Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Torjuntaan suhtautumisesta
20.04.2020 |
Olen ollut yli 20 vuotta vaimoni kanssa yhdessä. Valtaosa asioista suhteessamme on molempien mielestä hyvin. Seksi ei vaan tahdo luonnistaa. Erityisesti vaimoni jatkuva torjunta tuntuu erittäin pahalta. En varsinaisesti ole laskenut, mutta luultavasti noin yhdeksän kertaa kymmenestä ehdotuksestaan hän torjuu minut. Tätä on jatkunut lähes koko suhteen ajan ja minä en vaan mitenkään totu siihen. Asia tuntuu syövän itsetuntoani, identiteettiäni ja mielenterveyttäni jatkuvasti vain pahemmin ja pahemmin. Mitä minun pitäisi tehdä? Käydyt keskustelut ja terapiat eivät ole tilannetta parantaneet. Tuntuu ettei hän ymmärrä tai kunnioita tarpeitani yhtään. Olen aivan umpikujassa asian kanssa. Tämä syö ja mädättää minut sisältä. Olenko vain sitten täysin mätä ja paha ihminen ja ansainnut kärsimyksen?
Kommentit (96)
Vau, mikä vagina on hyvä uusi kirja naisen seksuaalisuudesta. Monissa kirjoissa on jopa väärää ja vanhaa tietoa naisen orgasmista tai tuosta g-pisteestä.
Ihmetyttää tosiaan tuo, että ette ole seksuaaliterapiassa saaneet tietoa orgasmeista niin että kertoilet tuollaisia ja et kerro, miten haluttomuutta siellä hoidettiin. Jos seksuaaliterapiaan menee oikeasti, niin siellähän saa tietoa ja harjoitusohjeita ja lisäksi seurataan, miten tilanne harjoittelun myötä etenee, olipa ongelma sitten mikä tahansa. Tavallinen pariterapia ei ole samanlaista, jos sellaisessa olette käyneet. Nyt kun tekstisi luen uudestaan, niin on todella vaikea uskoa, että te olette seksuaaliterapiassa käyneet. Juuri näiden torjuntaa koskevien ajatustesikin takia. Siksihän terapiassa ollaan, että nuo asiat käsitellään ensimmäisten joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vau, mikä vagina on hyvä uusi kirja naisen seksuaalisuudesta. Monissa kirjoissa on jopa väärää ja vanhaa tietoa naisen orgasmista tai tuosta g-pisteestä.
Ihmetyttää tosiaan tuo, että ette ole seksuaaliterapiassa saaneet tietoa orgasmeista niin että kertoilet tuollaisia ja et kerro, miten haluttomuutta siellä hoidettiin. Jos seksuaaliterapiaan menee oikeasti, niin siellähän saa tietoa ja harjoitusohjeita ja lisäksi seurataan, miten tilanne harjoittelun myötä etenee, olipa ongelma sitten mikä tahansa. Tavallinen pariterapia ei ole samanlaista, jos sellaisessa olette käyneet. Nyt kun tekstisi luen uudestaan, niin on todella vaikea uskoa, että te olette seksuaaliterapiassa käyneet. Juuri näiden torjuntaa koskevien ajatustesikin takia. Siksihän terapiassa ollaan, että nuo asiat käsitellään ensimmäisten joukossa.
Seksuaaliterapia jossa kävimme kesti kolme kertaa, koska sen ajan sai vielä ilmaiseksi. Taloudellinen tilanteemme ei ole kovin hyvä ja siksi meillä ei ollut mahdollisuutta jatkaa sitä. Sinä aikana tähän teemaan ei ehditty syvällisesti paneutua. Tietenkin siellä sai näkökulmia, harjoituksia ja keinoja miten sitä käsitellä, mutta pinnallisiksi ne jäivät. Varsinainen syy terapiaan oli silloin toinen ja siihen löytyi kyllä apu.
Ja uskokaa nyt. Kyllä minä tiedän mikä orgasmi on ja miten erilaisia ne voivat olla. Tuo syyttely ja epäilyni on aivan turhaa. Olen itse miehenäkin verrattain seksuaalinen. Minulle ei tuota vaikeuksia saada kymmentä orgasmia ”putkeen”, tarkoitan vaikkapa 12 tunnin sisällä. Samaten esimerkiksi ”normaali” ja eturauhasorgasmi tuntuvat erilaisilta jne... Olen useaan otteeseen noita kokenut. Jokainen niistä ei ole ollenkaan yhtä intensiivinen kuin vaikkapa se ensimmäinen ja vaikka paikat alkaa olla hellänä jne niin mahdollista se on. Samalla tavalla, vaimoni orgasmit eivät intensiteetiltään ole samalla tasolla toistensa kanssaja usein homma loppuu siihen ettei hän kestä stimulointia enää ja hän siis pitää siitä että menemme niin pitkälle. Samaten ei hän noin useasti joka kerta saa, mutta useammin kuin esimerkiksi kolme tai varsinkaan alle. Ja kuten sanoin, se ei ollut kysymykseni, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?
Ja muuten 4 ja 6 vastaajalle. En ole missään vaiheessa väittänyt niiden 5-10 tulevan yhdynnässä. Itse asiassa pelkässä yhdynnässä hän ei ole varmaan kertaakaan saanut, en ainakaan äkkiseltään muista niin käyneen. Kielen, sormien ja lelujen kautta ne hänen kohdallaan saavutetaan.
Ja vielä 4 ja 6.
Miksi ihmeessä vedät dissaamiseesi mukaan höpinät g-pisteistä ja muista. En ole missään vaiheessa sellaisesta kirjoittanut. Ja tätä palstaakin lukiessa tulee aivan selväksi että on paljon ihmisiä, joita seksi ei usein kiinnosta. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Olemme sen suhteen erilaisia ja kaikki samalla arvokkaita ja tärkeitä ihmisiä.
Vaimoni libido nyt sattuu olemaan sellainen ettei hänellä ole pakottavaa tarvetta seksiin ja hänen on hankala päästä tilaan jossa sitä haluaa. Ja se on täysin ok. Eikä meillä ole minkäänlaista tarvetta valehdella.
Samaten mitä kirjoitit seksistä ilman orgasmia. Se mitä kirjoitit on täyttä puppua. On paljon ihmisiä, jotka eivät seksin aikana orgasmia saa, mutta harrastavat sitä silti ja nauttivat siitä.
Kysymykseni koski torjutuksi tulemisen tunteen käsittelyä. Oletko niin yksinkertainen ettet sitä ymmärrä?
Alkaa tosissaan ärsyttää nuo syytökset.
Olemme kyllä useita vuosia jatkuneiden avointen keskustelujen jälkeen hyvin perillä siitä minkälaisesta kosketuksesta kumpikin pitää. En ole kovakourainen tai muuta, vaan teen asioita joista hän tosissaan nauttii. Meillä on ollut kertoja jolloin jompikumpi ei ole saanut orgasmia ja se on ihan ok myös. Orgasmikeskeisyys on typerää ajattelua ja ennemminkin haittaa nautintoa, tuo suorituspaineita jne. Se nyt vaan sattuu olemaan niin että hänelle on suhteellisen helppoa saada orgasmeja. Alkaa vaikuta siltä että huutelette kateuksissanne tuosta. Mitä se kertoo teistä? Varsinkin kun se ei ollut mitenkään relevanttia alkuperäisen kysymykseni suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vau, mikä vagina on hyvä uusi kirja naisen seksuaalisuudesta. Monissa kirjoissa on jopa väärää ja vanhaa tietoa naisen orgasmista tai tuosta g-pisteestä.
Ihmetyttää tosiaan tuo, että ette ole seksuaaliterapiassa saaneet tietoa orgasmeista niin että kertoilet tuollaisia ja et kerro, miten haluttomuutta siellä hoidettiin. Jos seksuaaliterapiaan menee oikeasti, niin siellähän saa tietoa ja harjoitusohjeita ja lisäksi seurataan, miten tilanne harjoittelun myötä etenee, olipa ongelma sitten mikä tahansa. Tavallinen pariterapia ei ole samanlaista, jos sellaisessa olette käyneet. Nyt kun tekstisi luen uudestaan, niin on todella vaikea uskoa, että te olette seksuaaliterapiassa käyneet. Juuri näiden torjuntaa koskevien ajatustesikin takia. Siksihän terapiassa ollaan, että nuo asiat käsitellään ensimmäisten joukossa.
Seksuaaliterapia jossa kävimme kesti kolme kertaa, koska sen ajan sai vielä ilmaiseksi. Taloudellinen tilanteemme ei ole kovin hyvä ja siksi meillä ei ollut mahdollisuutta jatkaa sitä. Sinä aikana tähän teemaan ei ehditty syvällisesti paneutua. Tietenkin siellä sai näkökulmia, harjoituksia ja keinoja miten sitä käsitellä, mutta pinnallisiksi ne jäivät. Varsinainen syy terapiaan oli silloin toinen ja siihen löytyi kyllä apu.
Ja uskokaa nyt. Kyllä minä tiedän mikä orgasmi on ja miten erilaisia ne voivat olla. Tuo syyttely ja epäilyni on aivan turhaa. Olen itse miehenäkin verrattain seksuaalinen. Minulle ei tuota vaikeuksia saada kymmentä orgasmia ”putkeen”, tarkoitan vaikkapa 12 tunnin sisällä. Samaten esimerkiksi ”normaali” ja eturauhasorgasmi tuntuvat erilaisilta jne... Olen useaan otteeseen noita kokenut. Jokainen niistä ei ole ollenkaan yhtä intensiivinen kuin vaikkapa se ensimmäinen ja vaikka paikat alkaa olla hellänä jne niin mahdollista se on. Samalla tavalla, vaimoni orgasmit eivät intensiteetiltään ole samalla tasolla toistensa kanssaja usein homma loppuu siihen ettei hän kestä stimulointia enää ja hän siis pitää siitä että menemme niin pitkälle. Samaten ei hän noin useasti joka kerta saa, mutta useammin kuin esimerkiksi kolme tai varsinkaan alle. Ja kuten sanoin, se ei ollut kysymykseni, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?
Kolmessa kerrassa ehtii vain määritellä ongelman, ei muuta. Teidän kannattaisi mennä uudelleen seksuaaliterapiaan tai sinun mennä itseksesi, jos ja kun taloudellinen tilanne sallii. Omien terapiakokemusteni perusteella sanoisin, että kannattaa valita seksuaaliterapeutti, joka on myös pariterapeutti tai perheterapeutti ja takana on pitkä kokemus seksuaaliterapiasta. Sellaisen terapian jälkeen ongelma ei sataprosenttisen varmasti jää siihen jamaan, mistä nyt viesteissäsi kerrot. Meidän kohdalla terapia kesti noin kaksi vuotta kaikkineen, mutta lopussa oli vain seurantakäyntejä harvakseltaan. Kävimme yhdessä ja erikseen, käytiin läpi molempien seksuaalihistoriat yms. Ei se ihan halpaa ollut, mutta kannatti.
Ja pyydän anteeksi, jos loukkasin. Tarkoitukseni ei missään nimessä ollut syytellä tai epäillä, vaan tuoda esille faktoja, jotka asiaan liittyvät. Olet minusta aivan oikeassa siinä, ettet kanna huolta siitä puhuuko vaimosi totta orgasmeistaan vai ei, koska tosiasiassa se ei olekaan sinun vastuullasi, vaan hänen itsensä vastuulla. Torjuminen on se asia, johon täältä hait apua ja koska itselläni on siitä kokemusta (ks. ensimmäinen viestini nro 4), niin kerron mikä minua siinä auttoi. Lakkaat miettimästä miksi toinen ei halua ja syyllistämästä sillä itseäsi, koska sillä tavallahan haluttomuus valtaa koko oman seksuaalisuuden. Vastuiden siirtämisestä oikeisiin paikkoihin on haluttomuudenkin terapiassa paljolti kyse. Mutta tuon perusasian olet jo ilmeisesti oivaltanutkin, käytäntöön soveltaminen vain puuttuu. Et mahda loppujen lopuksi sille mitään, miten toinen kokee ja ilmaisee omaa seksuaalisuuttaan suhteessa sinuun. Sen voit vain valita, jatkatko suhdetta tälla kaavalla vai et, kuten jo ensimmäisessä viestissä sanoinkin.
Vielä muutama asia, mitä tuli mieleeni, jos niistä on apua.
Sellaisia asioita, joita terapiassa torjuntaan liittyen pohdittiin kohdallani olivat tunteet, mitä torjunta herättää. Sitten myös viha ja kiukku, jota torjunta herättää kumppania kohtaan. Sitten pohdittiin erilaisten seksuaalisten tekojen arvottamista kuten sitä, mikä on "oikeaa" seksiä. Jos nimittäin omia seksihetkiä arvottaa vähäarvoisemmiksi kuin seksiä kumppanin kanssa, niin tulevat lasketuiksi vain ne kerrat, jolloin ei saanut pakkeja. Kaikki muu voi kertoa vähäarvoisuudesta ja huonoudesta.
Ja sitten on tietysti koko seksuaalihistorian laaja aihe kuten se, mitä kaikkea se tuo mieleen ja esille, kun tulee torjutuksi ja saa pakit. Meneekö siinä arvo seksuaalisena olentoja, haluttavana kumppanina vai tuleeko vielä kokonaisvaltaisemmin torjutuksi. Ainakin nuo aloituksesi viimeiset lauseet selittävät, miksi pakeille annettu merkitys on niin suuri.
Toisen osapuolen kannalta on tärkeä käsitellä samat asiat. Naisten haluttomuudesta olen lukenut, että siinä voi ikävä kyllä olla kyse myös vallankäytöstä, mutta tietysti syy miksi sitä valtaa haluaa käyttää, voi olla moninainen. Joko persoonasta tai historiasta johtuva tai sitten parisuhteeseen liittyvä. Eivätkä kaikki haluttomat halua terapiassa olla tai puhu siellä totta. Heille on parempi, että tilanne jatkuu ennallaan, koska eiväthän he tilanteesta kärsi.
Nämä ovat kaikki sellaisia asioita, mitä ei voi nettikeskustelussa keskustella sen syvällisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se ole selvää, että sinne oikeaan seksuaaliterapiaan tarvii mennä.
Tuossa on niin monenlaisia ongelmia, joita ap ei itse edes näe eikä ymmärrä.
Jos autosi olisi rikki, mitä tekisit? Korjauttaisit sen verran mitä ilmaiseksi saa, ja jättäisit asian silleen? Niinpä. Miksi noin tärkeä asia kuin seksi, kokemus torjutuksi tuleminen, vaimon haluttomuus ym olisi vähäarvoisempi kuin vaikkapa auton vaihdelaatikko?
Elämä on valintoja. Jos kyse olisi loppuikäni onnellisuudesta, ottaisin vaikka lainaa.
Mene vieraisiin, se virkistää! Jos tulee kotona narinaa, niin sano suoraan syy. Kyllä se niin on, että jos ei ihminen haluamaansa saa, pitää mennä metsälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä tässä voi kuin yrittää ymmärtää, että meillä on eripariset halut. Ja koota itsetuntonsa kokoon muiden miesten huomiolla.
Yritän edelleen lämmitellä miestäni enkä heitä toivoani. Itseeni en suostu kieltäytymisiä enää ottamaan. Vika ei ole minussa.
N45
Vika voi olla miehesi hormoneissa, stressissä, elämäntilanteessa, masennuksessa tai jopa siinä, että hänellä on oma hoito sivussa.
N50+ kirjoitti:
Eiköhän se ole selvää, että sinne oikeaan seksuaaliterapiaan tarvii mennä.
Tuossa on niin monenlaisia ongelmia, joita ap ei itse edes näe eikä ymmärrä.
Jos autosi olisi rikki, mitä tekisit? Korjauttaisit sen verran mitä ilmaiseksi saa, ja jättäisit asian silleen? Niinpä. Miksi noin tärkeä asia kuin seksi, kokemus torjutuksi tuleminen, vaimon haluttomuus ym olisi vähäarvoisempi kuin vaikkapa auton vaihdelaatikko?
Elämä on valintoja. Jos kyse olisi loppuikäni onnellisuudesta, ottaisin vaikka lainaa.
Näinhän se on.
Mutta onhan tuossa sekin, että intensiivinen, pitkä ja syvälle juurille menevä seksuaaliterapia voi olla hyvin pelottavakin kokemus. Haluton osapuoli ei halua välttämättä ollenkaan sellaista, se on aivan kauhistus hänelle. Hän priorisoi sen mitä nyt on ja hänelle riittää se mitä nyt on. Syitä voi olla monia pienistä valkoisista valheista siihen, että pitääkin todellisuudessa samasta sukupuolesta tai haaveilee ihan toisenlaisesta kumppanista ja seksistä. Asiat, jotka seksuaaliterapiassa voivat tulla ilmi, eivät välttämättä johda onnelliseen seksielämään, vaan eroon, joten se on pelottavaa. Halukas osapuoli taas voi suojella itseään yksinkertaistamalla ja rationalisoimalla ongelmia liikaa, koska hänkin pelkää. Sikäli ei kannata markkinoida terapiaa onnen tuojana pelkästään. Seksuaalisuudessa on salaisuuksia, erityisesti, jos sillä alueella on ongelmia. Niiden käsittely on sen verran tuskallista, että moni torjuu asian kokonaan ja tyytyy suhteeseen, missä ei koskaan tunne itseään halutuksi.
Onhan elämässä muutakin kuin seksi, totta. Kyse on aina myös asioiden prioirisoimisesta. Jos koko ajan tai jopa koko elämänsä on tullut torjutuksi, niin siihenkin tottuu. Jos ei ole kokemusta siitä, mitä on olla haluttu ja himoittu, niin sitä ei ehkä osaa kaivatakaan. On vaikkapa kasvanut perheessä, jossa on vaikeita ongelmia, vanhemmat ovat nukkuneet eri huoneissa ja muutenkin on oppinut, että ei seksuaalinen onni ole edes tärkeää parisuhteessa.
Tämä siis vain yleisenä pohdintana, ei ap:lle osoitettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tuntuu ettei hän ymmärrä tai kunnioita tarpeitani yhtään."
Miksi olet suhteessa, missä sinua ei ymmärretä eikä kunnioiteta? Pelkäätkö, ettet saa ketään muutakaan ja rakastat vaimoasi?
Mitä jos eräänä päivänä käy ilmi, että vaimosi on pettänyt sinua ja haluaa sen miehen takia erota. Ei ole kovin harvinainenkaan eron syy, että haluttomuus johtaa lopulta siihen. Sen jälkeen ei ole kovin korkealla fiilikset. Parempi tietää totuus asioista.
Itse olen nainen joka ennen nykyistä suhdetta ja avioliittoa jossa seksiä on lähes päivittäin, elin suhteessa jossa seksiä ei ollut enää vimeiseen vuoteen yhtään. En vain halunnut miestäni. Tiesin hänen touhuistaan ja haluistaan muita kohtaan ja lopulta se aiheutti sen, ettwn enää kokenut mitään haluja toista kohtaan. Nykyinen mieheni on huonompi seksissä kuin eka. Ja hänkin haaveilee kokoajan muista. Mutta jostain syystä en ole lakannut haluamasta häntä. Ennemminkin haluan tehdä kaikkeni jotta hän haluaisi minuakin. Rehellisesti: kaipaan sitä vanhaa itseäni jolla tunteet oli kuolleet toista kohtaan. Tämä nykytilanne on itsetuntoa tuhoavaa ja kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla mies haluaa jatkuvasti ja minä en enää ollenkaan.
Olen aina tykännyt seksistä, mutta nykyinen mies tuntuu olevan siitä riippuvainen ja vaikuttaa välillä jopa epätoivoiselta ja se jos joku vie toisen seksihalut.
Vaikka kuinka mies selittää, että "rakkauden osoitustahan tämä" jne ja lässynlässyn, mutta sitten kun joutuu olla pari päivää ilman on naama heti norsun v*tulla. Kuin tinttaileva pikkulapsi, joka ei saa tikkaria. Yäk!
Jos tätä ei ole vielä kokeillut piristäisikö yhteistuumin parinvaihto? Mitä sitä ei parisuhteen eteen kokeilisi wildclub.fi
Kiitos!
Olen 100% varma ettei tilanne jää tähän jamaan ja olen samaa mieltä noista mitä sanoit. Noita olen tässä juuri toteuttamassa. Olen varsin hyvin selvillä siitä että ihmisillä on vastuu ja velvollisuus ensisijaisesti pitää huolta itsensä hyvinvoinnista ja toiseen ei pysty vaikuttamaan.
Kyseessä on juuri ne käytännön toimet joilla pystyisin näitä ajatuksiani ja tunteitani käsittelemään. Niitä olen tässä hakemassa.
Ja kyllä me ihan kolmella kerralla apua saatiin. Kuten jo sanoin silloin tämä ei ollut ensisijainen ongelma, vaan toinen johon saimme todella hyvän avun.
Kaikki mitä kirjoitit emootioista, arvoista ja vallankäytöstä ovat tuttuja asioita suhteessamme ja juuri noita olen käynyt läpi.
N50+ kirjoitti:
Eiköhän se ole selvää, että sinne oikeaan seksuaaliterapiaan tarvii mennä.
Tuossa on niin monenlaisia ongelmia, joita ap ei itse edes näe eikä ymmärrä.
Jos autosi olisi rikki, mitä tekisit? Korjauttaisit sen verran mitä ilmaiseksi saa, ja jättäisit asian silleen? Niinpä. Miksi noin tärkeä asia kuin seksi, kokemus torjutuksi tuleminen, vaimon haluttomuus ym olisi vähäarvoisempi kuin vaikkapa auton vaihdelaatikko?
Elämä on valintoja. Jos kyse olisi loppuikäni onnellisuudesta, ottaisin vaikka lainaa.
Mitä en näe tai ymmärrä? Voisitko hieman analyyttisemmin avata ja eritellä? Enhän minä ole jättänyt asioita niinkuin ne ovat. Teen jatkuvasti paljon töitä tämän eteen, eri tavoin. Tehnyt jo muutaman vuoden. Se missä olemme tällä hetkellä on valovuosien päässä siitä missä aluksi olimme. Tässä on nyt kyse lähinnä hienosäädöstä.
Vierailija kirjoitti:
Mene vieraisiin, se virkistää! Jos tulee kotona narinaa, niin sano suoraan syy. Kyllä se niin on, että jos ei ihminen haluamaansa saa, pitää mennä metsälle.
Meillä on jo sopimus tästä. Ei ole siis ongelma. Kuten olen monesti jo todennut, kyseessä on torjunnan tunteen hallinta.
Vierailija kirjoitti:
"Tuntuu ettei hän ymmärrä tai kunnioita tarpeitani yhtään."
Miksi olet suhteessa, missä sinua ei ymmärretä eikä kunnioiteta? Pelkäätkö, ettet saa ketään muutakaan ja rakastat vaimoasi?
Mitä jos eräänä päivänä käy ilmi, että vaimosi on pettänyt sinua ja haluaa sen miehen takia erota. Ei ole kovin harvinainenkaan eron syy, että haluttomuus johtaa lopulta siihen. Sen jälkeen ei ole kovin korkealla fiilikset. Parempi tietää totuus asioista.
Kuten sanoin jo useasti, kyseessä on tunne ja ajatus, ei se miten asiat todellisuudessa ovat. Minua kunnioitetaan ja ymmärretään tässä suhteessa, tiedän sen.
Tiedän että löytäisin jonkun toisen, siitä ei ole kyse. Kysyntää on nimittäin ollut.
Enkä nyt oikein hahmota mitä totuutta tarkoitat...
Alue: Seksi
Olen vastaaja 4 ja 6. Kyllä se ihan totta on mitä nuo muut naiset tästä sanovat. On selkeästi aivan puppua, että vaimosi saisi 5-10 orgasmia, valitettavasti. Miehen ja naisen orgasmit eivät kovin paljon kehollisina reaktioina toisistaan eroa eli "kylläiseksi" tulee jo ihan yhdestäkin tai viimeistään kahdesta kolmesta orgasmista. Samalla tavalla kukaan ei uskoisi, jos väittäisit saavasi 5-10 orgasmia yhdynnässä, sillä fysiologina reaktioina miehen ja naisen orgasmit eivät kovin paljon toisistaan eroa. Naisen klitoris vastaa penistä ja laaja alue klitorista on piilossa, näkyvissä vain huippu, mikä selittää g-pisteen (g-pistettä ei siis ole olemassakaan). Lue näistä asioista jostain uudemmasta tietokirjasta, jotta saat tietoa naisesta ja naisen orgasmista.
Vaikuttaa siltä, että vaimosi ei tiedä mitä orgasmi on, mikä voisi selittää haluttomuudenkin. Se jos vaimosi ei ole oikeaa orgasmia saanut ei ole teidän kummankaan vika, mutta ihmettelen, ettei siitä ole terapiassa puhuttu. Vai kävittekö te oikeasti siellä? Terapeutti ei jättäisi käsittelemättä sitä, jos haluton nainen väittää saavansa 5-10 orgasmia yhdynnässä, se on kyllä varma. Itse seksuaaliterapian käyneenä tiedän, että siellä käsitellään hyvin tarkasti asiat ja otetaan selvää, mitä mikäkin tarkoittaa.Oletan, ettet kuitenkaan trolli ole, vaikka nämä orgasmijutut siihen viittaavatkin.
Orgasmia saamattoman naisen näkökulmasta seksi on aika turhaa, koska seksi ei tuo hyvää oloa. Jos mietit millaista seksi olisi, jos itse et saisi koskaan orgasmia, niin saat tuntumaa asiaan. Jos vaimosi on vuosia huijannut itseään ja sinua seksissä, niin voi olla aika korkean kynnyksen takana kertoa, millainen kosketus häntä oikeasti miellyttää tai ylipäätään puhua totta, kun kerran on valehtelun tielle lähtenyt. Haluttomuudessa voi olla kyse siitäkin, että mies ei ole alkuun suostunut uskomaan miten ei saa koskettaa, vaan jatkanut esimerkiksi kovakouraista klitoriksen koskettelua, jolloin nainen ei sitä halua ollenkaan tai valehtelee, jotta homma olisi pikemmin ohi. Tuollaista on tietysti hyvin vaikea tunnustaa, jos se on ollut keino selviytyä tilanteesta ja jos sitä on jatkunut vuosia. Hän on kuitenkin halunnut suojata itsetuntoasi tuollaisia kertomalla eli siinä on ollut hyvä tarkoitus.