Jo kolmas suhde päättyi samasta syystä
Tämä oli nyt kolmas kerta, kun sydämeni on särkynyt. Ja syy on ollut joka kerta sama, mutta hieman eri tavoin sanoitettuna/osoitettuna: olen henkilö jonka kanssa on hauskaa sitä The Oikeaa rakkautta odotellessa.
Yritän katsoa peiliin, ja miettiä mikä siinä on. Minun kanssani ollaan kyllä hyvin hanakasti, mutta tehdään myös selväksi että en ole ihminen jonka kanssa voisi kuvitella loppuelämää tai edes tähdätä siihen. Onko olemuksessani jokin vika? (jos nyt mitään merkitsee, normaalipainoinen/hoikka, 32-vuotias, alempi korkeakoulututkinto, vakityö, perusnätti ja perustyylikäs, normaalin sosiaalinen, tupakoimaton jne.) Vai viehätynkö itse jostain tietystä miestyypistä? Kaikki nämä kolme joihin kovasti ihastuin/rakastuin olivat hyvin erilaisia (eikä kukaan heistä ole ollut mitenkään poikkeuksellisen out of my league, jos näin saa sanoa) mutta heitä yhdisti tämä, että kenellekään heistä en koskaan ollut "vakavastiotettava" vaihtoehto. Vaikka yhden kanssa seurustelin 5 vuotta, toisen 3 vuotta ja tämän uusimman tapauksen kanssa tuntosarvet alkoi olla jo pystyssä ja puolen vuoden seurustelun jälkeen selvisi, että hän haluaa vain pitää hauskaa kanssani parempaa odottaessa.
Itkettää, ahdistaa ja surettaa. Toivoisin jotain vertaistukea tai mitä tahansa ulkopuolisen näkökulmaa.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Älä nosta miestä jalustalle. Ikinä. Se kiipeää sieltä sun niskaan ja pysyttelee siellä.
Tee selväksi alussa millaista kohtelua haluat ja mitä kaipaat tulevaisuudelta, ja pidä myös kiinni toiveistasi. Älä ryhdy kenenkään forever girlfriendiksi - jos haluat sitoutumista ja olette aikuisia, voit ihan hyvin olettaa että kihlautuminen tulee osaksi suurin piirtein vuoden aikana ekslusiivisesta seurustelusta. Jos mies ei tee näitä liikkeitä, jätä hänet. Jos mies ihan oikeasti haluaa naisen, kyllä se tekee sen mitä tarvitsee jotta saa naisen pidettyä. Jos ei tee, niin et sinä sellaista miestä tarvitse joka ottaa vain kirsikat kakun päältä, ethän?
Älä takerru ja sitoudu mieheen liiaksi seurusteluvaiheessa, näin sinun on helpompi jatkaa muiden tapailua jos homma menee nopeasti mönkään. Voit antautua miehelle sitten kun sinulla on sormes sormessa ja avioliitto on sidottu. Ja älä, luoja varjelkoon, muuta miehen kanssa avoliittoon ennenkuin hääpäivää ollaan sopimassa jo. Avoliitossa mies voittaa aina, koska sille on tarjolla säännöllistä seksiä, puhdas koti ja nainen joka tekee vaimojuttuja, mutta naiselle se on puhdasta häviötä. Nainen sitoutuu mutta ei saa mitään sitoutumisen etuja, paitsi ehkä halvemman asumisen.
Nämä ovat aika tiukkoja rajoja, mutta jos et oikeasti halua enää samaan loukkuun missä olet ollut aiemmin, suosittelen ainakin jonkilaisten rajojen asettamista.
Toivottavasti vain trollaat. Olisi kamalaa, jos joku vielä tällä vuosikymmenellä todella ajattelisi noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei näin! kirjoitti:
On aika kauan seurustella 5 vuotta? Ei sitoutumista? Ja miksi mies sitoutuisi? Miksi? Jos kaikki on jo annettu?
Älä muuta yhteen, älä mene miehen mukaan, pihtaa niin kauan alussa kuin voit. Ole vaikea. Miehen vaimohaave on edelleen: nainen, joka ei lähde kenen tahansa matkaan. Sanokaa mitä sanotte, kukaan mies ei ole tätä kiistänyt.
Mitä nainen tuollaisesta suhteesta saa? Ei saa näyttää tunteitaan, ei saa innostua mistään, ei voi nauttia s**sistä eikä mistään muustakaan. Kovat ovat luulot miehilläkin, jos kuvittelevat naisten sietävän tuollaista pelleilyä.
Minä en jaksa olla vaikea, koska olen mutkaton luonne. Hyvin on sopinut sekin. Jos ei, kyseessä on väärä mies.
Jatka valitsemallasi tiellä, mutta itseään arvostava nainen osaa myös vaatia asioita. Ei siihen jäädä vuosiksi ihmettelemään asioiden ”laitaa”. Usein kuulee: ”No, katsellaan nyt...” niin ne vuodet vierivät. Pitää uskaltaa odottaa ja vaatia enemmän. Ei koskaan saa jäädä roikkumaan tyyppiin, joka ei osaa olla suhteessa. Mielestäni on itsepetosta naisilta se, että he sietävät sitoutumattomuutta. Se on vain sitä, ettei uskalla nähdä totuutta suhteesta. Kyllä sen tietää, onko mies sitoutunut vai ei.
miten sen tietää kun miehet kiertelee ja suoraan valehtelee?? En tarvitse papin aamenta/paperinpalaa/sormusta näyttääkseni sitoutumistani, sanani on riitettävä! Haluan asua itsekseni, koska tarvitsen niiiin paljon omaa aikaa jne. Mistä sen tietää siis, kun kaikki sitoutumista näyttävät asiat toinen kommentoi hölynpölyksi ja epäluottamukseksi?
T: tyhmänainenko?
Vierailija kirjoitti:
Älä nosta miestä jalustalle. Ikinä. Se kiipeää sieltä sun niskaan ja pysyttelee siellä.
Tee selväksi alussa millaista kohtelua haluat ja mitä kaipaat tulevaisuudelta, ja pidä myös kiinni toiveistasi. Älä ryhdy kenenkään forever girlfriendiksi - jos haluat sitoutumista ja olette aikuisia, voit ihan hyvin olettaa että kihlautuminen tulee osaksi suurin piirtein vuoden aikana ekslusiivisesta seurustelusta. Jos mies ei tee näitä liikkeitä, jätä hänet. Jos mies ihan oikeasti haluaa naisen, kyllä se tekee sen mitä tarvitsee jotta saa naisen pidettyä. Jos ei tee, niin et sinä sellaista miestä tarvitse joka ottaa vain kirsikat kakun päältä, ethän?
Älä takerru ja sitoudu mieheen liiaksi seurusteluvaiheessa, näin sinun on helpompi jatkaa muiden tapailua jos homma menee nopeasti mönkään. Voit antautua miehelle sitten kun sinulla on sormes sormessa ja avioliitto on sidottu. Ja älä, luoja varjelkoon, muuta miehen kanssa avoliittoon ennenkuin hääpäivää ollaan sopimassa jo. Avoliitossa mies voittaa aina, koska sille on tarjolla säännöllistä seksiä, puhdas koti ja nainen joka tekee vaimojuttuja, mutta naiselle se on puhdasta häviötä. Nainen sitoutuu mutta ei saa mitään sitoutumisen etuja, paitsi ehkä halvemman asumisen.
Nämä ovat aika tiukkoja rajoja, mutta jos et oikeasti halua enää samaan loukkuun missä olet ollut aiemmin, suosittelen ainakin jonkilaisten rajojen asettamista.
mitä nainen hyötyy avioliitosta enemmän kuin mies?
Vierailija kirjoitti:
Älä nosta miestä jalustalle. Ikinä. Se kiipeää sieltä sun niskaan ja pysyttelee siellä.
Tee selväksi alussa millaista kohtelua haluat ja mitä kaipaat tulevaisuudelta, ja pidä myös kiinni toiveistasi. Älä ryhdy kenenkään forever girlfriendiksi - jos haluat sitoutumista ja olette aikuisia, voit ihan hyvin olettaa että kihlautuminen tulee osaksi suurin piirtein vuoden aikana ekslusiivisesta seurustelusta. Jos mies ei tee näitä liikkeitä, jätä hänet. Jos mies ihan oikeasti haluaa naisen, kyllä se tekee sen mitä tarvitsee jotta saa naisen pidettyä. Jos ei tee, niin et sinä sellaista miestä tarvitse joka ottaa vain kirsikat kakun päältä, ethän?
Älä takerru ja sitoudu mieheen liiaksi seurusteluvaiheessa, näin sinun on helpompi jatkaa muiden tapailua jos homma menee nopeasti mönkään. Voit antautua miehelle sitten kun sinulla on sormes sormessa ja avioliitto on sidottu. Ja älä, luoja varjelkoon, muuta miehen kanssa avoliittoon ennenkuin hääpäivää ollaan sopimassa jo. Avoliitossa mies voittaa aina, koska sille on tarjolla säännöllistä seksiä, puhdas koti ja nainen joka tekee vaimojuttuja, mutta naiselle se on puhdasta häviötä. Nainen sitoutuu mutta ei saa mitään sitoutumisen etuja, paitsi ehkä halvemman asumisen.
Nämä ovat aika tiukkoja rajoja, mutta jos et oikeasti halua enää samaan loukkuun missä olet ollut aiemmin, suosittelen ainakin jonkilaisten rajojen asettamista.
Jos puolisoni olisi ehdottanut minulle kihlautumista, olisin tyrmistynyt. Kihlaus on minulle sitä, että sovitaan avioliitosta, enkä ole koskaan menossa naimisiin. Sen sijaan olimme muutaman vuoden seurustelun jälkeen molemmat valmiita muuttamaan saman katon alle. Tässä eletään sillä periaatteella, että kyseessä on loppuelämän suhde. Puoliso siivoaa parhaillaan, kyseli äsken minultakin pyykkejä koneeseen, nyt tuntuu imuri hurisevan. Hänelle kotityöt ovat paljon mieluisampia kuin minulle, joten annan ne mielelläni hänen hoidettavakseen. Seksiä saan häneltä aina halutessani.
Mun ulkomaalaiset kaverit ihmettelee suomalaisten tapaa seurustella jossa ei sitouduta. Ulkomailla kihlat tulee yleensä 1-2v seurustelun alusta ja häät sitten viimeistään vuoden kuluessa kihloista. Ei siellä ole mitään forever girl friendejä ja miehiä jotka sanoo että "kahtellaan tässä...".
Ap sinussa ei ole mitään vikaa, muuta kuin jäät selvästi seurustelemaan tuollaisten miesten kanssa liian pitkään.
Voisit miettiä, pidätkö itseäsi itse liian vähässä arvossa, taso jätät hälytysmerkkejä huomiotta, jotka yleensä jo varhain kertovat tuosta. Ikään kuin et odota heiltä riittävän paljon, tyydyt liian vähään liian pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Mun ulkomaalaiset kaverit ihmettelee suomalaisten tapaa seurustella jossa ei sitouduta. Ulkomailla kihlat tulee yleensä 1-2v seurustelun alusta ja häät sitten viimeistään vuoden kuluessa kihloista. Ei siellä ole mitään forever girl friendejä ja miehiä jotka sanoo että "kahtellaan tässä...".
asuuko ystäväsi kenties saudi-arabiassa?
Vierailija kirjoitti:
Mun ulkomaalaiset kaverit ihmettelee suomalaisten tapaa seurustella jossa ei sitouduta. Ulkomailla kihlat tulee yleensä 1-2v seurustelun alusta ja häät sitten viimeistään vuoden kuluessa kihloista. Ei siellä ole mitään forever girl friendejä ja miehiä jotka sanoo että "kahtellaan tässä...".
Omalla elämänkokemuksella olen samaa mieltä heidän kanssa. Olen päätynyt siihen, että jos mies ei parin vuoden sisällä ole aloitteellinen sitoutumaan yhteiseen tulevaisuuteen ja lapsiin, hänellä ei ole aikomustakaan niin tehdä. Tämä pitäisi jokaisen perhettä haluavan pitää kirkkaana mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa vielä se että ennenkuin parisuhteesta on sanallisesti puhuttu/ sovittu olet käytännössä vapaa. Eli nämä jotka haluaisivat pyörittää/ sitouttaa useampaa naista: nainen on vapaa tapailemaan myös muita niin kauan kun mitään varsinaista suhdetta ei ole.
Ai näinkö? Vähän aikaa sitten vastasin ketjuun tätä samaa, ja sain alapeukkua alapeukun perään ja kommentteja "kyllä se parisuhde syntyy ja jatkuu itsekseen ilman että koskaan tarvitsee tunteista tai toiveista puhua mitään, muuten on huono suhde jos näin ei mene!" "taidat olla joku autisti kun haluat keskustella ja sopia että olette yhdessä, kyllä sen tietää molemmat sanomattakin"! jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä seuraavalla kerralla olla vaikeammin tavoiteltava. Mun pitää aina viiden vuoden välein "palauttaa mies maanpinnalle". Eli näyttää, että vientiä on, jos ei ukolle kelpaa. Tähän asti maan pinnalle palautus on aina toiminut. Yhdessä oltu pian 20 vuotta.
Tässä maan pinnalle palautuksessa ei siis ole tarkoitus pettää miestä, vaan antaa miehen huomata esim. vieraiden miesten flirttailut. Mun mies alkaa pitää minua muutoin itsestään selvyytenä. Kiinnostus omaa vaimoa kohtaan nousee, kun mies huomaa, että ottajia olisi muitakin.
Suhteen alussa et saa myöskään olla liian helppo tai liian innostunut. Kiinnostunut saat olla, mutta älä rupea palveliaksi tai kynnysmatoksi. Anna miehen välillä odottaa. Älä vastaa viestiin aina sillä samalla sekunnilla.
Ei mitään tuollaista temppuilua tarvita, jos itsearvostus on kohdallaan.
Ap, millainen isäsuhde sinulla on ollut? Naisten tulevaisuuden kannalta hyvä isäsuhde on yksi määräävimpiä tekijöitä: naiset joilla on ollut hyvä isä, ovat itsevarmoja, itsenäisiä, omanarvontuntoisia, eivät päädy huonoihin parisuhteisiin, saavat osakseen kunnioittavaa kohtelua. Tämän takia se omien lasten isän valinta on tärkein päätös minkä nainen voi tehdä, ja kaikki isättömiä lapsia tekevät naiset ovat rikollisen piittaamattomia lastensa tulevaisuudesta.
Jos isäsuhteesi ei ollut hyvä, kannattaa mennä terapiaan. Ei siellä tarvitse vuositolkulla käydä, jo muutama käynti voi auttaa sinua näkemään itsesi uusin silmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa vielä se että ennenkuin parisuhteesta on sanallisesti puhuttu/ sovittu olet käytännössä vapaa. Eli nämä jotka haluaisivat pyörittää/ sitouttaa useampaa naista: nainen on vapaa tapailemaan myös muita niin kauan kun mitään varsinaista suhdetta ei ole.
Ai näinkö? Vähän aikaa sitten vastasin ketjuun tätä samaa, ja sain alapeukkua alapeukun perään ja kommentteja "kyllä se parisuhde syntyy ja jatkuu itsekseen ilman että koskaan tarvitsee tunteista tai toiveista puhua mitään, muuten on huono suhde jos näin ei mene!" "taidat olla joku autisti kun haluat keskustella ja sopia että olette yhdessä, kyllä sen tietää molemmat sanomattakin"! jne.
Ymmärrät kai, että täällä on useita eri keskustelijoita. Minä ja puolisoni emme koskaan sopineet seurustelusta. Olisin pitänyt hassuna sellaista keskustelua, jossa olisi pitänyt sopia seurustelusta. Sen sijaan olemme puhuneet paljon muuta ja sitoutuneet toisiimme tositarkoituksella, monogamisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mun ulkomaalaiset kaverit ihmettelee suomalaisten tapaa seurustella jossa ei sitouduta. Ulkomailla kihlat tulee yleensä 1-2v seurustelun alusta ja häät sitten viimeistään vuoden kuluessa kihloista. Ei siellä ole mitään forever girl friendejä ja miehiä jotka sanoo että "kahtellaan tässä...".
Mitä jos kummallakaan ei ole alun alkaenkaan halua edes koskaan mennä naimisiin? Eikä avoliittokaan ole mikään itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariutuminen on valintoja kirjoitti:
Luultavasti valitset itse miehiä jotka ovat sinua tasokkaampia ja/tai eivät vain ole sitä parisuhde/perheenperustamistyyppiä.
Itse olen ollut huomaavinani että naisilla on tapana antaa itse kaveripakit "ei ole kipinää" -pakit niille miehille jotka olisivat kaikkein sitoutumishaluisimpia/kykyisiä. Kärjistettynä naisia viehättää enemmän jännämíes-tyyppiset.
Mikä ihme on tämä jännä mies?
Kyllähän sinä varmaan tiedät, sellaiset kusipäisemmät/mulkummat tyypit jotka ovat mukavan ja huomaavaisen vastakohtia mutta silti naiset kiinnostuvat juuri heistä, varmaankin siksi kun ajattelevat heidän olevan itsevarmoja tai auktoriteetteja eli "nössön" vastakohtia. Romanttisessa mielessä naista viehättää aina enemmän kovuus kuin herkkyys ja hyväsydämisyys.
Montako kertaa olet nähnyt viestin missä nainen ikävöi ex miestänsä koska hän kohteli naista niin hyvin?
Montako kertaa olet nähnyt viestin missä nainen ikävöi ex miestänsä vaikka hän kohteli naista kuin roskaa? Olen itse nähnyt pelkästään jälkimmäisiä ja paljon..
Aikamoista urbaanipaskaa väittää naisten tykkäävän kusipäämulkuista.
Jep. melkoista legendaa kun itse on vuosikausien aikana antanut kymmeniä pakkeja löytääkseen juuri sellaisen joka ei ole kuspäämulkero. Mieluumminhan tämän nykyisen olisi heti napannut, mutta eipä sille mitään voi ettemme olleet tavanneet ennen kuin 34-vuotiaana vasta. Sen sijaan onnensa kokeilijoita ja suoranaisia valehtelijoita kyllä sitetn senkin edestä. Minulla kun vaatimustaso on kuitenkin korkealla, eli ei juoppoa, peliriippuvaista, häntäheikkiä, huonosti kohtelevaa eikä valehtelijaa.
niin siis heilastelit kusipäämulkkujen kanssa 34 vuotiaaksi asti vai annoit kaikille pakit ensitreffeillä?
Niin, siis täydellisellä vainullasi huomaat ensimmäisten treffejen aikana jo miehen piilotetun peliriippuvuuden josta hän ei kerro mitään edes kysyttäessä, vai mitä tarkoitat?
Sitä oikeaa ei ole olemassa. On täysi harhaluulo ajatella noin, koska muuten mikänän ei kelpaa, vaikka voisi olla täysin sopiva. Maailmassa voi olla monta miestä, jotka voivat sopia paremmin kuin nykyiseni, mutta en sellaista halua lähteä etsimään. Miehelläni ja minulle menee nyt hyvin ja olemme samankaltaisia, se riittää minulle. Joku voi ehkä olla samanlainen kuin mieheni, mutta riitatilanteissa täysin mahdoton. Voi olla jokin pieni ero, mutta entä sitten? En saa sitä koskaan selville eikä tarvitsekaan. Harmi, että sinulle on käynyt näin monta kertaa peräkkäin. Jotkut luulevat, että se täydellinen on tuolla jossain, mutta sellaista ei ole. Se on ihan ihmisestä kiinni, miten asian kokee. Ties vaikka sinä olet seuraavalle se oikein täydellinen. Mielestäni vaikutat mukavalta naiselta, se sinulle parempi tulee kyllä eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ulkomaalaiset kaverit ihmettelee suomalaisten tapaa seurustella jossa ei sitouduta. Ulkomailla kihlat tulee yleensä 1-2v seurustelun alusta ja häät sitten viimeistään vuoden kuluessa kihloista. Ei siellä ole mitään forever girl friendejä ja miehiä jotka sanoo että "kahtellaan tässä...".
Mitä jos kummallakaan ei ole alun alkaenkaan halua edes koskaan mennä naimisiin? Eikä avoliittokaan ole mikään itsestäänselvyys.
Ugh mitä saivartelua. Eiköhän tässä nyt vastattu ap:n ongelmaan joka on selvästi se että miehet eivät halua kevyttä seurustelua enempää hänen kanssaan, eli sitoutumisen puute ja syvyys vaivaa. Ei kyse ollut niistä, joille sopii mainiosti ikuinen deittailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariutuminen on valintoja kirjoitti:
Luultavasti valitset itse miehiä jotka ovat sinua tasokkaampia ja/tai eivät vain ole sitä parisuhde/perheenperustamistyyppiä.
Itse olen ollut huomaavinani että naisilla on tapana antaa itse kaveripakit "ei ole kipinää" -pakit niille miehille jotka olisivat kaikkein sitoutumishaluisimpia/kykyisiä. Kärjistettynä naisia viehättää enemmän jännämíes-tyyppiset.
Mikä ihme on tämä jännä mies?
Kyllähän sinä varmaan tiedät, sellaiset kusipäisemmät/mulkummat tyypit jotka ovat mukavan ja huomaavaisen vastakohtia mutta silti naiset kiinnostuvat juuri heistä, varmaankin siksi kun ajattelevat heidän olevan itsevarmoja tai auktoriteetteja eli "nössön" vastakohtia. Romanttisessa mielessä naista viehättää aina enemmän kovuus kuin herkkyys ja hyväsydämisyys.
Montako kertaa olet nähnyt viestin missä nainen ikävöi ex miestänsä koska hän kohteli naista niin hyvin?
Montako kertaa olet nähnyt viestin missä nainen ikävöi ex miestänsä vaikka hän kohteli naista kuin roskaa? Olen itse nähnyt pelkästään jälkimmäisiä ja paljon..
Aikamoista urbaanipaskaa väittää naisten tykkäävän kusipäämulkuista.
Jep. melkoista legendaa kun itse on vuosikausien aikana antanut kymmeniä pakkeja löytääkseen juuri sellaisen joka ei ole kuspäämulkero. Mieluumminhan tämän nykyisen olisi heti napannut, mutta eipä sille mitään voi ettemme olleet tavanneet ennen kuin 34-vuotiaana vasta. Sen sijaan onnensa kokeilijoita ja suoranaisia valehtelijoita kyllä sitetn senkin edestä. Minulla kun vaatimustaso on kuitenkin korkealla, eli ei juoppoa, peliriippuvaista, häntäheikkiä, huonosti kohtelevaa eikä valehtelijaa.
niin siis heilastelit kusipäämulkkujen kanssa 34 vuotiaaksi asti vai annoit kaikille pakit ensitreffeillä?
Niin, siis täydellisellä vainullasi huomaat ensimmäisten treffejen aikana jo miehen piilotetun peliriippuvuuden josta hän ei kerro mitään edes kysyttäessä, vai mitä tarkoitat?
En siitä puhunutkaan, että pitää huomata, mutta miehet kyllä huomaa miten naiset hengailee kuspiäiden kanssa vuodesta toiseen. Sen jälkeen ihmetellään miksi miehet luulevat naisten pitävän kusipäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ulkomaalaiset kaverit ihmettelee suomalaisten tapaa seurustella jossa ei sitouduta. Ulkomailla kihlat tulee yleensä 1-2v seurustelun alusta ja häät sitten viimeistään vuoden kuluessa kihloista. Ei siellä ole mitään forever girl friendejä ja miehiä jotka sanoo että "kahtellaan tässä...".
Mitä jos kummallakaan ei ole alun alkaenkaan halua edes koskaan mennä naimisiin? Eikä avoliittokaan ole mikään itsestäänselvyys.
Ugh mitä saivartelua. Eiköhän tässä nyt vastattu ap:n ongelmaan joka on selvästi se että miehet eivät halua kevyttä seurustelua enempää hänen kanssaan, eli sitoutumisen puute ja syvyys vaivaa. Ei kyse ollut niistä, joille sopii mainiosti ikuinen deittailu.
sitoutua voi myös menemättä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nosta miestä jalustalle. Ikinä. Se kiipeää sieltä sun niskaan ja pysyttelee siellä.
Tee selväksi alussa millaista kohtelua haluat ja mitä kaipaat tulevaisuudelta, ja pidä myös kiinni toiveistasi. Älä ryhdy kenenkään forever girlfriendiksi - jos haluat sitoutumista ja olette aikuisia, voit ihan hyvin olettaa että kihlautuminen tulee osaksi suurin piirtein vuoden aikana ekslusiivisesta seurustelusta. Jos mies ei tee näitä liikkeitä, jätä hänet. Jos mies ihan oikeasti haluaa naisen, kyllä se tekee sen mitä tarvitsee jotta saa naisen pidettyä. Jos ei tee, niin et sinä sellaista miestä tarvitse joka ottaa vain kirsikat kakun päältä, ethän?
Älä takerru ja sitoudu mieheen liiaksi seurusteluvaiheessa, näin sinun on helpompi jatkaa muiden tapailua jos homma menee nopeasti mönkään. Voit antautua miehelle sitten kun sinulla on sormes sormessa ja avioliitto on sidottu. Ja älä, luoja varjelkoon, muuta miehen kanssa avoliittoon ennenkuin hääpäivää ollaan sopimassa jo. Avoliitossa mies voittaa aina, koska sille on tarjolla säännöllistä seksiä, puhdas koti ja nainen joka tekee vaimojuttuja, mutta naiselle se on puhdasta häviötä. Nainen sitoutuu mutta ei saa mitään sitoutumisen etuja, paitsi ehkä halvemman asumisen.
Nämä ovat aika tiukkoja rajoja, mutta jos et oikeasti halua enää samaan loukkuun missä olet ollut aiemmin, suosittelen ainakin jonkilaisten rajojen asettamista.
Toivottavasti vain trollaat. Olisi kamalaa, jos joku vielä tällä vuosikymmenellä todella ajattelisi noin.
Ei kai se sinulta ole mitään pois jos joku haluaa karsia mahdollisimman tehokkaasti sellaiset tyypit pois joille sitoutuminen ja avioliitto ei ole tärkeää. Jokaiselle omansa. AP:lla oli nyt ongelma näistä ikuisista seurustelijoista jotka sitten heivaavat paremman tullessa vastaan, ehkä pitäisi asettaa rajoja ja olla sitten suostumatta ikuiseen seurusteluun.
Olisiko niin, että olet ”liian valmis” tyttöystävä. Eikä siinä ole mitään muuta väärää kuin nuo miehet.
Kuten joku muukin tuolla kirjoitti, meillä joillakin on päinvastainen tilanne. Ennen kuin on ehtinyt edes tutustua toiseen kunnolla, ollaan jo vannomansa rakkautta ja ehdotetaan lasten tekemistä. Nuorempana oli näitä, jotka halusivat säästää minut vaimoksi, kunhan olisivat tarpeeksi seikkailleet - siis useampi deitti sanoi että olen liian hyvä pilattavaksi. Myöhemmin vakiinnuttuani on tultu katumaan valintojaan. Lisäksi varattunakin minua on houkuteltu toisaalle vaimoksi.
Syy ei suinkaan ole se, että olisin mitenkään erityisen ihana vaimomateriaali. Veikkaan, että syy on se, että minulle uskaltaa hörhöillä, koska en ole erityisen kiinnostunut ollut koskaan kovinkaan monesta näistä herroista ja olen aika nihkeä seurustelemaan. Kerran ihan päätin testata tätä ja aloin olemaan muka aktiivinen tällaisen ”rakastan sinua ja haluan olla kanssasi aina” tyypin suhteen ja hänpä alkoi pakittaa kovasti. Ehdottelin siis itse tapaamisia ja tungin iholle. Kun hän pakitti tarpeeksi, lopetin ja hän aloitti taas jahtaamisen. Ei edennyt se juttu. Mutta halusin tietoisesti testata häntä, koska tuli niin siirappista settiä häneltä.
Älä nosta miestä jalustalle. Ikinä. Se kiipeää sieltä sun niskaan ja pysyttelee siellä.
Tee selväksi alussa millaista kohtelua haluat ja mitä kaipaat tulevaisuudelta, ja pidä myös kiinni toiveistasi. Älä ryhdy kenenkään forever girlfriendiksi - jos haluat sitoutumista ja olette aikuisia, voit ihan hyvin olettaa että kihlautuminen tulee osaksi suurin piirtein vuoden aikana ekslusiivisesta seurustelusta. Jos mies ei tee näitä liikkeitä, jätä hänet. Jos mies ihan oikeasti haluaa naisen, kyllä se tekee sen mitä tarvitsee jotta saa naisen pidettyä. Jos ei tee, niin et sinä sellaista miestä tarvitse joka ottaa vain kirsikat kakun päältä, ethän?
Älä takerru ja sitoudu mieheen liiaksi seurusteluvaiheessa, näin sinun on helpompi jatkaa muiden tapailua jos homma menee nopeasti mönkään. Voit antautua miehelle sitten kun sinulla on sormes sormessa ja avioliitto on sidottu. Ja älä, luoja varjelkoon, muuta miehen kanssa avoliittoon ennenkuin hääpäivää ollaan sopimassa jo. Avoliitossa mies voittaa aina, koska sille on tarjolla säännöllistä seksiä, puhdas koti ja nainen joka tekee vaimojuttuja, mutta naiselle se on puhdasta häviötä. Nainen sitoutuu mutta ei saa mitään sitoutumisen etuja, paitsi ehkä halvemman asumisen.
Nämä ovat aika tiukkoja rajoja, mutta jos et oikeasti halua enää samaan loukkuun missä olet ollut aiemmin, suosittelen ainakin jonkilaisten rajojen asettamista.