Lue keskustelun säännöt.
Millainen nainen jää ikisinkuksi vaikka miehet pyörii ympärillä?
20.04.2020 |
Tuntuu että näiden tiettyjen naisten täytyy olla todella nirsoja ja luulla itsestään aivan uskomattoman paljon.
Kommentit (143)
Pihtarit ja pirttihirmut jäävät ikisinkuiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska se että ottaisin "ihan vaan jonkun" tai edes hyvin keskivertomiehen elämääni, laskisi elämänlaatuani huomattavasti. Parisuhteen pitää tuoda positiivista lisää elämään, ja koen elämäni olevan juuri näin ihan liian hyvää, että sitoutuisin sellaiseen jonka en koe tuovan lisäarvoa tähän elämään. Nykyään parisuhteissa yleensä mies voittaa, mutta naisella on enemmän hävittävää.
En ymmärrä miten mies, jonka kanssa on yhteistä juteltavaa ja tekemistä ja kiinnostuksenkohteita, ja tietty seksiä ja läheisyyttäkin, voi laskea naisen elämänlaatua.
Älykäs sekä uranainen. Ei halua miestä elämänsä hidasteeksi ja palloksi jalkaan.
Sellainen joka pyhittää elämänsä korkeammille tavoitteille elämässään, kuin omat tarpeet ja nautinto.
Vierailija kirjoitti:
Älykäs sekä uranainen. Ei halua miestä elämänsä hidasteeksi ja palloksi jalkaan.
Tämä. Mulla on kaksi tällaista ikisinkkukaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kepillähän noita on joutunut huitomaan ja tunkemaan oven välistäkin pois, mutta jos käyttäytyä osaa eli ei ole oman tarpeen perässä niin sellaiselle voisi olla paikka vierellä. Itsekäs paskiainen ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt ensin miten saa miehiä pyörimään ympärillä? 37 on jo mittarissa eikä vielä ole näkynyt, vaikka olen normaalipainoinen, kurvikas, pitkähiuksinen, mekkoihin pukeutuva. Olen siis ikisinkku siksi, ettei ole ollut ensimmäistäkään miestä, joka olisi minut huolinut. Yrittää olen ehtinyt kaikenlaista tässä vuosien varrella, enää en jaksa.
Oman kokemuksen mukaan hyviä miehiä pyörii eniten ympärillä just silloin kun on tyytyväinen elämään ilman miehiä ja kiireinen puuhailemaan niitä omia juttuja jotka tekee onnelliseksi. Onnellinen ihminen joka on sinut itsensä kanssa säteilee hyvää oloa ja itsevarmuutta myös ulospäin ja se on puoleensavetävää. Harva haluaa itsesäälissä vellovaa masentujaa, lähinnä hyväksikäyttäjät iskee silmänsä epävarmoihin ihmisiin.
No, olen juuri tuollainen. En ole jäänyt kotiin odottelemaan. Harrastan, käyn tapahtumissa, tapaan ihmisiä, istun iltaa kavereiden kanssa lämpimissä kesäilloissa, muutin yksin ulkomaille, kehitän uraani, opiskelen kieliä, hankin tietoa kaikesta kiinnostavasta - oli se sitten avaruus, urheilu, jonkin maan historia tai vaikka ruoanlaitto. Olen aina ollut "tavallinen" ihminen, ei mielenterveysongelmia tai vastaavia suuria haasteita elämässä. Olen tavannut varmasti satoja, ellen tuhansia miehiä omana itsenäni, ja myös ilmaissut kiinnostukseni joillekin heistä. Mutta kun ei niin ei. Minkäs sille mahtaa. Välillä vaan harmittaa että jään juuri tästä elämän osa-alueesta paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Pinnallisuus ja salilla käyminen + äärimmäinen muotitietoisuus eivät ole hyviä merkkejä. Sellainen pinnallisuus harvemmin tähtää oikeaan ja aitoon rakkaussuhteeseen. Enemmänkin kyseessä on leikki tai kilpailu, ajanviete tms. Oikeasti parisuhdetta haluavat ihmiset ovat juurikin niitä ihan tavallisia, jotka elävät elämäänsä arkivaatteissaan, eivätkä koita väenväkisin esim- kasvattaa lihaksiaan, joita eivät kuitenkaan käytä muuhun kuin esittelyyn ja jotka häviävät saman tein, jos niitä ei joka päivä pullistele.
Ja sanoisin, että tämä ei ole paha juttu lainkaan silloin kun on täysin sitoutunut sinkkuuteen eikä halua siihen ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen joka pyhittää elämänsä korkeammille tavoitteille elämässään, kuin omat tarpeet ja nautinto.
En ymmärrä. Parisuhteessahan juuri luopuu omista tarpeista ja nautinnosta. Siksi ollaan sinkkuja koska halutaan priorisoida oma nautinto ja tarpeet.
Sellainen kuin minä. Täyttä elämää lasten kanssa, työ, lasten ja omat harrastukset vievät aikani. Olen kokenut parisuhteen, lapset jo saatu. En jaksa uusioperhettä tai aikaa vievää parisuhdetta, enkä halua parisuhdetta vain siksi etten olisi yksin. Kevyt tapailu sopii tähän elämäntilanteseen. Ehkä joskus voin sitoutua syvemmin, nyt keskityn itseeni ja lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. minä. Olen erakkoluonne enkä ole koskaan halunnut parisuhdetta. Eli olen äärimmäisen nirso, minulle ei kelpaa kukaan. Mutta en "luule itsestäni" mitään ihmeempiä, enpä vaan halua elämääni ketään toista.
Ei kelpaisi miehen tuki ja turva ja lohduttava syli ikinä? Et usko itsekään. Pidät vain liian korkeita standardeja nähden siihen mitä itse olet.
Ei kelpaisi. En kaipaa mitään tukea tai turvaa keneltäkään, en siis tunneperäisesti. Aineellisesti toki joissain tilanteissa voisin tarvita, mutta hyvinvointivaltiossa tämän tukiverkon järjestää yhteiskunta, joten kenenkään ei ole pakko pariutua esim. turvatakseen työttömyysajan tai vanhuuden toimeentuloa.
Sylittelystä en ole koskaan tykännyt enkä läheisyydestä muutenkaan. Lapsena jo hyvin pienenä yritin vällttää vanhempien hellyydenosoituksia ja esim. kipeänä hakeuduin yksinäisyyteen "nuolemaan haavojani". Aseksuaalikin kun olen niin parisuhdesylittely on siinäkin mielessä ahdistavaa että se lisäksi usein pyrkii johtamaan seksiin, mitä inhoan.
Olen kyllä nuorena pari kertaa seurustellut, kun halusin olla "normaali". Aika äkkiä kävi ilmi että ei ole mun juttu, en halua seksiä, en läheisyyttä, en mitään mitä siitä saa, vaan ollen onnellisempi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen joka pyhittää elämänsä korkeammille tavoitteille elämässään, kuin omat tarpeet ja nautinto.
En ymmärrä. Parisuhteessahan juuri luopuu omista tarpeista ja nautinnosta. Siksi ollaan sinkkuja koska halutaan priorisoida oma nautinto ja tarpeet.
Kyllä nainen nimenomaan joutuu parisuhteessa luopumaan omista tarpeistaan ja nautinnoistaan, mies ei luovu. Siksi parisuhteet ei oikein kiinnosta vaikka miehiä olisi tarjolla kyllästymiseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt ensin miten saa miehiä pyörimään ympärillä? 37 on jo mittarissa eikä vielä ole näkynyt, vaikka olen normaalipainoinen, kurvikas, pitkähiuksinen, mekkoihin pukeutuva. Olen siis ikisinkku siksi, ettei ole ollut ensimmäistäkään miestä, joka olisi minut huolinut. Yrittää olen ehtinyt kaikenlaista tässä vuosien varrella, enää en jaksa.
Mulla niitä pyörijöitä on riittänyt riesaksi asti, syynä varmaan se että olen erittäin miesvaltaisella alalla. Opiskellessa jo alkoi pyöriminen ja vonkaaminen, työelämässä jatkui kunnes jossain 40 ikävuoden paikkeilla onneksi vähentynyt (eli enää jokunen 50+ ikäinen on vongannut).
Tämä on sinänsä hassua että tosiaan yritän eleiltäni olla mahdollisimman torjuva välttääkseni tällaisia lähestymisiä. Mutta teknisen alan miehet ei ilmeisesti kauheasti osaa lukea torjuvia eleitä ja äänensävyjä vaan tunkevat vaan seuraan kun jonkun naista muistuttavan otuksen näkevät.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt ensin miten saa miehiä pyörimään ympärillä? 37 on jo mittarissa eikä vielä ole näkynyt, vaikka olen normaalipainoinen, kurvikas, pitkähiuksinen, mekkoihin pukeutuva. Olen siis ikisinkku siksi, ettei ole ollut ensimmäistäkään miestä, joka olisi minut huolinut. Yrittää olen ehtinyt kaikenlaista tässä vuosien varrella, enää en jaksa.
Rekisteröidy deittipalstalle niin saat hetkessä viestejä jopa sadoilta miehiltä. Niistä sitten vaan valitset sen parhaan.
Tuttavapiirissä yksi tällainen nainen. Haluaisi kovasti perheen ja lapsia, tosin ikä alkaa kohta tulla vastaan, mutta odotukset ovat aivan mahdottomat miehiä kohtaan. Hän korostaa aina omaa kauneuttaan, älykkyyttään jne. ja torjuu niiden (harvojen) miesten lähestymisyritykset suoralta kädeltä, jotka eivät esimerkiksi ulkoisesti vastaa hänen standardeihinsa. Ja nainen itse ei ole mitään supermalli ainesta, lisäksi hän on hyvin ailahtelevainen ja vaikea ihminen, nyt pienipalkkaisessa työssä ja hänen vaatimuksenaan on että tuleva mies elättää hänet, jotta hän saa olla kotirouvana. Ei ole miestä näkynyt.
En ole siinä mielessä ikisinkku, että olen ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa. Nyt kuitenkin kuutisen vuotta yksin, vaikka miehiä toden totta on pyörinyt ja pyörii ympärillä. Ja kyllä kuulen jatkuvasti kommentteja siitä, että olen vain nirso kun ei hyvä mies kelpaa. Se vaan on niin, että en näe mitään syytä lähteä parisuhteeseen ihan vain, että olisin parisuhteessa. Kyllä sen pitäisi jollain tavalla täydentää elämääni, tehdä siitä vielä parempaa. Mulla ei vaan yksinkertaisesti ole mitään tarvetta ottaa miestä elämääni, olen oikein onnellinen ilmankin. Jos vielä päädyn parisuhteeseen, se on sitten siksi, että minä en HALUA elää ilman kyseistä miestä. Vähempään en enää aio tyytyä.
Liian nirso, ei kelpuuta ketä tahansa ja lopulta juna meni ohi eikä enää olekaan vientiä 😁
Mistä löytää sellaisen parisuhteen jossa toinen ei lopulta hyväksikäytä tai muutu kylmäksi eli sellaisen jossa sitä syliä ja lohdutusta ja turvaa olisi jatkossakin? Sinkkuna löytyy ns lohduttajia paremmin ja lojaalimpia oman kokemuksen mukaan jostain syystä. Eikä ole niitä parisuhteen mukanaan tuomia suruja ja pelkojakaan. Että kerropa mulle mistä sellaisen miehen löytää kun pelkään pettyä.