Lue keskustelun säännöt.
Millainen nainen jää ikisinkuksi vaikka miehet pyörii ympärillä?
20.04.2020 |
Tuntuu että näiden tiettyjen naisten täytyy olla todella nirsoja ja luulla itsestään aivan uskomattoman paljon.
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamakin nainen on kirjoittanut kuinka ovat ikisinkkuina koska eivät löydä välittävää miestä, vain panoja hakevia.
Tuossa jätetään kertomatta se että on olemassa välittäviä miehiä, mutta nämäpä eivät olekaan riittävän kiinnostavia. Puuttuu se "särmä", itsevarmuus ja määrätietoiset otteet.
Naisten ikuinen dilemma. Naiset syttyvät pelimiesmäisistä otteista, mutta eivät halua pelimiestä.
En välttämättä sanoisi että kaikki syttyisivät pelimiesmäisistä otteista, vaikka kyllähän sellainen aloitteellisuuden, röyhkeyttä hipovan itsevarmuuden, ja määrätietoisuuden yhdistelmä toimii.
Mutta se on kyllä totta että ns. maskuliinisten ominaisuuksien ja kotitöiden tekemisen välillä on negatiivinen korrelaatio.
Te in celit ette vaan osaa...
Tuo ettei tee kotitöitä ei tee maskuliinista vaikutelmaa, vaan tekee sen vaikutelman, että on (vammaisen) pikkupojan äitinä, eli täysin päinvastainen vaikutelma.
Se vaikutelma on kyvyttömyys, vammaisuus jne. ei mikään urosvaikutelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se että ottaisin "ihan vaan jonkun" tai edes hyvin keskivertomiehen elämääni, laskisi elämänlaatuani huomattavasti. Parisuhteen pitää tuoda positiivista lisää elämään, ja koen elämäni olevan juuri näin ihan liian hyvää, että sitoutuisin sellaiseen jonka en koe tuovan lisäarvoa tähän elämään. Nykyään parisuhteissa yleensä mies voittaa, mutta naisella on enemmän hävittävää.
En ymmärrä miten mies, jonka kanssa on yhteistä juteltavaa ja tekemistä ja kiinnostuksenkohteita, ja tietty seksiä ja läheisyyttäkin, voi laskea naisen elämänlaatua.
Miehet haluavat vain seksiä ja yhteiset juteltavat, tekemiset ja mielenkiinnonkohteet tähtäävät ainoastaan ja vain seksin saamiseen. Kun uhri on saatu nalkkiin ne olettaa, että nainen joustaa venyy ja sietää kaiken pskan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt ensin miten saa miehiä pyörimään ympärillä? 37 on jo mittarissa eikä vielä ole näkynyt, vaikka olen normaalipainoinen, kurvikas, pitkähiuksinen, mekkoihin pukeutuva. Olen siis ikisinkku siksi, ettei ole ollut ensimmäistäkään miestä, joka olisi minut huolinut. Yrittää olen ehtinyt kaikenlaista tässä vuosien varrella, enää en jaksa.
Kiinnostuneita on ollut, mutta huomaat vain komeat ja karismaattiset miehet joille et kelpaa.
Ei ole ollut.
En voi tietää jos joku on kadulla kolmen korttelin päästä kiikareilla ihaillut. Aloitetta ei ole koskaan tehnyt kukaan. (Aloitteeksi lasken minkä tahansa esim. viestin, sanomisen tai teon, josta selviäisi että mies olisi kiinnostunut viettämään enemmän aikaa minun kanssani.)
Kuulostaa erikoiselta.
Lähinnä tulee mieleen torjuva kehonkieli, kiinnostuneet miehet joiden käytöksen olet tulkinnut normaaliksi sosiaalisuudeksi, tms.
Jos olet vielä hyvännäköinenkin, kuulostaa mahdottomuudelta että olisit välttynyt aloitteilta. Itse en tunne naista joka ei olisi saanut lukuisia aloitteita miehiltä.
Omaa kehonkieltä on toki vaikeaa tulkita, mutta en ainakaan koe olevani torjuva ihmisenä ylipäätään. Toki lukuisat pettymykset ovat alitajunnassa jossain, mutta varsinkaan nuorempana niitä ei vielä ollut muistissa niin monia. Olen aina ollut sosiaalinen introvertti, eli kyllä, joskus vähän liikaa kotona, mutta toisaalta kun ulos lähden, tapaan ihmisiä - kavereita, heidän kavereitaan ja joskus ventovieraitakin. Pystyn juttelemaan melkein kenen kanssa vaan ja aika usein saan porukan nauramaan (enkä koe että he nauraisivat _minulle_ mutta toki voin olla täysin väärässä :D).
Tuo väärin tulkittu sosiaalisuus on sinänsä mahdollista, mutta menee taas hyvin vaikeaksi tulkinnaksi alkaa miettiä, oliko joku niitä näitä työpaikalla jutellut mies salaa kiinnostunut. Etenkin jos itse pidin hänestä, ja puhuin kanssaan aina innokkaasti ja kiinnostuneesti, lähetin itse viestiä jne, mutta sain vain hyvin normaalit asialliset vastaukset. Miten silloin voisi muka olla jotain kiinnostusta? Ja näitä on koko elämäni ollut täynnä - asiallisia miespuolisia tuttavia.
En ole erityisen hyvännäköinen, mutta ehdottomasti en rumakaan. Lisäksi panostan ulkonäkööni siinä mielessä, että yritän näyttää mahdollisimman hyvältä. Yritykseni ei kuitenkaan ole tuottanut tulosta. Aika mahdotonta sanoa miksi. Aina jos olen oman kiinnostukseni tunnustanut, mies on vastannut että ollaan mielummin kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se että ottaisin "ihan vaan jonkun" tai edes hyvin keskivertomiehen elämääni, laskisi elämänlaatuani huomattavasti. Parisuhteen pitää tuoda positiivista lisää elämään, ja koen elämäni olevan juuri näin ihan liian hyvää, että sitoutuisin sellaiseen jonka en koe tuovan lisäarvoa tähän elämään. Nykyään parisuhteissa yleensä mies voittaa, mutta naisella on enemmän hävittävää.
En ymmärrä miten mies, jonka kanssa on yhteistä juteltavaa ja tekemistä ja kiinnostuksenkohteita, ja tietty seksiä ja läheisyyttäkin, voi laskea naisen elämänlaatua.
Miehet haluavat vain seksiä ja yhteiset juteltavat, tekemiset ja mielenkiinnonkohteet tähtäävät ainoastaan ja vain seksin saamiseen. Kun uhri on saatu nalkkiin ne olettaa, että nainen joustaa venyy ja sietää kaiken pskan.
Noin yleisesti, tilastollisesti, miehet laskee naisen elinikää, naimisissa olevat äidit on sairaampia fyysisesti ja psyykkisesti, onnellisuus on alhaisempi kuin sinkuilla jne.
Ja plussana, vanha mies laskee nuoremman naisen elinikää vielä reippaammin.
Naiselle avioliitto ja parisuhde on negatiivinen asia, mutta varmasti on poikkeuksia. Selityksenä pidetään usein lisääntynyttä työmäärää, naiset tekee melkein kaiken työn kotona, jos ne on parisuhteessa, siihen vielä emotionaalinen työ, tavallinen palkkatyö jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt ensin miten saa miehiä pyörimään ympärillä? 37 on jo mittarissa eikä vielä ole näkynyt, vaikka olen normaalipainoinen, kurvikas, pitkähiuksinen, mekkoihin pukeutuva. Olen siis ikisinkku siksi, ettei ole ollut ensimmäistäkään miestä, joka olisi minut huolinut. Yrittää olen ehtinyt kaikenlaista tässä vuosien varrella, enää en jaksa.
Anteeksi nyt vain mutta kurvikkuus tai kurvittomuus ei liity siihen että saako parisuhteen vai ei. Tai pukeutuuko mekkoihin vai housuihin, saatika onko pitkä vai lyhyt tukka. Jos siinä on mielestäsi syyt miksi sinun jo pitäisi olla parisuhteessa, niin ehkä tossa ajattelutavassa on pikkasen hiomista. Eli katse kääntyy sinne sisäänpäin, mitä sieltä löytyy ja mitä ajattelet parisuhteesta ja ennen kaikkea itsestäsi, ja elämästä?
Iloisuus, kiinnostus elämään ja toisia ihmisiä kohtaan luo ihmisiä kutsuvan olemuksen. Ei mekko ja kurvit...
No ihanko totta? Ei tietenkään noilla asioilla ole väliä elämässä. Laitoin ne siihen koska ensimmäisenä näihin viesteihin vastataan aina: laihduta, hanki kapea vyötärö ja tiimalasikroppa, kasvata pitkät hiukset ja pukeudu naisellisemmin. Aina. Pointtinani oli se että ulkoisesti olen sitä mistä monet väittävät "kaikkien" miesten kiinnostuvan.
Olen iloinen ja elämänhaluinen ihminen, aina etsinyt tapoja kehittää itseäni ja olla parempi tyyppi niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Elämäni on todella hyvää, mutta harmittaahan se että tätä yhtä asiaa ei saa kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. minä. Olen erakkoluonne enkä ole koskaan halunnut parisuhdetta. Eli olen äärimmäisen nirso, minulle ei kelpaa kukaan. Mutta en "luule itsestäni" mitään ihmeempiä, enpä vaan halua elämääni ketään toista.
Ei kelpaisi miehen tuki ja turva ja lohduttava syli ikinä? Et usko itsekään. Pidät vain liian korkeita standardeja nähden siihen mitä itse olet.
Jos edes yksi ympärillä pyörineistä miehistä olisi tarjonnut turvallista ja tasaista, tavallista elämää sekä myös halunnut pelkkää läheisyyttäkin ilman seksiä niin miksi ihmeessä olisin jäänyt vapaaehtoisesti ikisinkuksi?
eri
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt ensin miten saa miehiä pyörimään ympärillä? 37 on jo mittarissa eikä vielä ole näkynyt, vaikka olen normaalipainoinen, kurvikas, pitkähiuksinen, mekkoihin pukeutuva. Olen siis ikisinkku siksi, ettei ole ollut ensimmäistäkään miestä, joka olisi minut huolinut. Yrittää olen ehtinyt kaikenlaista tässä vuosien varrella, enää en jaksa.
Ei voi olla pitkähiuksinen, kurvikas mutta normaalipainoinen nainen, jota ei miehet huolisi. Oikeasti noilla spekseillä voi näyttää vaikka Rölli Riitasoinnulta vai mikä se Röllin deitti oli, niin miehet pyytelee silti treffeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamakin nainen on kirjoittanut kuinka ovat ikisinkkuina koska eivät löydä välittävää miestä, vain panoja hakevia.
Tuossa jätetään kertomatta se että on olemassa välittäviä miehiä, mutta nämäpä eivät olekaan riittävän kiinnostavia. Puuttuu se "särmä", itsevarmuus ja määrätietoiset otteet.
Naisten ikuinen dilemma. Naiset syttyvät pelimiesmäisistä otteista, mutta eivät halua pelimiestä.
En välttämättä sanoisi että kaikki syttyisivät pelimiesmäisistä otteista, vaikka kyllähän sellainen aloitteellisuuden, röyhkeyttä hipovan itsevarmuuden, ja määrätietoisuuden yhdistelmä toimii.
Mutta se on kyllä totta että ns. maskuliinisten ominaisuuksien ja kotitöiden tekemisen välillä on negatiivinen korrelaatio.
Te in celit ette vaan osaa...
Tuo ettei tee kotitöitä ei tee maskuliinista vaikutelmaa, vaan tekee sen vaikutelman, että on (vammaisen) pikkupojan äitinä, eli täysin päinvastainen vaikutelma.
Se vaikutelma on kyvyttömyys, vammaisuus jne. ei mikään urosvaikutelma.
Me i.ncelithän juuri osaamme.
Ei ole koskaan ollut naista pyykkääämässä tai kokkaamassa, kaikki on pitänyt tehdä itse. Tukeakaan ei saa vaan on pärjättävä omillaan.
Naisia ei ole ollut koska me olimme kotona silloin kun olisi pitänyt harrastaa joukkuepelejä, meluta kaveriporukan kanssa yöelämässä, tai opetella kuinka naisia kaadetaan viemällä saalis kotiin. Tai jos oltiin yöelämässä, meillä oli sellaisia kuvitelmia että voisihan sen aloitteen tehdä kumpi tahansa, ja eipä sillä ole väliä kuka kaveriporukassa on suurin, näkyvin ja voimakkain kun ei tässä luolamiehiä olla.
Enivei, kierrät pointin, niin kuin teillä naisilla on usein tapana. Varmaan juu kotitöiden tekemättä jättäminen on itsessään turn-off, mutta aika usein niillä teidän valitsemilla miehillä on ollut kompensoivia (maskuliinisia) ominaisuuksia jotka sytyttivät, eikös vain?
t. i.ncel vm 89
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut tuollainen, mutta menin kyllä lopulta naimisiin sitten.
Olin tuollainen, koska ei minulla ole mitään mielenkiintoa suurimpaan osaan ihmisiä, tai johonkin parisuhdejuttuihin. Tämä oli jotenkin maailman isoin ongelma aika monelle miehelle, sain monta stalkkeriakin perääni jne.
Kohtasin kuitenkin mieheni, joka antaa tarpeeksi tilaa ja meillä on hyvin harmonista, joten tämä oli sen arvoista, että olemme yhdessä.
En ikinä olisi suostunut joksikin parisuhdedraamailijaksi, tai ilmaiseksi orjaksi (äidiksi) jne. vaan halusin positiivisia vaikutuksia parisuhteesta elämääni.
Juurikin näin, eikä yhtään vähempää.
Olen kans nykyään hyvässä parisuhteessa missä on täysi tasa arvo kodista ja yhteisistä asioista. Ja tulemme tosi hyvin toineen, juttua ja naurua riittää ja hellyys ja seksi pelaa yhteen. En tosiaankaan aio enään koskaan tyytyä vähempään, kuolisin vaikka mieluummin yksinäisyyteen kuin alkaisin huonoon draamaparisuhteeseen.
Ap kuulostaa katkeralta naisia kohtaan, mitä ihmettä se sinulle kuuluu jos jotkut haluavat olla yksin tai eivät halua olla sinun kanssasi. Etsi tasoistasi seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se että ottaisin "ihan vaan jonkun" tai edes hyvin keskivertomiehen elämääni, laskisi elämänlaatuani huomattavasti. Parisuhteen pitää tuoda positiivista lisää elämään, ja koen elämäni olevan juuri näin ihan liian hyvää, että sitoutuisin sellaiseen jonka en koe tuovan lisäarvoa tähän elämään. Nykyään parisuhteissa yleensä mies voittaa, mutta naisella on enemmän hävittävää.
En ymmärrä miten mies, jonka kanssa on yhteistä juteltavaa ja tekemistä ja kiinnostuksenkohteita, ja tietty seksiä ja läheisyyttäkin, voi laskea naisen elämänlaatua.
Miehet haluavat vain seksiä ja yhteiset juteltavat, tekemiset ja mielenkiinnonkohteet tähtäävät ainoastaan ja vain seksin saamiseen. Kun uhri on saatu nalkkiin ne olettaa, että nainen joustaa venyy ja sietää kaiken pskan.
Noin yleisesti, tilastollisesti, miehet laskee naisen elinikää, naimisissa olevat äidit on sairaampia fyysisesti ja psyykkisesti, onnellisuus on alhaisempi kuin sinkuilla jne.
Ja plussana, vanha mies laskee nuoremman naisen elinikää vielä reippaammin.
Naiselle avioliitto ja parisuhde on negatiivinen asia, mutta varmasti on poikkeuksia. Selityksenä pidetään usein lisääntynyttä työmäärää, naiset tekee melkein kaiken työn kotona, jos ne on parisuhteessa, siihen vielä emotionaalinen työ, tavallinen palkkatyö jne.
Koti on naisen valtakunta ja se on etuoikeus naisille, ei vääryys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se että ottaisin "ihan vaan jonkun" tai edes hyvin keskivertomiehen elämääni, laskisi elämänlaatuani huomattavasti. Parisuhteen pitää tuoda positiivista lisää elämään, ja koen elämäni olevan juuri näin ihan liian hyvää, että sitoutuisin sellaiseen jonka en koe tuovan lisäarvoa tähän elämään. Nykyään parisuhteissa yleensä mies voittaa, mutta naisella on enemmän hävittävää.
En ymmärrä miten mies, jonka kanssa on yhteistä juteltavaa ja tekemistä ja kiinnostuksenkohteita, ja tietty seksiä ja läheisyyttäkin, voi laskea naisen elämänlaatua.
Miehet haluavat vain seksiä ja yhteiset juteltavat, tekemiset ja mielenkiinnonkohteet tähtäävät ainoastaan ja vain seksin saamiseen. Kun uhri on saatu nalkkiin ne olettaa, että nainen joustaa venyy ja sietää kaiken pskan.
Noin yleisesti, tilastollisesti, miehet laskee naisen elinikää, naimisissa olevat äidit on sairaampia fyysisesti ja psyykkisesti, onnellisuus on alhaisempi kuin sinkuilla jne.
Ja plussana, vanha mies laskee nuoremman naisen elinikää vielä reippaammin.
Naiselle avioliitto ja parisuhde on negatiivinen asia, mutta varmasti on poikkeuksia. Selityksenä pidetään usein lisääntynyttä työmäärää, naiset tekee melkein kaiken työn kotona, jos ne on parisuhteessa, siihen vielä emotionaalinen työ, tavallinen palkkatyö jne.
Ja yhäkin tuo palstafakta on täyttä höpönlöpöä. Sitä toistetaan joka ketjussa 24/7, ja jos joku kumoaa sen omalla ketjullaan jossa liitteenä on linkit tilastoihin, ketju lähtee välittömästi poistoon.
Varallisuus nostaa elinikää, ja koska varakkaat miehet pariutuvat varattomia useammin, näyttää siltä että parisuhde nostaisi elinikää.
Naisilla on päin vastoin, varakkaat naiset ovat keskivertoa useammin sinkkuja.
Vanha mies-Nuori nainen selittyy samalla asialla. Näillä pareilla on muita useammin huomattavat varallisuuserot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisen näkökulman haluaisin tuoda esiin, että aivot kypsyy 25 vuotiaaksi asti. (Itse huomasin sen aikanaan elämän pysähtymisenä, vaikka silloin ei tätä tietellistä tietoa ollutkaan.) Samaan aikaan naisen ulkonäkö alkaa rapistua. (Huomasin sen silloin koska on-off poikaystäväni, avoin suhde hänelle, ei enää fyysisesti niin innostunut minusta. Peilikin kertoi.) Eli juuri siinä iässä kun nainen alkaa tuntemaan itsensä ja harkitsee parisuhdetta tositarkoituksella, hän myös tiedostaa viehätysvoimansa katoamisen. Siinä vaiheessa kaikkoaa halut pariutua, koska tietää, että mies vilkuilee yhä enenemissä määrin sivuille. Vaikka miehiä vielä muutamia vuosia pörrää ympärillä, niin nainen tietää, että se ei ole pysyvää.
Toinen näkökulma. Parisuhde on aivan eri asia kuin ihastuminen ja vetovoima. Siis henkilö voi olla hyvin viehättävä mutta ei omaa parisuhdetaitoja. Nainen voi vetää miehiä puoleensa, haluta parisuhdetta mutta syystä tai toisesta ne menee aina mönkään. Ehkä nainen systemaattisesti valitsee sen miehen jonka kanssa parisuhdetta ei voi muodostaa. Ehkä nainen ei osaa olla parisuhteessa ja rakentaa sitä vahvaksi. Itselläni varmaan näitäkin vikoja. Ap:llä on aika suoraviivainen ajatus, että vetovoima = mahdollisuus onnistuneeseen parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Koska se että ottaisin "ihan vaan jonkun" tai edes hyvin keskivertomiehen elämääni, laskisi elämänlaatuani huomattavasti. Parisuhteen pitää tuoda positiivista lisää elämään, ja koen elämäni olevan juuri näin ihan liian hyvää, että sitoutuisin sellaiseen jonka en koe tuovan lisäarvoa tähän elämään. Nykyään parisuhteissa yleensä mies voittaa, mutta naisella on enemmän hävittävää.
Juuri noin. Jos mies ei tuo tullessaan uutta valoa elämääni niin miksi vaivautua? Pitäisikö alkaa synkistämään elämäänså jonkun miehen vuoksi kun ilman miestä pärjää hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt ensin miten saa miehiä pyörimään ympärillä? 37 on jo mittarissa eikä vielä ole näkynyt, vaikka olen normaalipainoinen, kurvikas, pitkähiuksinen, mekkoihin pukeutuva. Olen siis ikisinkku siksi, ettei ole ollut ensimmäistäkään miestä, joka olisi minut huolinut. Yrittää olen ehtinyt kaikenlaista tässä vuosien varrella, enää en jaksa.
Anteeksi nyt vain mutta kurvikkuus tai kurvittomuus ei liity siihen että saako parisuhteen vai ei. Tai pukeutuuko mekkoihin vai housuihin, saatika onko pitkä vai lyhyt tukka. Jos siinä on mielestäsi syyt miksi sinun jo pitäisi olla parisuhteessa, niin ehkä tossa ajattelutavassa on pikkasen hiomista. Eli katse kääntyy sinne sisäänpäin, mitä sieltä löytyy ja mitä ajattelet parisuhteesta ja ennen kaikkea itsestäsi, ja elämästä?
Iloisuus, kiinnostus elämään ja toisia ihmisiä kohtaan luo ihmisiä kutsuvan olemuksen. Ei mekko ja kurvit...No ihanko totta? Ei tietenkään noilla asioilla ole väliä elämässä. Laitoin ne siihen koska ensimmäisenä näihin viesteihin vastataan aina: laihduta, hanki kapea vyötärö ja tiimalasikroppa, kasvata pitkät hiukset ja pukeudu naisellisemmin. Aina. Pointtinani oli se että ulkoisesti olen sitä mistä monet väittävät "kaikkien" miesten kiinnostuvan.
Olen iloinen ja elämänhaluinen ihminen, aina etsinyt tapoja kehittää itseäni ja olla parempi tyyppi niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Elämäni on todella hyvää, mutta harmittaahan se että tätä yhtä asiaa ei saa kokea.
No sitten ne jotka vastaavat noin ovat epäkypsiä tai muuten vain yksinkertaisia putkiaivoja, ja sellaistahan sinä et halua mieheksesi? Joten huonoja neuvoja nuo.
Mitä itse luulet sitten miksi ei miestä ole löytynyt? Kun eihän sitä voi täältä käsin kukaan sanoa mistä johtuu, kerta ei johdu pinnallisuudesta mitä aikasemmassa viestissä epäilin.
-tuo aikasempi vastaaja
Minä olen alkanut epäillä, että valtaosa näistä naisia haukkuvista (ja silti muka naisystävää kaipaavista) miehistä on kaappihomoja. Lopettakaa ihan oikeasti naisten jahtaaminen ja olkaa rehellisiä itsellenne. Ette te tule koskaan onnelliseksi naisen kanssa, teidät on vain aivopesty ajattelemaan niin, koska homous on "epämiehekästä". Ei todellakaan ole enää nykyään eikä ole koskaan ollutkaan. Epämiehekästä on vongata naisia samalla, kun teistä näkyy kilometrin päähän se, että pidätte naisia vastenmielisinä ja viallisina olentoina. Ottakaa kaikki irti nykyajan vapautuneesta asenneilmapiiristä ja tutustukaa seksuaalisuuteenne rehellisesti ja perin pohjin. Oman seksuaalisuuden kieltäminen ja tukahduttaminen vain tuhoaa teidät ennemmin tai myöhemmin.
Miehet on perseestä..miks sellanen pitäis ottaa?
Ulkonäölle ei voi mitään, ei sille minkälaiseen ympäristöön ja kehoon syntyy.
Jos tyttö on söpö niinkuin pienet ja nuoret tytöt on. Siinä sitten joku limaäijä kiinnostuu, liekö vihaa kun itsessä ei ole mitään puoleensavetävä.
Epävakaa isä, pari onnetonta sattumaa. Muutama hetki pahan kynsissä, mutta ymmärretään vain poikien kokemus, sillä pojat on vaan poikia. Kivaa esittänyt kaveri tekee hirveän tempun.
Luottamus menee vain kerran.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkanut epäillä, että valtaosa näistä naisia haukkuvista (ja silti muka naisystävää kaipaavista) miehistä on kaappihomoja. Lopettakaa ihan oikeasti naisten jahtaaminen ja olkaa rehellisiä itsellenne. Ette te tule koskaan onnelliseksi naisen kanssa, teidät on vain aivopesty ajattelemaan niin, koska homous on "epämiehekästä". Ei todellakaan ole enää nykyään eikä ole koskaan ollutkaan. Epämiehekästä on vongata naisia samalla, kun teistä näkyy kilometrin päähän se, että pidätte naisia vastenmielisinä ja viallisina olentoina. Ottakaa kaikki irti nykyajan vapautuneesta asenneilmapiiristä ja tutustukaa seksuaalisuuteenne rehellisesti ja perin pohjin. Oman seksuaalisuuden kieltäminen ja tukahduttaminen vain tuhoaa teidät ennemmin tai myöhemmin.
Ei se pilllun haluamista estä, että pitää naisia viallisina olentoina. Niin ne kovimmat panomiehetkin pitää.
Vierailija kirjoitti:
Pihtarit ja pirttihirmut jäävät ikisinkuiksi.
Ennemminkin päätyvät naimisiin mikäli kaverimiesten puheisiin on uskominen. Liki poikkeuksetta kun se vaimo kuulostaa olevan kaikesta nalkuttava ja aina pihtaava riivinrauta jonka kanssa yhdessä eläminen on lähinnä helevettiä.
Se on sitten eri juttu onko totta vai ei, mutta toisaalta sellainen vahvatahtoinen päällepäsmäri-nainen voi hyvinkin saada vietyä vihille hieman vastentahtoisemmankin miehen. Varsinkin jos käy "vahinko"..
Tuskin nuo pariutuneet on yhtään sen onnellisempia kuin ikisinkut mutta toisille sekin on saavutus kun saa sanoa olevansa naimisissa. Ettei nyt tässä tosiaan olla mikään epäkelpo vanhapiika tai -poika.
En välttämättä sanoisi että kaikki syttyisivät pelimiesmäisistä otteista, vaikka kyllähän sellainen aloitteellisuuden, röyhkeyttä hipovan itsevarmuuden, ja määrätietoisuuden yhdistelmä toimii.
Mutta se on kyllä totta että ns. maskuliinisten ominaisuuksien ja kotitöiden tekemisen välillä on negatiivinen korrelaatio.