varmaan tämän asian suhteen ollut. Rakkaus monesti sekoitetaan riippuvuuteen, vaikka ne ovat ihan eri asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen nainen joka ennen nykyistä suhdetta ja avioliittoa jossa seksiä on lähes päivittäin, elin suhteessa jossa seksiä ei ollut enää vimeiseen vuoteen yhtäänEn vain halunnut miestäni. Tiesin hänen touhuistaan ja haluistaan muita kohtaan ja lopulta se aiheutti sen, ettwn enää kokenut mitään haluja toista kohtaan. Nykyinen mieheni on huonompi seksissä kuin eka. Ja hänkin haaveilee kokoajan muista. Mutta jostain syystä en ole lakannut haluamasta häntä. Ennemminkin haluan tehdä kaikkeni jotta hän haluaisi minuakin. Rehellisesti: kaipaan sitä vanhaa itseäni jolla tunteet oli kuolleet toista kohtaan. Tämä nykytilanne on itsetuntoa tuhoavaa ja kamalaa.

Näin se usein tapahtuu, kun halut ovat kadoksissa, allekirjoitan. Jos toiseen menee kunnioitus ja luottamus, niin suhde on käytännössä lopussa ja seksi pakkopullaa. Silloin voi antaa luvan vaikka käydä vieraissa, ihan sama. Ei sen toisen miellyttäminen voi vähempää kiinnostaa, vaikka olisikin jotain seksielämää. Lopullinen päätös erosta on silti vaikea ja seksi on siinä ihan sivuseikka. Vaikka toinen tekisi mitä, niin kun tunteita ei enää ole, niin sillä ei ole vaikutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olet saanut puolisoltasi luvan seksiin muiden kanssa, niin en pidä kyllä sitä ollenkaan hyvänä merkkinä. Tuollaisen luvan kun saa naiselta, niin enemmän se on ollut lopun lähtölaukaus, ainakin niissä useammassa tapauksessa, joita olen todistanut. Nainen on niin väsynyt koko asiaan, että haluaa sen vain pois päiväjärjestyksestä. Jos ei enää ole edes yhtään mustasukkainen puolisostaan, niin täytynyt tapahtua aika paljon, ellei sitten suhde alun perinkin ole perustunut tuollaiseen sopimukseen.

En tiedä teistä, mutta ainakin kaikki tuntemani avioliitot, joita hiertää joku pitkäaikainen ongelma, ovat päättyneet eroon lasten lähdettyä jossain vaiheessa. Tuo teidän ongelma vaikuttaa aika laajalta ja pitkäaikaisen sen kerroitkin jo olevan. Ei mikään terapiakaan tuo pareja yhteen, jos he eivät vain sovi yhteen joltain tärkeiltä osin. Elämän ei oikeasti kuulu olla vaikeaa ja raskasta, mitä se on vaimollesikin varmaan tämän asian suhteen ollut. Rakkaus monesti sekoitetaan riippuvuuteen, vaikka ne ovat ihan eri asioita. 

En tuota lupa-asiaa tässä sen enempää avaa. Se on monimutkainen ja se on auttanut suhdettamme, eikä liity tähän asiaan. Suhteemme voi valtaosaltaan hyvin. Moneen tuntemaamme pitkään suhteeseen verrattuna sanoisin varsin hyvin.

Kyselin apuja vain ja ainoastaan tuohon kokemani torjunnan tunteen käsittelyyn.

Minulle tuo elämän raskaus on toki ilmeisempää kuin vaimolleni tämän asian suhteen ja siksi haluaisinkin löytää keinoja sen kanssa toimimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet saanut puolisoltasi luvan seksiin muiden kanssa, niin en pidä kyllä sitä ollenkaan hyvänä merkkinä. Tuollaisen luvan kun saa naiselta, niin enemmän se on ollut lopun lähtölaukaus, ainakin niissä useammassa tapauksessa, joita olen todistanut. Nainen on niin väsynyt koko asiaan, että haluaa sen vain pois päiväjärjestyksestä. Jos ei enää ole edes yhtään mustasukkainen puolisostaan, niin täytynyt tapahtua aika paljon, ellei sitten suhde alun perinkin ole perustunut tuollaiseen sopimukseen.

En tiedä teistä, mutta ainakin kaikki tuntemani avioliitot, joita hiertää joku pitkäaikainen ongelma, ovat päättyneet eroon lasten lähdettyä jossain vaiheessa. Tuo teidän ongelma vaikuttaa aika laajalta ja pitkäaikaisen sen kerroitkin jo olevan. Ei mikään terapiakaan tuo pareja yhteen, jos he eivät vain sovi yhteen joltain tärkeiltä osin. Elämän ei oikeasti kuulu olla vaikeaa ja raskasta, mitä se on vaimollesikin varmaan tämän asian suhteen ollut. Rakkaus monesti sekoitetaan riippuvuuteen, vaikka ne ovat ihan eri asioita. 

En tuota lupa-asiaa tässä sen enempää avaa. Se on monimutkainen ja se on auttanut suhdettamme, eikä liity tähän asiaan. Suhteemme voi valtaosaltaan hyvin. Moneen tuntemaamme pitkään suhteeseen verrattuna sanoisin varsin hyvin.

Kyselin apuja vain ja ainoastaan tuohon kokemani torjunnan tunteen käsittelyyn.

Minulle tuo elämän raskaus on toki ilmeisempää kuin vaimolleni tämän asian suhteen ja siksi haluaisinkin löytää keinoja sen kanssa toimimiseen.

Nro 4 vielä tässä. Nettikeskustelussa on varmaan hyväksyttävä se, että ihmiset kommentoivat sen, minkä aloitus tuo heidän mieleensä, eivätkä pelkästään sitä, mitä aloituksessa kysytään. Neuvoja taas on hyvin vaikea antaa, koska tilanteet poikkeavat niin paljon toisistaan, vaikka ongelma olisi näennäisesti sama. Vaikka joskus muinoin olen torjunnasta kärsinyt, niin mieheni on ihan toisenlainen kuin vaimosi ja olisin varmasti jättänyt hänet, jos hän olisi pääasiallisesti torjunut seksialoitteeni niin kuin vaimosi. Minusta saamasi vastaukset ovat siis olleet asiallisia ja ongelmaan selvästi liittyviä. Kun pyydät meitä uskomaan siihen, mitä kerrot, niin minusta kukaan ei ole sinua kyseenlaistanutkaan, vaan vaimoasi. Lähes jokaisessa vastauksessa on siihen liittyvää asiaa, jos luet tarkasti.

Joku mainitsi käsitteen riippuvuus. Sen tunnistan samaksi omaan aiempaan tilanteeseeni nähden, koska torjuntaan kiinni jääminen oikeastaan tarkoittaa riippuvuutta toisen hyväksynnästä. Jos vuosikaudet elää suhteessa, jossa toinen toistuvasti torjuu, niin silloin asiaan varmaan liittyy vähän isompikin möykky kuin pelkkä seksin saaminen. Teksteistäsi välittyy sellaista, että olet jollain tavoin altavastaaja ja seksin kerjäläinen, mikä voi naisen kannalta olla hyvinkin ärsyttävää. Mene ihmeessä sinne terapiaan selvittämään asiaa. Ei kukaan täällä pysty sinua auttamaan niksejä antamalla, koska jokuhan siinä on, että suhteenne tuossa suhteessa on vinksahtanut toimimaan täysin vaimosi ehdoilla. En ole ollut kärpäsenä katossa, mutta sen vaikutelman tekstistäsi saa, koska torjut tiukasti kaiken sellaisen, mikä on laatikon ulkopuolelta.

Ei kukaan tule elämääsi muuttamaan väkisin, mutta olisi hyvä olla tietoinen siitä, mitä itse asiassa valitsee. Torjunta tarkoittaa sitä, että toinen haluaa ko. toiminnan loppuvan. Ei sitä oikein voi ohittaa kokonaan ja muuksi selittää, vaikka muitakin ulottuvuuksia on.   

Ei siihen totu. Itsellä mies haluaa minua ja seksiä vain juoneena tai krapulassa viikonloppuisin. Viikolla saan aina pakit. Sekin syö itsetuntoa kun toiselle kelpaa vain pullonpohjan läpi katsottuna.

N34

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen totu. Itsellä mies haluaa minua ja seksiä vain juoneena tai krapulassa viikonloppuisin. Viikolla saan aina pakit. Sekin syö itsetuntoa kun toiselle kelpaa vain pullonpohjan läpi katsottuna.

N34

Miksi torjuntaan pitäisikään tottua? Se kai tässä monia ihmetyttääkin. Ei pidäkään tottua siihen, että oma itsetunto murenee suhteen seurauksena, mun mielestä. 

Suuret kiitokset nro 4.

Oikeassa olet. Vaikea kokonaistilannetta on netissä selittää ja nähdä. Olen itsekin ollut varmasti vaikeasti ymmärrettävä, vetänyt mutkia suoraksi ja epäjohdonmukainen osassa kommenttejani.

Oikeassa olet, koen olevani hänen suhteensa altavastaaja ja osin varmasti kerjäläinen myös, liittyen siihen torjutuksi tulemisen tunteeseen. Tämä on näkynyt omasta näkökulmastani jo vuosia muillakin elämän osa-alueilla. Olemme molemmat liian kauan tottuneet näihin rooleihin ja vaikea niitä on muuttaa, en halua uskoa että mahdotonta, mutta vaikeaa.

En mielestäni ole torjunut varsinaisesti muiden kommentteja, ne eivät vaan omasta näkökulmastani ole olleet kovin relevantteja. Ymmärrän tietysti syyt niiden kirjoittamiseen.

Olen myös varsin tietoinen siitä että omien valintojani kautta minulla on ainut mahdollisuus muuttaa tilannetta ja niiden valintojen ja käyttäytymismallien löytämiseen olen tässä ketjussa tähdännytkin.

Kiitos tosiaan viesteistäsi! Olet auttanut minua kyllä kokonaistilanteen hahmottamisessa suuresti!

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen totu. Itsellä mies haluaa minua ja seksiä vain juoneena tai krapulassa viikonloppuisin. Viikolla saan aina pakit. Sekin syö itsetuntoa kun toiselle kelpaa vain pullonpohjan läpi katsottuna.

N34

Uskon! Pahalta kuulostaa! En haluakaan tottua, haen keinoja sen kanssa elämiseen, toivon sinulle samaa. Kun sen kanssa oleminen helpottaa, voi keskittyä muiden asioiden parantamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen totu. Itsellä mies haluaa minua ja seksiä vain juoneena tai krapulassa viikonloppuisin. Viikolla saan aina pakit. Sekin syö itsetuntoa kun toiselle kelpaa vain pullonpohjan läpi katsottuna.

N34

Miksi torjuntaan pitäisikään tottua? Se kai tässä monia ihmetyttääkin. Ei pidäkään tottua siihen, että oma itsetunto murenee suhteen seurauksena, mun mielestä. 

Aivan oikeassa olet! Juuri tätä olen tässä hakemassa, eli miten toimia sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Suuret kiitokset nro 4.

Oikeassa olet. Vaikea kokonaistilannetta on netissä selittää ja nähdä. Olen itsekin ollut varmasti vaikeasti ymmärrettävä, vetänyt mutkia suoraksi ja epäjohdonmukainen osassa kommenttejani.

Oikeassa olet, koen olevani hänen suhteensa altavastaaja ja osin varmasti kerjäläinen myös, liittyen siihen torjutuksi tulemisen tunteeseen. Tämä on näkynyt omasta näkökulmastani jo vuosia muillakin elämän osa-alueilla. Olemme molemmat liian kauan tottuneet näihin rooleihin ja vaikea niitä on muuttaa, en halua uskoa että mahdotonta, mutta vaikeaa.

En mielestäni ole torjunut varsinaisesti muiden kommentteja, ne eivät vaan omasta näkökulmastani ole olleet kovin relevantteja. Ymmärrän tietysti syyt niiden kirjoittamiseen.

Olen myös varsin tietoinen siitä että omien valintojani kautta minulla on ainut mahdollisuus muuttaa tilannetta ja niiden valintojen ja käyttäytymismallien löytämiseen olen tässä ketjussa tähdännytkin.

Kiitos tosiaan viesteistäsi! Olet auttanut minua kyllä kokonaistilanteen hahmottamisessa suuresti!

Ole hyvä, hyvä jos näin, sillä tarkoitus ei ole ollut loukata. Nämä ovat kaikille herkkiä asioita. Teksteistäsi saa sen käsityksen, että olet hyvin mukautuvainen ja kiltti suhteessasi, mikä on tietysti erinomainen asia, mutta voi mennä liiallisuuksiinkin. Jos ei enää osaa tunnistaa mikä on vahingoittavaa ja panna sille stoppia, niin toinenhan alkaa kävellä yli ja menettää kunnioituksen. 

En usko, että vieraissa käyminen tai jokin muu mekaaninen ratkaisu helpottaa ongelmaasi, vaan se sama dynamiikka tulee uuteenkin suhteeseen, ellet käsittele näitä asioita terapiassa. Kutsut omalla käytökselläsi uedenkin partnerisi samaan kuvioon ja kaavaan, koska jokin siinä sopii traumoihisi ja käsitykseen, mikä sinulla on itsestäsi. Jollain tasolla et koe ansaitsevasi hyvää, arvostavaa kohtelua, muuten et tuossa suhteessa olisi. Vaimollasi taas on omat syynsä pysyä suhteessa. Jos päätät hankkia sivusuhteen vaimosi luvalla, niin tilanne voi eskaloitua ja muuttua arvaamattomasti, sen takia ehkä sitä epäröitkin. 

Tämän löysin itsestäni, että olen valinnut passiivisemman puolison itselleni siksi, että se edustaa turvallisuutta. Sinusta saa myös sen vaikutelman, että arvostat turvallisuutta ja pysyvyyttä niin paljon, että olet valmis kestämään jopa kaltoinkohtelua. Sitähän toistuva ja päättäväinen seksuaalisten aloitteiden torjuminen on. Tai ainakin monet ovat sitä mieltä, että avioliitossa on tärkeää, että molemmat saavat tuntea olevansa puolison silmissä haluttuja. 

Nro 4 korjaa viestiä. En missään nimessä tarkoita sitä, että sinun pitäisi muuttua toisenlaiseksi tai että olisit syyllinen tilanteeseen. Päinvastoin olen sitä mieltä, että toisenlaisen puolison kanssa olisit saanut käyttöösi kaiken sen hyvän mitä luonteesi ja persoonasi noissa samoissa asioissa edustaa. 

En tiedä osaanko ollenkaan kirjoittaa sitä mitä tarkoitan, mutta en myöskään tarkoita syyllistää vaimoasi tilanteesta. Elämä on vain sellaista, varsinkin jos menee nuorena naimisiiin ja on pitkään yhdessä, että alkuperäinen hyvyys ja sopivuus toisessa kääntyykin ihan väärille urille ja tuhoaa suhteen. Osittain siksi, että ollaan kasvettu aikuisiksi siitä nuoresta parista, mikä joskus oltiin. Ei enää tarvita samoja asioita, vaan toisen tarjoama hyvä muuttuu mitättömäksi tai jopa ärsyttäväksi ja vahingoittavaksi.

Omassa terapiassamme käsiteltiin hyvin vakavasti sitä olisiko parasta erota. Oletteko te käsitelleet sitä siellä terapiassa? Minusta se ei ole hyvä, että suhdetta jatketaan itsestäänselvyytenä, vaan sekin lisää suhteen elävyyttä ja sähköä, että jatko ei ole itsestäänselvyys, vaan tilanteet voivat myös muuttua. Ja siitä voidaan keskustella.

Nro 4

Et ole loukannut, ainakaan näissä viimeisissä viesteissä ja aiemmissakin sinulla varmasti oli oikeat motiivit.

Todella hienoja ja analyyttisia ajatuksia esität. Lähes kaikki tuntuu osuvan naulan kantaan. Tiedän olleeni liian kiltti ja mukautuvainen, tiedän myös vaimoni syistä pysyä yhdessä. Olemme puhuneet myös vakavasti erosta jne... Tällä hetkellä vakaa aikomus on pysyä yhdessä.

Se meidän sopimus ei varsinaisesti sivusuhteeseen perinteisessä mielessä liity.

Ja kyllä, en ole ketään syyttämässä, se ei auttaisi mitään. Tiedän olevani vastuussa tekemistäni valinnoista, mutta menneiden märehtiminen ei auta, ennemminkin vahingoittaa. Sama koskee myös vaimoani. Muutenkin syyllisten etsiminen on ihan turhaa, ei monimutkaisissa prosesseissa ikinä ole yhtä osaa joka kaiken muun selittäisi, ihmiset usein vain suht automaattisestikin ajattelee niin, mutta se on vain ongelmallista attribuointia ja kognitiivinen vinouma, mistä kummassakin on mahdollista päästä eroon ne tiedostamalla.

Enkä minä itseäni ole tässä muuttamassa, ajatusmalleja ja toimintatapoja kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Nro 4

Et ole loukannut, ainakaan näissä viimeisissä viesteissä ja aiemmissakin sinulla varmasti oli oikeat motiivit.

Todella hienoja ja analyyttisia ajatuksia esität. Lähes kaikki tuntuu osuvan naulan kantaan. Tiedän olleeni liian kiltti ja mukautuvainen, tiedän myös vaimoni syistä pysyä yhdessä. Olemme puhuneet myös vakavasti erosta jne... Tällä hetkellä vakaa aikomus on pysyä yhdessä.

Se meidän sopimus ei varsinaisesti sivusuhteeseen perinteisessä mielessä liity.

Ja kyllä, en ole ketään syyttämässä, se ei auttaisi mitään. Tiedän olevani vastuussa tekemistäni valinnoista, mutta menneiden märehtiminen ei auta, ennemminkin vahingoittaa. Sama koskee myös vaimoani. Muutenkin syyllisten etsiminen on ihan turhaa, ei monimutkaisissa prosesseissa ikinä ole yhtä osaa joka kaiken muun selittäisi, ihmiset usein vain suht automaattisestikin ajattelee niin, mutta se on vain ongelmallista attribuointia ja kognitiivinen vinouma, mistä kummassakin on mahdollista päästä eroon ne tiedostamalla.

Enkä minä itseäni ole tässä muuttamassa, ajatusmalleja ja toimintatapoja kylläkin.

Anteeksi, mutta tämä jotenkin herättää uteliaisuutta, että millä ihmeellä vaimosi pitää sinua pihdeissään. Onko sinulla jokin fetissi jota häpeät ja jonka vaimo on saanut selville vai mikä kumma siinä on, että et edes halua pitää puoliasi, vaan haluat sopeutua ja alistua lopullisesti siihen, että sinut torjutaan. Siihenhän tässä neuvoja pyydät, ja se kuulostaa ihan henkiseltä masokismilta. Sopeudut nyt jo kaikkeen, vielä lisääkö pitäisi opetella sopeutumaan? Tilannehan muuttuu vain pahemmaksi sillä, että pyrit vaimentamaan  ja piilottamaan loputkin luonnollisista reaktioista torjumiseen. Sellaista ei varmasti yksikään terapeutti sinulle suosittelisi. 

Ei sinun tarvitse vastata ja voin olla ihan hakoteillä, mutta ei tuo hyvältä kuulosta sinun itsesi kannalta. Ihan kuin vaimo olisi jokin poiju, josta pidät kiinni pelätessäsi hukkumista... tuo vaihtoehdottomuus hirvittää satunnaista lukijaa. Missä kohtaa mahtaisi tulla sinun pisteesi, missä sanot että nyt kyykyttäminen riittää.

Ymmärrän totta kai, että asiaan liittyy varmasti paljon sellaista, mitä tässä ei voi kertoa. Siitä huolimatta mikään ei ole niin kamalaa, että sen takia pitää lopun ikänsä kärvistellä häpeässä, syyllisyydessä tai alistumisessa. Ja varmaan netissä saadut vastaukset vielä kiertävät veistä haavassa, koska tämä nyt vain on sellaista, että jokainen tuo omat ajatuksensa esille hirveästi harkitsematta. Kuten nyt minäkin tässä. Nro 4

Nro 4...

Nyt esitit laajoja kysymyksiä.

A. Miten pitää pihdeissään? Outo sanavalinta enkä ihan tiedä mihin viittaat. Jos viittaat parisuhteeseen, niin ne perinteiset lapset, työ, yhteinen kämppä, pitkä parisuhde, tunteet jne... oikeastaan seksi on ainut millä saralla suurempia ongelmia.

B. ”Fetissi”, tai ennemmin fetissejä multa löytyy, aiemmin häpesin niitä enää en.

C. En pidä puoliani? Tuota en nyt taas ihan hahmota. Olen tehnyt todella paljon itseni ja suhteemme eteen (esim kaikki terapiat, lääkitykset, yhteiset keskustelut jne...). En halua tarkkaan sanoa, mutta sanotaan että olen vuosia tehnyt asioita jo tämän eteen.

D. En ole alistamassa torjumiseen enää. Aiemmin kuvittelin sen olevan osani. Olin lähellä itsemurhaa sen seurauksena, päätin ettei ole sen arvoista ja otin tehtäväkseni muuttaa tilannetta. Nykyään olemme molemmat tehneet kompromisseja ja paljon. Olemme hiljalleen löytämässä yhteistä säveltä asioiden suhteen, seksi on lisääntynyt jne... Olemme tällä hetkellä paljon paremmassa tilanteessa kuin moneen moneen vuoteen.

E. En näe tätä sopeutumisena vaan toimintamallien ja itsesäätelykeinojen löytämisenä. Sellaisina vain yhtenä palasena tässä tilanteessamme. Ja kyllä ne terapeutit joita olen tavannut ovat yrittäneet minua auttaa tämän _koetun_ torjunnantunteen käsittelemisessä.

F. Että vaimoni olisi poiju... olet oikeassa olen aiemmin ajatellut noin, enää en. Olen osin hieman läheisriippuvainen, vaikka toedän pärjääväni yksin. Tässä tilanteessa varmaan arvomaailmani on tavallaan se mikä minua pitää osaltaan suhteessa. En halua lasten takia eroa ja haluan tehdä muutenkin kaikkeni suhteen pelastamisen eteen. Kuten olen sanonut tilanne on tällä hetkellä sen suhteen aika hyvä. Tulevaisuutta en osaa ennustaa, mutta uskon kyllä pärjääväni, jos ero joskus tulee. Kyllä moniakin eri vaihtoehtoja on käyty keskustelujen tasolla läpi, osa niistä on otettu myös käytäntöön.

G. Kyykyttäminen on tullut jo aiemmin päätökseensä. En ole enää valmis siihen mitä aiemmin oli, eikä ole vaimonikaan. Jos tilanne lipsuu siihen taas olemme jo sopineet eroavamme.

Nro 4

Ei sinun esittämäsi ajatukset ole ajattelemattomia tai loukkaavia, varsinkaan nyt kun olen niitä tarkemmin hahmotellut. Olet en ennemminkin analyyttinen ja holistinen ajattelija. Osaat myös eritellä oleellisia yksityiskohtia kiitettävästi, joskin osa johtopäätöksistä vetää vähän mutkia suoraksi. Se johtunee suurelta osin siitä etten ole ihan kaikista asioista tässä kertonut riittävän yksityiskohtaisesti ja varmasti siksi osa kuvioista vaikuttaa ehkä todellisuutta vaikeammilta tai muuten vääristyneemmiltä. Moni muukin on tehnyt teksteistä vääriä johtopäätöksiä, mutta antaa niiden olla.

En ole kärvistelemässä ja/tai häpeilemässä, se on osaltani historiaa. Tässä torjuntakuviossa kamppailen lähinnä eettisellä tasolla tällä hetkellä. Mitä ovat velvollisuudet ja oikeudet tilanteessa, jossa parin osapuolten halukkuus ja seksuaalisen kiinnostuksen kohteet eroavat suuresti? Eli miten on oikein toimia. Tämä torjuntakysymys liittyy tuohon. Minulla on välillä aika pakonomainen tarve toteuttaa omaa seksuaalisuuttani ja siksi ajaudun tilanteisiin joissa teen ehdotuksia vaimolleni eri tavoin, hänen on vaikea niihin suhtautua. Usein asia menee myös niin ettei hän välttämättä edes ymmärrä että ehdotan ja omat tulkintani ohjaavat minut pitämään asiaa torjumisena.

Ääh... toivottavasti sait edes vähän selvää tästä sekoilusta. Aika kiireessä jouduin kirjoittamaan

Nro 4

Tuli vielä muutama asia mieleen. Tämä ehkä vähän avaa taustaani. Minulla on pienestä asti ollut huono itsetunto ja vääristynyt minäkäsitys. Käsitykseni seksuaalisuudesta ja naisista on ollut myös hyvin pahasti vääristynyt. Tähän on pitkälti johtanut lapsena saamani kasvatus. Pornon kieltäjät ja uskonnollisesti motivoituneet ihmiset saivat aikaan omien skeemojeni kieroutumisen. Olen pitkään ollut auktoriteettiuskovainen ja imin sitten nuo sairaat ajatukset sellaisenaan. Koska olen kinky seksuaalisuudeltani (ja siten ”vääränlainen” noiden näkökulmien mukaan) aloin uskoa olevani sairas ja ällöttävä ihminen. Luulin myös olevan täysin normaalia, että miehen velvollisuus ja normaali taakka on elää puutteessa.

Kuvittelin osoittavani rakkautta ja välittämistä tukahduttamalla omaa seksuaalisuuttani käytännössä yli kaksi vuosikymmentä. Joitain vuosia sitten aloin huomata miten väärässä olin ollut. Ymmärsin että on olemassa ihmisiä, jotka todella ja aidosti nauttivat samoista asioista kuin minä. Tämän tajuaminen sai minut itseni osin tervehtymään seksuaalisesti, mutta samalla seksiin liittyvät ongelmat parisuhteessa alkoivat suuresti nostaa päätään sen seurauksena.

En tosiaankaan syyttele, osoittele tai vaadi. Minulla ei ole siihen oikeutta eikä tarvetta. Pidän aika äärimmäisistä asioista seksuaalisesti ja olisi väärin vaatia niitä vaimoltani, joita ne eivät kiinnosta tai kiihota. Mainitsemaani sopimukseen liittyy että saan niitä toteuttaa muualla, ne eivät ole kuitenkaan perinteiseen seksikäsitykseen tai esim perinteiseen yhdyntään liittyviä asioita. Vaimollani on ollut hieman mustasukkaisuuteen liittyviä tunteita, mutta ne eivät ole nousseet mitenkään merkittävään osaan ja niistä olemme pystyneet ihan hyvässä yhteishengessä ja -ymmärryksessä keskustelemaan.

Kuitenkin tähän samaan heräämiseni on liittynyt kiinnostus perinteistä seksiä kohtaan. Sen ymmärtäminen että se kuuluu tasapainoiseen ja hyvään elämään on saanut aikaan sen että haluaisin myös sitä puolta itsessäni toteuttaa. Tämä on nyt se mihin täällä apua olen hakenut. Vaimoani ei edelleenkään, eikä ehkä koskaan tulevaisuudessakaan, seksi kiinnosta kuten minua ja haluaisin löytää keinoja siihen miten pystyn juuri tuohon _kokemaani_ torjutuksi tulemisen tunteeseen ja käsitykseen suhtautua rakentavalla tavalla.

Huhhuh... toivottavasti tämä nyt avasi kuviotamme paremmin... Paljon jäi sanomatta ja vaikea näitä on sanallistaa huonolla suomellani. Jos et saanut selvää tai haluat vielä johonkin selvennystä niin olen valmis vastaamaan.

Ja kiitos nro 4 vielä viesteistäsi, ne ovat ihan aidosti auttaneet minua eksplikoimaan käsityksiäni ja kokemuksiani aiheeseen liittyen.

Kiva jos sait tästä jotain, ja kiitokset mielenkiintoisista vastauksista. Itse asiassa jotain tuonkaltaista aavistelinkin. Jos oikein ymmärsin, niin osittain kyse on siitä, että torjut itse itsesi (mikä näkyy kommenteissasi resignaation asenteena), minkä vuoksi olet haavoittuvaisempi toisenkin torjunnalle. Torjunta tarkoittaa koko persoonan torjumista, mikä tietysti on tottakin siltä osin, kun et voi täysin seksuaalisuuttasi vaimosi kanssa jakaa. Se on varmasti vaikeaa vaimollesikin, mutta olette paljon asioissa edistyneet yhdessä. Todennäköisesti myös vaimosi kokee tulevansa torjutuksi, koska hänen ajatuksensa mieluisasta seksuaalisesta yhteiselämästä (ilman sinun erillisesti toteutettuja mieltymyksiäsi) ei toteudu. 

Vanhemmiten todellinen persoona tulee väistämättä esiin niin seksuaalisuudessa kuin muutenkin elämässä. Olet onneksi huomannut, että löytyy ihmisiä, joille "kinkyt" asiat eivät ole mitenkään ihmeellisiä ja kammottavia tai koko persoonaa leimaavia stigmoja. Niihin voi suhtautua arkisesti ja asiallisesti, jolloin mahdollinen addiktiivisuus saattaa hellittää.  Siihen pisteeseen päästyään monesta lähteestä tullut häpeä ei enää ilmene häpeämättömyytenä, joka kietoutuu salaisuuteen ja syyllisyyteen. Se on kuitenkin kokonaan oma prosessisi, jota vaimosi ei myöskään voi jakaa. Hänelle koko asia on aivan toinen kaikkinensa, omine epämiellyttävine seurauksineen. Et ehkä ole tätä täysin ymmärtänyt, miten iso pala kakkua tuollainen on kenelle tahansa. 

Yhteisessä historiassanne ehkä repivä aika, joka edelleen vaikuttaa suhteenne dynamiikkaan. Nämä eivät mitään helppoja asioita ole siksikään, koska vaimosi jää helposti varjoon. Jos tuollainen iso asia, mitä ei voi keskenään jakaa on suhteessa, niin sen hoitaminen niin ettei suhde vääristy on aikamoista tasapainoilua, kuvittelisin. Yhteensopimattomien seksuaalisten mieltymysten käsittely ja se, ettei yhteen sopimista koskaan tule, vie aika ison viipaleen henkistä energiaa teiltä molemmilta. Samalla se on pois kaikelta mukavalta, mikä parisuhdetta muuten kannattelisi. Se on aika suuri haaste, jos jomman kumman omin seksuaalisuus toteutuu jossain muualla kuin omassa parisuhteessa.

Voin olla täysin hakoteillä, mutta tapa jolla puhuit "perinteisestä" seksistä vaimosi kanssa antoi viitettä siitä, että se on voinut häntä haavoittaa. Sinun seksuaalinen mieltymyksesi, joista vaimosi ei pidä, on hänelle tietysti iso henkilökohtainen pettymys, vaikka hän ei sitä tuomitsisi tai muuta vastaavaa. Hänen kannaltaan se on suhteen rasite ja ehkä pahempaakin. Jos asetun vaimosi asemaan, niin olisin kenties melko vihainen tuossa asemassa, jossa joudun ikään kuin "perinteisen" seksin koekaniiksi. Ei kuulosta hyvältä ollenkaan.

Ehkä vaimosikin on hyvin ymmärtäväinen omalla tavallaan ja torjunta on hänen keinonsa pitää itsellään edes vähän omaa aluetta seksissä, jota sinun isot asiasi ovat varjostaneet. No, toki tämä on pelkkää mielikuvituksen lentoa, mutta kirjoitinpa nyt taas ajatuksiani. Olette kyllä parina käyneet isoja asioita läpi, hatunnosto teille.

Taas esitit monta mielenkiintoista näkökulmaa. Kaikkiin hankala tässä nopeasti vastata, mutta yritetään...

Kyllä olen torjunut itseäni kinkyyteni suhteen, todella pitkään kuten kerroin. Sitä en enää kovinkaan paljon tee.

Joudun torjumaan halujani ja toiveitani edelleen. En uskalla useinkaan lähestyä vaimoani seksuaalisesti, lähinnä koska pelkään satuttavani häntä, koska hän kokee sen yleensä vaatimuksena.

Mainitsemaasi torjuntaa olen kokenut pitkään monella suhteen osa-alueella, en ainostaan seksuaalisuuden alalla. Ne muut ovat nykyään paremmalla tolalla ja kuten sanoin seksuaalisuuteen liityvät asiat myös, toki töitä vielä riittää.

Vaimoni kohdalla torjunta on erilaista. Ennemminkin riittämättömyyden tunteita ja ajatuksia. Olemme niistä paljon keskustelleet ja päässeet/pääsemässä eräänlaiseen yhteisymmärrykseen. Lisäksi hän on ollut varsin tyytyväinen seksittömyyteen mitä meillä vuosia oli, eli tarkoittamassasi mielessä torjunnasta hänen kohdallaan ei ole kyse. Toki voi ajatella että torjun hänen toiveensa siitä että hän saisi olla fyysisesti ns rauhassa. Tämä liittyy mainitsemaani arvoristiriitaan mistä aiemmin jo kirjoitin.

Vaimoni on ollut kyllä hienosti tukemassa tätä minun prosessiani oman seksuaalisen eheytymiseni suhteen. Hänen on ehkä vaikea sitä ymmärtää omakohtaisesti, mutta hän kyllä tukee ja hyväksyy. Enempää tuskin voi edes toivoa. Olen kuule todellakin ymmärtänyt miten vaikeaa se voi olla. Olen yrittänyt itsemurhaa, ollut pitkään terapiassa, syönyt useita eri lääkkeitä jne. Kyllä minä tiedän miten perseestä tämä voi olla. En missään tapauksessa haluaisi kenenkään joutuvan käymään läpi tällaista, mutta se ei ole minun päätettävissäni.

Vaimoni ei ole jäänyt varjoon, ei todellakaan ole. Olen yrittänyt ottaa hänet huomioon parhaalla mahdollisella tavalla prosessin jokaisessa vaiheessa. Ja itse asiassa tämä on ollut hänelle paljon helpompaa kuin minulle. Toki hänelläkin on vaikeuksia ollut, mutta ei lähellekään samassa mitassa kuin minulla. Hän on tämän ihan ääneen useasti sanonut ja taaskaan minulla ei ole mitään syytä epäillä valehtelemista. Olemme päättäneet olla täysin avoimia asioiden suhteen.

Tuo suhteen ”vääristyminen” kuulostaa erikoiselta ja arvottavalta. Ihan kuin olisi olemassa joku täydellinen, objektiivisesti mitattavissa oleva, oikeanlainen suhde. Se ei pidä paikkaansa. Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa ja kompromissien paikkansa. Joissain ne ovat isompia, toisissa pienempiä. Jos halua ja toisen kunnioittamista löytyy nuo kompromissit ovat löydettävissä.

En usko etteikö yhteen sopimista milloinkaan tulisi. Tuossa on samasta kyse mitä aiemmin sanoin kompromisseista. Eikä seksuaalisuuden täydy edes olla kaikilta osin yhteinen asia. Mielestäni tuollainen ajattelu on egoistista ja monen kohdalla epärealistista. Miksi yksi ihminen pystyisi täyttämään kaikki toisen tarpeet? Miksi sellaiseen pitäisi edes pyrkiä? Näin ainakin useimpien ihmisten kohdalla nähdäkseni on.