Lue keskustelun säännöt.
Millainen nainen jää ikisinkuksi vaikka miehet pyörii ympärillä?
20.04.2020 |
Tuntuu että näiden tiettyjen naisten täytyy olla todella nirsoja ja luulla itsestään aivan uskomattoman paljon.
Kommentit (143)
JamesStadi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. minä. Olen erakkoluonne enkä ole koskaan halunnut parisuhdetta. Eli olen äärimmäisen nirso, minulle ei kelpaa kukaan. Mutta en "luule itsestäni" mitään ihmeempiä, enpä vaan halua elämääni ketään toista.
Ei kelpaisi miehen tuki ja turva ja lohduttava syli ikinä? Et usko itsekään. Pidät vain liian korkeita standardeja nähden siihen mitä itse olet.
En ole edellinen vastaaja, mutta samanlainen luonne. Olen kaksi kertaa ollut pitkässä parisuhteessa (yli 3 vuotta), mutta kumpikin kaatui lopulta siihen, että parisuhde ahdistaa aivan liikaa. Kummassakaan miehessä ei ollut mitään vikaa, päinvastoin todella ihania ja upeita ihmisiä, kaikkea hyvää heille (ovat molemmat jo uusissa suhteissa ja toinen kahden lapsen isä).
Miehen tuki, turva ja lohduttava syli on kivoja asioita, mutta eivät niin kivoja, että korvaisivat parisuhteen aiheuttaman ahdistuksen. Yksin olen onnellisempi. Nyt yksinoloa takana jo hieman yli 10 vuotta, niin onneksi lähipiirin miehetkin ovat lakanneet yrittämästä mitään ystävyyttä kummempaa.
Etkö sä joskus makaa jonkun miehen kanssa? Tai joku tuttavapiirin mies kiihota sua tai helli ilman sitoutumuksia? Edes satunnaista miehen sormeilua? On kyllä trendikästä että on joku "va.ki.pano", ja ihan ymmärrettävääkin tietyillä ihmistyypeillä. Painottuen kylläkin naisille.Tunnen muutamia tällaisia.
Väitätkö todella että sulla on pitkiä aikoja kokonaan ilman fyysistä kontaktia. Onko kalenrerivuotta lman että kukaan olis edes vähän hellinyt sua?
On aika tavallista että vakkarikamu on sitten tosi laadukas ihminen, voi olla jopa varattu ja naimisissa.
Periaatteessa ymmärrän, ei välttämättä haluta nurkkiin ketään ihmistä eikä varsinkaan sen toisen ihmiaen ongelmia tai ei haluta kattoa juoppoa.
Ihan ok siis, olis kiva jos kerrot :)
Olen eri kirjoittaja, mutta siis voi luoja mitä tekstiä. Todellakin meitä naisia on, jotka olemme vaikka koko elämän ilman kosketusta. Kalenterivuosi? Ei tunnu missään. Mistä ihmeestä löytäisi jonkun johonkin kaverikosketteluun, kun ei ketään kiinnosta kaverina tai muuten? Pitkiä aikoja? Yli 35 vuotta on tässä nyt mennyt. Helposti. Ei ole ketään tarvinnut torjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin elämäni aikana saanut seuraa yllin kyllin, mutta olen yksi sadasta eli aseksuaali. Tämä fakta pitää muistaa, eikä syyttää nirsoudesta.
Vierailija kirjoitti:
JamesStadi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. minä. Olen erakkoluonne enkä ole koskaan halunnut parisuhdetta. Eli olen äärimmäisen nirso, minulle ei kelpaa kukaan. Mutta en "luule itsestäni" mitään ihmeempiä, enpä vaan halua elämääni ketään toista.
Ei kelpaisi miehen tuki ja turva ja lohduttava syli ikinä? Et usko itsekään. Pidät vain liian korkeita standardeja nähden siihen mitä itse olet.
En ole edellinen vastaaja, mutta samanlainen luonne. Olen kaksi kertaa ollut pitkässä parisuhteessa (yli 3 vuotta), mutta kumpikin kaatui lopulta siihen, että parisuhde ahdistaa aivan liikaa. Kummassakaan miehessä ei ollut mitään vikaa, päinvastoin todella ihania ja upeita ihmisiä, kaikkea hyvää heille (ovat molemmat jo uusissa suhteissa ja toinen kahden lapsen isä).
Miehen tuki, turva ja lohduttava syli on kivoja asioita, mutta eivät niin kivoja, että korvaisivat parisuhteen aiheuttaman ahdistuksen. Yksin olen onnellisempi. Nyt yksinoloa takana jo hieman yli 10 vuotta, niin onneksi lähipiirin miehetkin ovat lakanneet yrittämästä mitään ystävyyttä kummempaa.
Miehenä tuntuu että kaikki naiset harrastaa vakipanoja :(
t. eriEtkö sä joskus makaa jonkun miehen kanssa? Tai joku tuttavapiirin mies kiihota sua tai helli ilman sitoutumuksia? Edes satunnaista miehen sormeilua? On kyllä trendikästä että on joku "va.ki.pano", ja ihan ymmärrettävääkin tietyillä ihmistyypeillä. Painottuen kylläkin naisille.Tunnen muutamia tällaisia.
Väitätkö todella että sulla on pitkiä aikoja kokonaan ilman fyysistä kontaktia. Onko kalenrerivuotta lman että kukaan olis edes vähän hellinyt sua?
On aika tavallista että vakkarikamu on sitten tosi laadukas ihminen, voi olla jopa varattu ja naimisissa.
Periaatteessa ymmärrän, ei välttämättä haluta nurkkiin ketään ihmistä eikä varsinkaan sen toisen ihmiaen ongelmia tai ei haluta kattoa juoppoa.
Ihan ok siis, olis kiva jos kerrot :)
Olen eri kirjoittaja, mutta siis voi luoja mitä tekstiä. Todellakin meitä naisia on, jotka olemme vaikka koko elämän ilman kosketusta. Kalenterivuosi? Ei tunnu missään. Mistä ihmeestä löytäisi jonkun johonkin kaverikosketteluun, kun ei ketään kiinnosta kaverina tai muuten? Pitkiä aikoja? Yli 35 vuotta on tässä nyt mennyt. Helposti. Ei ole ketään tarvinnut torjua.
Sellaset jotka ei taivu miehen tahtoon ja suostu ihme kevytsuhdevirityksiin. Puolisoksi kelpaavia miehiä on lopulta aika harvassa, johtuen miesten omasta käytöksestä. 3 hyvää pitkäaikaista suhdetta on mulla takana, ikää 47v ja pidän itseäni onnekkaana, jos vielä yhden hyvän löytäisin. Kaikenlasia yrittelijöitä pyörii kyllä ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JamesStadi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. minä. Olen erakkoluonne enkä ole koskaan halunnut parisuhdetta. Eli olen äärimmäisen nirso, minulle ei kelpaa kukaan. Mutta en "luule itsestäni" mitään ihmeempiä, enpä vaan halua elämääni ketään toista.
Ei kelpaisi miehen tuki ja turva ja lohduttava syli ikinä? Et usko itsekään. Pidät vain liian korkeita standardeja nähden siihen mitä itse olet.
En ole edellinen vastaaja, mutta samanlainen luonne. Olen kaksi kertaa ollut pitkässä parisuhteessa (yli 3 vuotta), mutta kumpikin kaatui lopulta siihen, että parisuhde ahdistaa aivan liikaa. Kummassakaan miehessä ei ollut mitään vikaa, päinvastoin todella ihania ja upeita ihmisiä, kaikkea hyvää heille (ovat molemmat jo uusissa suhteissa ja toinen kahden lapsen isä).
Miehen tuki, turva ja lohduttava syli on kivoja asioita, mutta eivät niin kivoja, että korvaisivat parisuhteen aiheuttaman ahdistuksen. Yksin olen onnellisempi. Nyt yksinoloa takana jo hieman yli 10 vuotta, niin onneksi lähipiirin miehetkin ovat lakanneet yrittämästä mitään ystävyyttä kummempaa.
Miehenä tuntuu että kaikki naiset harrastaa vakipanoja :(
t. eriEtkö sä joskus makaa jonkun miehen kanssa? Tai joku tuttavapiirin mies kiihota sua tai helli ilman sitoutumuksia? Edes satunnaista miehen sormeilua? On kyllä trendikästä että on joku "va.ki.pano", ja ihan ymmärrettävääkin tietyillä ihmistyypeillä. Painottuen kylläkin naisille.Tunnen muutamia tällaisia.
Väitätkö todella että sulla on pitkiä aikoja kokonaan ilman fyysistä kontaktia. Onko kalenrerivuotta lman että kukaan olis edes vähän hellinyt sua?
On aika tavallista että vakkarikamu on sitten tosi laadukas ihminen, voi olla jopa varattu ja naimisissa.
Periaatteessa ymmärrän, ei välttämättä haluta nurkkiin ketään ihmistä eikä varsinkaan sen toisen ihmiaen ongelmia tai ei haluta kattoa juoppoa.
Ihan ok siis, olis kiva jos kerrot :)
Olen eri kirjoittaja, mutta siis voi luoja mitä tekstiä. Todellakin meitä naisia on, jotka olemme vaikka koko elämän ilman kosketusta. Kalenterivuosi? Ei tunnu missään. Mistä ihmeestä löytäisi jonkun johonkin kaverikosketteluun, kun ei ketään kiinnosta kaverina tai muuten? Pitkiä aikoja? Yli 35 vuotta on tässä nyt mennyt. Helposti. Ei ole ketään tarvinnut torjua.
Miksi lainasit tekstin mutta et kirjoittanut mitään...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JamesStadi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. minä. Olen erakkoluonne enkä ole koskaan halunnut parisuhdetta. Eli olen äärimmäisen nirso, minulle ei kelpaa kukaan. Mutta en "luule itsestäni" mitään ihmeempiä, enpä vaan halua elämääni ketään toista.
Ei kelpaisi miehen tuki ja turva ja lohduttava syli ikinä? Et usko itsekään. Pidät vain liian korkeita standardeja nähden siihen mitä itse olet.
En ole edellinen vastaaja, mutta samanlainen luonne. Olen kaksi kertaa ollut pitkässä parisuhteessa (yli 3 vuotta), mutta kumpikin kaatui lopulta siihen, että parisuhde ahdistaa aivan liikaa. Kummassakaan miehessä ei ollut mitään vikaa, päinvastoin todella ihania ja upeita ihmisiä, kaikkea hyvää heille (ovat molemmat jo uusissa suhteissa ja toinen kahden lapsen isä).
Miehen tuki, turva ja lohduttava syli on kivoja asioita, mutta eivät niin kivoja, että korvaisivat parisuhteen aiheuttaman ahdistuksen. Yksin olen onnellisempi. Nyt yksinoloa takana jo hieman yli 10 vuotta, niin onneksi lähipiirin miehetkin ovat lakanneet yrittämästä mitään ystävyyttä kummempaa.
Miehenä tuntuu että kaikki naiset harrastaa vakipanoja :(
t. eriEtkö sä joskus makaa jonkun miehen kanssa? Tai joku tuttavapiirin mies kiihota sua tai helli ilman sitoutumuksia? Edes satunnaista miehen sormeilua? On kyllä trendikästä että on joku "va.ki.pano", ja ihan ymmärrettävääkin tietyillä ihmistyypeillä. Painottuen kylläkin naisille.Tunnen muutamia tällaisia.
Väitätkö todella että sulla on pitkiä aikoja kokonaan ilman fyysistä kontaktia. Onko kalenrerivuotta lman että kukaan olis edes vähän hellinyt sua?
On aika tavallista että vakkarikamu on sitten tosi laadukas ihminen, voi olla jopa varattu ja naimisissa.
Periaatteessa ymmärrän, ei välttämättä haluta nurkkiin ketään ihmistä eikä varsinkaan sen toisen ihmiaen ongelmia tai ei haluta kattoa juoppoa.
Ihan ok siis, olis kiva jos kerrot :)
Olen eri kirjoittaja, mutta siis voi luoja mitä tekstiä. Todellakin meitä naisia on, jotka olemme vaikka koko elämän ilman kosketusta. Kalenterivuosi? Ei tunnu missään. Mistä ihmeestä löytäisi jonkun johonkin kaverikosketteluun, kun ei ketään kiinnosta kaverina tai muuten? Pitkiä aikoja? Yli 35 vuotta on tässä nyt mennyt. Helposti. Ei ole ketään tarvinnut torjua.
Miksi lainasit tekstin mutta et kirjoittanut mitään...?
Ahaa, tämä taisi olla sinun kommenttisi joka hyppäsi eri paikkaan:
"Miehenä tuntuu että kaikki naiset harrastaa vakipanoja :(
t. eri"
No, tässä tunteessa on sellainen ongelma, että 1) kaikki naiset eivät harrasta vakipanoja ja 2) naiset saavat harrastaa vakipanoja jos haluavat...
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt ensin miten saa miehiä pyörimään ympärillä? 37 on jo mittarissa eikä vielä ole näkynyt, vaikka olen normaalipainoinen, kurvikas, pitkähiuksinen, mekkoihin pukeutuva. Olen siis ikisinkku siksi, ettei ole ollut ensimmäistäkään miestä, joka olisi minut huolinut. Yrittää olen ehtinyt kaikenlaista tässä vuosien varrella, enää en jaksa.
Kiinnostuneita on ollut, mutta huomaat vain komeat ja karismaattiset miehet joille et kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamakin nainen on kirjoittanut kuinka ovat ikisinkkuina koska eivät löydä välittävää miestä, vain panoja hakevia.
Tuossa jätetään kertomatta se että on olemassa välittäviä miehiä, mutta nämäpä eivät olekaan riittävän kiinnostavia. Puuttuu se "särmä", itsevarmuus ja määrätietoiset otteet.
Naisten ikuinen dilemma. Naiset syttyvät pelimiesmäisistä otteista, mutta eivät halua pelimiestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt ensin miten saa miehiä pyörimään ympärillä? 37 on jo mittarissa eikä vielä ole näkynyt, vaikka olen normaalipainoinen, kurvikas, pitkähiuksinen, mekkoihin pukeutuva. Olen siis ikisinkku siksi, ettei ole ollut ensimmäistäkään miestä, joka olisi minut huolinut. Yrittää olen ehtinyt kaikenlaista tässä vuosien varrella, enää en jaksa.
Kiinnostuneita on ollut, mutta huomaat vain komeat ja karismaattiset miehet joille et kelpaa.
Ei ole ollut.
En voi tietää jos joku on kadulla kolmen korttelin päästä kiikareilla ihaillut. Aloitetta ei ole koskaan tehnyt kukaan. (Aloitteeksi lasken minkä tahansa esim. viestin, sanomisen tai teon, josta selviäisi että mies olisi kiinnostunut viettämään enemmän aikaa minun kanssani.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se pyöriminen auttaa? Suurikaan määrä ei takaa laatua.
Vierailija kirjoitti:
Muutamakin nainen on kirjoittanut kuinka ovat ikisinkkuina koska eivät löydä välittävää miestä, vain panoja hakevia.
Tuossa jätetään kertomatta se että on olemassa välittäviä miehiä, mutta nämäpä eivät olekaan riittävän kiinnostavia. Puuttuu se "särmä", itsevarmuus ja määrätietoiset otteet.
Naisten ikuinen dilemma. Naiset syttyvät pelimiesmäisistä otteista, mutta eivät halua pelimiestä.
En minä, eikä kukaan sinkkukavereistanikaan, halua mitään pelimiesmäisiä otteita. Ihan tavallinen vaikka vähän ujo tai hermostunutkin mies olisi mukavaa seuraa, jos vain saisi jotain sanoja suustaan, olisi tunne-elämältään normaali, ei valehtelisi ja pettäisi. Vielä ei ole löytynyt. En siis ole löytänyt panojakaan, että ei sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut tuollainen, mutta menin kyllä lopulta naimisiin sitten.
Olin tuollainen, koska ei minulla ole mitään mielenkiintoa suurimpaan osaan ihmisiä, tai johonkin parisuhdejuttuihin. Tämä oli jotenkin maailman isoin ongelma aika monelle miehelle, sain monta stalkkeriakin perääni jne.
Kohtasin kuitenkin mieheni, joka antaa tarpeeksi tilaa ja meillä on hyvin harmonista, joten tämä oli sen arvoista, että olemme yhdessä.
En ikinä olisi suostunut joksikin parisuhdedraamailijaksi, tai ilmaiseksi orjaksi (äidiksi) jne. vaan halusin positiivisia vaikutuksia parisuhteesta elämääni.
Naurettava aloitus. Täytyy luulla itsestään paljon? Miten niin? Tuossa tilanteessa nainen haluaa kehittää itseään eikä tyydy melkein oikeaan. Eikä varsinkaan halua seurustella seurustelun vuoksi.
Happamia, sanoi kettu, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus kertoo karua kieltään siitä, ettei ap:lla ole mitään tarjottavaa naisille.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä sanoisin, että tähän on kaksi pääsyytä: nirsous ja kevytkenkäisyys.
Kevytkenkäisyys? Ahaa, kommentoija on itse halpa. Mikään muu ei selitä tuollaista kommenttia.
Taidan itse jäädä ikisinkuksi. Takana 7 avovaimovuotta, ja en halua enää kenenkään kodinkoneeksi ja seksiautomaatiksi. Helppohan se on miehenä huudella että miksi naiset eivät halua parisuhteeseen ja leikkimään kotia, kun eivät todellakaan tajua millaista on elää heterosuhteen naisosapuolena. Keskivertomies todellakin huonontaa elämänlaatua, sori nyt vaan.
Kumpikaan mies pidemmissä suhteissani unohti vuosien mitassa minun huomioiseni, kotityöt, kokkaamisen, j arjen pyörityksen aina vessapaperin ostosta joulukorttien lähetykseen. En halua piiaksi enää yhdellekään miehelle, palvelen nyt itseäni.
Vastauksena aloitusviestin kysymykseen, jo aiemmin mainittujen aseksuaalien ym lisäksi kiintymystyyliltään vahvasti välttelevät elävät usein ilman parisuhdetta. Jos tämä aihepiiri kiinnostaa, niin kannattaa mieluummin perehtyä kiintymyssuhdeteoriaan kuin Laasaseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt ensin miten saa miehiä pyörimään ympärillä? 37 on jo mittarissa eikä vielä ole näkynyt, vaikka olen normaalipainoinen, kurvikas, pitkähiuksinen, mekkoihin pukeutuva. Olen siis ikisinkku siksi, ettei ole ollut ensimmäistäkään miestä, joka olisi minut huolinut. Yrittää olen ehtinyt kaikenlaista tässä vuosien varrella, enää en jaksa.
Kiinnostuneita on ollut, mutta huomaat vain komeat ja karismaattiset miehet joille et kelpaa.
Ei ole ollut.
En voi tietää jos joku on kadulla kolmen korttelin päästä kiikareilla ihaillut. Aloitetta ei ole koskaan tehnyt kukaan. (Aloitteeksi lasken minkä tahansa esim. viestin, sanomisen tai teon, josta selviäisi että mies olisi kiinnostunut viettämään enemmän aikaa minun kanssani.)
Kuulostaa erikoiselta.
Lähinnä tulee mieleen torjuva kehonkieli, kiinnostuneet miehet joiden käytöksen olet tulkinnut normaaliksi sosiaalisuudeksi, tms.
Jos olet vielä hyvännäköinenkin, kuulostaa mahdottomuudelta että olisit välttynyt aloitteilta. Itse en tunne naista joka ei olisi saanut lukuisia aloitteita miehiltä.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt ensin miten saa miehiä pyörimään ympärillä? 37 on jo mittarissa eikä vielä ole näkynyt, vaikka olen normaalipainoinen, kurvikas, pitkähiuksinen, mekkoihin pukeutuva. Olen siis ikisinkku siksi, ettei ole ollut ensimmäistäkään miestä, joka olisi minut huolinut. Yrittää olen ehtinyt kaikenlaista tässä vuosien varrella, enää en jaksa.
Anteeksi nyt vain mutta kurvikkuus tai kurvittomuus ei liity siihen että saako parisuhteen vai ei. Tai pukeutuuko mekkoihin vai housuihin, saatika onko pitkä vai lyhyt tukka. Jos siinä on mielestäsi syyt miksi sinun jo pitäisi olla parisuhteessa, niin ehkä tossa ajattelutavassa on pikkasen hiomista. Eli katse kääntyy sinne sisäänpäin, mitä sieltä löytyy ja mitä ajattelet parisuhteesta ja ennen kaikkea itsestäsi, ja elämästä?
Iloisuus, kiinnostus elämään ja toisia ihmisiä kohtaan luo ihmisiä kutsuvan olemuksen. Ei mekko ja kurvit...
Vaatiiko Sieppi miehiltä kauheasti? Sara on unelmanaiseni.