Kun mummo suosii yhtä lastenlasta...

Jokainen lapsi on yksilö ja jokaiseen syntyy erilainen tunneside. Näin voi käydä ihan äitiydessäkin. Nallekarkit ei vaan mene tasan rakkaudessakaan.

Auts! Eikai auta kuin nosta kissa pöydälle. Voit vaikka aloittaa puhumalla siitä teinistä, josko mummo on huomannut käytöksen ja ilmaista huolesi suosimisesta.

Hienoa kun olet huomannut asian. Ota vain puheeksi. Numeroa ei tarvitse tehdä, mutta vaikka ohimennen kun näitä komentelemidia tulee, että on hyvä, että kaikkia kohdellaan tasavertaisesti.

Ei mummon tarvitse olla tasapuolinen. Nyt hän voi nauttia lapsien tapaamisesta haluamallaan tavalla. Ainoastaan kommarit yrittää olla tasapuolisia, mutta ovatkin tasapuolisen köyhiä ja paskoja.

Et voi ohjailla ja säädellä millaista sen isovanhemmuuden tulisi olla.

Kävikö tästä nyt ilmi, minkä ikäisiä ne muut lapsenlapset ovat? Eivät teinit enää edes halua, että mummu sanoo, että mummun rakas jne ja jos käytöksessä on jotain sanottavaa, niin kai siitä pitää voida sanoa? 

Uudenlainen humblebrag palstalla.

Narsistista käytöstä. Kilpailutetaan lapsia ja lastenlapsia.

Voi ei, meillä vähän samanlaista, tosin kyse omista lapsistani. Vanhin on rakkain, nuoremmat sitten vähemmän.

Olen tästä monet kerrat puhunut asiallisesti, ja vähemmänkin asiallisesti äidilleni. Ei, hänellä on oikeus rakastaa kuten hän haluaa. Ymmärrän, että rakkautta ei voi väkisin pakottaa, mutta käytöstä voi kyllä säädellä aikuinen ihminen.

Me olemme vaan vähentäneet yhteydenpitoa todella paljon. En voi opettaa lapsilleni, että he ovat eriarvoisia läheistensä silmissä. Se ei ole hyväksi niille "huonommille" mutta ei sillekään, joka on kohotettu jalustalle.

Paskamainen tilanne. Tuosta syystä en pidä enää mitään yhteyttä omiin vanhempiini. Esikoisen suosiminen oli todella räikeää. Se on täysin inhimillistä että jotku ihmiset tulee paremmin juttuun keskenään, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitää kuitenkin jossain määrin pystyä kohtelemaan lapsenlapsiaan tasa-arvoisesti. Siinävaiheessa tilanne oli jo liian pitkällä, kun lapset alkoivat itse huomata että mummo ei ole tasapuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Et voi ohjailla ja säädellä millaista sen isovanhemmuuden tulisi olla.

Juu, kyllä sen mummon ihan itse tulee käytöstään säädellä niin, että on ainakin pääpiirteissään tasapuolista.

Vierailija kirjoitti:

Et voi ohjailla ja säädellä millaista sen isovanhemmuuden tulisi olla.

Todellakin voi. Jos isovanhemmuus on lapselle jollain tavalla vahingollista, niin siihen täytyy puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Kävikö tästä nyt ilmi, minkä ikäisiä ne muut lapsenlapset ovat? Eivät teinit enää edes halua, että mummu sanoo, että mummun rakas jne ja jos käytöksessä on jotain sanottavaa, niin kai siitä pitää voida sanoa? 

Saatika, että otetaan syliin :D Tuskin teini-ikäisten edellä olemisiakaan kehutaan...vai vatvotaanko tässä nyt jotain yli kymmenvuotta vanhoja vääryyksiä? Totta hitossa lapseen, jonka kanssa vietetään enennemmän aikaa syntyy erilainen side, kun sellaiseen jonka kanssa ollaan satunnaisemmin.

On tärkeää että ketään ei suosita. Se nakertaa lapsen mieltä ja aiheuttaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Lisäksi se saa omat lapset etääntymään toisistaan.

Meillä vanhempani ovat aina suosineett siskoni lapsia. Ne ne on niin ihania ja pieniä vaikka yhtä pieniä lastenlapsia on muillakin sisaruksilla.

Siskoa olisi pitänyt auttaa hänen lasten hoidossa vaikka meillä muilllakin oli saman ikäisiä lapsia eli olivat yhtä aikaa myös pieniä ja meillä muilla ajallisesti haastavat työt ja sisko oli monta vuotta kotona lasten kanssa.

Sitten kun ei ole autettu siskoa lastensa hoidossa töidemme jälkeen niin vanhempamme sanoivat että muilla ne kyllä auttaa. Ei tarvinne mainita että hoitoapua tms ei missään tapauksessa toisin päin ole koskaan voinut kuvitellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi ohjailla ja säädellä millaista sen isovanhemmuuden tulisi olla.

Juu, kyllä sen mummon ihan itse tulee käytöstään säädellä niin, että on ainakin pääpiirteissään tasapuolista.

Missä näin on säädetty? Isovanhemmillakin on ihan itsemääräämisoikeus päättää miten sitä isovanhemmuuttaa toteuttaa. 

Minun mummoni suosi isosiskoani kun olimme pieniä. Huomasin sen tosi varhaisessa vaiheessa, esimerkiksi kaikki lahjat synttäreinä ja jouluna, olivat siskolleni parempia. Minä sain tyyliin suklaapatukan ja siskoni 5 suklaapatukkaa, korvakorut, karkkipussin ja korurasian. Muistan kyselleeni vanhemmiltani, että mikä minussa on vikana, kun mummo ei tykkää minusta. Vahemmat sanoi aina vain että "no tykkää se..."

Teininäpä en sitten enää halunnut olla mummon kanssa tekemisissä, kun hän sanoi, että tee tuolle naamallesi jotain (oli vaikea periytyvä akne) ja juu yritinhän minä, mutta vasta kunnon tropit lääkäriltä auttoi. No kuitenkin, ei oltu missään tekemisissä vuosiin, ja nyt kun mummo on kuollut, se vähän harmittaa. Mutta toisaalta, meille ei koskaan päässyt kehittymään kunnollista tunnesidettä, joten en osannut oikein kaivatakaan häntä.

Sinun tilanteessasi pyytäisin mummoa edes yrittämään kohdella lapsia tasapuolisesti, koska lapset huomaa näit juttuja. Jospa hänestä olisi siihen.

Vierailija kirjoitti:

On tärkeää että ketään ei suosita. Se nakertaa lapsen mieltä ja aiheuttaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Lisäksi se saa omat lapset etääntymään toisistaan.

Meillä vanhempani ovat aina suosineett siskoni lapsia. Ne ne on niin ihania ja pieniä vaikka yhtä pieniä lastenlapsia on muillakin sisaruksilla.

Siskoa olisi pitänyt auttaa hänen lasten hoidossa vaikka meillä muilllakin oli saman ikäisiä lapsia eli olivat yhtä aikaa myös pieniä ja meillä muilla ajallisesti haastavat työt ja sisko oli monta vuotta kotona lasten kanssa.

Sitten kun ei ole autettu siskoa lastensa hoidossa töidemme jälkeen niin vanhempamme sanoivat että muilla ne kyllä auttaa. Ei tarvinne mainita että hoitoapua tms ei missään tapauksessa toisin päin ole koskaan voinut kuvitellakaan.

Ja vanhempien loputon tehtävän on kasvattaa miten tullaan toimeen näiden negatiivistenkin tunteiden kanssa. Nämä on sitä elävää oppimateriaalia, joita ei kannata ohittaa. Pettymyksen tunteet, kun tulee olemaan läsnä läpi elämän. Ei lapsillekaan voi opettaa, että koko ajan on kivaa ja kaikkia on aina tasapuolista.

Meillä tilanne, että äitini suosii tytärtäni. Veljensä ja serkkujen ohi.

Me asutaan kauempana kuin sisarukseni ja meidän muksut on jo teinejä. Silti äiti lässyttää ja kutsuu kyläilemään tytärtä eniten. Käy vaan tyttären synttäreillä, kun ei viitti ravata. Pojan synttärit on tammikuun lopulla, niin lähellä joulua ja talvilomaa. Jolloin kutsuu usein vain tytön kylään.

Mä olen asiasta äidin kanssa puhunut, mutta ei suosi ketään.. puhun omiani. Veljen kouluikäiset tyttäret asuvat parin kilsan päässä mummolasta, mutta näkevät vain synttäreinä, eivät ole koskaan olleet mummolassa yökylässäkään yms. Ei meidän poikakaan. Siskon taaperoiässä olevat pojat taas ovat olleet pari kertaa...

Mun anoppi on asiaan myös pari kertaa puuttunut (ovat ystäviä). Toi lasten eriarvoistaminen on todella räikeää.

Minkäs teet? Tänä kesänä tytär ei päässyt mummon kutsumina aikoina mummolaan, kun oli urheiluleiriä.. niin mummopa matkusti pari sataa kilsaa leirille tapaamaan lasta.

Totta kait ihmiset ovat läheisempiä, jos niitä tavataan usein, kuin tavataan muutaman kerran vuodessa.

Tilanne ap. muuttuisi kovasti, jos isovanhempia tapaisitte lapsia, vaikka vuoden kahden välein.

Ihmettelen, mikä ihmeen tarve on nykyvanhemmalla on holhota ja määrätä, miten isovanhemmat pitäisi elää, jos ei ole kysymyksessä lastenlapset, niin sitten on asuminen, liikunta, ruokailu jne.ja kaikki pitäisi tapahtua heidän pillin mukaan ja katsovat oikeudekseen määrätä isovanhempien elämä ja käyttäytyminen.

Ja kaiken pahan alku ja juuri on mummot. Missä on ukit tai lapsen isät vai onko nykyään miehet syrjäytetty ja nainen on perheen pomo ja asioissa päässäpäsmärinä. Niin kuin tässäkin aloituksessa, miestä se ei haittaa ja sitten ap. hakee huomiota ja hyväksyntää, jotta voisi päteä ja olla oikeassa.

Niin. Tää eriarvoinen kohtelu on oikein tyypillistä narsistille. Tätä hän tekee lapsilleen koko lapsuuden ja toistaa kaavaa seuraavankin polven kanssa. Tilanne ei ole hyvä kenellekään, ei suosikeille eikä syntipukeille.