Harmittaako muitakin se, että peruskoulun liikuntatunneilla ei oikeastaan opetettu mitään, mutta arvosana määräytyi sen perusteella, miten h
Miten hyvin osasit?
Minua tämä on jäänyt aikuisena ärsyttämään. Liikuntatunneilla opettaja oletti, että kaikki tiesivät jo valmiiksi lajien säännöt ja tekniikat. Vaikka et osannut, et myöskään saanut opetusta miten toimia.
Esimerkiksi jalkapallossa en tiennyt, että puolustajana saa nousta kentällä paljon ylemmäs. Luulin, että minun kuului pysytellä oman maalin lähettyvillä ja puolustaa siinä. Opettaja ei koskaan selittänyt, miten peliä oikeasti pelataan. Enkä ollut nähnyt jalkapalloa koskaan televisiosta tai livenä.
Pesäpallossa osasin lähinnä lyödä palloa. Sitten seisoin pesällä ja odotin, että muu joukkue karjuu ”mene, mene!”, jolloin juoksin seuraavalle pesälle. En ymmärtänyt pelistä yhtään mitään.
Hiihdossa oli sama ongelma. Yhtenä talvena mentiin yhdistelmäladulle ja opettaja oletti, että kaikkihan tietävät miten suksilla luistellaan. Ei siinä sitten oikein ollut muuta mahdollisuutta kuin rämpiä muiden perässä ja näyttää huonolta.
Jälkeenpäin olen miettinyt, että miten ihmeessä minun olisi pitänyt oppia, jos kukaan ei koskaan opettanut? Liikuntatunnit tuntuivat enemmän siltä, että opettaja testasi valmiiksi osattuja taitoja kuin opetti liikuntaa.
Kommentit (6)
Liikuntatunneilta on jäänyt mieleen vain se muiden huuto, "mene jo/juokse/pysähdy!". Meillä ei harrastettu koulumatkapyöräilyä kummempaa liikuntaa.
Jep.
Ja nykyään menty toiseen ääripäähän, jossa arvosanan määrää asenne, ei osaaminen.
Opettajamme vei meidät erään kerran korkeushyppypaikalle ja poimi minut näyttämään esimerkkiä miten puomi ylitetään oikeaoppisesti. En ollut koskaan nähnytkään korkeushyppypaikkaa! En tiennyt että ensin pitäisi juosta puolikaaressa ja sitten hypätä takaperin patjalle. Juoksin suoraan ja tein kuperkeikan, ja puomi putosi. Muistan opettajan haukut edelleen.
No ei harmita, ei ole tapana jumittaa vanhoihin asioihin.
Ei harmita. Tympeäähän se oli tumpelona siellä tunneilla koittaa pärjätä muiden mukana, mutta ne ajat olivat ja menivät eivätkä onneksi enää palaa.
Tämä on oikea epäkohta.