Torjuntaan suhtautumisesta

Tuo mitä sanot seksuaalisten tarpeiden toteutumisella muualla on mielestäni myös todella egoistisesti ajateltu. Mielestäni jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Jos sen saa kuntoon niin seuraukset suhteessakin on positiivisia. Vaikuttaa siltä että käsityksesi seksuaalisuudesta ja sen toteuttamisesta on aika ahdas ja perinteiseen näkemykseen pohjaava.

En oikein ymmärrä mitä tarkoitat minun käsityksilläni ”perinteisestä” seksuaalisuudesta tai seksistä... Viittasin aiemmin esimerkiksi sen sopimuksen suhteen siihen etten harrasta yhdyntää parisuhteen ulkopuolella. En millään tasolla arvostele tai arvota seksuaalisuuden eri muotoja paremmiksi tai huonommiksi, enkä ihan ymmärrä mitä tarkoitat sillä että hän olisi koekaniini. Minä arvostan vaimoani ihmisenä ja yksilönä, seksuaalisuus on vain yksi osa meitä kaikkia. Osalle suurempi ja merkittävämpi, toisille pienemmässä roolissa. Sen merkitys, sisällöt ja ilmeneminen myös vaihtelee iän, terveydentilan jne suhteen.

Myös se että sanot ettei vaimoni pidä seksuaalisuudestani, kuulostaa todella oudolta. Hän näkee minut ihmisenä, jolla nyt sattuu olemaan tietynlainen seksuaalisuus. Hän ennemminkin kehottaa minua hyväksymään ja rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen. Hänen mukaansa minussa ei ole mitään vikaa, eikä pahaa. Se ei ole hänen mukaansa myöskään häneltä pois, jos saan toteuttaa itseäni.

Kuten olen jo aiemmin sanonut. Torjunnassa on kyse minun mielenisisäisestä kokemuksesta. Hänen näkemyksensä on sellainen, että hänellä ei vain yksinkertaisesti ole samanlaista libidoa kuin minulla. Hänen on vaikea päästä kiihottumisen tilaan. Se ei ole minun, eikä kenenkään muun syy. Hän vain on sellainen ja se on arvostettava ominaisuus hänessä.

Minusta tuntuu joidenkin kommenttiesi perusteella hieman siltä että näet jotkut asiat kovin mustavalkoisesti ja negatiivisesti. Itse näen ennemminkin että seksuaalisuus on kovin monimuotoista ja hyvä niin. Monet ihmiset joiden kanssa olen aiheesta keskustellut on huomattavan avoimia ja hyväksyviä. Enkä nyt sanonut tätäkään arvottaen, vaan toteamuksen tasolla, myönnän myös että luen ehkä väärin kirjoituksiasi joiltakin osin. Kiitos kuitenkin suuresti jälleen kommenteistasi, arvostan todella! Annoit jälleen ajattelemisen aihetta! Jatka toki jos haluat, todella hienoa löytää järkevää pohdintaa täältä.

En onnistunut kirjoittamaan asiaani ymmärrettävästi, neljä minuuttia aikaa korjata. Tarkoitin tilannetta, missä 1 puolison asia tai ongelma hallitsee suhdetta (mikä tahansa ongelma, mutta seksuaalisuus on tietysti intiimein alue molemmille), jolloin 2 puolison asiat jäävät varjoon. Vääristymä oli huonosti valittu sana, tarkoitin tilannetta, jossa se ongelma tai asia ahmaisee suuren siivun parisuhteesta ilman että puoliso 1 sitä tarkoittaa tai haluaa. Näitä tilanteita on kaikissa suhteissa, jotka kestävät pitkään.

Vierailija kirjoitti:

En onnistunut kirjoittamaan asiaani ymmärrettävästi, neljä minuuttia aikaa korjata. Tarkoitin tilannetta, missä 1 puolison asia tai ongelma hallitsee suhdetta (mikä tahansa ongelma, mutta seksuaalisuus on tietysti intiimein alue molemmille), jolloin 2 puolison asiat jäävät varjoon. Vääristymä oli huonosti valittu sana, tarkoitin tilannetta, jossa se ongelma tai asia ahmaisee suuren siivun parisuhteesta ilman että puoliso 1 sitä tarkoittaa tai haluaa. Näitä tilanteita on kaikissa suhteissa, jotka kestävät pitkään.

Huomenia!

En ihan nyt taaskaan hahmota mitä tällä tarkoitat. Tunnut nyt syyttävän/syyllistävän toista osapuolta. Kohdallamme parisuhteemme dynamiikassa näihin liittyvät ongelmat kuormittavat kyllä kumpaakin. Toisaalta haluttomuus, toisaalta suuret halut. Tämän seurauksena on se että suuri siivu parisuhteesta menee kummaltakin ohi suun. Kumpikaan meistä ei sitä tarkoita, tai halua. Kumpikaan meistä ei ole sitä valinnut. Meidän vain pitää löytää yhteinen tiemme, jonka kautta voimme elää mahdollisimman täyteläistä ja tasapainoista elämää. Jos sellaista tietä ei ole lopulta mahdollista löytää tulee erota.

Lukiessani näitä juttuja en voi olla ajattelematta...sanot että vaimosi antaa luvan hoitaa fantasioitasi muualla? Rakkaudesta varmasti antaakin koska ei halua lukita sinua tai rajoittaa. Mutta aidostikko uskot että se ei vaikuta teidän väleihin tai vaimosi tunteisiin itseään kohtaan kun jokin noinkin intiimi osa-alue parisuhteesta ei liity teihin ja hön ei pysty sitä sinulle tarjoamaan?

Torjutuksi tulemisen asiaan: toisen ihmisen haluttomuus ei liity sinuun. Se kannattaa aina muistaa. Se halun tunne vain puuttuu kokonaan. Vaikka pää sanoisi että pitäisi haluta ei sitätunnetta ole. Muista se ensi kerralla. Sitä halua ei ole sinua eikä ketään toistakaan kohtaan. Omassa liitossani on samoja piirteitä. Tosin sillä erotuksella että minä olen tehnyt tietoisen päätöksen antaa seksiä lähes aina kun mies haluaa ja esitän että nautin. Minä en koe seksuaalista halua oikeastaan koskaan ketään kohtaan. Ja näin on ollut koko elämäni ajan. Mieheni taas kokee jatkuvasti ihastumisia muita naisia kohtaan ja fantasioi milloin kenestäkin ja on hyvin seksuaalinen ihminen. Raukka yrittänyt sitä minulta alkuun peittää koska ei halua mieltäni pahoittaa. No...joku aina suhteessa on se altavastaaja ja meillä se olen minä. Rakastan miestäni ja haluan hänet pitää joten asia on ratkaisuätu näin. Se tosiasia että toinen haluaa kokoajan muitakin satuttaa ja loukkaa koska en ikinä.pysty asiaa ymmärtämään koska en tiedä mistä toinen puhuu kun ei ole kokemusta. Kun itse haluaa vain yhtä ja toinen kaikkia niin se satuttaa väkisinkin sitä toista ja vaikuttaa kaikkeen. Haluaisi sitä tai ei. Teillä hyvä joa olette oikeasti asoista voineet puhua. Meillä mies luulee myös että olemme aaioiden kanssa sujut, mutta en minö hänelle kaikkea kerro. Koska tiedän että hön alkaisi salaamaan oikeita ajatuksiaan minulta vain ettei satuttaisi eik voisi näin olla oma itsensä.

Joo, siis antaa luvan siihen. Motiiveja siihen en tiedä, sanotaan sitä vaikka rakkaudeksi. En sitten tiedä mikä merkitys motiivin nimeämisellä on. No kuitenkin, tietysti se vaikuttaa erinäisiin asioihin suhteessamme, hänen ja minun minäkäsityksessä jne... Samalla tavoin kuin kaikki muukin mitä elämässä sattuu ja tapahtuu vaikuttaa. Näen kuitenkin ettei nuo ole mitään ylitsepääsemättömiä katastrofeja, miksi niiden pitäisi olla? Ihan samalla tavalla hänellä on tarpeita ja toiveita mitä minä en pysty tarjoamaan, en minä sen takia itseäni syyttele tai muuta.

Tietenkin haluttomuus liittyy minuun, samalla tavalla kuin kaikki muukin parisuhteessa. Voiko minua syyttää/syyllistää siitä ihmisenä on toinen asia. Olisinko voinut tehdä asioita toisin? Kyllä. Voinko muuttaa toimintaani nyt ja tulevaisuudessa? Kyllä. Se ettei haluttomuus olisi osin minun syytäni on ihan p....puhetta. Olenko ainut vaikuttava syy siihen, en tietenkään.

Meillä minä olen tehnyt tietoisen päätöksen olla käytettävissä aina kun vaimoni haluaa, niitä hetkiä on vaan todella harvoin. Minua satuttaa se ettei hän voi tehdä vastaavaa päätöstä, minun on vaikea ymmärtää miksei voisi.

Muista sinä tämä. Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi eri asiaa. Hienoa että olet hyväksynyt miehesi ominaisuuden, hän ei ole sitä pystynyt valitsemaan ja ihan varmasti kärsii siitä. Ja ihan samalla tavalla, sinulla ei ole mitään syytä ottaa itseesi siitä. Samoin kuin meillä teidän pitää kunnioittaa toisianne ja hyväksyä toisenne sellaisena kuin olette. Ei sinulla ole mitään syytä kokea siitä loukkaantua tai kokea pahaa mieltä, paitsi itsekkäät syyt. Olet mustasukkainen ja haluat kontrolloida toista. Millä oikeudella teet niin? Noita tunteita ja ajatuksia on mahdollista työstää.

Miksi valehtelet miehellesi? Tuollainen marttyyriasenne ei johda hyvään. Usko tämä, olemme tehneet kumpikin todella paljon töitä suhteemme eteen. Olemme päättäneet olla täysin avoimia halujemme, toiveidemme ja ajatustemme suhteen. Prosessiin on liittynyt todella vaikeita asioita, kummankin osalta. Kumpikin on sanonut todella loukkaavia asioita toista kohtaan, mutta se on todellakin kannattanut. On paljon parempi tietää mitä toinen aidosti ajattelee kuin että ei tietäisi. Näkökulmani on seuraava, jos toista harmittaa suhteessa jokin asia eikä kerro siitä. Se on valehtelemista ja huijaamista. Jos/kun asioista puhuu suoraan se helpottaa lopulta, vähintäänkin sen takia että silloin asialle voi tehdä jotain. Usko että tiedän mistä puhun. Vaimoni on sanonut todella loukkaavia asioita. Olen kuitenkin otettu siitä että hän on niistä kertonut, koska voimme niitä sitten yhdessä työstää ja korjata.

Minulle oli yllättävä tieto tuo sinun salailusi. Ja erityisesti se että syytät miestäsi siitä. Nythän on niin että sinä et voimilla oma itsesi. Tuo on ihan kummallinen ajatusmalli. Kyllä asiat on niin että aikuiset ihmiset ovat itse vastuussa siitä miten vaikeiden asioiden kanssa toimii. Sinä olet ottanut marttyyrin paikan ja sitä kautta nostat itsesi korkeammalle jalustalle suhteessanne, sori mutta ei vaikuta kovin terveeltä kuviolta. Mistä sinä voit tietää miten miehesi suhtautuisi tai toimisi jos tietäisi mitä todella ajattelet? Minua ainakin loukkaisi todella pahasti tuollainen valehtelu ja salailu, koska se varmasti vaikuttaa moneen asiaan suhteessanne. Et anna hänelle edes mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.

En tosiaan ymmärrä miksi toden puhuminen voisi satuttaa. Et sinä häntä kohtaan ihmisenä hyökkää vaan puhuisit vain ja ainoastaan tunteistasi.

Tämä varmasti nyt liian äkkinäinen johtopäätös vaillinaisten tietojen takia, mutta tulee olo että teidän pitäisi työstää vielä avoimesti ja toisianne kunnioittaen suhdettanne. Kyllä ihmiset ovat yllättävän empaattisia, ymmärtäviä, hyväksyviä ja kompromisseihin taipuvaisia jos/kun todella kohtaavat toisensa samalla tasolla ja samoin tavoittein.

Yksi asia tuli vielä mieleen. Minun kohdallani kyse ei ole fantasioista. Ominaisuuteni vertaaminen fantasioihin on mielestäni jopa hieman loukkaavaa (muuta älä huoli, en ole loukkaantunut, haluan vain selventää asiaa). Fantasiat ovat nähdäkseni asioita joita pystyy käsittelemään mielessään helposti. Minun kohdallani kyseessä on polttava ja pakottava tarve toteuttaa asioita. En pysty elämään tasapainoista ja hyvää elämää ilman tarpeideni toteuttamista. Usko pois, olen käynyt todella pitkän tien sen tukahduttamisen saralla, se tie oli lähellä katketa ja koko elämäni samalla. Kyseessä ei siis ole fantasiat, niiden kanssa pystyisin kyllä elämään.

Huono vertaus, mutta mieti tätä. Sinulla olisi kova nälkä. Tiedät että se saa sinut aivan sekaisin ennemmin tai myöhemmin. Edessäsi heilutellaan ruokalautasta ja aina kun kurkotat sitä kohti se viedään kauemmas. Tuon tyyppistä tarpeesta kohdallani on kysymys. Minulla on todella ristiriitainen suhde asiaan edelleen, mutta nykyään pystyn sen hyväksymään. Kuten olen muistaakseni jo aiemmin sanonut, en missään tapauksessa haluaisi tätä itselleni, en ikinä valitsisi tällaista ”taakkaa”. En kuitenkaan ole siitä vastuussa, koska minä vain olen tällainen. Olen yrittänyt olla jotain mitä en ole ja se tie on nyt kuljettu loppuun. Avoimuus, keskustelu ja toistemme hyväksyminen ovat keinot mitkä meillä on käytössä kun yritämme löytää yhteistä säveltä näiden asioiden suhteen.

Kommenttisi perusteella minusta tuntuu että sinä tukahdutat itseäsi osin samalla tavalla. Miksi haluat evätä mieheltäsi mahdollisuuden aidosti ymmärtää ja tukea sinua sellaisena kuin olet?

Nro 4 täydentää. Niin, siis joo, et edelleenkään saanut kiinni mistä kirjoitan. En arvottanut "kinkyä", vaan pohdin sitä mikä on trickyä tuossa ja kaikissa vastaavanlaisissa tilanteissa, kun puoliso 1:lla on asia, joka vaikuttaa puoliso 2:n elämään. Vastaavanlaisia tilanteita vaikutuksiltaan voisivat olla vaikkapa sellainen, että uskottomuuden seurauksena syntyy lapsi, mikä paljastuu yllättäen ja avioliitto jatkuu tai tilanne, jossa toisen puolison sivusuhde johtaa polyamoriseen suhteeseen.

Muutos tulee elämään pyytämättä ja yllättäen ja vaatii sopeutumista puoliso 2:lta, joka ei ole muutosta toivonut ja jolta vaaditaan sopeutumista. Kyse on koko suhteen perusteiden uudelleenrakentamisesta, jolloin on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, etteivät puoliso 2:n tunteet, tarpeet ja asiat jää sanoittamatta. Koska puoliso 1:lla on syyllisyyttä, häpeää, kerroit jopa itsetuhoisuudestasi, ei hän pysty puoliso 2:ta auttamaan, vaan siihen tarvitaan ulkopuolista apua, mitä olette saaneetkin. 

Vastaukseni tarkoitus oli siis antaa tunnustusta teille siitä valtavasta työstä, minkä te olette tehneet yhdessä tähän asti. Ja muistuttaa vaimosi erilaisesta lähtöasetelmasta koko tilanteeseen, mikä edelleen vaikuttaa. Käytit itse sanaa "perinteinen" seksi, minä en tuollaisia käytä, koska olen tuollaisia raamituksia vastaan ylipäätään. On turha mennä siihen kohtaan vastauksessani tarkemmin, koska kuvasin siinä omaa reaktiotani esimerkinomaisesti tilanteeseen jossa olette.  Se että tarkoitat hyvää voi vaimoasi vaikka loukata, jos hän ei ole yhtä taitava sanoittamaan tarpeitaan kuin sinä olet. (Olet erittäin taitava siinä.) Te olette erillisiä ihmisiä. Mustavalkoisesti ja jyrkästi välillä eri puolella "muuria" erilaisine tarpeinenne, koska aina haluja ja tarpeita ei voi yhteen sovittaa parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Taas esitit monta mielenkiintoista näkökulmaa. Kaikkiin hankala tässä nopeasti vastata, mutta yritetään...

Kyllä olen torjunut itseäni kinkyyteni suhteen, todella pitkään kuten kerroin. Sitä en enää kovinkaan paljon tee.

Joudun torjumaan halujani ja toiveitani edelleen. En uskalla useinkaan lähestyä vaimoani seksuaalisesti, lähinnä koska pelkään satuttavani häntä, koska hän kokee sen yleensä vaatimuksena.

Mainitsemaasi torjuntaa olen kokenut pitkään monella suhteen osa-alueella, en ainostaan seksuaalisuuden alalla. Ne muut ovat nykyään paremmalla tolalla ja kuten sanoin seksuaalisuuteen liityvät asiat myös, toki töitä vielä riittää.

Vaimoni kohdalla torjunta on erilaista. Ennemminkin riittämättömyyden tunteita ja ajatuksia. Olemme niistä paljon keskustelleet ja päässeet/pääsemässä eräänlaiseen yhteisymmärrykseen. Lisäksi hän on ollut varsin tyytyväinen seksittömyyteen mitä meillä vuosia oli, eli tarkoittamassasi mielessä torjunnasta hänen kohdallaan ei ole kyse. Toki voi ajatella että torjun hänen toiveensa siitä että hän saisi olla fyysisesti ns rauhassa. Tämä liittyy mainitsemaani arvoristiriitaan mistä aiemmin jo kirjoitin.

Olisi pitänyt käyttää tätä ominaisuutta, jotta olisin voinut selventää mitä tarkoitan paremmin. Juuri tästä minä kirjoitin, olit sen maininnut jo aiemminkin, että vaimosi näkökulma ja lähtökohta sinun muutokseesi on toinen. Tähdensin, että se vaikuttaa tänäkin päivänä. Kyse ei ole siitä, etteikö hän hyväksyisi sinua sellaisena kuin olet, vaan siitä mitä hän itse on ja tarvitsee. Ongelmana on juuri se niin kuin itsekin kerrot, että näet kaiken herkästi sinun seksuaalisuuteesi liittyvänä torjuntana, kuten vastauksessasi minulle. Sitä välttääkseen (suojatakseen sinua) tai yksinkertaisesti kuuntelijan ja sanoittajan puutteessa (koska kaikki energia menee sinun muutokseesi) jää vaimon näkökulma helposti kokonaan varjoon. En tiedä käykö niin, mutta se on ilmeinen vaara. Nro 4

Kiitos selvennyksestä, kyllä olen samaa mieltä kanssasi noista.

Vaimoni on paljon parempi sanoittamaan asioita kuin minä. Hän on muutenkin paljon älykkäämpi ja tunnetaidoiltaan kyvykkäämpi. Enkä sano tuota nyt mitenkään itseäni alentaen tai häntä ylentäen. Niin se vaan kohdallamme on. Olemme noidenkin oninaisuuksien suhteen erilaisia ja hyvä niin.

Tuosta ”perinteinen” sanavalinnoista vielä. Minäkään en mitenkään arvota asioita. En vain keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitukseni sillä oli kategorioida seksin ja seksuaalisuuden muotoja, mikä on lähtökohtaisesti ongelmallista, mutta tapauksessamme mielestäni välttämätöntä.

Minä esimerkiksi tarvitsen voimakasta kipua voidakseni hyvin. Ei se nyt ihan sama asia ole kuin mitä ihmiset yleensä seksiin tai seksuaalisuuteen liittää omissa mielikuvissaan tai käsityksistään. Samaten siitä saamani mielihyvä ei ole yhtään samanlaista kuin vaikkapa orgasmin aikaansaama helpotuksen tuntemus. Valtaosalla ihmisiä ei samanlaista tarvetta ole, vain ja ainostaan sitä hain takaa sanavalinnallani. Siis tarkoitan että sen tarpeen vertaaminen siihen mitä ihmiset yleensä seksiin liittyvillä mielikuvilla ja käsityksillä ymmärtävät on vähän hankala rinnastus. Sen hahmottaminen lienee paikallaan, jos ajattelee esimerkiksi mustasukkaisuuden kokemuksia.

Plääh... olipa hankala taas kirjoittaa kiireessä töiden painaessa päälle. Toivottavasti sait selvää...

Vierailija kirjoitti:

Muista sinä tämä. Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi eri asiaa. Hienoa että olet hyväksynyt miehesi ominaisuuden, hän ei ole sitä pystynyt valitsemaan ja ihan varmasti kärsii siitä. Ja ihan samalla tavalla, sinulla ei ole mitään syytä ottaa itseesi siitä. Samoin kuin meillä teidän pitää kunnioittaa toisianne ja hyväksyä toisenne sellaisena kuin olette. Ei sinulla ole mitään syytä kokea siitä loukkaantua tai kokea pahaa mieltä, paitsi itsekkäät syyt. Olet mustasukkainen ja haluat kontrolloida toista. Millä oikeudella teet niin? Noita tunteita ja ajatuksia on mahdollista työstää.

Miksi valehtelet miehellesi? Tuollainen marttyyriasenne ei johda hyvään. Usko tämä, olemme tehneet kumpikin todella paljon töitä suhteemme eteen. Olemme päättäneet olla täysin avoimia halujemme, toiveidemme ja ajatustemme suhteen. Prosessiin on liittynyt todella vaikeita asioita, kummankin osalta. Kumpikin on sanonut todella loukkaavia asioita toista kohtaan, mutta se on todellakin kannattanut. On paljon parempi tietää mitä toinen aidosti ajattelee kuin että ei tietäisi. Näkökulmani on seuraava, jos toista harmittaa suhteessa jokin asia eikä kerro siitä. Se on valehtelemista ja huijaamista. Jos/kun asioista puhuu suoraan se helpottaa lopulta, vähintäänkin sen takia että silloin asialle voi tehdä jotain. Usko että tiedän mistä puhun. Vaimoni on sanonut todella loukkaavia asioita. Olen kuitenkin otettu siitä että hän on niistä kertonut, koska voimme niitä sitten yhdessä työstää ja korjata.

Minulle oli yllättävä tieto tuo sinun salailusi. Ja erityisesti se että syytät miestäsi siitä. Nythän on niin että sinä et voimilla oma itsesi. Tuo on ihan kummallinen ajatusmalli. Kyllä asiat on niin että aikuiset ihmiset ovat itse vastuussa siitä miten vaikeiden asioiden kanssa toimii. Sinä olet ottanut marttyyrin paikan ja sitä kautta nostat itsesi korkeammalle jalustalle suhteessanne, sori mutta ei vaikuta kovin terveeltä kuviolta. Mistä sinä voit tietää miten miehesi suhtautuisi tai toimisi jos tietäisi mitä todella ajattelet? Minua ainakin loukkaisi todella pahasti tuollainen valehtelu ja salailu, koska se varmasti vaikuttaa moneen asiaan suhteessanne. Et anna hänelle edes mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.

En tosiaan ymmärrä miksi toden puhuminen voisi satuttaa. Et sinä häntä kohtaan ihmisenä hyökkää vaan puhuisit vain ja ainoastaan tunteistasi.

Tämä varmasti nyt liian äkkinäinen johtopäätös vaillinaisten tietojen takia, mutta tulee olo että teidän pitäisi työstää vielä avoimesti ja toisianne kunnioittaen suhdettanne. Kyllä ihmiset ovat yllättävän empaattisia, ymmärtäviä, hyväksyviä ja kompromisseihin taipuvaisia jos/kun todella kohtaavat toisensa samalla tasolla ja samoin tavoittein.

Mistä ihmeestä sait kuvan että yritän miestäni kontrolloida? Päinvastoin, annan hänen olla juuri sellainen kuin on. Ei toista ihmistä voi muuttaa, itseään ja omia toimintatapojaan voi. Marttyri? No enpä usko. Jos haluan antaa miehelleni seksiä silloin kun hän haluaa on minusta kohtuullista ja palvelee hyvän suhteen pohjaa. Eipähän ainakaan mies kärsi samoista tunteista kuin ap. Ja mitä rehelliseen omista tunteista puhumiseen tulee niin todellakin kaikki aikuiset ihmiset eivät kykene asioista puhumaan. Miehelläni on ain ollut todella vaikea puhua asioista ja sen kerran kun uskaltauduin avaamaan pelkojani oli vaatahyökkäys ja raivo valtava. Siihen en enää lähde. Joten tässä kohtaa oma ajattelumallisi on ehkä liian mustavalkoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas esitit monta mielenkiintoista näkökulmaa. Kaikkiin hankala tässä nopeasti vastata, mutta yritetään...

Kyllä olen torjunut itseäni kinkyyteni suhteen, todella pitkään kuten kerroin. Sitä en enää kovinkaan paljon tee.

Joudun torjumaan halujani ja toiveitani edelleen. En uskalla useinkaan lähestyä vaimoani seksuaalisesti, lähinnä koska pelkään satuttavani häntä, koska hän kokee sen yleensä vaatimuksena.

Mainitsemaasi torjuntaa olen kokenut pitkään monella suhteen osa-alueella, en ainostaan seksuaalisuuden alalla. Ne muut ovat nykyään paremmalla tolalla ja kuten sanoin seksuaalisuuteen liityvät asiat myös, toki töitä vielä riittää.

Vaimoni kohdalla torjunta on erilaista. Ennemminkin riittämättömyyden tunteita ja ajatuksia. Olemme niistä paljon keskustelleet ja päässeet/pääsemässä eräänlaiseen yhteisymmärrykseen. Lisäksi hän on ollut varsin tyytyväinen seksittömyyteen mitä meillä vuosia oli, eli tarkoittamassasi mielessä torjunnasta hänen kohdallaan ei ole kyse. Toki voi ajatella että torjun hänen toiveensa siitä että hän saisi olla fyysisesti ns rauhassa. Tämä liittyy mainitsemaani arvoristiriitaan mistä aiemmin jo kirjoitin.

Olisi pitänyt käyttää tätä ominaisuutta, jotta olisin voinut selventää mitä tarkoitan paremmin. Juuri tästä minä kirjoitin, olit sen maininnut jo aiemminkin, että vaimosi näkökulma ja lähtökohta sinun muutokseesi on toinen. Tähdensin, että se vaikuttaa tänäkin päivänä. Kyse ei ole siitä, etteikö hän hyväksyisi sinua sellaisena kuin olet, vaan siitä mitä hän itse on ja tarvitsee. Ongelmana on juuri se niin kuin itsekin kerrot, että näet kaiken herkästi sinun seksuaalisuuteesi liittyvänä torjuntana, kuten vastauksessasi minulle. Sitä välttääkseen (suojatakseen sinua) tai yksinkertaisesti kuuntelijan ja sanoittajan puutteessa (koska kaikki energia menee sinun muutokseesi) jää vaimon näkökulma helposti kokonaan varjoon. En tiedä käykö niin, mutta se on ilmeinen vaara. Nro 4

Kyllä! Oikeassa olet tässäkin! Olen/olemme yrittäneet pitää tätäkin jatkuvasti esillä keskusteluissamme. Hyvä kuitenkin että muistutit asiasta!

Olen huomannut omassa ajattelussani tämän kyllä. Torjunnan kokemuksen olevan voimakas, on hankala muistaa sitä toisen näkökulmaa. Vaikka tiedon tasolla sen hahmotan niin omat ajatukseni ottavat liian määräävän roolin. Ja juuri tähän vinkkejä hain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista sinä tämä. Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi eri asiaa. Hienoa että olet hyväksynyt miehesi ominaisuuden, hän ei ole sitä pystynyt valitsemaan ja ihan varmasti kärsii siitä. Ja ihan samalla tavalla, sinulla ei ole mitään syytä ottaa itseesi siitä. Samoin kuin meillä teidän pitää kunnioittaa toisianne ja hyväksyä toisenne sellaisena kuin olette. Ei sinulla ole mitään syytä kokea siitä loukkaantua tai kokea pahaa mieltä, paitsi itsekkäät syyt. Olet mustasukkainen ja haluat kontrolloida toista. Millä oikeudella teet niin? Noita tunteita ja ajatuksia on mahdollista työstää.

Miksi valehtelet miehellesi? Tuollainen marttyyriasenne ei johda hyvään. Usko tämä, olemme tehneet kumpikin todella paljon töitä suhteemme eteen. Olemme päättäneet olla täysin avoimia halujemme, toiveidemme ja ajatustemme suhteen. Prosessiin on liittynyt todella vaikeita asioita, kummankin osalta. Kumpikin on sanonut todella loukkaavia asioita toista kohtaan, mutta se on todellakin kannattanut. On paljon parempi tietää mitä toinen aidosti ajattelee kuin että ei tietäisi. Näkökulmani on seuraava, jos toista harmittaa suhteessa jokin asia eikä kerro siitä. Se on valehtelemista ja huijaamista. Jos/kun asioista puhuu suoraan se helpottaa lopulta, vähintäänkin sen takia että silloin asialle voi tehdä jotain. Usko että tiedän mistä puhun. Vaimoni on sanonut todella loukkaavia asioita. Olen kuitenkin otettu siitä että hän on niistä kertonut, koska voimme niitä sitten yhdessä työstää ja korjata.

Minulle oli yllättävä tieto tuo sinun salailusi. Ja erityisesti se että syytät miestäsi siitä. Nythän on niin että sinä et voimilla oma itsesi. Tuo on ihan kummallinen ajatusmalli. Kyllä asiat on niin että aikuiset ihmiset ovat itse vastuussa siitä miten vaikeiden asioiden kanssa toimii. Sinä olet ottanut marttyyrin paikan ja sitä kautta nostat itsesi korkeammalle jalustalle suhteessanne, sori mutta ei vaikuta kovin terveeltä kuviolta. Mistä sinä voit tietää miten miehesi suhtautuisi tai toimisi jos tietäisi mitä todella ajattelet? Minua ainakin loukkaisi todella pahasti tuollainen valehtelu ja salailu, koska se varmasti vaikuttaa moneen asiaan suhteessanne. Et anna hänelle edes mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.

En tosiaan ymmärrä miksi toden puhuminen voisi satuttaa. Et sinä häntä kohtaan ihmisenä hyökkää vaan puhuisit vain ja ainoastaan tunteistasi.

Tämä varmasti nyt liian äkkinäinen johtopäätös vaillinaisten tietojen takia, mutta tulee olo että teidän pitäisi työstää vielä avoimesti ja toisianne kunnioittaen suhdettanne. Kyllä ihmiset ovat yllättävän empaattisia, ymmärtäviä, hyväksyviä ja kompromisseihin taipuvaisia jos/kun todella kohtaavat toisensa samalla tasolla ja samoin tavoittein.

Mistä ihmeestä sait kuvan että yritän miestäni kontrolloida? Päinvastoin, annan hänen olla juuri sellainen kuin on. Ei toista ihmistä voi muuttaa, itseään ja omia toimintatapojaan voi. Marttyri? No enpä usko. Jos haluan antaa miehelleni seksiä silloin kun hän haluaa on minusta kohtuullista ja palvelee hyvän suhteen pohjaa. Eipähän ainakaan mies kärsi samoista tunteista kuin ap. Ja mitä rehelliseen omista tunteista puhumiseen tulee niin todellakin kaikki aikuiset ihmiset eivät kykene asioista puhumaan. Miehelläni on ain ollut todella vaikea puhua asioista ja sen kerran kun uskaltauduin avaamaan pelkojani oli vaatahyökkäys ja raivo valtava. Siihen en enää lähde. Joten tässä kohtaa oma ajattelumallisi on ehkä liian mustavalkoinen.

Ehkä olen, vaikutti vain siltä että olet katkera tilanteesta. Ja samaten motiivisi vaikenemiseen vaikuttavat ongelmallisilta. Vaikenet nähdäkseni pelon takia. Jos niin on, se ei ole ollenkaan hyvä syy. Jos miehesi on aiemmin räjähtänyt niin miksi hän tekisi niin nyt? On kerrassaan ongelmallista jos hän pystyy käyttämään tuollaista valtaa suhteessa sinuun.

Tämä on minun kokemukseni. Voit uskoa että minulle oli vaikea puhua näistä asioista. Meni useita vuosia päästä niistä peloista ja ahdistuksesta eroon. Tällä hetkellä tilanne on aivan toinen ja niiden pelkojen jne voittaminen kannatti todellakin. En kadu mitään!

Vierailija kirjoitti:

Lukiessani näitä juttuja en voi olla ajattelematta...sanot että vaimosi antaa luvan hoitaa fantasioitasi muualla? Rakkaudesta varmasti antaakin koska ei halua lukita sinua tai rajoittaa. Mutta aidostikko uskot että se ei vaikuta teidän väleihin tai vaimosi tunteisiin itseään kohtaan kun jokin noinkin intiimi osa-alue parisuhteesta ei liity teihin ja hön ei pysty sitä sinulle tarjoamaan?

Torjutuksi tulemisen asiaan: toisen ihmisen haluttomuus ei liity sinuun. Se kannattaa aina muistaa. Se halun tunne vain puuttuu kokonaan. Vaikka pää sanoisi että pitäisi haluta ei sitätunnetta ole. Muista se ensi kerralla. Sitä halua ei ole sinua eikä ketään toistakaan kohtaan. Omassa liitossani on samoja piirteitä. Tosin sillä erotuksella että minä olen tehnyt tietoisen päätöksen antaa seksiä lähes aina kun mies haluaa ja esitän että nautin. Minä en koe seksuaalista halua oikeastaan koskaan ketään kohtaan. Ja näin on ollut koko elämäni ajan. Mieheni taas kokee jatkuvasti ihastumisia muita naisia kohtaan ja fantasioi milloin kenestäkin ja on hyvin seksuaalinen ihminen. Raukka yrittänyt sitä minulta alkuun peittää koska ei halua mieltäni pahoittaa. No...joku aina suhteessa on se altavastaaja ja meillä se olen minä. Rakastan miestäni ja haluan hänet pitää joten asia on ratkaisuätu näin. Se tosiasia että toinen haluaa kokoajan muitakin satuttaa ja loukkaa koska en ikinä.pysty asiaa ymmärtämään koska en tiedä mistä toinen puhuu kun ei ole kokemusta. Kun itse haluaa vain yhtä ja toinen kaikkia niin se satuttaa väkisinkin sitä toista ja vaikuttaa kaikkeen. Haluaisi sitä tai ei. Teillä hyvä joa olette oikeasti asoista voineet puhua. Meillä mies luulee myös että olemme aaioiden kanssa sujut, mutta en minö hänelle kaikkea kerro. Koska tiedän että hön alkaisi salaamaan oikeita ajatuksiaan minulta vain ettei satuttaisi eik voisi näin olla oma itsensä.

Tämä oli hyvin koskettava ja osuvasti kirjoitettu viesti, mikä liittyy ketjun aiheeseen olennaisesti. Siirtää tunteensa syrjään ja piilottaa, koska on kokemusta siitä, ettei kuitenkaan tule kuulluksi. Haluttomuus voi olla monia asioita, usein sitäkin, ettei ole ollut ketään, jonka olisi voinut kohdata ajallaan kun sitä tarvitsi (varhaisen vuorovaikutuksen häiriöt). Nro 4 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos selvennyksestä, kyllä olen samaa mieltä kanssasi noista.

Vaimoni on paljon parempi sanoittamaan asioita kuin minä. Hän on muutenkin paljon älykkäämpi ja tunnetaidoiltaan kyvykkäämpi. Enkä sano tuota nyt mitenkään itseäni alentaen tai häntä ylentäen. Niin se vaan kohdallamme on. Olemme noidenkin oninaisuuksien suhteen erilaisia ja hyvä niin.

Tuosta ”perinteinen” sanavalinnoista vielä. Minäkään en mitenkään arvota asioita. En vain keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitukseni sillä oli kategorioida seksin ja seksuaalisuuden muotoja, mikä on lähtökohtaisesti ongelmallista, mutta tapauksessamme mielestäni välttämätöntä.

Minä esimerkiksi tarvitsen voimakasta kipua voidakseni hyvin. Ei se nyt ihan sama asia ole kuin mitä ihmiset yleensä seksiin tai seksuaalisuuteen liittää omissa mielikuvissaan tai käsityksistään. Samaten siitä saamani mielihyvä ei ole yhtään samanlaista kuin vaikkapa orgasmin aikaansaama helpotuksen tuntemus. Valtaosalla ihmisiä ei samanlaista tarvetta ole, vain ja ainostaan sitä hain takaa sanavalinnallani. Siis tarkoitan että sen tarpeen vertaaminen siihen mitä ihmiset yleensä seksiin liittyvillä mielikuvilla ja käsityksillä ymmärtävät on vähän hankala rinnastus. Sen hahmottaminen lienee paikallaan, jos ajattelee esimerkiksi mustasukkaisuuden kokemuksia.

Plääh... olipa hankala taas kirjoittaa kiireessä töiden painaessa päälle. Toivottavasti sait selvää...

Niin, ymmärrän, asioita kuvatakseen tarvitsee sanoja, eikä parempiakaan usein ole saatavissa.

Ymmärrän myös, ettei ole samantekevää minkäsisältöistä seksiä parisuhteen ulkopuolella on saatu lupa harrastaa (mustasukkaisuus), mutta se ei välttämättä kokonaan poista kokemusta syrjään jäämisestä. Jos seksiä harrastetaan parisuhteen ulkopuolella yhteisestä sopimuksesta, niin valitettavasti ne sopimukset eivät aina synny toisen osapuolen aidosta halusta, vaan ovat enemmän väistämättömiä kompromisseja. Se minua joskus häiritsee "kinkyn" promoamisessa (neuvontajärjestöt yms.), että "itsensä löytämisen" seurauksista parisuhteen kannalta ei puhuta realistisesti, mutta se menee jo ohi aiheen. Nro 4  

En ole tietoinen mainitsemistasi järjestöistä, joten minun on hankala niihin ottaa kantaa. Voin vaan todeta että parisuhteissa, tai monisuhteissa, on aina kyse kompromisseista. Ihan samalla tavalla voit miettiä seurauksia sen kannalta joka ei pysty itseään toteuttamaan. Tuo käyttämäsi ”realistisesti” särähtää vähän korvaani, ajatteletko että on olemassa jotain objektiivisia, välttämättömiä seurauksia siitä että ns löytää itsensä?

Ja nuo liittyy niihin moraalisiin ongelmiin, joihin aiemmin viittasin. Olen tosiaan miettinyt asiaa esimerkiksi moraalin objektiivisuuden ja subjektiivisuuden näkökulmista (en missään tapauksessa halua tehdä väärin, mutta miten sen vääryyden tässä määrittelen), ajan kannalta (esim toinen tekee itselleen ei kovin luonnolliselta tuntuvan teon, joka ajallisesti lyhyt vs toinen joutuu elämään mahdollisesti loppuelämänsä itselle luonnottomalta tuntuvassa tilanteessa) ja oikeuksien/velvollisuuksien näkökulmista (onko minulla oikeus olla onnellinen, vai velvollisuus kärsiä, miten nämä tasapainottaa). Ei näihin tunnu olevan kaikkia täydellisesti miellyttäviä ratkaisuja. Mutta mihin tässä elämässä on?

Kannattaa myös pohtia omia näkemyksiään hyvästä elämästä seksuaalisuuteen liittyen. Nähdäkseni kulttuurissamme on vieläkin vallalla aika polarisoitunut käsitys eri suhteiden muodoista (joko parisuhde, tai sinkkuus). Tunnen useita ihmisiä, jotka eivät tuohon muottiin mahdu ja elävät elämäänsä sitten toisin. Samaten tunnen ihmisiä jotka kituvat väkisin suhteessa joka ei tyydytä, kuka mistäkin syystä, mutta minusta usein kyse huonoista motiiveista kuten tottumus, pelko, ahdistus tai koska niin vaan kuuluu tehdä tms...

Vielä niistä järjestöistä... tämä on varmasti ontuva vertaus, mutta onko vaikka homoseksuaalisuudesta puhuvat järjestöt samalla tavalla vastuuttomia?

Vierailija kirjoitti:

En ole tietoinen mainitsemistasi järjestöistä, joten minun on hankala niihin ottaa kantaa. Voin vaan todeta että parisuhteissa, tai monisuhteissa, on aina kyse kompromisseista. Ihan samalla tavalla voit miettiä seurauksia sen kannalta joka ei pysty itseään toteuttamaan. Tuo käyttämäsi ”realistisesti” särähtää vähän korvaani, ajatteletko että on olemassa jotain objektiivisia, välttämättömiä seurauksia siitä että ns löytää itsensä?

Ja nuo liittyy niihin moraalisiin ongelmiin, joihin aiemmin viittasin. Olen tosiaan miettinyt asiaa esimerkiksi moraalin objektiivisuuden ja subjektiivisuuden näkökulmista (en missään tapauksessa halua tehdä väärin, mutta miten sen vääryyden tässä määrittelen), ajan kannalta (esim toinen tekee itselleen ei kovin luonnolliselta tuntuvan teon, joka ajallisesti lyhyt vs toinen joutuu elämään mahdollisesti loppuelämänsä itselle luonnottomalta tuntuvassa tilanteessa) ja oikeuksien/velvollisuuksien näkökulmista (onko minulla oikeus olla onnellinen, vai velvollisuus kärsiä, miten nämä tasapainottaa). Ei näihin tunnu olevan kaikkia täydellisesti miellyttäviä ratkaisuja. Mutta mihin tässä elämässä on?

Kannattaa myös pohtia omia näkemyksiään hyvästä elämästä seksuaalisuuteen liittyen. Nähdäkseni kulttuurissamme on vieläkin vallalla aika polarisoitunut käsitys eri suhteiden muodoista (joko parisuhde, tai sinkkuus). Tunnen useita ihmisiä, jotka eivät tuohon muottiin mahdu ja elävät elämäänsä sitten toisin. Samaten tunnen ihmisiä jotka kituvat väkisin suhteessa joka ei tyydytä, kuka mistäkin syystä, mutta minusta usein kyse huonoista motiiveista kuten tottumus, pelko, ahdistus tai koska niin vaan kuuluu tehdä tms...

En ajattele, tarkoitin että järjestöt promoavat sellaista käsitystä. Sellainen lisää dikomiaa normaalin ja ei-normaalin välillä. Kaikuja tuosta näkyy sinunkin kirjoituksissasi, kun olet muutamaankin kertaan yrittänyt leipoa minusta ahtaasti ajattelevaa "tavista" (älä nyt pillastu, se on itse asiassa tavallaan makoisa kokemus minun taustoillani). Se on täsmälleen samaa syrjintää kuin seksuaalivähemmistöt ovat kokeneet ja kokevat edelleen. Se on ilmausta seksuaalisuuksien luokittelusta ja leimaamista, nyt vain toiseen suuntaan, siis "tavisten" suuntaan: heidän seksuaalisuuksiensa yksinkertaistamista ja luonnollisen monimuotoisuuden vähättelyä. Siksi se pahentaa syrjinnän ja leimaamisen ongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vielä niistä järjestöistä... tämä on varmasti ontuva vertaus, mutta onko vaikka homoseksuaalisuudesta puhuvat järjestöt samalla tavalla vastuuttomia?

Ajattelin tuossa lähinnä Sexpoa. Se ei ole vastuutonta, vaan ajattelematonta - asiaa ei ole ajateltu loppuun asti. Mutta en valitettavasti ehdi nyt enää tänne kirjoittaa, vaikka keskustelu onkin ollut mielenkiintoinen kokemus. Kiitos sinulle hienoista puheenvuoroista ja ajatuksista. Toivotan oikein hyvää kevättä ja hyvää jatkoa teille pariskuntana omalla mielenkiintoisella matkallanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä niistä järjestöistä... tämä on varmasti ontuva vertaus, mutta onko vaikka homoseksuaalisuudesta puhuvat järjestöt samalla tavalla vastuuttomia?

Ajattelin tuossa lähinnä Sexpoa. Se ei ole vastuutonta, vaan ajattelematonta - asiaa ei ole ajateltu loppuun asti. Mutta en valitettavasti ehdi nyt enää tänne kirjoittaa, vaikka keskustelu onkin ollut mielenkiintoinen kokemus. Kiitos sinulle hienoista puheenvuoroista ja ajatuksista. Toivotan oikein hyvää kevättä ja hyvää jatkoa teille pariskuntana omalla mielenkiintoisella matkallanne.

Kiitos samoin sinulle!

En ollut sinua mihinkään leipomassa, yritin vain hahmottaa ajatteluasi. Samoin kuin sinä teit kohdallani.