Lue keskustelun säännöt.
Millainen nainen jää ikisinkuksi vaikka miehet pyörii ympärillä?
20.04.2020 |
Tuntuu että näiden tiettyjen naisten täytyy olla todella nirsoja ja luulla itsestään aivan uskomattoman paljon.
Kommentit (143)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten olen elämässäni kaivannut turvaa ja syliä ollessani parisuhteissa, en sinkkuna. Kun minulla näyttää olevan miehelle vain välinearvo, en koe parisuhdetta kovin antavaksi ratkaisuksi. En enää halua palvella ketään ja venyä oman terveyteni ja mielenterveyteni kustannuksella.
Sinkkuna koen, että minulla on ihmisarvo. Ja ei, en harrasta irtosuhteita, fbw-suhteita tai mitä näitä nyt on, enkä "pyöritä" ketään, vaan elän ihan itsekseni.
Olisi kai se ihanaa, jos löytyisi oikeasti välittävä mies, mutta pidän sitä niin epätodennäköisenä, että mieluummin suojelen itseäni ja elän onnellista elämää yksin.
Joko erittäin itsetietoinen, tai sen vastakohta eli sellainen naiivi, joka ei ole vielä aikuiseksi vielä 30-vuotiaanakaan. (Siltä väliltä oleviin uppoaa kaiken maailman "ämm ät" helposti, tai sitten ovat lapsesta asti omaksuneet fiksut arvot, ja ottavat itselleen hyvän miehen jo nuorena kun parhaimmat mahdollisuudet.)
Minä meinasin jäädä ikisinkuksi. Olin nuorena ihan hyvän näköinen ja miehiä pörräsi ympärillä. Mutta kun kukaan ei tuntunut miltään ja kehenkään en kokenut rakastuvani.
Mietin usein itsekkin, mikä minussa on vikana, kun en koskaan kokenut tarvetta seurustella, kuten muut tytöt, ihan vain sen vuoksi, että en halua olla yksin. Muutamia suhteita kokeilin, mutta koska en kokenut mitän rakastumista tunnepuolella, niin sänkyyn menokin ällötti. Paniikissa mietin, että tuokin on ihan kiva mies, mutta jos minun täytyy 50 vuotta elää ja paneskella jonkun kanssa, ketä kohtaan en tunne mitään, niin elämästä tulee helvettiä.
Onneksi en alkanut seurustelemaan vain siksi, etten vaikuttaisi nirsolta yms. Rakastuin yhtäkkiä 32 vuotiaana ja se olikin sitten pikaista menoa, naimisiin, lapsia jne..suhdetta takana melkein kolmekymmentä vuotta.
Mutta omalla kohdalla siis vastaan, että kun kukaan ei vain tuntunut miltään ja en kokenut, että minun pitää vain tavan vuoksi elää ja olla sängyssä jonkun kanssa loppuelämäni, jos ei edes ihastumisen tunteita ollut.
Sori ap, mutta sä vaikutat hieman vajaalta. Sellaiselta joka ajattelee että naisen elämän tarkoitus on vielä tänä päivänäkin löytää mies ja mennä naimisiin. Et taida olla ihan penaalin terävimpiä kyniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi yksin, kuin huonon kaverin kanssa
Tämän päivän nainen ei todellakaan halua mitään etuoikeutettua setämiestä nurkkiinsa, vaan pitää kotinsa turvallisena tilana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. minä. Olen erakkoluonne enkä ole koskaan halunnut parisuhdetta. Eli olen äärimmäisen nirso, minulle ei kelpaa kukaan. Mutta en "luule itsestäni" mitään ihmeempiä, enpä vaan halua elämääni ketään toista.
Ei kelpaisi miehen tuki ja turva ja lohduttava syli ikinä? Et usko itsekään. Pidät vain liian korkeita standardeja nähden siihen mitä itse olet.
Minua kiinnostaisi tuki ja lohduttava syli. Harmi ettei miehistä ole siihen. Vasta yli kolmekymppisenä löysin miehen, joka osaa olla turvallinen ja lohduttava. Aiemmat miehet eivät kestäneet heikkoutta lainkaan, vaan irvailivat tai käyttäytyivät kylmästi, jos kaipasin lohdutusta tai turvaa. Enkä ole mikään tyhjästä mariseva, mutta väkisinkin vastoinkäymisiä tulee vastaan elämässä. Monella miehellä tuntuu olevan tapana lyödä vain lyötyä ja saada toisen olo vielä pahemmaksi.
När man en gång har varit Konungens egen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt ensin miten saa miehiä pyörimään ympärillä? 37 on jo mittarissa eikä vielä ole näkynyt, vaikka olen normaalipainoinen, kurvikas, pitkähiuksinen, mekkoihin pukeutuva. Olen siis ikisinkku siksi, ettei ole ollut ensimmäistäkään miestä, joka olisi minut huolinut. Yrittää olen ehtinyt kaikenlaista tässä vuosien varrella, enää en jaksa.
Rekisteröidy deittipalstalle niin saat hetkessä viestejä jopa sadoilta miehiltä. Niistä sitten vaan valitset sen parhaan.
Kokeiltu on. Eipä juuri onnistanut, aloitin kymmeniä keskusteluja saaden muutamia harvasanaisia vastauksia. Yksi lähti treffeille asti, käyttäytyi omituisesti ja suuttui jostain sanomastani. Käveli kesken lauseen pois. Muistaakseni aihepiiri liittyi silloin opiskeluihimme, eli en tiedä mitä sitten tuli väärin sanottua... Tämän jälkeen vielä virittelin keskusteluja, mutta kun treffejä ei tullut, en jaksanut enää leikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä sanoisin, että tähän on kaksi pääsyytä: nirsous ja kevytkenkäisyys.
Kuuluvatko nämä yhteen? Mitä vikaa kevytkenkäisyydessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori ap, mutta sä vaikutat hieman vajaalta. Sellaiselta joka ajattelee että naisen elämän tarkoitus on vielä tänä päivänäkin löytää mies ja mennä naimisiin. Et taida olla ihan penaalin terävimpiä kyniä.
Tässä puhuttiin kai naisista, ei taisteluhelikoptereista.
Ei halua elää parisuhdetta, yksin viihtyvä, parisuhteessa siipeensä saanut, seksuaalirikoksen uhri, lapsuuskodissa huono parisuhteen malli... onhan näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumautisoitunut. Miehiä tuli teininä ja parikymppisenä välteltyä ahkerasti, sillä käytännössä kaikki mahdollinen ahdisti. Minua luultiin usein lesboksi, nirsoksi tai aseksuaaliksi. Nyt lähemmäs kolmekymppisenä vihdoin parisuhteessa. Takana vuosien terapia ja pitkä ystävyyssuhde nykyisen mieheni kanssa, ennenkuin uskalsin antaa tämän eskaloitua suhteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. minä. Olen erakkoluonne enkä ole koskaan halunnut parisuhdetta. Eli olen äärimmäisen nirso, minulle ei kelpaa kukaan. Mutta en "luule itsestäni" mitään ihmeempiä, enpä vaan halua elämääni ketään toista.
Ei kelpaisi miehen tuki ja turva ja lohduttava syli ikinä? Et usko itsekään. Pidät vain liian korkeita standardeja nähden siihen mitä itse olet.
En ole edellinen vastaaja, mutta samanlainen luonne. Olen kaksi kertaa ollut pitkässä parisuhteessa (yli 3 vuotta), mutta kumpikin kaatui lopulta siihen, että parisuhde ahdistaa aivan liikaa. Kummassakaan miehessä ei ollut mitään vikaa, päinvastoin todella ihania ja upeita ihmisiä, kaikkea hyvää heille (ovat molemmat jo uusissa suhteissa ja toinen kahden lapsen isä).
Miehen tuki, turva ja lohduttava syli on kivoja asioita, mutta eivät niin kivoja, että korvaisivat parisuhteen aiheuttaman ahdistuksen. Yksin olen onnellisempi. Nyt yksinoloa takana jo hieman yli 10 vuotta, niin onneksi lähipiirin miehetkin ovat lakanneet yrittämästä mitään ystävyyttä kummempaa.
Etkö sä joskus makaa jonkun miehen kanssa? Tai joku tuttavapiirin mies kiihota sua tai helli ilman sitoutumuksia? Edes satunnaista miehen sormeilua? On kyllä trendikästä että on joku "va.ki.pano", ja ihan ymmärrettävääkin tietyillä ihmistyypeillä. Painottuen kylläkin naisille.Tunnen muutamia tällaisia.
Väitätkö todella että sulla on pitkiä aikoja kokonaan ilman fyysistä kontaktia. Onko kalenrerivuotta lman että kukaan olis edes vähän hellinyt sua?
On aika tavallista että vakkarikamu on sitten tosi laadukas ihminen, voi olla jopa varattu ja naimisissa.
Periaatteessa ymmärrän, ei välttämättä haluta nurkkiin ketään ihmistä eikä varsinkaan sen toisen ihmiaen ongelmia tai ei haluta kattoa juoppoa.
Ihan ok siis, olis kiva jos kerrot :)
Omasta puolestani vastaan, että nirsous. Rima on tosi korkealla. Ei sen puolesta, että miehellä pitäisi olla jotain tiettyjä ominaisuuksia, mutta haluan hyvän yhteyden tulevan kumppanini kanssa. Sitä ei tapahdu usein, helposti tai kovinkaan monen kanssa.
Sitäkin on tutkittu, että mitä enemmän on valinnanvaraa, sitä todennäköisemmin ei valitse ketään.
On myös tosi haastavaa, jos on jossain foorumilla aktiivinen. Menee baariin, klikkailee tinderiä tai laittaa treffi-ilmoituksen johonkin, että niitä tarjokkaita olisi niin paljon. Jos tinderissä kymmenen miestä kirjoittelee, että moi, mitä kuuluu, niin miten ihmeessä heistä lähtee valikoimaan, että kuka voisi olla sopiva? Itselläni menee aina samalla kaavalla: ahdistun yhteydenottojen määrästä, yritän seuloa pari kolme joiden kanssa käydä treffeillä, mutta mun huomio menee sitten siihen, että miten selviän yhteydenpidosta niin monen kanssa kuivin jaloin ja piinaan itseäni kysymyksellä, että kenet oikein valitsen. Sitten lopulta ahdistun, sanon kaiken irti, lyön oven takanani kiinni ja hengittelen siinä ahdistuneena.
JamesStadi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. minä. Olen erakkoluonne enkä ole koskaan halunnut parisuhdetta. Eli olen äärimmäisen nirso, minulle ei kelpaa kukaan. Mutta en "luule itsestäni" mitään ihmeempiä, enpä vaan halua elämääni ketään toista.
Ei kelpaisi miehen tuki ja turva ja lohduttava syli ikinä? Et usko itsekään. Pidät vain liian korkeita standardeja nähden siihen mitä itse olet.
En ole edellinen vastaaja, mutta samanlainen luonne. Olen kaksi kertaa ollut pitkässä parisuhteessa (yli 3 vuotta), mutta kumpikin kaatui lopulta siihen, että parisuhde ahdistaa aivan liikaa. Kummassakaan miehessä ei ollut mitään vikaa, päinvastoin todella ihania ja upeita ihmisiä, kaikkea hyvää heille (ovat molemmat jo uusissa suhteissa ja toinen kahden lapsen isä).
Miehen tuki, turva ja lohduttava syli on kivoja asioita, mutta eivät niin kivoja, että korvaisivat parisuhteen aiheuttaman ahdistuksen. Yksin olen onnellisempi. Nyt yksinoloa takana jo hieman yli 10 vuotta, niin onneksi lähipiirin miehetkin ovat lakanneet yrittämästä mitään ystävyyttä kummempaa.
Etkö sä joskus makaa jonkun miehen kanssa? Tai joku tuttavapiirin mies kiihota sua tai helli ilman sitoutumuksia? Edes satunnaista miehen sormeilua? On kyllä trendikästä että on joku "va.ki.pano", ja ihan ymmärrettävääkin tietyillä ihmistyypeillä. Painottuen kylläkin naisille.Tunnen muutamia tällaisia.
Väitätkö todella että sulla on pitkiä aikoja kokonaan ilman fyysistä kontaktia. Onko kalenrerivuotta lman että kukaan olis edes vähän hellinyt sua?
On aika tavallista että vakkarikamu on sitten tosi laadukas ihminen, voi olla jopa varattu ja naimisissa.
Periaatteessa ymmärrän, ei välttämättä haluta nurkkiin ketään ihmistä eikä varsinkaan sen toisen ihmiaen ongelmia tai ei haluta kattoa juoppoa.
Ihan ok siis, olis kiva jos kerrot :)
Miksi pitäisi olla? Itse saa kuitenkin itselleen paremmat orgasmit, eikä tarvitse yrittää ohjailla tietämätöntä.
-eri
Tämä. Fiksu, lähtökohtaisesti hyvin muihin suhtautuva ja miellyttävännäköinen nainen ei vedä puoleensa pelkästään samantyylisiä miehiä. Joukossa on aika paljon elämänhallinnaltaan puutteellisia ja hoitamattomista mt-ongelmista kärsiviä miehiä, jotka kuvittelevat tällaisen naisen olevan jokin heidän pelastava enkelinsä. Pelimiehet ja rentut taas kuvittelevat tällaisen naisen olevan helppo saalis. Kyllä sen yleensä vaistoaa nopeasti, onko mies kiinnostunut naisesta omana itsenään vai hakeeko hän naisesta egolleen pönkitystä tai äidinkorviketta itselleen.