Miksi jotkut ihmiset jäävät eron jälkeen moneksi vuodeksi yksin?

Ei kaikki jää. Suurin osa on melko pian uudessa suhteessa. Erosin samaan aikaan työkaverini kanssa, viime vuonna. Kummallakin noin 25v suhde takana ja lapset isoja. Hänellä on jo uusi vakava suhde ja on onnellinen. Itse en ala enää suhteeseen. Ensinnäkään ei kiinnosta enää enkä edes pystyisi. En usko, että toivun erosta koskaan ja itken joka ikinen päivä. Ajatus siitä, että keski- ikäisenä aloittaisin kaiken ns.alusta ei kiinnosta yhtään. En myöskään kykenisi olemaan kenenkään toisen miehen kanssa sängyssä. Ajatuskin kuvottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset yleensä eroaa miehistä. Täytyykö edes selittää silloin miksi? Selitän kuitenkin. Sinkkuna elää onnellisempaa ja tasapainoisempaa elämää, jää enemmän rahaa ja mielenterveys, siksi. On suuri kynnys alkaa taas pettymään jooookaaaa ikineeeeen päiiiiiiivääää elämästään.

 

Voi kun jokainen saisi joskus kokea onnellisen, tasapainoisen parisuhteen. Se tuo valtavasti iloa elämään ja voimaa muihin elämän vastamäkiin, isoihin tai pieniin. Ilman muuta on parempi olla yksin kuin huonossa parisuhteessa. Ymmärrän toki huonon/huonojen parisuhteiden seurauksena kyynistymisen, mutta ei hyvää parisuhdetta etsiviä tarvitse kategorisesti pitää yksinoloa pelkäävinä 😊

Katsotaan sitten kun se oma täydellinen suhteesi loppuu vaikka miehen löydettyä uuden tai kuoltua onnettomuudessa.  Jokainen tietysti kuvittelee, että niin ei käy itselle. Mutta niin vaan käy...

Exällä oli tiukka emätin ja hyvä kroppa. Ei kiinnostanu lihavat ja löysän pimputtimen omaavat palstamammat sen jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei(vät) jäisi?  Kyllä minä ainakin olen joskus ihmetellyt enempi heitä, jotka ovat eronsa jälkeen välittömästi ryhtyneet uuteen parisuhteeseen. Hätäisimmät -yleensä kyllä luullakseni enempi miehet- ovat saattaneet muuttaa suoraan saman katon alle uuden kumppanin luo.

Se on miehillä niin eri tilanne, nuorissa miehissä on suomessa Tilastokeskuksen mukaan yli 100 000 miestä enemmän kuin saman ikäisiä naisia, sama myös iäkkäämmissä 60 ikävuoteen saakka miehiä valtavasti enemmän kuin naisia. Pienemmillä paikkakunnilla on jokaista yksin asuvaa naista kohden 4-5 miestä, monissa isoissa yliopistokaupungeissakin sama tilanne että miehiä huomattavasti enemmän.

Miehen on pakko tarttua heti kiinni jos avautuu mahdollisuus löytää uusi puoliso, kun aikaa menee naiset olettaa että miehessä on joku vika kun ei ole kenellekään kelvannut, eivätkä huoli. Jos miehellä on joku, hänen kiinnostavuutensa muiden naisten silmissä about satakertaistuu.

Keskivertomiehellä on ongelma löytääkö koskaan ikinä ketään, keskivertonaisella on ongelma löytääkö parhaan.

Vierailija kirjoitti:

Ajatus siitä, että keski- ikäisenä aloittaisin kaiken ns.alusta ei kiinnosta yhtään. En myöskään kykenisi olemaan kenenkään toisen miehen kanssa sängyssä. Ajatuskin kuvottaa. 

Harvinaista, iäkkäämmille naisille seksi on yleensä kaikki kaikessa uudessa suhteessa. Ongelma kun miehille tulee eturauhas ja erektio-ongelmia iän myöstä suurimmalle osalle, eli sinulle olisi erittäin runsaasti tarjolla hyviä miehiä jotka naiset on hylänneet/jättäneet ottamatta, kykyjen puutteen vuoksi vain. Pääsisit valitsemaan muilta osin huippumiehen jos tuo seksin olemattomuus ei ole ongelma. Ja on läheisyyttä paljon muullakin tavalla.

Pitäähän sitä katkeroitua ja alkaa vihaamaan miehiä kun ei saa enää niitä komeimpia ja rikkaimpia miehiä kun on tullut ikää ja painoa itselle

Koska miehille ei ole seuraa tarjolla . Ainakaan ilman että käyttää rahaa . Perusasioita elämästä .

Enemmän surettaa ne naiset jotka hairahtuvat vastaeronneeseen mieheen, joka ei ole käsitellyt eroaan millään tasolla.

Jokaisen olisi hyvä (pitkän suhteen jälkeen) olla ihan itsekseen vuosi tai vaikka useampi.

Suurimmalla osalla pitkään yksin olleista ongelmana on se, että sopivaa kumppania ei ole tullut vastaan. Niin minullakin.

Se on ihan sama mitä sanovat, mutta näin se on.

M44

Mistä se kertoo jos ihminen osaa elää täyttä elämää tilanteen mukaan, yksin tai yhdessä.

Siksi koska ei ole ns. paukkuja aloittaa suhdetta. Yksin ei tarvitse pelätä että saa haukkuja tms. 

No onpas taas outo kysymys.

Jotkut eivät ala heti uuteen suhteeseen, toiset kyllä. Joillakin oli rankka ero. Joillakin oli syy eroon uusi rakkaus. Joillakin ajan vie lapset ja työ. Jotkut ovat niin rikki erosta ettei kiinnosta. Jotkut haluaa olla yksin. Jotkut taas ei.

Useimmat eivät vain kelpaa sellaiselle jonka itse huolisivat. Ei siinä sen kummempaa syytä tarvita.

Mibnä en ainakaan halua olla yksin, mutta en ole löytänyt ihmistä, johon olisin rakastunut ja joka olisi rakastunut minuun. Lisäksi toki arvojen pitäisi olla sen verran samanlaiset, että yhteiselämä antaa molemmille jotain positiivista. Ei kumppanin löytäminen ole niin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkässä avoliitossa. Jos nyt eroan ja joskus eron partaalla käytykkin niin en halua enää koskaan miestä. Syy ei ole huono kokemus vaan en tarvitse miestä mihinkään ja pärjään itsekin omillani koska olen erakkomainen. Elän vaan itselleni ja käytän aikani itseni palvelemiseen ja hyvän olon tuottamiseen enkä muiden palvelemiseen. Kuullostaa itsekkäältä, mutta kun on koko elämänsä elänyt toisille niin on aika ottaa aikaa itselle ja elää vaan itselleen.

Mulla nyt viides vuosi yksin. Tykkään, eikä ole miehet käyneet mielessäkään. En usko, että tulen ikinä enää olemaan parisuhteessa. Näin on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Mibnä en ainakaan halua olla yksin, mutta en ole löytänyt ihmistä, johon olisin rakastunut ja joka olisi rakastunut minuun. Lisäksi toki arvojen pitäisi olla sen verran samanlaiset, että yhteiselämä antaa molemmille jotain positiivista. Ei kumppanin löytäminen ole niin helppoa.

Kommentoin vielä tähän, että olemme eksäni kanssa edelleen tosi läheisiä, ja tavallaan elämänkumppaneita, vaikka asummekin nykyisin erillään. Tämä varmaan vie pahimman läheisyyden kaipuun pois, sillä en koe olevani yksin. Mutta olisihan se ihanaa elää rakkauden huumaa, toivottavasti sellainen onni eteeni vielä tulee.

Erittäin vaikea löytää sellaista joka kiinnostaisi.

 Löytäähän sitä seuraa, mutta aina alkaa hyvin pian joku piirre ärsyttää. Kun nuorenakin oli vaikea löytää oikeasti kiinnostavaa, niin miten sitä löytäis eronneena keski- ikäisenä kun hyvät on varattuna. Suurella osalla on myös erilaisia traumoja painolastinaan entisestä elämästä. Miehillä huomattavan paljon alkoholin suurkulutusta. Ei kiinnosta.

Olen mies. En deittaillut yli kolmeen vuoteen ensimmäisen parisuhteeni jälkeen. Parisuhde oli ollut todella traumaattinen, täynnä valehtelua, manipulaatiota, pettämistä ja muuta eksäni osalta. Olin muutenkin aika huonossa elämäntilanteessa ja tuo suhde ja ero oli viimeinen niitti. Itsetuntoni ja kykyni luottaa ihmisiin oli pohjamudissa, joten en uskaltanut edes ajatella seurustelua useampaan vuoteen. Lopulta sitten pakotin itseni takas "markkinoille", ja olikin kiva havaita, että olen sittenkin haluttava ja viehättävä mies, vaikka eksäni oli pyrkinyt tuhoamaan minut täydellisesti, ja hetkellisesti siinä onnistuikin. Nyt menee jo paremmin.

Olen ollut nyt reilu kolme vuotta yksin pitkän parisuhteen jälkeen. En aio enää etsiä uutta parisuhdetta ja miestä. Ei vain enää kiinnosta enkä tarvitse miestä mihinkään. Olen onnellinen yksin. Mielestäni vahvat ihmiset osaavat elää yksin.

Omasta puolestani voin sanoa että jos tämä nykyinen pitkä suhde joskus loppuu eroon tai kuolemaan niin minua ei kiinnosta enää parisuhde tai edes treffailu. En jaksaisi panostaa uuteen ihmiseen millään tasolla. Viihdyn mainiosti yksinkin. En ole koskaan asunut yksin joten se olisi varmasti ok. Sais tehdä ja olla miten haluaa eikä tarvitse ottaa muita huomioon. Itsekkäästi vapaa.